Heissan,
melkein unohdin tämän kirjoittamisen, ku koko päivän oon ahertanut opiskeluiden parissa. No parempi myöhään, ku kokonaan unohtaa.
Päätin tehdä tästä aiheesta kirjoituksen, kun aiempaan (wicca ja yön talo) postaukseen tuli kysymys teini-ikäiseltä wiccasta kiinnostuneelta ihmiseltä. Huomasin siinä kirjoittaessani varsinaista hehtaarivastausta, että aihe on sellainen, että sitä on yllättävän vähän käsitelty siitä näkökulmasta, minkälaista wiccan harjoittaminen alaikäisenä on. Hyvin usein aihe sivuutetaan toteamalla, että silloin pitää lähinnä lukea kirjoja ja toimia omin päin, koska monet ryhmät ottavat jäsenikseen vain täysi-ikäisiä ihmisiä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että päätöstä uskonnollisesta suuntautumisesta ei voi tehdä ennen täysi-ikäisyyttä, koska teininä ei ole tarpeeksi kypsä ymmärtämään näitä asioita. Ja höpö höpö tuolle viimeiselle. Sitä paitsi, jos myöhemmin mieli muuttuu, niin sitten muuttuu. Ei päätös wiccan opiskelusta tai wiccalaisena olemisesta ole kaikilla lopullinen. Ei vaikka päätöksen olisi tehnyt vasta aikuisena.
Nuori ihminen on toki erilainen ja erilaisessa asemassa kuin aikuinen. Nuoren elämä on vähän kuin "etsi oheisesta kuvasta tunturisopuli". Nuoren elämä on etsimistä ja kokeilemista. Se, että joku löytää sopulinsa vasta aikuisena tai jopa vanhus-ikäisenä, ei tarkoita, etteikö joku voisi löytää sopuliaan jo teini-iässä. Itse päätin ammattini 12-vuotiaana (olen valmistumassa siihen aivan kohta) ja wiccalaisuuden löysin ylä-asteen aikana. Kummassakin olen pysynyt. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat olleet tuuliviirejä ammattinsa tai uskontonsa suhteen, eivätkä oikein vieläkään tiedä missä ovat.
Tämä teksti on tarkoitettu neuvoksi niille, jotka uskovat löytäneensä sopulinsa, mutta jotka joutuvat kohtaamaan iästään johtuvia haasteita sopulinsa tutkimisessa.
Hyvin usein ihmiset, jotka nuorina löytävät wiccan, kysyvät jotain seuraavankaltaista: miten pääsisin alkuun? Miten voin tulla wiccalaiseksi? Miten voin oppia wiccaa? Vastauksena ensimmäiseen ja viimeiseen on: lue kirjoja, jotka käsittelevät wiccaa. Niistä saat kyllä vinkkejä mitä muuta voit tehdä lukemisen lisäksi. Kirjoja voi olla vaikeaa löytää kirjastosta, mutta netistä tilaamalla niitä saa helposti. Esimerkiksi unio mystican verkkokaupasta tai adlibris-nettikirjakaupasta. Jälkimmäisestä kirjat löytää, kun hakusanaksi kirjoittaa wicca. Kirjoja, joita itse suosittelen, löytyy blogini kirjoituksista, joiden tunniste on "kirjahyllyllä". Lisäksi esimerkiksi Thuleia on tehnyt luettelon lukuvinkeistä omalle nettisivulleen (Thuleian Tupa) ja myös Varjojen kirja -sivustolta saattaa löytää ihmisten mielipiteitä alan kirjallisuudesta.
