Beltanen valmisteluja

Hei,

täällä jo ihan onnessaan ollaan valmisteltu Beltanea. Onhan se wiccalaisen vuoden toiseksi tärkein juhla. Olen penkonut kirjoja löytääkseni tapoja viettää Beltanea ja myös löytääkseni passelit rituaalitekstit ja rituaalinkulun. Lisäksi ostin punaisia kynttilöitä, simaa, leivoksen ja huomenna pitäis vielä käydä ostamassa kukkia alttarille. Päädyin ostettuun leivokseen itsetehdyn sijaan ajan puutteen takia.

Tuo Porvoon Wanhan Fabriikin kotisima on ehkä täydellisintä simaa, mitä olen ikinä kaupasta ostanut. Se on aivan taivaallista. Harmi, ettei sitä saa ympäri vuoden ja että se ei säily määrättömästi, muuten käyttäisin sitä aina rituaalijuomana. Jos pidätte simasta, kokeilkaa tuota. Leivos näytti niin "kukkaiselta", että valitsin sen siksi. Ja punaiset rituaalikynttilät symboloimaann seksuaalisuutta. Sehän tämän juhlan pääteemoja on, Jumalattaren ja Jumalan yhtyminen, jonka tuloksena luonto alkaa kukoistaa ja eläimetkin tähän aikaan ovat parittelupuuhissa. Näinkin äsken ulkona kaksi rinnakkain juoksevaa jänistä, ehkä olivat kumppaneita.

Minua hieman hämmensi, kun osassa kirjoja kehotettiin käyttämään vihreitä kynttilöitä luonnon vehreyden symboliksi ja osassa punaisia. Päädyin sitten tulokseen, että jätän vihreät Lithaan, jolloin luonto on kaikkein kukkeimmillaan ja valitsen Beltaneen punaiset seksuaaliteeman mukaisesti.

Sitten värkkäilin taas uusia "rituaaliesineitä". Olen siis itse aiemmin tehnyt sauvani ja yhtenä sapattina ikkunallani olevan kristallihärpäkkeen, vaikka se nyt ei rituaaliesine olekaan. 

Tadaa! :D Eikö ookin mun kamera edelleen hieno. Tosi mahtavaa ottaa kuva, kun ei näyttö toimi. Toivottavasti korjaantuu tämä kamera asia pian. Oikeasti tosi tympäisevää, että kun kerrankin aloitin pitämään blogia, johon haluan myös laittaa kuvia, niin sitten minulla jo 5 vuotta ollut kamera lakkaa toimimasta. Puhumattakaan siitä, että harrastan valokuvausta... 

No takaisin asiaan, yllä siis itse tekemäni Jumala- ja Jumalatar-patsaat. Siinä vaiheessa, kun ne tulivat uunista. Ylivalottuneen kuvan takia ette voi kuin etäisesti havaita vähän muotoja, mutta lupaan paremman kuvan, kun ne ovat valmiita. Ne on siis tehty Cernit-massasta, jota saa askarteluliikkeistä. Minun käyttämäni massa on pimeässä hohtavaa! Kuvitelkaa miten hienoa! Eli väri on siis sen värinen, minkä värisiä kaikki pimeässä hohtavat esineet on, sellainen keltavihertävä vaalea. Massaa piti ensin lämmittää vesihauteessa, sitten kun se oli lämmöstä notkeaa, muovailla se ja lopuksi paistaa tavallisessa keittiön uunissa 125 asteessa 30 min. Sen jälkeen kun antoi niiden jäähtyä, ne jäivät tuollai koviksi. Ovat siis muovia, eivät mitään savea.

