Voimapaikkani: Metsä

Hei,

käsitys voimapaikasta ei varsinaisesti ole wiccalainen/wiccaan kuuluva, mutta wiccan ollessa luonnonuskonto, aattelin, että kai tästäkin aiheesta sopii tänne runoilla :) En nyt puhu mistään tietystä paikasta erityisesti, enkä voimapaikoista yleensä, vaan ihan minun henkilökohtaisista kokemuksista. Voimapaikoista yleisemmällä tasolla voitte käydä lukemassa esimerkiksi Thuleian ihanilta sivuilta, Thuleian Tuvasta täältä: http://www.thuleia.com/voimapaikka.html

Itse asiassa minun on myönnettävä, että en itse tiedä "voimapaikkojen teoriaa" nimeksikään, mutta pidän metsää voimapaikkani, sillä sinne katoaa aina murheet ja siellä saan uutta voimaa. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tiettyä metsää voimapaikkani vaan metsä kuin metsä käy. Tarpeeksi puita sikin sokin, niin se on metsä. Toki jotkut metsät ovat erityisen ihania, mutta yleisesti saan voimaa ihan kaikista metsistä. 

Yritin miettiä missä on muna ja missä on kana, onko metsä voimapaikkani, koska olen siellä aina ollut niin paljon, vai olenko ollut metsissä aina niin paljon siksi, että olen saanut sieltä voimaa? Erityinen suhde minulla metsään jokatapauksessa on. Toinen nimeni, Tuulikki, jota olen käyttänyt "wiccanimenäni" jo vuosia, on suomalaisessa mytologiassa metsän kuninkaan Tapion tyttären nimi. Siitä tämän blogin nimikin.

Suhteeni metsään alkoi jo ennen kouluikää. Olen nimittäin lapsuuteni leikkinyt ystäväni kanssa kotiemme lähellä olevassa metsässä. Emme olleet "meillä tai teillä" vaan suurimman osan ajasta metsässä. Sitten vähän vanhempana, 9-vuotiaana liityin partioon ja sen jälkeen olenkin ollut ihan käsittämättömän paljon metsässä partion merkeissä. Tähän liittyy sellainenkin juonne, että olin koko peruskoulun ajan koulukiusattu ja "ne ympyrät ja kaupunkiympyrät" olivat minulle hyvin ikäviä. Partiossa sen sijaan olin "suosittu" ja mainittu lapsuudenystäväni oli yli 10 vuotta paras ystäväni (on vieläkin hyvä ystäväni, mutta aikuisena ei varsinaisesti määrittele ketään parhaaksi ystäväkseen). Ja niinpä mä olin aina metsässä sellaisessa seurassa, jossa koin olevani hyväksytty ja pidetty. Tällaisilla assosiaatioilla, ei liene kummakaan, että metsästä tuli turvapaikkani. Paikka jonne menin mielelläni. 

Luonnosta olen toki aina nauttinut, mutta metsän merkityksen voimapaikkana tajusin oikeastaan tuossa yliopisto-opintojen aikana, suunnilleen vuonna 2009. Koska asuin kesät talvet opiskelupaikkakunnallani, olin niihin aikoihin paljon vähemmän metsässä jo ihan siitä syystä, että en osallistunut aktiivisesti partiohässäköihin. Siinä kohtaa huomasin kaipaavani metsään. Huomasin ajattelevani, että olisipa ihana mennä jälleen partioleirille tai jostain muusta syystä metsään. 

Metsässä minua viehättää sen kauneus ja monipuolisuus. Rakastan puita, eläimiä ja metsän tuoksua. Etenkin sateen jälkeen. Marjat maistuu parhaimmilta suoraan mättäästä poimittuna ja lintujen laulu on ihanaa kuunneltavaa. Metsässä maaelementin paikkana on paljon maadoittavaa, mutta myös toisaalta uudistavaa voimaa. Oikein tarpeellista minulle, joka niin kovin helposti haihattelen menemään pilvilinnoissani ja jota arkielämän ongelmat syö joskus liikaakin. Metsässä olen osa luontoa ja se on ihan sama, mitä arkiongelmia minulla on, silloin tärkeintä on vain olla olemassa ja ihmetellä luonnon kauneutta. 

Varsinaista hiljaista, havannoivaa metsässä oleilua mä en ole tehnyt pitkään aikaan. Vaikka olen ajatellutkin monesti, esimerkiksi nytkin, että olisipa ihana mennä metsään istuskelemaan. Mutta kävely ja juoksulenkkini mä yritän yleensä koostaa niin, että edes osa matkasta olisi metsässä. Näin saan arkeeni aina pienen latauksen metsän voimaa.

Leikkisästi voisi kai todeta, että jos on olemassa eri tavalla asioita painottavia wiccoja, esimerkiksi "keittiöwicca" tai "yrttiwicca", niin minä olen kyllä metsäsuhteeni takia/ansiosta pesunkestävä "puskawicca" :D Sillä, miten paljon voisin metsissä ja luonnossa muutenkin vaellella, ei ole mitään rajaa. Mielelläni olen ollut 15 päivää putkeen metsässä partioleirillä ja myös vaeltanut 40 km vaelluksen ja tehnyt varmaan satoja pienempi muotoisia retkiä ja reissuja. Unelmani olisi joskus pitää rituaaleja metsässä, mutta olen hieman neuroottinen sen suhteen, että mihin ihmeen kuuseen asti sitä pitäis lähteä, ettei kukaan ulkopuolinen sattuisi tulemaan paikalle.

Totesin tuossa ylempänä, että mitään erityistä paikkaa minulla ei ole voimapaikkana. Mutta totta kai se lapsuuden metsä on sellainen. Se vaan sattuu nyt olemaan siellä 500 km päässä kotipaikkakunnallani. Mutta tuo blogin "otsikkokuva" on siitä metsästä ja siksi mä en kyseistä kuvaa ole koskaan vaihtanut, enkä varmaan vaihdakaan. Itselleni aina kun tulen tämän blogin sivulle, se on kuin kotiin tulisi, ensimmäisenä edessä on metsä ja se on minun oma erityinen metsäni. Lähemmäksi "olen kotona"-tunnetta ei tietokoneen näyttöä tuijottamalla pääse.

Ajattelin vielä loppuun jakaa yhden oman tekstini, jonka olen kirjoittanut joskus teininä varjojen kirjaani. Olen informaatio-mielessä jakanut niin paljon otteita muiden teksteistä täällä blogissa, että pitää nyt antaa vähän jotain omaakin. En siis ole mikään runoilija, mutta joskus halusin luontohetkistäni kirjoittaa ja syntyi seuraava teksti, jossa metsä on hyvin edustettuna. Ei siinä logiikkaa ole, se on pikemminkin luettelo asioista, joista pidän.

Pienet hetket

Jos pieni hetki on mahdollinen,

anna tähtien loistaa silloin,

kynttilän liekin heijastua silmistäni.

Kun yö rauhalla metsän täyttää,

kuu kimaltelee hangella ja 

susi nostaa ulvontansa kunnioitukseen.

Hienopiirteisiä kuurankukkia ikkunassani,

kun aamun ensisäteet ne tavoittaa.

Kuinka paljon lopulta nautimmekaan 

pienistä asioista, pienistä hetkistä.

Näetkö sen? Sadepisara kimaltelee havunneulasessa,

orava istuu oksalla käpyä nakertaen,

hopeinen kuu valaisee metsä sinisellä säteellään.

Kuuletko puron solinan, tuulen haavan lehdissä?

Minä näen, minä kuulen, minä nautin,

nautin lahjastani huomamta kyseisiä asioita. 

Wiccan silmin maailma on kaunis paikka elää.

* * *

Minkäslaisia voimapaikkoja lukijoilla on? Onko jotain erityistä vai onko ihan yleisellä tasolla esimerkiksi meren rantaa, metsää tai vaikkapa vuoristoa (jos joku nyt sattuisi asumaan jossakin missä on vuoria :D )?