Entä miten tulla wiccalaiseksi? No tämä on jo vaikeampi. Ei voi osoittaa sitä päivää, jona yhtäkkiä olet wicca. Sen oletko wicca, määrittelee nimittäin se, mihin uskot. Harva päättää koskaan että "tuohon minä alan uskoa". Niinpä hitunen wiccalaista sinussa todennäköisesti on jo sinä hetkenä, jona ensimmäisen kerran kohtaat termin wicca ja tulet ajatelleeksi, että onpa hieno maailmankatsomus, tuon minä koen omakseni. Sitten vuosia myöhemmin, kun tiedät wiccasta yhtä paljon tai enemmän kuin opiskelemastasi pääaineesta (mikä on siis tilanne minulla), viettelet wiccalaisia juhlia (sapatteja ja esbatteja) ja aidosti uskot, että maailma on sellainen kuin mitä wiccalaisuudessa väitetään, silloin sinä olet pesunkestävä wicca. Näin ääripään esimerkin antaakseni. Ei ole siis olemassa listaa asioista, jotka sinun pitää tietää ja osata, ennen kuin voit kutsua itseäsi wiccalaiseksi. Wiccalaiseksi tulevat ne ihmiset, joilla alunperinkin oli sielussaan kipinä siihen ja jotka sitten opiskelivat aihetta ahkerasti ja antoivat opiskelemiensa asioiden vaikuttaa elämäänsä. Jos luet tätä tekstiä, koska haluat vastauksen noihin 3 aiemmin esittämääni kysymykseen, sinulla todennäköisesti on se kipinä.
Nyt (vasta) tämän postauksen ytimeen. Miten alaikäisyytesi vaikuttaa wiccan opiskeluun/harjoittamiseen? Tässä ovat ongelmat vaikeusjärjestyksessä vaikeimmasta alkaen.
Ongelma nro 1. Vanhemmat. Tadaa, kuka olisi arvannut? Tästä seuraa todennäköisesti jonkinasteinen vapauden puute. Et voi olla ja mennä miten tykkäät, sinulla ei välttämättä ole omaa tilaa, johon kukaan ei yhtäkkiä ryntää sisälle. Joillakin vanhemmat saattavat jopa yrittää sanella mitä mieltä sinun pitäisi asioista olla ja mihin sinun pitäisi uskoa.
Ratkaisu: ongelmaa ei voi poistaa, sen kanssa on elettävä, kunnes olet täysi-ikäinen (tai et asu enää vanhempiesi kodissa, riippuu vanhemmistasi kumpi on ratkaiseva. Jotkut katsovat oikeudekseen kontrolloida täysin lastensa elämää ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona). Jos saat itse valita mitä kirjoja luet, ainakin wiccan opiskelu teoriatasolla onnistuu alaikäisenäkin. Jos haluat tehdä jotain "wiccajuttuja" kotona, valitse ajankohdaksi yö, jolloin muut todennäköisesti nukkuvat. Muista olla varsin hiljaa. Helpointa on kuitenkin tehdä wiccajutut luonnossa, niinpä voit sanoa lähteväsi lenkille, kun oikeasti lähdet tarkkailemaan talveen varustautuvaa luontoa.
Riippuu täysin vanhemmistasi, kuinka paljon voit heille kertoa wiccalaisuudesta. Jotkut ovat sellaisia, että heille voi kertoa kaiken ja toiset taas sellaisia, että et voi kertoa heille mitään, ellet halua olla arestissa seuraavaa 2 viikkoa ja kohdata melkoista määrää aivopesua. Suurin osa vanhemmista lienee jotain tuolta väliltä. Suosittelen, että perehdyt wiccaan perusteellisesti ennen kuin kerrot vanhemmillesi. Näin siksi, että kun sinulla on oikeaa tietoa wiccasta, osaat vastata paremmin aihetta koskeviin kysymyksiin.
Suosittelen myös, että kun sinulla on tarpeeksi tietoa asiasta, kirjoita itsellesi lappu, johon laitat tärkeimmät tiedot wiccasta elämänkatsomuksena. Jos tulee tiukka yllätyskuulustelu, voit näyttää lappua vanhemmillesi. Kannattaa toki myös osata sen lapun sisältö ulkoakin, mutta paperi on hyvä olla.
Kun ensimmäistä kertaa kerrot vanhemmillesi wiccasta, kannattaa painottaa sen filosofisia ja uskonnollisia puolia. Jos ensimmäisellä kerralla täräytät, että olet noita joka harjoittaa magiaa, et voi tietää mikä reaktio on vastassa perusrationaaliselta aikuiselta, joka on ikänsä uskonut siihen, ettei magiaa ole olemassa. Sen sijaan se, että jokin elämänkatsomus keskittyy vahvasti luonnon kunnioittamiseen, ihmisten ja luonnon tasa-arvoon, itsensä kehittämiseen ja hyvän tekemiseen, se on jo paljon helpompi ottaa vastaan.