Ajattelin maalata Jumalattaren hiukset ja lisäksi maalata hänen helmaansa kukkia ja tähtiä. Jumalan kohdalla aion maalata sarvet ja lisäksi laittaa alaosaan köynöskuviota. Onhan hän minulle ensisijaisesti villin luonnon jumala. Jumalatar seisoo ns. Jumalatar-asennossa ja hänellä on päässään kuunsirppi. Jumala on risti-istunnassa ja hän pitelee käsissään aurinkoa. Vaikka nämä jollain tavalla ovatkin kuin 5-vuotiaan tekemät (paranee hitusen, ku maalaan näitä vähäsen, ei paljon, koska tässä on tosiaan tää pimeässä hohtamisominaisuus), niin minä itse asiassa pidän näistä jo nyt paljon.

Tämä Cernit-massa on oikeasti tosi pätevää. Sain kämppikseltäni (joka myöskin on wicca) tämän massan ja 4 hänen siitä tekemäänsä pupua. Nyt on vähän myöhäistä käyttää niitä Ostaran koristeina, mutta ensi vuonna sitten. Mutta kävipä mielessä, että jos tuota massaa hommaisi lisää, siitä voisi tehdä muitakin sapatteihin sopivia koristeita alttarille. Esim. pääkallon, luita ja kurpitsan Samhainia varten. Ehkä pieni vaaka Mabonia varten ja runsaudensarvi Lammasta varten jne. Minun alttarini on tosiaan aika pinta-alaltaan rajoittunut, joten tällaiset miniatyyrijutut voisivat paikata vähäsen. Ja toisaalta, kukapa mitään oikeaa pääkalloa Samhainia varten mistään löytäisi?

Takaisin Beltane-valmisteluihin, pahoittelen tämän tekstin poukkoilevuutta, olen vain niin innoissani noista patsaista. Suunnittelin siis aamulla rituaalin. Pläräsin läpi kaikki sapatteja käsittelevät wiccakirjani ja tulin seuraavanlaiseen lopputulokseen. (tämä on siis vapaasti suomennettu ja osin muokkailtu Ann Mouran Green witchcraft I -kirjassa olevasta Beltane-rituaalista) Ja tässä siis vain Beltaneen kuuluvat osat, jätin pois ns. alku- ja loppuhässäkät. Käsittelen ne jossakin toisessa postauksessa.

"Kesän Jumalatar kulkee läpi maiden rinnallaan metsien Jumala,

talven pimeä aika on takana.

Luonto kokoistaa Jumalattaren ja Jumalan sinunatessa sen liitollaan.

Minä heidän tyttärenään iloitsen heidän kanssaan ja pyydän, että 

heidän onnellinen liittonsa olisi esimerkiksi kaikille ihmisille 

elää rakkaudessa ja tasapainossa."

Padassa olevan kynttilän sytyttäminen.

"Tummat päivät ova pois pyyhityt, alkakoon Beltane. 

Tuokoon kevään tulet onnellisuutta ja rauhaa kaikkialle maan päälle."

Ns. Suuri riitti.

"Tämä malja on Jumalattaren hedelmällisyys,

ja tämä athame Jumalan elinvoima, 

tuokoon heidän yhtymisensä ravintoa kaikelle luomakunnalle.

Olkoon maa hedelmällinen ja levitköön vauraus kaikkialle."

Beltane on sopiva aika tehdä kaikenlaisia taikoja, sillä nyt ne ovat erityisen voimakkaita ja kestäviä. Se on myös vuoden toinen henkiyö, joten aika on otollinen myös tulevaisuuteen katsomiselle. Itse päädyin vain kurkkaamaan tulevaan, sillä haluan keskittyä nyt enemmänkin kiittämiseen, kuin minkään pyytämiseen, sillä olen saanut jumalilta niin paljon viime aikoina. Ihan viimeksi tänään tuon massan, josta tein nuo patsaat. Ja siinä Ostaran tienoilla löysin alttarina käyttämäni hyllyn roskakatoksesta. Lisäksi silloin ns. superkuun aikaan esittämääni pyyntöön vastatiin ja sain kesäksi hyvän työpaikan omalta alaltani. Eli on tässä paljon kiitettävää.