Litha

Hei,

juhannus ja kesäpäivänseisaus lähestyvät ja näin wiccalaisittain kesäpäivänseisaukseen ajoittuu Litha-niminen sapattimme. Luonnon ja auringon voimat ovat nyt huipussaan ja tästä alkaa taas päivien lyheneminen, siispä nyt on erinomainen aika kerätä talteen tuota energiaa, iloita ja juhlia kesästä, mutta toisaalta voi halutessaan kohdata myös varjonsa, aivan kuten mytologisella puolella Lithan aikoihin vuoden valoisaa puolta hallinneen Tammikuninkaan päihittää tämän oma varjo, Piikkipaatsamakuningas. 

Litha kuuluu pienempiin sapatteihin ja loppuunsa siinä on mytologiatasolla mielestäni verrattain vähän "aineksia". Lyhyesti sanottuna tässä sapatissa on kyse siitä, että valo ja luonnon energiat ovat huipussaan ja toisaalta päivien lyheneminen ja vuoden pimeän puoliskon alkaminen on aivan nurkan takana. Se on siis yhtä aikaa riemun ja ilon sapatti, mutta toisaalta surullinen siinä mielessä, että päivät alkavat jälleen lyhetä. 

Penczak kirjoittaa kirjansa The Outer Temple of Witchcraft sivulla 372 seuraavaa Lithan jumalmytologiasta: 

"The theme of the divine couple, at the peak of their power, is constant at Litha. The Goddess is the Queen of the Bountiful Garden. Her love for the king and all of us is reflected in the lush greenery of the Land. Her love makes the harvest grow. She is the Divine Mother providing nourishment with the growing plants. The energy of the lands builds to its crescendo. The God is matured into his role as Divine King of the Land. He is the caretaker and protector. The solar and green attributes are merged into one, as he is both Solar King and Grain Lord bearing fruit. 

Although he is at the peak of his power, all he can do now is wane. Tradition says he must face his shadow. The shadow of the God is the Dark Lord and Underworld King. He is the Horned God an the Holly King. The God of Light faces the God of Shadow, and is defeated, as in preordained on this day. He relinquishes control of the year to the Dark God."

Jos haluaa juhlistaa tätä sapattia rituaalilla, juurikin tämä Tammikuninkaan ja Piikkipaatsamakuninkaan välinen taisto on keskeisellä sijalla. Meditaatiopuolella voi keskittyä pohtimaan omaa varjoaan ja toisaalta pyrkiä löytämään sen oman sisäisen valonsa, jolla selvitä alkavasta vuoden pimeästä puolikkaasta. Siinä missä esimerkiksi Samhain on minulle hyvin korostuneesti aika tehdä taikoja ja koen sen sapatin keskeiseksi asiaksi rituaallin, on Litha minulle korostuneesti enemmänkin sellainen "käytännön sapatti". Varsinaista Litha-rituaalia en ole koskaan kokenut mielekkääksi, mutta luonnonvoimien ollessa huipussaan, tämä on minusta erinomainen aika kerätä yrttejä mahdollisten tulevien tarpeiden varalle. 

Olenkin tässä viime päivinä selaillut läpi Sinikka Piippon kirjaa Kasvien salaiset voimat, tarkistaakseni, mitä kannattaisi/haluaisin kerätä. Kerrankin näin päin, monesti minä keskellä talvea näet harmittelen, että kun ei kesällä tullut keränneeksi sitä ja tätä. Kasvien/yrttien keräämisperinteen yhdistäminen Lithaan olisikin sikäli kannattava veto, että todennäköisyys löytää haluamansa on huomattavasti suurempi, kuin vaikka kovin aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Jos yrttien/kasvien keräily kiinnostaa, niin alla muutama vinkki:

Erityisesti suosittelen keräämään Lithana siankärsämöä (jos ette tiedä miltä se näyttää, googlettakaa), Piippo nimittäin mainitsee, että parhaan maagisen tuloksen saa, kun siankärsämön kerää (ja mielellään tosin käyttääkin) juhannuksena. Siankärsämöä voi esimerkiksi lisätä lattianpesuveteen lisättynä se häätää pahan energian ja negatiivisuuden talosta. Rauhan ja rakkauden yrttinä se myös houkuttelee ystäviä ja perhettä elämääsi. Se kutsuu kauan poissa olleet ystävät takaisin ja saa huomaamaan uudet ystävät. Pussukassa kannettu ja suitsukkeena poltettu siankärsämö tuo rohkeutta, karkottaa negatiivisuutta sekä lisää tietoisuutta ja rakkautta. Eli kelpoyrtti siis olla varastossa. 

Suosittelen myös keräämään varastoon nokkosta. Nokkosellakin on suojelevia vaikutuksia ja sitä voi käyttää negatiivisen energian karkoittamiseen kuten siankärsämöäkin. Mutta erityisen hyvä ominaisuus mielestäni on, että sen sanotaan opettavan muutoksen läksyn: kaikilla asioilla on paikkansa ja kivuliaat asiat voidaan yhdistää kokonaisuuteen ja muuttaa paremmiksi. Piippo kehoittaa juomaan nokkosteetä, kun käy läpi henkisiä ja tunne-elämän koettelemuksia, silloin tulen voima muuttaa hankaluudet henkiseksi edistymiseksi.

Leppä puolestaan antaa voimaa, jonka avulla pystyy selviytymään mistä tahansa, joten ajattelin myös kerätä hieman lepän lehtiä. Itselläni ainakin magiaan turvautuminen tapahtuu lähes yksinomaan asioissa, joissa koen, etteivät "tavalliset keinot" riitä, joten usein kyse saattaa olla juurikin sellaisista asioista, joissa pitää selviytyä jostain hankaluudesta. Uskon, että leppä on silloin varsin hyödyllinen ainesosa.

Myös koivu kuuluu listalleni tänä vuonna. Koivua voi käyttää magiaan, joka liittyy uusiin alkuihin. Koivu häivyttää pelkoja ja tuo rohkeutta ja onnellisuutta.

Muita ideoita Lithan viettoon:

- koristele alttarisi keltaisilla ja valkoisilla kesäkukilla

- kasaa kokko ja tanssi sen ympärillä, tuleen voi heittää erilaisia yrttejä ja kukkia tuomaan siunausta ja onnea. Tuhkat voi sirotella myöhemmin vaikkapa puutarhaan 

- pidä rituaali keskipäivällä ja anna auringon säteiden imeytyä juomaasi ja juo sitten tämä "auringon energia"

- lataa kristalleja ja muitakin maagisia työkalujasi auringossa

- kulje luonnossa ja nauti sen vehreydestä, keskity tuntemaan luonnossa vallitsevia energioita

Ihanaa Lithaa kaikille!

Kolminaisuuden Jumalattaren pyörä

Heissan,

tässähän käy nyt niin, että kun hiljaa pysyttelee, niin muut kirjoittaa samantyyppisistä aiheista kuin itsekin ajattelin kirjoittaa. Se mistä ajattelin tässä höpistä, on aihe, josta Myrika kirjoitti omassa ihanassa blogissaan aivan vasta (15.5.2013). Ja se mitä osittain sivuan, on aihe, mitä Hopeakettu käsitteli eilen (25.5.2013) aivan loistavassa postauksessaan. Great minds think a like? 

Vaikka wiccassa onkin tiettyjä "päälinjoja" (joihin voi perehtyä paremmin tunnisteen "mitä wiccaan kuuluu" alta löytyvässä postauksessa) ja muuten tavat elää ja toteuttaa itseään wiccalaisena jäävät oman harkinnan varaan, en vain ole voinut mitään sille, että tunnen syyllisyyttä siitä, miten joudun piilottelemaan maailmankatsomustani. Oli aika, jolloin kannoin pentagrammia kaulassani 24/7, minulla oli vakioalttari kodissani, puuhailin wiccan parissa aktiivisesti ja raportoin niistä tännekin. Ja olin sinut itseni ja asian kanssa. 

