Voimapaikkani: Metsä

Hei,

käsitys voimapaikasta ei varsinaisesti ole wiccalainen/wiccaan kuuluva, mutta wiccan ollessa luonnonuskonto, aattelin, että kai tästäkin aiheesta sopii tänne runoilla :) En nyt puhu mistään tietystä paikasta erityisesti, enkä voimapaikoista yleensä, vaan ihan minun henkilökohtaisista kokemuksista. Voimapaikoista yleisemmällä tasolla voitte käydä lukemassa esimerkiksi Thuleian ihanilta sivuilta, Thuleian Tuvasta täältä: http://www.thuleia.com/voimapaikka.html

Itse asiassa minun on myönnettävä, että en itse tiedä "voimapaikkojen teoriaa" nimeksikään, mutta pidän metsää voimapaikkani, sillä sinne katoaa aina murheet ja siellä saan uutta voimaa. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tiettyä metsää voimapaikkani vaan metsä kuin metsä käy. Tarpeeksi puita sikin sokin, niin se on metsä. Toki jotkut metsät ovat erityisen ihania, mutta yleisesti saan voimaa ihan kaikista metsistä. 

Yritin miettiä missä on muna ja missä on kana, onko metsä voimapaikkani, koska olen siellä aina ollut niin paljon, vai olenko ollut metsissä aina niin paljon siksi, että olen saanut sieltä voimaa? Erityinen suhde minulla metsään jokatapauksessa on. Toinen nimeni, Tuulikki, jota olen käyttänyt "wiccanimenäni" jo vuosia, on suomalaisessa mytologiassa metsän kuninkaan Tapion tyttären nimi. Siitä tämän blogin nimikin.

Suhteeni metsään alkoi jo ennen kouluikää. Olen nimittäin lapsuuteni leikkinyt ystäväni kanssa kotiemme lähellä olevassa metsässä. Emme olleet "meillä tai teillä" vaan suurimman osan ajasta metsässä. Sitten vähän vanhempana, 9-vuotiaana liityin partioon ja sen jälkeen olenkin ollut ihan käsittämättömän paljon metsässä partion merkeissä. Tähän liittyy sellainenkin juonne, että olin koko peruskoulun ajan koulukiusattu ja "ne ympyrät ja kaupunkiympyrät" olivat minulle hyvin ikäviä. Partiossa sen sijaan olin "suosittu" ja mainittu lapsuudenystäväni oli yli 10 vuotta paras ystäväni (on vieläkin hyvä ystäväni, mutta aikuisena ei varsinaisesti määrittele ketään parhaaksi ystäväkseen). Ja niinpä mä olin aina metsässä sellaisessa seurassa, jossa koin olevani hyväksytty ja pidetty. Tällaisilla assosiaatioilla, ei liene kummakaan, että metsästä tuli turvapaikkani. Paikka jonne menin mielelläni. 

Luonnosta olen toki aina nauttinut, mutta metsän merkityksen voimapaikkana tajusin oikeastaan tuossa yliopisto-opintojen aikana, suunnilleen vuonna 2009. Koska asuin kesät talvet opiskelupaikkakunnallani, olin niihin aikoihin paljon vähemmän metsässä jo ihan siitä syystä, että en osallistunut aktiivisesti partiohässäköihin. Siinä kohtaa huomasin kaipaavani metsään. Huomasin ajattelevani, että olisipa ihana mennä jälleen partioleirille tai jostain muusta syystä metsään. 

Metsässä minua viehättää sen kauneus ja monipuolisuus. Rakastan puita, eläimiä ja metsän tuoksua. Etenkin sateen jälkeen. Marjat maistuu parhaimmilta suoraan mättäästä poimittuna ja lintujen laulu on ihanaa kuunneltavaa. Metsässä maaelementin paikkana on paljon maadoittavaa, mutta myös toisaalta uudistavaa voimaa. Oikein tarpeellista minulle, joka niin kovin helposti haihattelen menemään pilvilinnoissani ja jota arkielämän ongelmat syö joskus liikaakin. Metsässä olen osa luontoa ja se on ihan sama, mitä arkiongelmia minulla on, silloin tärkeintä on vain olla olemassa ja ihmetellä luonnon kauneutta. 