Ei voi kuin todeta, että Jumalattaren ja Jumalan siunaus on oleva niiden osa, jotka juhlivat ja ylistävät luontoa. Kun antaa, silloin myös saa. Ei muuten kukaan muu ole sattunut huomaamaan, että wiccana olemisen parhaita puolia on aina saada haluamansa? (älkää nyt säikähtäkö tuon lauseen "maallisuutta", kyllä se henkinen puoli on minullekin edelleen tärkein, mutta ei siitä nyt vaan pääse mihinkään, että tuo on aivan mahtavaa.)

Palaillaanpa sunnuntaina :) Toivottavasti paremmilla kuvilla...

Witchfest International 2010

Tervehdys ihmiset, 

pistetäänpä tähän väliin tämä Witchfest-tarina, kun harjoituksista ei vielä raportoitavaa ja Beltane-hässäkät tiedossa loppuviikosta tai ensi viikon alusta. Ja tätä oli ainakin yksi mielenkiinnolla odotellutkin :)

Witchfest international on siis vuosittain Lontoon Croydonissa järjestettävä messumainen tapahtuma. Järjestänä on Children of Artemis -järjestö ja tapahtumaa markkinoidaan maailman suurimpana "witchcraft festivaalina". Ajankohta näyttäisi olevan kohtuu vakio, viikko pari Samhainin jälkeen.

Itse olin haaveillut tuonne menemisestä jo vuodesta 2005 saakka ja nyt siis viime kesänä päätin, että minäpä tempaisen. Ostin jo heinäkuussa lentoliput, lipun tapahtumaan ja hoidin hostellinkin. Lähdin matkaan yksin, sillä ainut tuntemani wicca oli juuri saanut lapsen, joten en edes kehdannut kysyä häntä mukaan reissuun. Olin Lontoossa yhteensä noin 4 päivää ja tämä witchfest oli siis matkan täysi tarkoitus, vaikka siinä ohessa kävinkin tsekkaamassa muutamia nähtävyyksiä, kun nyt kerta ensimmäistä kertaa Englannissa olin.

Tapahtuma järjestetään joka vuosi siis Croydonin Fairfield Halls:issa. Sinne pääsee kätevästi Lontoon keskustasta junalla, johon käy ns. oyster card, jota ilman ei juurikaan Lontoossa pärjää. Se on siis sellainen matkakortti, jonne ladataan rahaa ja sitten se käy busseissa, metroissa ja junissa. Sen voi ostaa jo lentokentältä. Croydonin asemalta puolestaan on Fairfield Halls:iin hyvät opasteet, joten kunhan oikeaan junaan hyppää, ei oikeastaan kovin helposti voi eksyä.

Kun sitten Croydoniin pääsin ja kulman takaa tassuttelin, niin hoksasin ensimmäisenä, että nyt on väärä vaatetus :D Mulla oli siis farkut ja huppari. Perusoloasu. Ehkä ihan käteväkin siinä mielessä, ettenpä ainakaan joutunut minkäänlaisen häiriön kohteeksi. Mutta kun ne muut. Ne oli kuin jostain Harry Potter leffan kuvauksista. Tai jostain larpista. Tai goottifestareilta. Siis siellä oli kaikkea mustista suippohatuista kaapuihin ja viittoihin. Korsetteja, loimusamettia, näyttäviä pakana-aiheisia koruja, osalla oli päässään ylipapittaren tiara. Oli lapsia, teinejä, keski-ikäisiä ja vanhuksia. Ja he kaikki näyttivät aivan ihanilta! Hetken jo pelkäsin, että ne luulee mua median tai kristittyjen vakoojaksi, ku mä olin ainut joka näytti "tavalliselta". Että jos meette, saatatte haluta harkita teeman mukaisesti pukeutumista. Jos (toivottavasti kun) minä menen seuraavan kerran, minä pukeudun eri tavalla.