Ja mikä on tilanne nyt? Aikaa wiccalle? Missä välissä? Tosin tällä hetkellä tuntuu, ettei aikaa ole millekään muullekaan, mä vain käyn töissä ja nukun. Roikkuuko kaulassa penta? Edes pitkässä ketjussa vaatteiden alla? No eipä roiku, koska kokeilin sitä ja huomasin, että aina kun kumarrun ottamaan jotain yleensä lattialla olevasta salkustani, se heilahtaa näkyviin. Eikä se missään nimessä saa heilahtaa näkyviin työnantajan tai asiakkaan nähden. Onko kodissani enää vakioalttaria? Tai edes jumalhahmojen patsaita näkyvillä? Ei ole, koska koskaan ei tiedä tuleeko kylään joku sellainen ihminen, jolle mä en ole wiccalaisuudestani kertonut. 

En tiedä miksi, mutta minä vain olen sellainen ihminen, joka haluaisi kulkea pää pystyssä ja ylpeänä siitä mikä on. Kuten tein ihan jopa yliopisto-opintojen loppuun asti. Ymmärrän, että wiccalaisuuteni ei ole kiinni siitä, kuinka monta esbattia ja sapattia vietän, eikä väliinjäävät päivät minua vaivaakaan. En ole koskaan juhlinut täsmällisesti ihan kaikkia esbatteja ja sapatteja. Parhaimmillaankin varmaan vain joku 4-6 sapattia kahdeksasta vuodessa ja täysikuita sitten vähän miten sattuu, ehkä 5 kertaa vuodessa. Kodin puuttuvista wiccalaisuuden merkeistä häiritsee tällä hetkellä oikeastaan vain se, että jumalhahmot ovat "wiccakaapissani". Se tuntuu jotenkin epäkunnioittavalta. Ehkä mä ihan tosissani yritän miettiä niille jonkin näköisällä olevan paikan. Mutta sitten tää "tunnuksen" kantaminen. Tai minun tapauksessa nyt kantamattomuus. Se on kova pala. 

Rakastan pentaani yli kaiken. Se on minusta niin kaunis ja pidän ihan todella asioista, joita se symboloi. Esim. kehä ja elementit sekä siitä, että se on ehkä vahvimpia olemassaolevia suojelusymboleita. Ja se on just SE wiccalaisuuden symboli, jota ehkäpä eniten pidetään kaulassa. Joka kerta, kun oon kysynyt pentaa kantavalta, että onko hänkin wicca, niin vastaus on ollut myönteinen. Ja mä haluisin pitää sitä kaulassa ja osoittaa "omilleni/saman tien tallustelijoille" että hei, minä oon kans yksi teistä. Mutta koska se symboloi yhteiskunnalle ja muille niin monia muita ja suurimmaksi osaksi pahoiksi miellettäviä asioita, kuten voitte käydä lukemassa Hopeaketun tekstistä, mä vaan en voi pitää sitä töissä. Enkä oikeastaan missään, missä on riski törmätä oman alani ihmisiin. Ja voin kertoa, että siihen nähden, miten iso kaupunki Helsinki on, mä oon törmännyt esim. työnantajaani työpaikan ulkopuolella ihan pelottavan usein.

Eilen olin sitten katsomassa aamusella PMMP:n keikkaa Kaisaniemen puistossa ja siellä oli sellainen koju, missä myytiin kelttiläisiä koruja. En ajatellut mitään ostaa, mutta katselin kuitenkin tarjonnan läpi, kun olihan ne nyt aivan upeita ne korut. (Kyseisen firman nettisivut muuten täällä.) Illalla sitten kuitenkin tuli yhtäkkiä sellainen olo, että minun pitäisi sittenkin käydä hakemassa sieltä itselleni ns. "päivänvalon kestävä" kaulakoru, jota voisin pitää myös töissä. Ja koska vaistoni ovat harvoin olleet väärässä, hipsaisin sitten lähijunaan ja uudestaan kojulle. Ja siellä se oli, kaikki muut korut ympäriltä myytyinä. "Kolminaisuuden Jumalattaren pyörä". 

Koru, jota voin kantaa töissäkin. Koru, jonka symboli, ei omaa sellaista määrää ennakkoluuloja, joita pentagrammi omaa. Tämä siis symboloi juurikin sitä Jumalatarta, jonka me wiccalaiset tunnemme ja lisäksi triquetra (tai triple knot) on myös suojelusymboli. Tämä symboloi ainakin valmistajan mukaan lisäksi tasapainoa ja turvallisuutta. En tiedä mistä he ne ovat sitten kaivaneet (ehkä siitä tämän kuvion suojelu-ominaisuudesta?), mutta passar bra. Kaipaankin elämääni tasapainoa ja turvallisuutta. Ja vaikka elementti-symboliikka tästä korusta puuttuukin, niin uskon pärjääväni näillä: Kolmoisjumalatar, suojelu, tasapaino, turvallisuus ja tietenkin tuossa on vielä ympyröitä kaksin kappalein. Ympyrähän voi symboloida esimerkiksi kehää ja vuoden pyörää, miksei myös aurinkoa ja täysikuuta. (Katso täältä, mitä wikipedia tuumaa tästä symbolista) Perfect. Just what I needed!

Tarttui sitten sieltä mukaan samalla symbolilla varustetut korvakorutkin. Vielä asteen verran huomaamattomammat ja kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanan kauniit. En mä tällä hetkellä mitenkään erityisesti rahoissani ole, mutta nämä mahtuivat budjettiin ja onhan sekä nämä, että tuo riipus aivan uskomattoman ihanat. Rakas penta ei tosin katoa mihinkään ja pidän sitä jatkossakin ainakin rituaaleissa ja vaatteiden alla silloin, kun vaaraa sen esille heilahtamisesta ei ole tai sitten tilanteissa, joissa se esille heilahtaminen ei haittaa.

Nyt on siis taas tilanne "tunnusten" kantamisen suhteen vähän paremmalla mallilla. Ja myönnän, että vaikka ei saisi ripustautua mihinkään amuletteihin, minussa on vähän sitä, että jos on oikein tiukka paikka, haluan mielelläni kantaa vahvoiksi amuleteiksi kokemiani asioita (esim. pentani ja onnenkiveni) mukanani. Edes taskussa. Siihen nähden, että penta on roikkunut mukana jo yli 10 vuotta, menee varmaan vähän aikaa, että tämä riipus kerää yhtä vahvat energiat, mutta tästä se joka tapauksessa lähtee. Ja kyselijöille voi vastata, että se on kelttiläinen kuvio. 

Viime yönä vietin pitkästä aikaa esbatia, kun se kerrankin sattui viikonlopulle ja ohjelmassa oli muun muassa näiden korujen lataaminen sopivilla energioilla ja muutenkin "käyttöön vihkiminen" ja sitten piti tehdä uuteen kotiini puhdistus- ja suojaustaiat. Näin kolme kuukautta myöhässä... hups. Ja tänään kävin viemässä lähimetsään sitten omenan uhriksi luonnolle. Tämäkin taas ihan liian pitkästä aikaa. Olen saanut niin paljon, että pitäisi muistaa useammin antaa takaisin. 

Tässä elämäntilanteessa olennaisin osa wiccanharjoittamista on ollut metsässä käyskentely. Tässä kotini välittömässä läheisyydessä on ihana pieni metsä, jossa on kieloja ja mansikoita ja sitten tuossa kilometrin päässä on Keskuspuisto, jonka pohjoisosissa on oikein luonnonsuojelualuekin. Erityisesti siitä Keskuspuistosta on tullut mulle lempparilatautumispaikka, pitää palata siihen vaikka sitten seuraavan postauksen yhteydessä. 