Netti on alaikäisen wiccalaisen kaveri. Vanhempasi ovat todennäköisesti tottuneet siihen, että roikut siellä muutenkin, joten mikään ei estä sinua lukemasta wiccalaisuutta käsittelevää blogia tai esimerkiksi Varjojen kirja-sivustoa. Jälkimmäisestä saattaa löytyä muita teinejä, jotka ovat kanssasi samassa tilanteessa.
Jos vanhempasi ovat laatua "sinun pitää ajatella maailmasta kuten meidänkin", siinä ei kai auta kuin kärsiä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Silloin joudut myös salaamaan aika paljon wiccan opiskeluasi/harjoittamistasi. Anna vanhempien puhua, mutta muista, että kukaan ei voi päättää polkua puolestasi. Ole luova etsiessäsi keinoja tutkia wiccaa heistä huolimatta. Kirjastossakin kai pääsee nettiin? Ehkä joku kaverisi suostuisi tilaamaan wiccakirjan puolestasi ja voisit sitten maksaa hänelle ja pitää kirjaa vanhemmiltasi piilossa ja lukea sitä lähinnä öisin? Kunnon Harry Potter -meininkiä muuten. Sehän teki näin siinä yhdessä kirjassa.
Yleisvinkki vanhempien kanssa toimimiseen: järkevyys, johdonmukaisuus ja rauhallisuus tepsivät yleensä. Normaalisti liittäisin tälle listalle myös avoimuuden, mutta uskontoasiassa siitä on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ongelma nro 2. Herkkäuskoisuus, kypsymättömyys ja mustavalkoisuus. Nämä eivät ilmene välttämättä kaikilla, mutta ne ovat tyypillisiä nuorille ihmisille.
Ratkaisu: mieti onko sinussa noita ominaisuuksia? Ja ennen kaikkea mieti aina tehdessäsi asioita, vaikuttaako joku noista tekemisiisi tai mielipiteisiisi? Kukaan tuskin on siinä mielessä herkkäuskoinen, että luulisi kaikkien tarkoittavan aina hyvää, mutta ainakin minä vasta aikuisiällä opin ensin katsomaan mitä sieltä vastapuolelta on tulossa. Ei ole helppoa suhtautua varoen johonkin, joka esimerkiksi lähestyy sinua olemalla mukava ja antamalla lupauksia, jotka kuulostavat kertakaikkisen hyviltä. Mutta järkevää se on. Wiccan piirissä, kuten kaikkien muidenkin uskontojen piirissä, saattaa liikkua ihmisiä, jotka eivät ole aidosti wiccoja, mutta tekeytyvät sellaiseksi ja väittävät jotakin oman etunsa takia. Muista siis kuunnella aina sydämesi ääntä ja olla varovainen, jos joku väittää tai tekee jotain, mitä hänen ei wiccalaisena pitäisi tehdä. Jos joku kertoo sinulle, että "tämä ja vain tämä" on wiccaa, anna olla. Jos joku yrittää saada sinua käyttäytymään epäilyttävällä tavalla, häivy äkkiä. Sanoo rikosoikeuteen erikoistunut juristi (eli minä). Sinun ei koskaan tarvitse wiccalaisuutesi takia tehdä mitään, mitä et sydämessäsi oikeaksi koe.
Kypsymättömyys sitten. Kun tulet siihen pisteeseen, että alat tehdä magiaa, pidä aina huoli, että tietosi ja tekosi ovat oikeat. Nuori ihminen saattaa helposti käyttää magiaa asiaan, johon sitä ei tarvitsisi käyttää, asiaan johon sitä ei saisi käyttää tai asiaan, johon sitä ei osaa käyttää. Pitkälle pääsee säännöillä: älä vahingoita (rankin muoto mitä sallitaan, on toivoa, että toinen saa ansionsa mukaan), älä tee mitään toiselle ihmiselle ilman hänen lupaansa ja katso tarkasti mitä pyydät (esim. rahan pyytäminen saattaa johtaa rakkaan ihmisen kuolemaan, raha siis perintöä tai painonpudottaminen saattaa johtaa raajan menettämiseen. Ensimmäisen sijasta voi vaikkapa pyytää sopivaa työpaikkaa ja jälkimmäisen sijasta terveyttä.). Lisäksi pidä aina mielessäsi, että et tee asioita, ennen kuin olet perehtynyt niihin tarpeeksi. Eihän sienestääkään kannata, ellei osaa erottaa syötäviä sieniä myrkyllisistä.