Tapahtuman keskeisimpänä juttuna on siellä olevat luennot ja workshopit. Lisäksi siellä oli aloitussiunaus ja päätösrituaali sekä illalla tarjolla elävää musiikkia mm. Inkubus Sukkubus.

Yritin ottaa kuvan käsiohjelmasta mun kameralla, josta on autuaasti näyttö rikki, joten tulos on sitten tuo. Jos nyt ette tuosta mitään selvää saisikaan, niin ehkä voitte havainnoida sitä, että ohjelmaa oli. Laskin, että enimmillään 6 juttua yhtä aikaa. Eli piti suorittaa valintoja, että mihin mennä. Lisäksi siellä oli yksi kokonainen "halli" omistettu pelkästään sille, että siellä myytiin kaikkia juttuja. Ja se oli wiccan taivas, tai no kesämaa ;) , mitä tulee materiaalihankintoihin. Siellä oli kaikkea! Kirjoja, pukuja, rituaalivälineitä, kuvia, tauluja, yrttejä, koruja, musiikkia. Jos voitte keksiä jotain mitä tituleeraisitte "wiccaan liittyväksi tavaraksi", takaan, että siellä oli. Itselläni paloi varmaan joku 150 euroa sinne. Ois palanut enemmänkin, jos ois rinkkaani mahtunut. Rajoittavia nuo painorajoitukset Ryanairilla...

Mä valkkasin tuosta ohjelmasta itselleni lähinnä luentoja, koska ajattelin, että ensimmäisellä kerralla se on ehkä helpompaa, kuin workshoppiin osallistuminen. Lisäksi mä tosiaan en ole mikään ylipapitar, vaikka polulla olenkin kulkenut yli 10 vuotta. Mun ohjelma oli siis seuraavanlainen: 

10.30 tervetuliaissanat

10.40 Avajaissiunaus

11.00 Witchcraft balancing the dark & light

12.00-13.00 "vapaa-aikaa" eli onnessaan siellä myyntikojujen luona

13.00 Shamanism and the eight fold paht of Wicca

14.00 Paneelikeskustelu, osallistujina mm. Kate West

15.00-16.00 "vapaa-aikaa" ja lisää myyntikojuja. Taisin jossain vaiheessa syödäkin jotain.

16.00 Mysticism in The Craft

17.00-17.30 "vapaa-aikaa", tässä vaiheessa taisin käydä hakemassa automaatilta lisää rahaa, koska tuolla kävi vain käteinen.

17.30 Lopetusrituaali

18.00 How do you stop a Witchhunt? Tämä olikin keskustelutilaisuus, joka päätyi osaksi jotain bbc-dokumenttia. Että hei kaikille, Tuulikki edustaa Suomea mallikkaasti sönköttämällä enkuksi, että Suomessa en ole kohdannut koskaan henkeeni tai terveyteeni kohdistuvaa uhkaa wiccalaisuuteni takia. Ja että itse en tiennyt, että noituuden takia elävältä polttaminen on edelleen arkipäivää Afrikassa.

Ja sitten ohjelmassa olisi ollut ne kaikki ihanat artistit ja bändit, erityisesti Inkubus Sukkubus, jota olen fanittanut jo monta vuotta. Mutta ei, kiitos Ryanairin, mun lentoja oli aikaistettu 10 tunnilla ja jouduin lähtemään suoraan tuosta dokumenttijutskasta hostellille ja sieltä suoraan lentokentälle, ku lento lähti aamulla 7.00. Ja ei oikein ollu takuita siitä, miten ois yöllä päässyt keskustasta lentokentälle, niin piti sitten mennä illalla.

Päivä meni tosi nopeasti ja mä olin kuin sieni! Imin vaan itseeni kaiken mitä tuli, kun kerrankin pääsi kuuntelemaan ihmisiä, jotka ovat kulkeneet wiccan polkuja vuosikymmeniä. En sano, että kukaan olisi mitenkään parempi, vain koska on ollut polulla pidempään tai mitään sellaista. Mutta, mitä pitempään polkua on tassutellut, sitä enemmän kokemusta ja havaintoja on ehtinyt syntyä. Joten on rikastuttavaa tavata sellaisia ihmisiä.