Näillä kivillä alkuun kivimagiassa

Hei,

taannoin pyydettiin juttua kivistä ja ajattelin sellaisen tähän väliin ottaa, kun on ollut jo useampikin pohdiskelun puolelle mennyt postaus välissä. Kivistä nyt voisi kertoa vaikka mitä. Niiden voimista, energioista, miten niitä käytetään magiassa ja miten niitä puhdistetaan. Tai sitten vain vaikka yksittäisistä kivistä. Aiemmin olenkin sivunnut aihetta vähän yli vuosi sitten. Löydätte kiviä koskevan postauksen klikkaamalla tuota "rituaalivälineet"-tunnistetta. Kivet tavallaan menee rituaalivälineiden piiriin, sillä niitä voi käyttää "ainesosana" magiassa. Itselleni on siunaantunut menestystä magian saralla ja itse usein härvellän enimmäkseen kivien, riimujen ja hieman yrttien kanssa.

Mutta kun kiviä on niin monia ja täällä on palautteen perusteella lukijoina aika paljon sellaisia, jotka on polkunsa alussa, niin lähdetääns mutustelemaan aihetta siitä näkökulmasta, että mitkä kivet kannattaa omistaa. Eli toisin sanoen, millä valinnoilla pääsee mahdollisimman vähällä mahdollisimman pitkälle. Listaus on tietysti täysin subjektiivinen eli vain minun näkemykseni asiasta ja halutessaan muut voi vaikkapa kommenttikenttään kertoa sellaisista kivistä, jotka ovat itse kokeneet loistaviksi.

Kiviä koskevat oppini minä otan aikalailla yksinomaan tästä kirjasta:

 Muissa kirjoissani saattaa olla tiedon rippeitä kivien käytöstä magiassa, mutta kun tässä on selkeästi kaikki yksissä kansissa, niin tähän mä aina tartun. Tässä 237 sivuisessa aarteessa on alussa tietoa esim. kivien voimista, magiasta, kivien energioista, väreistä (minkä väriset kivet tekee yleensä mitä), kivien hankkimisesta, kivien puhdistamisesta, niiden käytöstä ennustamisessa ja korumagiasta. Sitten on aakkosjärjestyksessä kivikohtaisesti kerrottu, mitä mikin tekee ja lopussa on vastaavuustaulukoita. Jos kivimagia kiinnostaa laajemminkin, tää on must have-hankinta. 

Itse olen yleensä harjoittanut kivimagiaa periaatteella, että etsin aina sopivan kiven kulloiseenkin käyttötarkoitukseeni ja mulla on lapsesta asti ollut paljon erilaisia kiviä, joten en ole koskaan oikeastaan kiinnittänyt huomiota, mitä kiviä tulee käytettyä, muuta kuin että aventuriini on mun yleisimmin käyttämäni kivi. Tätä postausta varten kuitenkin tutkailin tämän kirjan lopussa olevia taulukoita selvittääkseni, millä kivillä saa parhaiten katettua mahdollisimman monta "tarveosa-aluetta". Lisäksi tsekkasin listaukset, mitkä kivet yhdistetään eri elementteihin. Ei liene haitaksi omistaa ainakin yksi kivi, jolla on yhteys tiettyyn elementtiin. 

Maahan yhdistettävät kivet ovat hyödyllisiä edistämään rauhaa, maadoittumiseen, energioiden keskittämiseen, hedelmällisyyteen, rahaan, bisnes menestykseen, vakauteen, puutarhanhoitoon ja maatalouteen liittyvissä loitsimisissa. Mikäli samassa yhteydessä käyttää kynttilöitä, kannattaa valita vihreät. 

Maahan yhdistettävistä kivistä muutaman mainitakseni: smaragdi, malakiitti ja suola (okei, ei sinällään kivi, mutta mainitsen nyt kuitenkin, ku sitä on helposti saatavilla).

Ilmaan yhdistettävät kivet ovat parhaimmillaan kommunikaatioon, matkustamiseen ja älyyn liittyvissä taioissa. Kynttilöitä käytettäessä väriksi kannattaa valita keltainen. Ilmaan yhdistettävistä kivistä kotoisin on aventuriini. (noista toisista en ollut kuullutkaan esim. mica, pumice ja sphene).

Tuleen yhdistettävät kivet ovat päteviä suojelustaioissa, puolustusmagiassa, maagiseen energiaan, fyysiseen voimaan, rohkeuteen, tahdonvoimaan ja puhdistukseen liittyvässä magiassa. Kynttilöiden värinä punainen. Muutaman tuleen assosioituvan kiven mainitakseni: sitriini, hematiitti, tiikerinsilmä ja rubiini.

Veteen yhdistettävät kivet ovat parhaimmillaan rakkauteen, parantamiseen, myötätuntoon, ystävyyteen, puhdistamiseen, rentouttamiseen, rauhaan, nukkumiseen, uniin ja psyykkisyyteen liittyvissä taioissa. Kynttilän värinä sininen. Veden elementin kiviä ovat esimerkiksi ametisti, kuukivi ja safiiri.

Henkeen yhdistettävät kivet ovat yleensä joskus olleet orgaanista (elävää) materiaalia. Ne ovat hyödyllisiä esimerkiksi pitkäikäisyyteen ja menneiden elämien kokemuksiin liittyvissä taioissa. Henkeen liittyviä kiviä ovat esimerkiksi meripihka ja kivettynyt puu.

Ja sitten seuraa 8 kohdan lista kivistä, joilla kattaa useimmat tarpeet. Yllätyin muuten itsekin melkoisesti, kun ruusukvartsi ei ole tällä listalla. 

Ensimmäisenä ametisti.

Tuo yksi helpoimmin tunnistettavissa olevista kivistä. Violetti väriltään, voi olla vaaleanvioletista erittäin tummaankin violettiin. Käytä ametistia näissä tarkoituksissa: edustaa veden elementtiä, rohkeus, unet, onnellisuus, rakkaus, rauha ja psyykkisyys.

2. Aventuriini

Vihreä mollukka, jonka ulkonäkö voi myös vaihdella. Kaikki kuvassa olevat kivet ovat aventuriineja. Aventuriini siis yhdistetään ilman elementtiin. Käytä aventuriinia, kun asiasi liittyy uhkapeleihin, parantamiseen/terveyteen, onneen, henkisiin voimiin, rahaan, rikkauteen, omaisuuteen tai rauhaan.

3. Tiikerinsilmä

 Tällainen jännä kultaan taittava. Googlatkaa, ette tästä kuvasta pääse perille, minkä näköinen. Tiikerinsilmä liitetään siis tulen elementtiin ja se on oivallinen, jos käyttötarkoitus liittyy johonkin seuraavista: rohkeus, ennustaminen, onni, raha, rikkaudet, omaisuus, fyysinen energia ja suojelu (esim. minun autoani suojelevassa pussissa on sisällä lähes 2 cm läpimitaltaan oleva tiikerinsilmä. Ja mitään vaurioita ei ole autolle tullut!).

4. Malakiitti

Vihreä raidallinen tapaus. Elementeistä yhdistyy maahan ja kätevä olla käsillä, kun haluat loitsia seuraaviin tarpeisiin liittyen: bisnes menestys, puutarhanhoito, rakkaus, maagiset voimat, rauha ja suojelu.

