Samhain

Heissan,

yksi onnellinen wicca kotoutunut Levin reissulta. Sitten päästäänkin käsiksi minun lempijuhlaani vuodenpyörässä, samhainiin.

Samhainista puhuttaessa ensimmäisenä tulee mieleen Jack O'Lantern, tuo ihanan karmiva irvistelevä kurpitsa. Vaikka kyseisen kurpitsan liittääkin lähinnä saman juhlan kaupallisempaan versioon, halloweeniin, voi wiccakin sellaisen samhainina askarrella ja sitten rituaalissaan vaikka ladata sen pitämään pahat energiat loitolla kodista.

Samhain on kolmas sadonkorjuujuhla ja sen keskeisin teema on kuolema. Näihin aikoihin huomaat luontoa katsellessasi joka puolella kuolemaa. Lehdet tippuvat, hallat ja pakkaset hiipivät saloille, kylmä tuuli puhaltaa niin, että luutkin kalisevat. Metsä hiljenee, kun osa eläimistä käy talvilevolle.

Samhain on alkujaan kelttiläinen juhla ja sen väitetään olevan toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti vietetty juhla Euroopassa. Arvioiden mukaan sitä on vietetty jopa 6000 vuotta. Kun juhlaa arvioi tätä taustaa vasten, ymmärtää paremmin miksi se on kuolleiden juhla. Ennen vanhaan näet talvi saattoi todellakin olla eloonjäämiskamppailu. Se oli aikaa, jolloin ruokaa ei saanut lisää vaan piti pärjätä jo kerätyillä antimilla. Lumi tukki polut eikä talvella niin vain matkusteltukaan. Ihmisten henkiinjääminen oli kiinni siitä, oliko ruokavarastot onnistuttu saamaan tarpeeksi suuriksi kasvukauden aikana. Samhainin aikoihin viimeisetkin sadon antimet oli kerätty ja näihin aikoihin teurastettiin ruuaksi kaikki ne eläimet, joiden ei arveltu selviävän talvesta.


Kun edessä oli pimeät, kylmät ja haastavat kuukaudet, ihmiset etsivät näihin aikoihin viisautta, jumaliltaan ja esi-isiltään, selvitäkseen talvesta ja toisaalta ymmärtääkseen elämän ja kuoleman kiertokulkua. Kelteille, ja nykyään wiccoille, samhain merkitsee uutta vuotta. Vanha vuodenpyörä päättyy kuolemanjuhlaan ja uusi kierros käynnistyy. Seuraava sapatti onkin uudelleensyntymisen juhla yule. Samhainin ollessa käännöskohta, se on meille vuoden tärkein juhla. Se on myöskin beltanen ohella toinen vuoden henkiöistä. Aikaa, jolloin maailmojen väliset rajat katoavat ja salattuun on mahdollista kurkistaa.

Samhainina monet wiccat nautiskelevat sadon antimista, varaavat pöydästään paikan kuolleille, sytyttävät kynttilän ikkunalle johdattamaan rakkaiden henkiä perille, pohdiskelevat elämän ja kuoleman kiertokulkua ja kurkistavat mitä tulevaisuus tuo tullessaan.




















Minun samhainin viettoon kuuluu ehdottomasti ennustuksen tekeminen ensi vuodelle. Välineenä käytän noita Raven Grimanssin kortteja, joissa on ihana pakanateema tavallisten tarottien sijaan. Otin tuohon kuvaan malliksi neljä korttia, jotka liittyvät samhainin aikaan. Siellä on Art of Magic, Crone, Ancestral Spirit ja tietenkin itse Samhain-kortti. Olenko kertonut kuinka paljon tuota pakkaa rakastan? Se vaan on niin ihana ja näyttää aina oikein. Ennen tuota Levin reissua minä ja äitini olimme nähneet niin paljon kuoleman enteitä, että piti oikein tarkistaa korteilta lähtöä edeltävänä yönä, että mitä on luvassa. Silloin kortiksi nousi Cakes and Wine. Merkitykseltään siis sielun virkistäytyminen ja juuri sitä Levin reissu olikin. Laittaisin tänne yhden riemuidioottikuvan itsestäni pitämässä kädessä kuukkelia, ellen hieman varjelisi henkilöllisyyttäni. Joka tapauksessa oli erittäin hieno hetki, kun villi lintu lensi ojennetulle kämmenelleni istumaan. (Okei siinä kädessä oli sille leipäpalanen ja se lintu, vaikka villi olikin, oli kai tottunut, että turisteilta saa ruokaa. Mutta silti.)




