Jotain satunnaisia juttuja, mitä mä oon tuolla tällaiseen pieneen muistikirjaani kerennyt kirjoittaa ovat: 

- tutki folklorea, jos haluat saada syvempää näkemystä noituuteen

- read wide, well and wise

- wiccassa on lupauksia ja valoja, jotka erottavat sen noituudesta

- mystisismi on sisäisen itsensä etsimistä

- oikea initaatio tapahtuu jumalten kanssa

- wicca is not a path of dogma but a path of poetry

- strarry sky is wonderful because that's where you are closest to the Goddess

- Jumalatar ei halua lampaita, hän haluaa ihmisten ajattelevan itsenäisesti

- initaatio on elämänmittainen

- there's no point in sacrificing because all is gift from the Goddess

Pahoittelen muuten jo tässä, että en lähtenyt kääntämään osaa tässä tekstissä olevista jutuista, mutta etteköhän te ymmärrä nämä :) 

Sitten mitäs minä hankin... kamera kun on niin ihana, ratkaisin ongelman ottamalla kuvan alttaristani: 

Witchfest-hankintoja tuossa kuvassa on siis tuo pentaakkeli, athame, tuo violetti pussukka ja sen pussin sisällä olevat yrtit. Lisäksi ostin sellaisen pienen 10 cm läpimitaltaan olevan mustan rautaisen padan. Se näyttää juuri sellaiselta kuin voitte kuvitella sellaisen näyttävän :D Se on oikeasti ylikätevä. Suosittelen sellaisen hankkimista, jos joskus törmäätte sellaiseen. Ostin myös äitille vastaavankaltaisen pussukan täynnä yrttejä ja oman pikku padan. Mukaan tarttui myös Damh the Bardin levy "Hills they are hollow" ja sellainen pieni musta silikoniranneke, jossa lukee "Witchfest" ja "witches unite". Vastaavan tyyppisiä silikonirannekkeita olen nähnyt eri värisinä ja niissä on saattanut olla esim. jotain tekstiä rintasyöpään liittyen tms.

Tuosta kuvasta olisi vaikka mitä selitettävää, mutta teen siitä joskus eri tekstin otsikolla "minun alttarini", jossa sitten voin tarkemmin selittää valintoja, joita olen tehnyt alttarin ja rituaalivälineideni suhteen. Pataa lukuunottamatta tuossa kuitenkin ovat kaikki rituaalivälineeni. Ja ihan alalaidassa on myös kaapuni.

Takaisin Witchfestiin. Ihmiset siellä olivat todella ystävällisiä ja siellä vallitsi aivan ihana tunnelma. Vähän samantyyppinen "olen tullut kotiin"-fiilis, kuin suurin osa wiccoista kokee löytäessään wiccan. Minulle jäi sellainen fiilis, että jos vain mahdollista, yritän tehdä witchfestiin osallistumisesta jokavuotisen tavan. Tapahtumassa pääsee kokemaan asioita, oppimaan asioita ja sieltä voi löytää kaikkia kivoja tavaroita. 

Myös lopetusrituaali oli kiva kokemus näin solitarylle. En ole koskaan ennen osallistunut mihinkään julkiseen wiccarituaaliin tai edes rituaaliin, joihin olisi osallistunut muita wiccoja. Näin äkkiseltään vertaisin tapahtumassa ollutta lopetusrituaalia luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen (kyllä, olen peruskoulussa istunut niissä ihan tarpeeksi). Eli jotkut puhuvat edessä ja sitten pääsee itse osallistumaan "rukoiluun" verrattavalla tavalla, kun pääsee osallistumaan elementtien ja jumaluuksien kutsumiseen. Lisäksi siellä sai käydä edessä ikään kuin siunattavana, mitä vertaisin ehtoolliseen. Musiikki nyt puuttui, mutta sen kyllä korvasi visuaaliset jutut, esim. rituaalin vetäjien pukeutuminen yms. 