5. Meripihka

Jota en muuten itse omista. Lisätään hankitalistalle! Meripihka liittyy siis hengen elementtiin ja on tarpeellinen esimerkiksi seuraaviin asioihin liittyvässä magiassa: kauneus, parantaminen, terveys, rakkaus, onni, fyysinen voima ja suojelu. (tästä listasta selviääkin, miksi en ole sitä aiemmin tarvinnut, lähes kaikkeen noihin löytyy toisetkin kivet. Oikeastaan meripihka on tässä listauksessa vain sen takia, että se on listauksen ainoa kivi, joka liitetään hengen elementtiin)

6. Kuukivi

Valkea, läpinäkyvähkö. Erottuu muista kivistä siitä, että siinä on kuunvalon värinen sininen hohde, joka näkyy, kun kiveä kääntelee. Yritin saada sitä näkymään tähän valokuvaan ja ehkä sitä vähän näkyykin tuossa vasemman puoleisen kiven oikeassa laidassa. Wiccalle kuukivi on tietysti sikäli erityinen, että se liitetään Jumalattareen ja kuuhun (joka ainakin minulle on erityisen rakas). Kuukivi on käyttökelpoinen, kun magiasi tarkoitus liittyy ruokavalioon, ennustamiseen, maadoittumiseen, rakkauteen, suojeluun, turvalliseen matkustamiseen tai uneen.

7. Amatsoniitti

Tällainen sinivihreä kivi, kantsii googlata myös tämä, jos tämä kuva on liian epäselvä. Amatsoniitti on tässä listauksessa lähinnä sen takia, että se liittetään uhkapelien lisäksi menestykseen ylipäätään. Eli muista tämän listauksen kivistä poiketen, sillä on vain nämä kaksi käyttötarkoitusta. Minusta kuitenkin menestys on sellainen asia, että sitä varten on hyvä olla oma kivensä. Voi sitten vaikka yhdistellä loitsuihin, vaikkapa aventuriinia ja amatsoniittia, jos toivoo menestystä terveysasioihin tai taloudellisiin asioihin. Amatsoniitin ja malakiitin yhteistyö puolestaan voi tuoda menestystä puutarhanhoidossa. 

8. Jade

Vihreä kivi, ulkoasu voi myöskin tämän kiven kohdalla hieman vaihdella. Voipi googletella. Jade on hyödyllinen puutarhanhoitoon, parantamiseen, terveyteen, pitkäikäisyyteen, rakkauteen, rahaan, rikkauksiin, omaisuuteen, suojeluun ja viisauteen liittyvässä magiassa. Jaden otin tähän listaukseen mukaan oikeastaan tuon viisaus-aspektin takia. Kuten menestyskin, mielestäni viisauskin on asia, jota varten on hyvä olla yksi kivi. Jade on muuten pyhä kivi Kiinassa.

***

Tällainen listaus siis, jos jollain on erityisen hyviä kokemuksia jostakin kivestä, jota tässä ei ole mainittu, niin saa toki kertoa. Kuten sanottua, itselläni aventuriini on sellainen ylivoimainen kivi, joka kuuluu repertuaariin lähes aina.

Ihanaa Beltanea kaikille lukijoille!

Wiccan Wiisaudet

Hei,

katsokaas, kun aina menee väärinpäin. Jos lupailen päivittäväni lähiaikoina, menee pitkä aika ja sitten, kun sanon päivittäväni vasta yli kuukauden päästä, niin johan inspiroidun postaamaan ennen sitä. No parempi näin päin. 

Pyöriskelin tuossa muiden wiccablogeissa ja jotenkin tuli sisäinen kaipaus kaikkia wiccailuja kohtaan. Aikataulu on edelleen raadollinen, mutta onneksi mä sainkin ihan uuden inspiraation. Nimittäin uusi postaustyyppi. Tiedättehän, että esim. lifestylebloggaajilla on välillä ns. mielipidepostauksia ja sitten joskus vain sellaisia päivän asu-postauksia. Wiccablogin pitäjällä ainakin tähän asti lähes jokainen postaus on ollut rinnastettavissa mielipidepostaukseen. Oli aiheena sitten jokin oman elämän käytännönkokemus tai teoreettisempi asia, postauksista tulee väkisinkin syvällisiä ja pitkiä. Ja kun jokainen postaus on syvällinen ja pitkä, ei sellaisen tekemiselle aina löydy aikaa. Tämän ovat varmaan muutkin blogia pitävät wiccat havainneet. Arkielämän kiireissä vapaaehtoisesti pidettävä blogi saattaa olla ensimmäisenä to do-listalta karsittava, kun aika ei riitä kaikkeen. 

 

 

Mutta nyt mä keksin uuden postaustyypin ja kutsun sitä nimellä wiccan wiisaudet. Idea on siis, että kyseisellä tunnisteella olevassa postauksessa voi olla jokin lyhyt viisaus ja siitä voi mahdollisesti lausua jotain tai olla lausumatta. Ajattelin, että myös jokin wiccamaisia fiiliksiä herättävä valokuva/valokuvat voisi mennä tämän otsikon alle. Näin postaustahdin saa nopeammaksi ja ajatus on siis, että parempi vähäsen kuin ei ollenkaan. Jos joku muu kokee tämän kivana tai käytännöllisenä ideana, saa mun puolesta kopioida käyttöön :) Onhan se minunkin etuni lukea lyhyitä ajatelmia, tekstejä tms. mitä olette itse laatineet tai jostain lukeneet. Nytkin tuolla teidän blogeissanne pyöriessäni löysin aivan ihania tekstejä ^_^ (ja yritän löytää aikaa kommentoimiselle lähitulevaisuudessa)

***    *    ***    *    ***

Joten tässä tulee, ensimmäinen "Wiccan Wiisaudet": 

Miksi valitsin juuri tämän tekstin? Lukemalla muiden blogeja eilen illalla, koin sisälläni pitkästä aikaa taas sen suuren tunteen. Minä nimitän sitä vain "wiccatunteeksi". Se on se tunne, joka voi tulla lukiessa jotain, se voi tulla rituaalissa tai ihan vaikka metsässä kävellessä. Se on se tunne, kun koet tietäväsi elämän tarkoituksen, koet täydellistä onnellisuutta ja koet olevasi yhtä universumin kanssa. Itselleni se on se tunne, kun koen jumalallisuutta kaikessa eläväisessä. Silloin kokee jumalallisuuden läsnäolon. Se on todella kaunis tunne.

Toivottavasti osaatte tarpeeksi englantia, en viitsinyt kääntää tätä ihanaa tekstiä suomeksi. Joskus alkuperäiskieli vain toimii parhaiten.

"The Lady of the Moon, the crescented, silver-haired one, who speaks in many languages and in many voices, whispers to us tonight and every night.

She puts her lips close to our ears, and with a voice as sweet and rich as honey coos us a simple song:

'You need not look to Heaven to call upon my name.

You need not to travel to the churches or to the holy ones to hear my voice. You need not live your life according to the will and desires of another.

You need only look to yourself, for within you I have left all the answers. Open your heart, look to who you are and what you desire,  and deep within you, you will find me there.

For though you cannot see my body in the flesh, I have never left you. Just as you grew in my womb, so do I live within you now, and every time you speak, it is my voice they shall hear."

*** 

Teksti Amber Laine Fisherin kirjasta Philosophy of Wicca, s.75. Arvelisin, että hänen itsensä kirjoittama.

Hajanaisia hajatelmia

Hei, (liian pitkästä aikaa taas)

laitetaan tämä teksti nyt pohdiskelua-tunnisteen alle, kun ei tätä oikein arkiwiccankaan alle ilkeä laittaa, kun aiheena on nimenomaan se, ettei aikaa wiccalle taaskaan ole ollut. Tämä on nyt enemmänkin tilannekatsaus-päivitys, koska edellisestä päivityksestä on vierähtänyt taas hyvä tovi. Ja sitten on vähän sitä pohdiskeluakin. Ja pari pientä irrallista juttua. Oikeastaan tämä on tälle blogille epätyypillisesti ns. "sillisalaatti-postaus".