Varsinaista hiljaista, havannoivaa metsässä oleilua mä en ole tehnyt pitkään aikaan. Vaikka olen ajatellutkin monesti, esimerkiksi nytkin, että olisipa ihana mennä metsään istuskelemaan. Mutta kävely ja juoksulenkkini mä yritän yleensä koostaa niin, että edes osa matkasta olisi metsässä. Näin saan arkeeni aina pienen latauksen metsän voimaa.

Leikkisästi voisi kai todeta, että jos on olemassa eri tavalla asioita painottavia wiccoja, esimerkiksi "keittiöwicca" tai "yrttiwicca", niin minä olen kyllä metsäsuhteeni takia/ansiosta pesunkestävä "puskawicca" :D Sillä, miten paljon voisin metsissä ja luonnossa muutenkin vaellella, ei ole mitään rajaa. Mielelläni olen ollut 15 päivää putkeen metsässä partioleirillä ja myös vaeltanut 40 km vaelluksen ja tehnyt varmaan satoja pienempi muotoisia retkiä ja reissuja. Unelmani olisi joskus pitää rituaaleja metsässä, mutta olen hieman neuroottinen sen suhteen, että mihin ihmeen kuuseen asti sitä pitäis lähteä, ettei kukaan ulkopuolinen sattuisi tulemaan paikalle.

Totesin tuossa ylempänä, että mitään erityistä paikkaa minulla ei ole voimapaikkana. Mutta totta kai se lapsuuden metsä on sellainen. Se vaan sattuu nyt olemaan siellä 500 km päässä kotipaikkakunnallani. Mutta tuo blogin "otsikkokuva" on siitä metsästä ja siksi mä en kyseistä kuvaa ole koskaan vaihtanut, enkä varmaan vaihdakaan. Itselleni aina kun tulen tämän blogin sivulle, se on kuin kotiin tulisi, ensimmäisenä edessä on metsä ja se on minun oma erityinen metsäni. Lähemmäksi "olen kotona"-tunnetta ei tietokoneen näyttöä tuijottamalla pääse.

Ajattelin vielä loppuun jakaa yhden oman tekstini, jonka olen kirjoittanut joskus teininä varjojen kirjaani. Olen informaatio-mielessä jakanut niin paljon otteita muiden teksteistä täällä blogissa, että pitää nyt antaa vähän jotain omaakin. En siis ole mikään runoilija, mutta joskus halusin luontohetkistäni kirjoittaa ja syntyi seuraava teksti, jossa metsä on hyvin edustettuna. Ei siinä logiikkaa ole, se on pikemminkin luettelo asioista, joista pidän.

Pienet hetket

Jos pieni hetki on mahdollinen,

anna tähtien loistaa silloin,

kynttilän liekin heijastua silmistäni.

Kun yö rauhalla metsän täyttää,

kuu kimaltelee hangella ja 

susi nostaa ulvontansa kunnioitukseen.

Hienopiirteisiä kuurankukkia ikkunassani,

kun aamun ensisäteet ne tavoittaa.

Kuinka paljon lopulta nautimmekaan 

pienistä asioista, pienistä hetkistä.

Näetkö sen? Sadepisara kimaltelee havunneulasessa,

orava istuu oksalla käpyä nakertaen,

hopeinen kuu valaisee metsä sinisellä säteellään.

Kuuletko puron solinan, tuulen haavan lehdissä?

Minä näen, minä kuulen, minä nautin,

nautin lahjastani huomamta kyseisiä asioita. 

Wiccan silmin maailma on kaunis paikka elää.

* * *

Minkäslaisia voimapaikkoja lukijoilla on? Onko jotain erityistä vai onko ihan yleisellä tasolla esimerkiksi meren rantaa, metsää tai vaikkapa vuoristoa (jos joku nyt sattuisi asumaan jossakin missä on vuoria :D )?