Suosittelen witchfestiin osallistumista edes kerran elämässä täydestä sydämestäni, jos englannin taitonne on sillä tasolla, että yhtään ymmärrätte kuulemaanne. Suomessa tällaisia tapahtumia ei minun tietääkseni järjestetä. Vielä. Ja Englanti on ehkä yksi helpoimpia maita lähteä reissuun, suurin osa meistä, kun osaa äidinkielensä jälkeen parhaiten juurikin englantia. Siksi minäkin valitsin Englannin ensimmäiseksi ulkomaaksi, jonne lähden täysin yksin.

Siunattua Beltanen odotusta  )O(

Taitolaji se rituaalien tekeminenkin on

Täysikuu takana ja tulipa huomattua pari asiaa. Ensinnäkin, jos tilanne on se, että rituaalia joutuu pitämään kodissaan (jos sattuu asumaan paikassa, josta ei niin vain pääsekään mihinkään luontoon oletuksella, ettei tulisi siellä häirityksi), niin kyllä se puolenyön jälkeen on vaan paras ajankohta suorittaa rituaali. Toisekseen, fiilistä syö aika paljon, jos on olo, että "ei tää nyt mee sinne päinkään".

Olen siis useimmiten odottanut, että naapurini tässä kerrostalossa menevät nukkumaan ja saanut sitten toimia hiljaisuudessa. En kuitenkaan ole yhtään yökyöpeli-ihmisiä, vaan enemmänkin laatua aamuvirkku, illan torkku. Joten ajattelin, että tällä kertaa aloitan rituaalin jo kymmeneltä illalla. Virhe. Ei saanut mitenkään blokattua yläkerran pennun mölinää pois, vaikka kuinka yritti. Palataan siis niihin "yövuoroihin". Suosittelen lämpimästi muillekin, että yrittäkää valita rituaaleihinne mahdollisimman rauhallinen aika ja paikka. Moni asia rituaaleissa kuitenkin vaatii melkoista keskittymistä ja oikeaa tunnelmaa ja ne sotkee aika tehokkaasti paikalle osunut ihmettelevä ohikulkija tai naapurin älämölö.

Sitten on tämä "ei tää mee sinne päinkään"-fiilis. Se on tosi ikävä, eikä oikeasti johdu mistään muusta kuin harjoituksen puutteesta. Olen tähän asti tehnyt rituaaleja todella epäsäännöllisesti, joten, jos tekee jotakin pari kertaa vuodessa, ei voi mitenkään olettaa, että asiat sujuisivat sulavasti. Nuorempana tein monesti niin, että minulla oli ihan joko varjojen kirja tai se Cunninghamin kirja mukana kehässä, joista sitten luin tekstit. Tekstit menivät ehkä "oikein", mutta eipä tunnelma ollut liian häävi. Jossain vaiheessa viime vuosina olen sitten ajatellut, että mieluummin tekstit "vähän sinne päin" ja tunnelma kohdilleen, joten olen jättänyt kirjat pois.

Mutta jos suorittaisi aina rituaalin täydellä kuulla, uudella kuulla ja kaikkina sapatteina, silloin rituaaleja olisi 34 per vuosi. Vähintään kerran kahdessa viikossa, sapattien aikoihin useamminkin. Luulisi, että silloin olisi mahdollista oppia asioita niin, että ne onnistuisivat ilman suurempia vaikeuksia. Ja kun perusasiat ovat hanskassa, voi keskittyä niihin "erityisasioihin" ja kokonaisuuden pitäisi olla lähempänä oikeaa fiilistä. Perusasioiksi miellän kehän luomisen, elementtien kutsumisen, jumaluuksien kutsumisen, energian nostattamisen, energian suuntaamisen/lähettämisen, maadoittumisen, ns. yksinkertaisen juhlan (cakes&wine) ja kehän purkamisen. Nämähän ovat niitä, jotka sisältyvät jokaiseen rituaaliin. Erityisjuttuja ovat sitten esimerkiksi kulloiseenkin sapattiin liittyvät jutut ja tietenkin jokainen "loitsu" on aina oma tilanteensa.