Mustavalkoisuus on nuoruudelle tyypillistä. Ajatus, että asiat ovat aina jotenkin ja että joku mielipide on oikea ja toinen väärä. Mustavalkoisuus ei kuulu wiccaan alunperinkään, koita siis karsia sitä itsestäsi ja oppia ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Yllättävän monet ärsyttävätkin asiat lakkaavat olemasta ärsyttäviä, kun tiedät miksi joku toimii jollakin tavalla tai miksi jokin on niin kuin on. Esimerkiksi: Se kristittytyyppi, joka haluaa epätoivoisesti saada sinut uskomaan hänen uskontoonsa, hänen oma käsityksensä tilanteesta on, että hän yrittää pelastaa sielusi. Jos joku haluaa pelastaa sielusi, eikö se loppujen lopuksi ole aika mukavasti tehty? Teosta voit silloin olla montaa mieltä, mutta ihminen todennäköisesti on hyvä.
Ongelma nro 3. Olet asian kanssa yksin. Et tunne ketään muuta wiccaa etkä näin ollen voi puhua asiasta ja kokemuksistasi kenenkään kanssa ja toisaalta kukaan ei ole opastamassa sinua. Joudut todennäköisesti oppimaan monia asioita kantapään kautta.
Ratkaisu: nykymaailmassa, netti. Tiedon aarreaitta. Jos osaat olla tarkkana lähdekritiikin suhteen, netistä voit löytää niin tietoa kuin vertaistukeakin. Pakanayhdistysten (esim. Lehto tai Pakanaverkko) tapahtumissa voit jopa tavata ihmisiä ihan kasvokkain.
Ongelma nro 4. Sinua ei oteta vakavasti. Olet niin nuori, että ethän sinä voi mitään mistään tietää etkä muutenkaan osaa vielä päättää elämästäsi.
Ratkaisu: ihmiset yleensä ottavat vakavasti henkilön, joka osaa perustella näkemyksensä kiihkottomasti ja käyttäytyä kypsästi. Niinpä paras keino tämän ongelman selättämiseen on hankkia paljon tietoa aiheesta, ennen kuin otat sen kenenkään kanssa puheeksi. Sitten kun otat, älä suutu tai muutenkaan ilmaise tunteita vaan ole rauhallinen huolimatta siitä, mitä vastaan tulee. Jos tämäkään ei auta, huokaise mielessäsi helpotuksesta, toinen tyyppi on itse niin epäkypsä, ettei sinun oikeastaan edes tarvitse saada häntä ymmärtämään sinua. Hymyile nätisti ja vaihda aihetta, äläkä enää palaa siihen hänen kanssaan.
Huh, olipa pitkä postaus. Toivottavasti tässä oli jotain vinkkejä, joita alaikäiset kokevat hyödyllisiksi. Pyrin kirjoittamaan tähän asioita, joita olisin itse pitänyt hyödyllisenä vuosia sitten. Esimerkiksi se paperi, jossa olisi ollut lyhyesti wiccasta, olisi ollut aika kova sana, kun isä kerran kaappasi varjojen kirjani käteensä kysyen mikä tämä on ja mistä sait tämän?
Suosittelen myös katsomaan sen wicca ja yön talo -postauksen kommentit. Siellä selitin samasta aiheesta ja saatoin mainita jotain, mitä en tässä muistanut mainita. Jos näiden lisäksi on jotain kysyttävää aiheesta, niin kysymyksiä voi tietenkin esittää. Vastailen kyllä mielelläni kaikkiin, joihin osaan vastata.
melkein unohdin tämän kirjoittamisen, ku koko päivän oon ahertanut opiskeluiden parissa. No parempi myöhään, ku kokonaan unohtaa.