Blogia ei ole edelleenkään lopullisesti kuopattu, koska mä pidän tästä ihan liikaa ja toisaalta ajattelen, että tänne on kertynyt (ainakin palautteen perusteella) muutama ihan hyödylliseksi / kiinnostavaksi / muuten vaan mukavaksi koettu teksti aiheesta wicca. Uskoisin, että etenkin ne, jotka ovat joko polkunsa alussa, nuoria tai wiccatietämyksensä suhteen lähinnä suomennetun wiccakirjallisuuden varassa, voivat saada täältä jotain irti. Ja tämä on juuri se, mikä alkuperäinen ajatukseni oli tätä blogia perustaessani. Halusin tehdä tästä combinaation omista kokemuksistani ja toisaalta myös sellaisen paikan, josta löytyy asiallista tietoa aiheesta. 

Siitä on kovin kauan, kun olin itse noin 13-vuotias nuori, joka törmäsi termiin wicca. Siitä on itse asiassa kohta 14 vuotta. Niin kauan mä olen näitä asioita ihmetellyt. Ja se mihin määrään tietoa mä olen viimeisten ihan parin vuoden aikana törmännyt, on mieletön. Varmaan 90% tiedosta, jota mulla aiheesta on (joko päässä tai tuossa kirjahyllyssäni) on tullut parin vuoden aikana. Maailma on niin eri nykyään. Osaan ensinnäkin sujuvasti englantia, joten voin lukea ulkomaista, syvemmälle menevää kirjallisuutta aiheesta. Ja sitten on internet. 14 vuotta sitten perheellämme oli 1 tietokone ja siinä oli todella hidas netti, joka toimi jotenkin puhelinmodeemin kautta ja sen käyttäminen maksoi yhtä paljon kuin lankapuhelimella soittaminen, ellei jopa enemmänkin.

Minun polkuni alkoi sillä, että luin asiasta Demi-lehdestä ja kiinnostuin asiasta lähinnä siksi, kun lehdessä sanottiin jotenkin "ettei kristityille vanhemmille kannata suoraan pamauttaa olevansa wicca". Itselläni on aina ollut todella eriävät arvot ja näkemykset suhteessa kristinuskoon, niin pakkohan se oli tsekata, mitä on joku, mitä "ei saa kristityille pamauttaa". Ja sitten mä tulostin joltain nettisivulta aihetta koskevia artikkeleita. Ne taitaa itseasiassa olla vieläkin tuossa mun kirjahyllyssä... 

Perustin varjojen kirjan ja kirjasin sinne ne kaikki netistä löytämäni jutut. Ja voi kuinka epärelevantteja ne ovatkaan. Tai no ei ihan kaikilta osin, mutta nykytietämyksellä en voi kuin todeta, että voi elämä. Sitten jossain vaiheessa äitini osti mulle sen Cunnighamin kirjan opas Wiccan harjoittajalle ja mä olin ihan haltioissani. Niin paljon tietoa aiheesta! Niin paljon tietoa itse asiassa, että en kirjoittanut sitä koko kirjaa omaan varjojen kirjaani vaan vain muutamia juttuja :D Miettikää mikä on ollut saatavilla olevan tiedon määrä ennen sitä, kun jaksoin kirjoittaa ihan kaiken ylös. 

Jotenkin tuntuu, että nykyään voi se 13-vuotiaskin löytää googlettemalla valtavan tiedon määrän asiasta ja saada suorastaan rakettimaisen lähdön polulleen, ainakin jos vertaa minun etana-etenemiseeni :D Ja itse kovin yksinäisen ja kivisen tien vailla kokeneempien wiccojen neuvoja kulkeneena, mielelläni jaan tietojani täällä. Tässä tarkoituksessa olen myös tuohon sivuun laittanut linkkejä muillekin sivustoille, jotka sivuavat aihetta. Olen tietoinen muutamasta muustakin hyvästä lukijani blogista, mutta tuohon olen ottanut vain ne, jotka pääasiallisesti pysyttelevät wiccaa liippaavissa aiheissa. Päivitin tänään sinne yhden uuden erinomaisen blogin, Taikoja Tuulessa, käykäähän kurkkaamassa. Ja jos muillakin on wiccaan (tai vaikka noituuteen tms. lähelle menevään näkemykseen) painottuvia blogeja, niitä saa ilmiantaa kommenttien yhteydessä.

Kappas, melkein johdonmukaisesti etenevää tekstiä tähän saakka. Nyt seuraa sitä sillisalaattia. Ensinnäkin pieni tilannekatsaus meikäläisen elämään. Melkoista myllerrystä ja kiirettä on. Aloitin uuden työn ja muutin elämäni ensimmäistä kertaa Etelä-Suomeen. Ja vielä suoraan kehä I:sen sisäpuolelle! Miettikää, pohjoisen pikkukaupungeista tänne. Tää on ihan eri maailma. Rakennukset, ihmiset, liikenne ja tavat. Mulla on mahtava työ, mutta se on aika aikaa vievä. Keskimäärin olen töissä 8,5 tuntia päivässä ja mulla menee kotoa työpaikalle noin 40 minuuttia (vaikka junamatka onkin vain 9 min). Olen siis jo työn takia pois kotoa 10 tuntia päivässä. Sitten siihen päälle mä luen tällä hetkellä yhteen kokeeseen, jonka koealue on noin 1150 sivua ja mun on ihan pakko päästä se läpi. Lisäksi on sosiaalista hässäkkää, kun kamala määrä ystäviä pitää nähdä, kun osaa heistä en ole nähnyt useampaan vuoteen ja aika paljon pitää rampata myös ammattikuntani tapahtumissa. Koko ajan on jotain tapahtumaa, seminaaria, koulutusta, vierailua jne.

Tämän työntäyteisen ja työhön oriointuneen elämäni keskellä wicca on jälleen jäänyt sivuosaan. Maailmankatsomus ja arvot eivät toki ole muuttuneet mihinkään, mutta aikaa "wiccailuille" ei yksinkertaisesti juuri nyt ole. Yritän panostaa wiccaan ja tähän blogiinkin enenevässä määrin, kunhan saan vain tehtyä sen yllä mainitun kokeen (se on 19.4.) ja sen jälkeen mun tarttee "vain" käydä töissä. Ilmeisesti ainakin Lehdolla (Suomen luonnonuskontojen yhdistys Lehto ry, katso linkki tuosta vasemmalta) on täällä Helsingissä kuukausittain miittejä, joihin aion ehdottomasti jossakin vaiheessa osallistua. Tosi kiva vaan, ku ne on yleensä sellaiseen aikaan, että mä joutuisin menemään sinne suoraan töistä.

 

Olen tänne aika tehokkaasti kuitenkin raportoinut ne vähäiset wiccailut, mitä mulla viimeisen vuoden aikana on ollut. Joskus mä mietin, miten voikaan onnistua taioissaan näin hyvin, kun viettää niin vähän sapatteja ja esbatteja. Tarkoitan, että pitäisi saada tasapainoa sen pyytämisen ja antamisen välille. Viedä vaikka enemmän omenoita/pähkinöitä metsään, jos ei muuta. 