En väitä, että mihinkään noista perusasioista (tai erityisasioista) olisi mitään oikeaa kaavaa tyyliin "sano täsmälleen nämä sanat" tms. Mutta näkisin, että olisi hyvä, jos olisi valinnut itselleen sen oman tavan ja osaisi sitten sen oman tapansa niin läpikotaisin, että voi keskittyä itse suoritukseen sen sijaan, että joutuisi miettimään "mitä minun pitää seuraavaksi tehdä/sanoa". Oman tavan valinta voi tietenkin olla helpommin sanottu kuin tehty. Itsehän vielä haen niitä täsmälleen omilta tuntuvia sanoja elementtien ja jumaluuksien kutsumiseen.

Beltane on nyt seuraava "rituaalihässäkkä", yritänpä nyt ottaa haltuun edes osan perusasioista siihen mennessä.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että on parempi, että tekee edes jotain rituaaleja, vaikka ne olisivatkin tällaista sotkua kuin minulla usein. Tärkeintähän siinä on kokea, tehdä itse, avautua jumaluuksille. Wicca on elinikäisen oppimisen tie, mutta wicca on myös elämän juhlimisen tie. Mielestäni rituaalit tarjoavat oivan mahdollisuuden toteuttaa molempia. 

Suosittelen myös kuuntelemaan vaistojaan. Jos sinusta tuntuu, että on tarvetta suojelevalle taialle, tee se. Jos sinusta tuntuu, että sopivin tapa viettää Beltanea on lähteä keväiseen metsään kävelylle, tee se. Itse olen aina ajatellut vaiston jotenkin Jumalattaren ohjauksena, enkä olekaan vielä harhaan astunut sitä noudattamalla. 

***
Minulla on siis ns. arkiwiccailut to do-listalla tähän mennessä:
- kirjoita varjojen kirjaa useammin
- kirjoita peilikirjaa useammin (peilikirja siis enemmänkin päiväkirja wiccailuista, siinä missä varjojen kirja erilaisten tekstien ja ohjeiden kokoelma)
- harjoittele rituaalien perusjutskia
- meditoi useammin
- suunnittele Beltanen rituaali ja valmistaudu kunnolla
- leivo uusia pikkuleipiä rituaaleja varten
- TÄRKEIN: priorisoi nämä jotenkin, sillä kaikkiin näihin ei ole mitenkään aikaa.

Tätä luvassa

Voisi tietenkin vähän tarkemmin valottaa, minkälaisia juttuja tänne on luvassa.

Ensinnäkin tarinoita asioista joita teen/aion aloittaa tekemään:

- sapattien viettäminen

- täydenkuun juhlistaminen

- erilaiset harjoitteet ja niissä edistyminen ja niiden vaikutukset, esim. meditointi, visualisointi

- magian harjoittaminen, tavat ja tulokset

- arkipäivän wiccailut

Toisekseen pohdintoja wiccaan liittyvistä aiheista. Niitähän riittää. 

Kolmanneksi ajattelin tehdä kirja-arvioita wiccalaisuuteen/noituuteen liittyvästä kirjallisuudesta. (Omassa kirjahyllyssäni on yli 30 aiheeseen liittyvää kirjaa. Lisäksi omistan ja olen lukenut sen koko kohutun Sweep-sarjan. Kirjoitan yhden jutun siitäkin. Varmaan myös muita aatemaailmaamme lähellä olevia fantasiakirjoja voisi käsitellä. Esim. Avalonin usvat ja jopa tämä uusin hässäkkä, Yön talo-sarja.)