Päätin tehdä tästä aiheesta kirjoituksen, kun aiempaan (wicca ja yön talo) postaukseen tuli kysymys teini-ikäiseltä wiccasta kiinnostuneelta ihmiseltä. Huomasin siinä kirjoittaessani varsinaista hehtaarivastausta, että aihe on sellainen, että sitä on yllättävän vähän käsitelty siitä näkökulmasta, minkälaista wiccan harjoittaminen alaikäisenä on. Hyvin usein aihe sivuutetaan toteamalla, että silloin pitää lähinnä lukea kirjoja ja toimia omin päin, koska monet ryhmät ottavat jäsenikseen vain täysi-ikäisiä ihmisiä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että päätöstä uskonnollisesta suuntautumisesta ei voi tehdä ennen täysi-ikäisyyttä, koska teininä ei ole tarpeeksi kypsä ymmärtämään näitä asioita. Ja höpö höpö tuolle viimeiselle. Sitä paitsi, jos myöhemmin mieli muuttuu, niin sitten muuttuu. Ei päätös wiccan opiskelusta tai wiccalaisena olemisesta ole kaikilla lopullinen. Ei vaikka päätöksen olisi tehnyt vasta aikuisena.
Nuori ihminen on toki erilainen ja erilaisessa asemassa kuin aikuinen. Nuoren elämä on vähän kuin "etsi oheisesta kuvasta tunturisopuli". Nuoren elämä on etsimistä ja kokeilemista. Se, että joku löytää sopulinsa vasta aikuisena tai jopa vanhus-ikäisenä, ei tarkoita, etteikö joku voisi löytää sopuliaan jo teini-iässä. Itse päätin ammattini 12-vuotiaana (olen valmistumassa siihen aivan kohta) ja wiccalaisuuden löysin ylä-asteen aikana. Kummassakin olen pysynyt. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat olleet tuuliviirejä ammattinsa tai uskontonsa suhteen, eivätkä oikein vieläkään tiedä missä ovat.Tämä teksti on tarkoitettu neuvoksi niille, jotka uskovat löytäneensä sopulinsa, mutta jotka joutuvat kohtaamaan iästään johtuvia haasteita sopulinsa tutkimisessa.
Hyvin usein ihmiset, jotka nuorina löytävät wiccan, kysyvät jotain seuraavankaltaista: miten pääsisin alkuun? Miten voin tulla wiccalaiseksi? Miten voin oppia wiccaa? Vastauksena ensimmäiseen ja viimeiseen on: lue kirjoja, jotka käsittelevät wiccaa. Niistä saat kyllä vinkkejä mitä muuta voit tehdä lukemisen lisäksi. Kirjoja voi olla vaikeaa löytää kirjastosta, mutta netistä tilaamalla niitä saa helposti. Esimerkiksi unio mystican verkkokaupasta tai adlibris-nettikirjakaupasta. Jälkimmäisestä kirjat löytää, kun hakusanaksi kirjoittaa wicca. Kirjoja, joita itse suosittelen, löytyy blogini kirjoituksista, joiden tunniste on "kirjahyllyllä". Lisäksi esimerkiksi Thuleia on tehnyt luettelon lukuvinkeistä omalle nettisivulleen (Thuleian Tupa) ja myös Varjojen kirja -sivustolta saattaa löytää ihmisten mielipiteitä alan kirjallisuudesta.