Itselläni samhainiin kuuluu aina omenapiirakka. Yhtä pitävästi kuin sukulaisten kanssa vietettävään jouluun kinkku ja yuleen halko. Samhain rituaalia varten olen varannut tänä vuonna tuollaista herukanlehtijuomaa. Eli vähän juhlavampi Cakes and Wine luvassa tavallisten mehun ja kuunsirppikeksin sijaan. Lisäksi ajattelin tehdä kummitusmarenkeja. Eli siis ihan tavallisia marenkeja, jotka yritän taiteilla kummituksen muotoisiksi ennen paistamista. Niitä tuskin otan mukaan rituaaliin, mutta voihan niiden kanssa muuten fiilistellä teemaa.

Minun samhainin viettoni on ihan perinteinen. Leipomista, aterialla paikka vainajille, kynttilä ikkunalla ja rituaalin osana tulevan ennustaminen. Kurpitsoita en tänä vuonna kaivertele, mutta niitä on kyllä muuten ympäri kotia.

Tuossa Silver RavenWolfin (välihuomautus: miksi noin pätevä kirjoittaja käyttää noin teinimäistä nimeä ja kirjakin koristeltu hieman ylikoreasti?) kirjassa Solitary Witch on muutamia ideoita samhainin viettoon, jotka ovat ihan jakamisen arvoisia:
- aiemmin mainittu kurpitsan kovertaminen ja sen lataaminen negatiivisia energioita torjuvaksi
- täytä pieni muovinen/keraaminen kurpitsa kullanvärisellä paperilla päällystetyillä karkeilla ja lataa se vaurautta tuottavaksi
- tutki sukusi historiaa
- tee perheen/suvun kuvista kollaasi seinällesi, siunaa se rituaalissa harmonian edistämiseksi
- sijoita kehässäsi pienet kurpitsalyhdyt merkkaamaan ilmansuuntia
- vieraile hautausmaalla ja vie rakkaiden haudalle kukkia (oma lisäys: Suomessa kynttiläkin on kiva)

Syvällistä Samhainia ja hyvää onnea uudelle vuodenkierrokselle,

Tuulikki

ps. 3.11. luvassa wiccaa alaikäisenä-postaus.

Wiccan koti

Hei,

"...ootko sä nähnyt wiccan kotia? Jos katsot tänne päin, niin wiccan kodin näet."

Minusta on aina suunnattoman mielenkiintoista mennä ensimmäistä kertaa ihmisten koteihin. Koti kertoo todella paljon, millainen sen asukas on. Samaten kirjahylly. Yleisvilkaisun jälkeen minä suuntaan aina kirjahyllylle katsomaan, mitä siellä on. Koti paljastaa ihmisen sellaisena kuin tämä todella on. Myös semmoisia asioita, joita asukas ei itse tajuakaan. Tai asioita, joita asukas kyllä itse tietää olevansa, mutta muut eivät välttämättä. Minun yksi kaveri esimerkiksi ensimmäistä kertaa kodissani käydessään hämmästyi, kun kotini värimaailma on pääosin sinistä ja vihreää.

Hän oli olettanut punaisten (siis silloin, nyt ne on iloisesti mustat) hiusteni ja kokomustan vaatetukseni, musiikkimakuni ja kirjallisuusmakuni perusteella löytävänsä lähinnä viininpunaista, violettia ja mustaa. Mutta ei minun sielunmaailmani ole synkän mystinen, se on pirskahteleva puro ja syvällinen metsä. Siinä on auringon valoa ja tähtien toiveikkuutta. Näin runollisesti ilmaisten. Arkisesti minua kuvaillaan yleensä sanoilla vilpitön, iloinen, älykäs ja viisas. Kaksi viimeistä johtuvat varmaankin harhaluulosta, että lukutoukka olisi oppinut jotain lukemastaan...

Jos näet ihmisellä kaulassa pentagrammin, on olemassa suuri todennäköisyys, että sen kantaja on wicca. Ainakin kaikki, joilta minä olen asiaa kysynyt, ovat sanoneet olevansa. Mutta miltä näyttää wiccan koti? Onko siellä jotakin mikä paljastaa tämän puolen hänen sielunelämästään? Katsotaanpa miltä minun kotini näyttää.

Ensin se paljastavin. Kirjahylly. Siinä on kaksi riviä wiccakirjallisuutta. Hyvin paljastavaa. Todennäköisesti vastaavaa kokoelmaa ei löydä muun kuin wiccan kodista. Uskontotieteilijällä saattaa olla pari kirjaa, mutta hänellä on niitä myös koskien muita uskontoja. Hyllystäni löytyy myös paljon kaikkia tarukirjoja ja fantasiakirjallisuutta, mutta niitä nyt voi löytyä noista aiheista kiinnostuneiden ihmisten hyllyistä muutenkin. Ne eivät siis leimaa ketään wiccaksi, mutta wiccalla niitä kuitenkin todennäköisesti siellä on (etenkin Avalonin usvat-nimiset kirjat). Hyllystä saattaa löytyä myös koko joukko okkulttisia kirjoja tai jotain feng shuita tai parapsykologiaa. Minulta löytyy nämä kaikki.