Lisäksi ajattelin, että pitää joskus esitellä tuo minun "tarot"-pakkani. Se ei oikeastaan edes ole tarot-pakka, sikäli että siinä ei ole mitään miekkoja, lantteja, sauvoja, maljoja tai valtteja. Se on Raven Grimanssin ja Stephanie Taylorin toteuttama pakka, joka ei perustu heprealaiseen mystiikkaan ja seremonialliseen magiaan kuten normaalit tarot-pakat. Tämä pakka perustuu pakanuuteen. On kuulkaas aivan ihana. Tähän asti mä oon luullut, että mun pakka oli se Crowleyn Thoth-tarot, mutta tämän pakan sain lahjaksi tädiltäni ja tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä. 

Ajattelin myös jakaa teidän kanssanne kokemukseni viime syksyn matkastani International Witchfestiin Englantiin. Tästä on lyhyesti varjojen kirja -sivustolla, mutta tänne voin tehdä perusteellisemman sepustuksen.

Jos lukijat haluavat esittää jotain toivomuksia tai kysyä asioita, niin sekin on mahdollista. Ajattelin, etten kuitenkaan tee tästä mitään wicca 101 -sivustoa, koska wiccan perusteet löytyy läjästä kirjoja, suomenkielisinä helpoimmin saatavilla ovat varmaankin Scott Cunninghamin "Opas wiccan harjoittajalle" ja Kate Westin "Wiccan käsikirja". Tämä blogin on muutenkin tarkoitus olla enemmänkin laatua wiccalta wiccoille.

Mutta voi vitsit, tässähän innostuu ihan itsekin ja tekisi mieli heti kirjoittaa tänne monta juttua. Toivottavasti myös te pidätte ylläolevia juttuja mielenkiintoisina.

Täysikuu muuten tiedossa maanantaina. Jotkut varmaan juhlistavat jo tänään tai huomenna. Oikein ihanaa täydenkuun aikaa kaikille, käykäähän toteuttamaan toivomuksianne :)

Kuka, mitä, miksi?

Tuulikki on oikeastaan toinen nimeni, mutta sillä nimellä liikuskelen pakanapiireissä. Olen kuljeskellut wiccan polkuja omatoimisesti tällä hetkellä noin 10 vuotta. Olen mahdoton lukutoukka ja tähän asti wiccan harjoittamiseni onkin ollut huomattavasti enemmän asiasta kirjoista lukemista kuin varsinaista säännöllistä rituaalien tai muun vastaavan toiminnan tekemistä. Useamman vuoden olen halunnut asiaan muutosta, mutta kiireisessä elämässä laittaa niin kovin helposti etusijalle asiat, joista oma eläminen on kiinni. Niin kuin nyt vaikka opiskelu, josta kela on maksellut minulle rahaa, jolla elää. Tai luottamustoimet erilaisissa yhdistyksissä, jolloin omien tekojen seuraukset näkyvät muillekin ja vaikuttavat muiden elämään.

Nyt olen kuitenkin vapaa luottamustoimista, ensimmäistä kertaa noin 14 vuoteen. On aika raivata enemmän tilaa vapaa-ajasta wiccalle, joka kuitenkin on minulle asioista tärkeimpiä. Tämä blogi on vähän kuin julkinen "peilikirja". Tänne tulee pohdintoja, kokemuksia, mitä nyt ikinä matkan varrelle sattuukaan. Aion pyrkiä siihen, että päivittäisin tätä vähintään kerran viikossa.

Toivon, että tämä kannustaa minua säännöllisesti opiskelemaan, harjoittelemaan ja harjoittamaan wiccaan liittyviä tietoja ja taitoja. Toivon, että tästä muodostuisi blogi, jota muut samanhenkiset mielellään lukisivat. Ehkä joku teistä on joskus pohtinut samoja asioita. Ehkä joku pohtii samoja asioita nyt. Kommentointi joka tapauksessa sallittua.

Ihania lukuhetkiä ja siunattua polkua kaikille toivottaen,

~Tuulikki~