Entä miten tulla wiccalaiseksi? No tämä on jo vaikeampi. Ei voi osoittaa sitä päivää, jona yhtäkkiä olet wicca. Sen oletko wicca, määrittelee nimittäin se, mihin uskot. Harva päättää koskaan että "tuohon minä alan uskoa". Niinpä hitunen wiccalaista sinussa todennäköisesti on jo sinä hetkenä, jona ensimmäisen kerran kohtaat termin wicca ja tulet ajatelleeksi, että onpa hieno maailmankatsomus, tuon minä koen omakseni. Sitten vuosia myöhemmin, kun tiedät wiccasta yhtä paljon tai enemmän kuin opiskelemastasi pääaineesta (mikä on siis tilanne minulla), viettelet wiccalaisia juhlia (sapatteja ja esbatteja) ja aidosti uskot, että maailma on sellainen kuin mitä wiccalaisuudessa väitetään, silloin sinä olet pesunkestävä wicca. Näin ääripään esimerkin antaakseni. Ei ole siis olemassa listaa asioista, jotka sinun pitää tietää ja osata, ennen kuin voit kutsua itseäsi wiccalaiseksi. Wiccalaiseksi tulevat ne ihmiset, joilla alunperinkin oli sielussaan kipinä siihen ja jotka sitten opiskelivat aihetta ahkerasti ja antoivat opiskelemiensa asioiden vaikuttaa elämäänsä. Jos luet tätä tekstiä, koska haluat vastauksen noihin 3 aiemmin esittämääni kysymykseen, sinulla todennäköisesti on se kipinä.
Nyt (vasta) tämän postauksen ytimeen. Miten alaikäisyytesi vaikuttaa wiccan opiskeluun/harjoittamiseen? Tässä ovat ongelmat vaikeusjärjestyksessä vaikeimmasta alkaen.
Ongelma nro 1. Vanhemmat. Tadaa, kuka olisi arvannut? Tästä seuraa todennäköisesti jonkinasteinen vapauden puute. Et voi olla ja mennä miten tykkäät, sinulla ei välttämättä ole omaa tilaa, johon kukaan ei yhtäkkiä ryntää sisälle. Joillakin vanhemmat saattavat jopa yrittää sanella mitä mieltä sinun pitäisi asioista olla ja mihin sinun pitäisi uskoa.
Ratkaisu: ongelmaa ei voi poistaa, sen kanssa on elettävä, kunnes olet täysi-ikäinen (tai et asu enää vanhempiesi kodissa, riippuu vanhemmistasi kumpi on ratkaiseva. Jotkut katsovat oikeudekseen kontrolloida täysin lastensa elämää ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona). Jos saat itse valita mitä kirjoja luet, ainakin wiccan opiskelu teoriatasolla onnistuu alaikäisenäkin. Jos haluat tehdä jotain "wiccajuttuja" kotona, valitse ajankohdaksi yö, jolloin muut todennäköisesti nukkuvat. Muista olla varsin hiljaa. Helpointa on kuitenkin tehdä wiccajutut luonnossa, niinpä voit sanoa lähteväsi lenkille, kun oikeasti lähdet tarkkailemaan talveen varustautuvaa luontoa.
Riippuu täysin vanhemmistasi, kuinka paljon voit heille kertoa wiccalaisuudesta. Jotkut ovat sellaisia, että heille voi kertoa kaiken ja toiset taas sellaisia, että et voi kertoa heille mitään, ellet halua olla arestissa seuraavaa 2 viikkoa ja kohdata melkoista määrää aivopesua. Suurin osa vanhemmista lienee jotain tuolta väliltä. Suosittelen, että perehdyt wiccaan perusteellisesti ennen kuin kerrot vanhemmillesi. Näin siksi, että kun sinulla on oikeaa tietoa wiccasta, osaat vastata paremmin aihetta koskeviin kysymyksiin.
Suosittelen myös, että kun sinulla on tarpeeksi tietoa asiasta, kirjoita itsellesi lappu, johon laitat tärkeimmät tiedot wiccasta elämänkatsomuksena. Jos tulee tiukka yllätyskuulustelu, voit näyttää lappua vanhemmillesi. Kannattaa toki myös osata sen lapun sisältö ulkoakin, mutta paperi on hyvä olla.
Kun ensimmäistä kertaa kerrot vanhemmillesi wiccasta, kannattaa painottaa sen filosofisia ja uskonnollisia puolia. Jos ensimmäisellä kerralla täräytät, että olet noita joka harjoittaa magiaa, et voi tietää mikä reaktio on vastassa perusrationaaliselta aikuiselta, joka on ikänsä uskonut siihen, ettei magiaa ole olemassa. Sen sijaan se, että jokin elämänkatsomus keskittyy vahvasti luonnon kunnioittamiseen, ihmisten ja luonnon tasa-arvoon, itsensä kehittämiseen ja hyvän tekemiseen, se on jo paljon helpompi ottaa vastaan.