Yksi juttu on kuitenkin wiccailu-saralta raportoimatta. Samalla reissulla, kun kävin allekirjoittamassa työsopimuksen, mä kävin myös ex-tempore hankkimassa itselleni asunnon Helsingistä. Mä tein päätöksen tästä asunnon etsimisreissusta ollessani Tampereella tätini luona, niin siellä ei pystynyt tekemään mitään perusteellisia "haluan löytää ihanan kodin-taikoja". Niinpä mä sitten yksi ilta turvauduin pikaiseen ja huomaamattomaan, mutta toimivaksi koettuun tapaan. Muodostin energiapallon, latasin sen ajatuksella, että löydän mahdollisimman hyvän kodin ja lähetin sen tekemään tehtäväänsä. Ja mä löysin ihan upean kodin! Helsingistä! 2 päivässä! Tuo energiapallojuttu on yksi hyödyllisimpiä koskaan oppimiani magian muotoja, juurikin siksi, että sen pystyy tekemään nopeasti ja kohtuullisen huomaamattomasti. Sen vois periaatteessa tarpeen niin vaatiessa tehdä vaikka työpaikan tai koulun vessassa. Tästä on glamour kaukana, mutta minkäs teet, joskus on pakottava tarve. Ja vessahan on tunnetusti paikka, joka ratkaisee hädän :D 

Tähän sopii erinomaisesti tämä kuva:

 Näitä on pyörinyt viime aikoina blogeissa ja kun törmäsin tähän, niin aattelin heti, että haluan sen laittaa tänne johonkin yhteyteen. Mun elämä ois kyllä niin hyvä esimerkki jokaiselle, joka epäilee magian toimivuutta. Perinteisestihän aina tulee kysymys "no jos osaat homman, niin miksi et hanki itsellesi lottovoittoa?". Siihen on syynsä (eniten vaikuttavana ehkä se, että lottovoittoa haluaa vahvasti niin moni muukin, ettei tahdonvoimasi mitenkään voi riittää sen saamiseen, koska muiden ajatukset ja toiveet häiritsevät), mutta magialla voi kuitenkin pienemmissä asioissa tehdä itselleen varsin mukavan elämän. Minä en ole rahaa koskaan pyytänyt, koska en halua, että kukaan minulle rakas ihminen kuolee ja jättää minulle perinnön, mutta magian avulla olen kyllä saanut esimerkiksi hyvän työpaikan (kahdestikin ja tänään muuten kuulin työnantajaltani, että yksi vaikuttava tekijä miksi just minä tulin valituksi tähän, oli se aiempi työpaikka, minkä mä olin saanut tehtyäni edellisen kerran työpaikansaamisloitsun), hyvän asunnon, suojeltua itseäni silloin kun olen kokenut itseni uhatuksi ja ylipäätään muutenkin aina kaiken minkä olen halunnut. (ja ei, tämä pallo ei ole loitsinut myöskään painonpudotuksen puolesta, koska siitähän voisi seurata vaikka raajan menetys. Just Jutta ja puolen vuoden superdieetit-ohjelmassa joku personal trainer sanoi, että helpoin tapa pudottaa painoa on raajan amputaatio) 

Eniveis, skeptikot voi sanoa mitä sanovat, mutta kun puhutaan 14 vuodesta ilman ainuttakaan epäonnistumista, on jo matemaattisestikin vähän vaikea väittää kaikkea sattumaksi. Tässä on myös syy, miksi akateemisen koulutuksen saanut henkilö uskoo näihin juttuihin. On vaikea olla uskomatta asiaan, joka toimii. Ei kukaan voi kiistää painovoimaakaan, koska se toimii aina. Magnetismikin, joka toimii aina, oli taikauskon piirissä ennen kuin siihen löydettiin selitys. Uskon vakaasti, että joku päivä tulevaisuudessa tiedetään sekin, minkä fysiikan lakien puitteissa ja miten magia toimii.

Tällaista tällä kertaa. Aktiivisempaa bloggaamista luvassa sen 19.4. jälkeen, siihen asti mulla on ihan sikakiire. Olen (tietääkseni) vastannut nyt myös kaikkiin kommentteihinne. Teen niin aina viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjoitan uusia postauksia. Voi että te ootte ihania! Nöyrimmät kiitokseni vielä kaikille :) 

Onnistunut työpaikan saamisloitsu vol 2.

Hei,

mulla oli tuossa viime vuoden puolella tosi surkea työsuhde, josta lähdin kalppimaan ja uusi työpaikka piti saada niin hoidin asiaa myös magialla. Magia on musta monesti työläämpi tapa saada haluamiaan asioita, joten turvaudun siihen yleensä vain tärkeimmissä asioissa ja työpaikan saaminen on yksi niistä. Mä oon kerran aikaisemmin tehnyt (onnistuneesti myös silloin) työpaikan saamis-loitsun ja se paikka oli siihen astisen elämäni paras työpaikka. 

Sitten viime keväänä en vaivautunut ja jouduin hirveään työpaikkaan. Ja nyt mä tein taikoja ja sain ainakin lähtötietojen perusteella hyvän paikan. Mites tää onkaan mahdollista? Kavereilleni en voi paljastaa, mutta teille voin, magick has been made.

 Tavallaan tilannetta edesauttavat loitsinnat on tehty kahdessa osassa. Ensimmäinen oli tää Samhainin setti. Olen kerran aiemminkin tehnyt tuon kynttiläjutun ystäväni kanssa ja silloin hän jälkikäteen sanoi, että hänellä oli tosi ihana vuosi ja hän sai kaiken mitä silloin toivoikin. Niinpä minä sitten toistin sen itsenäisestikin. Sivusin tätä aihetta jo aiemmin postauksessa "Samhainin taikoja", joten en siihen nyt pitkäksi aikaa juutu. (Ajoituksellisesti Samhain on mun mielestä vuoden paras päivä tehdä taikoja. Se on ikään kuin vuoden täysikuu. Silloin on ihmeellisiä voimia liikkeellä.)

Kerrottakoon kuitenkin, että tuohon vihreeseen (koska ei ollut valkoista) kynttilään mä kaiversin pari kirjainta ja riimuja kuvaamaan mitä haluan saavuttaa. Sain just sen mitä ne kaksi kirjainta kuvaa, mutta teitä varmaan kiinnostaa ne riimut enemmän. Ylimpänä oli kaksi kirjainta ja niitä seurasivat järjestyksessä ylhäältä alas nämä riimut: 

- Ing (kärjellään seisova neliö): merkkaa uutta alkua. Mun riimukirjassa tää viittaa myös täydelliseen liikesuhteen muodostumiseen, yleisesti ottaen enteilee hyvää

- Beork (ikään kuin B kulmikkaasti piirrettynä): jonka yksi merkitys on onnekas lopputulos

- Vyn ( ikään kuin P kulmikkaasti piirrettynä): onni, rikkaus. Riimukirjani mukaan mm. iloa joka on peräisin tyydytystä tuovasta työstä.

- Ur (katsokaa alla olevaa kuvaa tai katsokaa googlen kuvahausta se eka tulos hakusanalle ur riimu): oma paikka työelämässä. Riimukirjani mukaan: Ur merkitsee oman paikan lunastamista, sisäisten voimavarojen löytymistä positiiviseen muutokseen, vastuullisempiin tehtäviin siirtymistä. Liike-elämässä Ur ennustaa parempaa onnea sitkeän uurastuksen ansiosta.

Koska riimujen kanssa törmää vähän väliä eri nimiin, päätin havainnollistamisen vuoksi kuvata kyseiset riimut. Toki käsialani on taas kerrassaan mahtavan selkeä, mutta jos ei ylläolevat kuvaukset ja tämä kuva ole yhdessäkään tarpeeksi selkeä, niin googlatkaa. 

Vahvensin tuohon ylös ne asiat, joita loitsua tehdessäni enimmäkseen ajattelin/hain, mutta kuten huomaatte, oli riimukirjassa yhtä jos toista täydennystä kyseisille riimuille. Ja nyt kun noita merkityksiä selailin, niin en ihmettele enää ollenkaan, miten palkka onkin niin hyvä (se on 1300 euroa enemmän kuin mun palkkapyyntö oli!). Johan tuossa oli rikkauksiin ja onneen viittaavia riimuja mukana :D 

Mä olen aina kokenut riimut merkillisen voimakkaiksi taikojen tekemisessä, joten mä käytän niitä tosi usein ja suosittelen kyllä muillekin. Oikeassa maailmassa ei ole sellaista loitsukieltä, mitä monissa fantasiakirjoissa on, joten riimut on vähän niinku "se juttu". Ainakin mulle. Jotenkin ne puhuttelee mua syvemmällä tasolla.