Netti on alaikäisen wiccalaisen kaveri. Vanhempasi ovat todennäköisesti tottuneet siihen, että roikut siellä muutenkin, joten mikään ei estä sinua lukemasta wiccalaisuutta käsittelevää blogia tai esimerkiksi Varjojen kirja-sivustoa. Jälkimmäisestä saattaa löytyä muita teinejä, jotka ovat kanssasi samassa tilanteessa.
Jos vanhempasi ovat laatua "sinun pitää ajatella maailmasta kuten meidänkin", siinä ei kai auta kuin kärsiä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Silloin joudut myös salaamaan aika paljon wiccan opiskeluasi/harjoittamistasi. Anna vanhempien puhua, mutta muista, että kukaan ei voi päättää polkua puolestasi. Ole luova etsiessäsi keinoja tutkia wiccaa heistä huolimatta. Kirjastossakin kai pääsee nettiin? Ehkä joku kaverisi suostuisi tilaamaan wiccakirjan puolestasi ja voisit sitten maksaa hänelle ja pitää kirjaa vanhemmiltasi piilossa ja lukea sitä lähinnä öisin? Kunnon Harry Potter -meininkiä muuten. Sehän teki näin siinä yhdessä kirjassa.
Yleisvinkki vanhempien kanssa toimimiseen: järkevyys, johdonmukaisuus ja rauhallisuus tepsivät yleensä. Normaalisti liittäisin tälle listalle myös avoimuuden, mutta uskontoasiassa siitä on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ongelma nro 2. Herkkäuskoisuus, kypsymättömyys ja mustavalkoisuus. Nämä eivät ilmene välttämättä kaikilla, mutta ne ovat tyypillisiä nuorille ihmisille.
Ratkaisu: mieti onko sinussa noita ominaisuuksia? Ja ennen kaikkea mieti aina tehdessäsi asioita, vaikuttaako joku noista tekemisiisi tai mielipiteisiisi? Kukaan tuskin on siinä mielessä herkkäuskoinen, että luulisi kaikkien tarkoittavan aina hyvää, mutta ainakin minä vasta aikuisiällä opin ensin katsomaan mitä sieltä vastapuolelta on tulossa. Ei ole helppoa suhtautua varoen johonkin, joka esimerkiksi lähestyy sinua olemalla mukava ja antamalla lupauksia, jotka kuulostavat kertakaikkisen hyviltä. Mutta järkevää se on. Wiccan piirissä, kuten kaikkien muidenkin uskontojen piirissä, saattaa liikkua ihmisiä, jotka eivät ole aidosti wiccoja, mutta tekeytyvät sellaiseksi ja väittävät jotakin oman etunsa takia. Muista siis kuunnella aina sydämesi ääntä ja olla varovainen, jos joku väittää tai tekee jotain, mitä hänen ei wiccalaisena pitäisi tehdä. Jos joku kertoo sinulle, että "tämä ja vain tämä" on wiccaa, anna olla. Jos joku yrittää saada sinua käyttäytymään epäilyttävällä tavalla, häivy äkkiä. Sanoo rikosoikeuteen erikoistunut juristi (eli minä). Sinun ei koskaan tarvitse wiccalaisuutesi takia tehdä mitään, mitä et sydämessäsi oikeaksi koe.
Kypsymättömyys sitten. Kun tulet siihen pisteeseen, että alat tehdä magiaa, pidä aina huoli, että tietosi ja tekosi ovat oikeat. Nuori ihminen saattaa helposti käyttää magiaa asiaan, johon sitä ei tarvitsisi käyttää, asiaan johon sitä ei saisi käyttää tai asiaan, johon sitä ei osaa käyttää. Pitkälle pääsee säännöillä: älä vahingoita (rankin muoto mitä sallitaan, on toivoa, että toinen saa ansionsa mukaan), älä tee mitään toiselle ihmiselle ilman hänen lupaansa ja katso tarkasti mitä pyydät (esim. rahan pyytäminen saattaa johtaa rakkaan ihmisen kuolemaan, raha siis perintöä tai painonpudottaminen saattaa johtaa raajan menettämiseen. Ensimmäisen sijasta voi vaikkapa pyytää sopivaa työpaikkaa ja jälkimmäisen sijasta terveyttä.). Lisäksi pidä aina mielessäsi, että et tee asioita, ennen kuin olet perehtynyt niihin tarpeeksi. Eihän sienestääkään kannata, ellei osaa erottaa syötäviä sieniä myrkyllisistä.