Koska nyt oli kyse isosta asiasta, työpaikasta, mä loitsin Samhainin lisäksi vielä joulukuussakin. En enää muistanut, miten tein edellisen onnistuneen työpaikkaloitsuni (koska olin niin tyhmä, etten kirjannut sitä ylös. Mistake not made twice!), joten päätin sitten kokeilla paria loitsua, jotka oli kirjoissani. 

Toisen löysin Silver RavenWolfin kirjasta Solitary Witch, sivulta 513. Siinä ohjeistettiin miettimään ja kirjoittamaan paperille asioita, mitä toivoo työltä (palkka, työn tyyppi, työympäristö, työkaverit, ohjaus ja sijainti). Sitten kun oli tämän tehnyt tämän, piti tarkistaa seuraavalla sivulla olevasta taulukosta, milloin kuu (uusikuu tai ensimmäisellä neljännyksellä oleva) on oikeassa horoskooppimerkissä ja suorittaa taika silloin. Mä tarvitsin kuun jousimieheen ja uusikuu olikin ystävällisesti jousimiehessä joulukuun puolessa välissä. 

Sitten oikeana iltana normaalit kehän luomishässäkät, jumaluuksien ja elementtien kutsumiset yms. Ohjeista poiketen, mä liimasin sitten sen listani vihreälle kartongille (ohjeessa oli vihreä "tissue" sellaiseen ompeluhässäkkään, joten mä sovelsin eikä soveltaminen näyttänyt onnistumista haittaavan) ja siihen ympärille sitten rahaa. Liimaamisen yhteydessä piti sanoa tämä rimpsu:

"The circle is unending,

from birth to death to birth,

and life is but a pattern

I weawe upon this Earht.

This spell is for employment,

to meet my needs and more

the energy I raise this eve

will open fortune's door".

Sitten kun liima oli kuivunut, piti toistaa se vielä kolmesti, minkä jälkeen kartonkiin piti puhaltaa ja samalla visualisoida miten siitä laajenee "verkko", joka vetää työpaikan puoleensa. Ohjeissa oli lopuksi, että ripustaa tämä tekele ikkunalle pohjoista kohti, mutta minä pidin sitä työpöydälläni ja työnhakupäiväkirjani päällä. 

Toisen loitsun mä löysin sitten Amber K:n kirjasta True Magick - A Beginner's Guide sivulta 226. Siinä ohjeistettiin lataamaan kivi tai magneetti ja pitämään sitten sitä kiveä lähellä, kun tekee työhakemuksia. Lataaminen siis tapahtuu siten, että pitelee kiveä samalla, kun keskittyy vahvasti miettimään mitä haluaa (kirjassa ohjeistettiin, ettei kannata liian tarkasti rajata) ja puhuu sitten ääneen haluamansa ja määrittelee myös milloin toiveen pitäisi täyttyä. Sitten nostetaan energiaa ja keskitetään se kiveen ajatellen, että kivi vetää jatkossa puoleensa niitä asioita, joita toivottiin.

Minä sitten sovelsin tässäkin. Mä latasin mun kuukivi-korvikset (aventuriini ois ollut parempi kivi, mutta ei ollut muita kivi-korviksia kuin nää) tähän tarkoitukseen ja pidin niitä loitsun tekopäivästä siihen saakka, kunnes sain tiedon, että sain työpaikan. Tää oli mun mielestä hyvä veto, koska siten ladatut kivet oli aina mukana, kun tein työhakemuksia ja ne oli pystyi luontevasti ottamaan mukaan myös työhaastatteluun, vaikka mun alalla tosiaan pukukoodi on jakkupuku ja kauluspaita. 

Energian nostatukseen mä käytin tällä kertaa kannelta ja chanttaamista. Jälkimmäistä mä teen erittäin harvoin, mutta nyt "vain tuntui siltä" ja tiedän, että aina kun "vain tuntuu siltä", kannattaa toimia sen mukaisesti. Mulla ei oo mitään erityistä chanttia, vaan kanteleen tahdissa toistelin ääneen mitä haluan. 

Magia on kyllä mielenkiintoinen tapa saada haluamiaan asioita, mutta kuten kummankin loitsun yhteydessä mainituissa kirjoissa luki, ei saa koskaan unohtaa sitä käytännön tasolla tekemistä. Eli ei voi vain tehdä loitsua ja jäädä odottelemaan, että tulos tippuu syliin. Niinpä minäkin sitten selailin arkipäivisin ahkerasti työpaikkasivustoja ja soittelin työnantajille ja lähettelin työhakemuksia. Pidin huolen, että cv:ni ja hakemukseni olivat erinomaisia, valmistauduin huolella työpaikkahaastatteluun jne.

Tuli tuossa mieleen, että onkohan mulla ikinä ollut postausta aiheesta "näin teet magiaa onnistuneesti". Pitääpä selata. Jos ei ole ollut, niin se olisi potentiaalinen aihe. Teen kyllä myös jonku kivi-postauksen, kun sitä pyydettiin. Arkiwiccaa käsittelevä postaus on jo huomattavasti vaikeampi toteuttaa, ku just nyt mä en oo elänyt mitenkään wiccamaista arkea ja tulevaisuus ei myöskään näytä erityisen aikaansaavalta sillä saralla, kun joudun/oon käytännössä joutunut jo ammattini takia takaisin luutakomeroon. 

Tulipa taas eksyttyä aiheesta. Magiasta halusin sanoa siis sen, että nyt ainakin näiden loitsujen kohdalla ajoitus saattoi edesauttaa loitsujen onnistumista. Ja sitten on ihan se perussääntö, että suoritetusta magiasta ei kannata puhua, ennen kuin se on päässyt tekemään tehtävänsä. Siksi minäkään en voinut näistä mainita mitään, ennen kuin ne olivat täyttäneet tehtävänsä. Aina jos kertoo magiasta muille, syntyy vaara, että he omalla ajattelullaan (alitajuisellaankin) vahingoittavat tavoitteesi täyttymistä. Jotenkin magia on hyvin keskeiseltä osalta "mielen voimaa" ja silloin ei parane päästää "muiden mieliä" sekaantumaan asiaan.

Loppuun vielä kevennys. Miltä näyttääkään ruudun tällä puolen, kun kirjoitetaan wiccablogia? 

Tämän postauksen tekemiseen tarvittiin: 2 wicca/magiakirjaa, riimukirja, riimuja, peilikirja (johon oon kirjannut wiccatoimintaani ja tuloksia, mm. loitsut, pitäis siirtää nää loitsut kyllä varjojen kirjaan...) ja kamera (koska mulla on vaan yksi, niin kameraa edustaa nyt tuo piuha jolla kuvat saa läppärille). 

*** 

Hei ja ai niin joo ennen kuin unohtuu: 

Samhainina taas ennustelin pakanapakastani itselleni kortit vuodelle ja marras-tammikuu välille tuli tää keijuovi. Jonka merkityksestä olen pelikirjaani kirjoittanut: 

- jotain paljastuu/saavutettavissa

- esteet on poistettu ja tie eteenpäin on vapaa

- edessä saavutuksia ja iloa

- kaikki voidaan saavuttaa

- maagisia mahdollisuuksia ilmenee

Ylipäätään mun "vibat" tästä kortista ovat, että jotain tosi positiivista tapahtuu. Kun aika tässä alkoi olla kulumassa umpeen (ku puolessa välissä tammikuuta jo), niin ihmettelinkin, että mihinhän tää viittas. Nyt sitten ratkes tää työpaikkajuttu, niin se on ehdottomasti se, mihin tää kortti viittas. Ja näin jälkikäteen ajatellen, tuo viimeinen "maagisia mahdollisuuksia ilmenee", se voi olla teoreettisesti se, että se uusikuu sattui olemaan siinä jousimiehessä ku mä sen siihen tarvinkin joulukuussa. So far siis myös Samhainin ennustukset on pitäneet kutinsa.