Mustavalkoisuus on nuoruudelle tyypillistä. Ajatus, että asiat ovat aina jotenkin ja että joku mielipide on oikea ja toinen väärä. Mustavalkoisuus ei kuulu wiccaan alunperinkään, koita siis karsia sitä itsestäsi ja oppia ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Yllättävän monet ärsyttävätkin asiat lakkaavat olemasta ärsyttäviä, kun tiedät miksi joku toimii jollakin tavalla tai miksi jokin on niin kuin on. Esimerkiksi: Se kristittytyyppi, joka haluaa epätoivoisesti saada sinut uskomaan hänen uskontoonsa, hänen oma käsityksensä tilanteesta on, että hän yrittää pelastaa sielusi. Jos joku haluaa pelastaa sielusi, eikö se loppujen lopuksi ole aika mukavasti tehty? Teosta voit silloin olla montaa mieltä, mutta ihminen todennäköisesti on hyvä.
Ongelma nro 3. Olet asian kanssa yksin. Et tunne ketään muuta wiccaa etkä näin ollen voi puhua asiasta ja kokemuksistasi kenenkään kanssa ja toisaalta kukaan ei ole opastamassa sinua. Joudut todennäköisesti oppimaan monia asioita kantapään kautta.
Ratkaisu: nykymaailmassa, netti. Tiedon aarreaitta. Jos osaat olla tarkkana lähdekritiikin suhteen, netistä voit löytää niin tietoa kuin vertaistukeakin. Pakanayhdistysten (esim. Lehto tai Pakanaverkko) tapahtumissa voit jopa tavata ihmisiä ihan kasvokkain.
Ongelma nro 4. Sinua ei oteta vakavasti. Olet niin nuori, että ethän sinä voi mitään mistään tietää etkä muutenkaan osaa vielä päättää elämästäsi.
Ratkaisu: ihmiset yleensä ottavat vakavasti henkilön, joka osaa perustella näkemyksensä kiihkottomasti ja käyttäytyä kypsästi. Niinpä paras keino tämän ongelman selättämiseen on hankkia paljon tietoa aiheesta, ennen kuin otat sen kenenkään kanssa puheeksi. Sitten kun otat, älä suutu tai muutenkaan ilmaise tunteita vaan ole rauhallinen huolimatta siitä, mitä vastaan tulee. Jos tämäkään ei auta, huokaise mielessäsi helpotuksesta, toinen tyyppi on itse niin epäkypsä, ettei sinun oikeastaan edes tarvitse saada häntä ymmärtämään sinua. Hymyile nätisti ja vaihda aihetta, äläkä enää palaa siihen hänen kanssaan.
Huh, olipa pitkä postaus. Toivottavasti tässä oli jotain vinkkejä, joita alaikäiset kokevat hyödyllisiksi. Pyrin kirjoittamaan tähän asioita, joita olisin itse pitänyt hyödyllisenä vuosia sitten. Esimerkiksi se paperi, jossa olisi ollut lyhyesti wiccasta, olisi ollut aika kova sana, kun isä kerran kaappasi varjojen kirjani käteensä kysyen mikä tämä on ja mistä sait tämän?
Suosittelen myös katsomaan sen wicca ja yön talo -postauksen kommentit. Siellä selitin samasta aiheesta ja saatoin mainita jotain, mitä en tässä muistanut mainita. Jos näiden lisäksi on jotain kysyttävää aiheesta, niin kysymyksiä voi tietenkin esittää. Vastailen kyllä mielelläni kaikkiin, joihin osaan vastata.