Kirjahyllyni päällä puolestaan on noidankattilani. Eli pata. Ei jätä paljon arvailun varaa. Tai no, kai sellainen jollakin voisi olla, jota aihe kiehtoo tai jonka mielestä se on hauskannäköinen esine. Eihän se, että jollakin on vaikkapa lohikäärmepatsas, tee hänestä lohikäärmettä. (heh heh, eiks oo tosi hauska vitsi) Miksi siis noidankattilakaan tekisi kenestäkään noitaa tai wiccaa? Mutta yhdessä niiden wiccakirjojen kanssa...

Wiccalle luonto on tärkeä. Siksi wiccan kodista saattaa löytyä paljonkin juttuja, jotka jotenkin liittyvät luontoon. Minulla on esimerkiksi kaksi tällaista isoa taulua. Lisäksi kannettavani vieressä seinällä on valokuva metsästä. Unohdun joskus tuijottelemaan sitä, kun olisi tarkoitus saada jotain aikaankin koneella. Kannettavani taustakuva puolestaan vaihtelee aina vuodenaikojen mukaan. Kuvana on aina kyseisen vuodenajan mukainen kuva luonnosta. Nyt siinä on syksyinen puu, talvella siinä on Leviltä ottamani valokuva lumisista kuusista, kesällä metsätähdistä ottamani kuva. Kevään kuva on vielä vähän hakusessa.

Muita luontojuttuja kodissani on lähinnä kasvit ja kivet. Verhoihini on kirjailtu jokin bambun ja kauran risteytykseltä näyttävä kasvi. Joskus minulla oli kantokin kodissani :D En tiedä miksi laitoin sen pois. Se oli oikein hauska sisustuselementti.

Toisesta noista cd-torneista löytyy musiikkia, joka jotenkin sivuaa wicca-aihetta. Esimerkiksi Inkubus Sukkubus ja Damh the Bard ovat sellaisia. Molemmat muuten esiintyivät International Witchfest-tapahtumassa. Lisäksi siellä on paljon kelttiläistä musiikkia ja elokuvien soundrackeja, mutta ne taas ovat molemmat sellaisia, että niitä voi löytyä "tavallistenkin ihmisten" kodeista.

Ikkunalaudallani on kiviä. Ja Totoro-hahmo. Totoro on luonnonhenki Hayao Miyazakin animessa Naapurini Totoro. Varsin sopivaa siis, että wiccalla on ikkunalaudallaan luonnonhenkeä esittävä pehmolelu. Eikö vain? Taas kerran, tuollainen voisi löytyä keneltä tahansa Japanista tai edellä mainitusta ohjaajasta pitävän ihmisen kotoa. Ja nuo kivisauvat tuossa etualalla, ne voisivat löytyä myös jonkin new agesta tai "henkisyydestä" kiinnostuneen kotoa.




















Ikkunaltani löytyy kristalleja ja keittiöstä lieden vierestä Horus-jumalan patsas, jonka ostin Egyptistä. Wiccoilta saattaa yleisesti ottaen löytyä joihinkin jumalpantheoneihin liittyviä patsaita, mutta niinpä saattaa löytyä keneltä tahansa Egyptissä tai Kreikassa käyneeltäkin.

Jääkaappini päältä löytyy mortteli ja Jack O' Lantern. Se Halloweenista (wiccoille Samhainista) tuttu virnistelevä kurpitsa. Äitini mielestä se sopi erinomaisesti keittiöön, koska se on vihannes. Ehkä moni sen vain vihanneksena ajatteleekin, mutta wicca voi miettiä, että onko sillä ympärivuoden kodissa pidettynä jokin tarina kerrottavanaan sen omistajasta?





Ylläolevista monet ovat sellaisia, että niitä voi löytyä kenen hyvänsä kotoa eivätkä ne hirveästi kerro, onko omistaja wicca vai ei. Tietenkin, mitä enemmän kodissa on kuvatun kaltaisia elementtejä, sitä enemmän voi niitä johtopäätöksiä alkaa tekemään. Tämä seuraava on sitten sellainen, että nyt erehtymisen vaaraa ei jää.

Pyhäkkö tai vakioalttari, miten nyt haluatkaan sitä nimittää. Jos löytyy joku hylly tai pöytä tai muu pinta, missä on malja, pentaakkeli, puukon/tikarin/veitsen näköinen juttu ja mahdollisesti vielä jotain ihmeellisiä hahmojakin, olet tekemisissä vähintään noidan kanssa. Todennäköisesti wiccan. (välihuomautus: olinko muuten vähän kätevä tuon vakioalttarin koristelun kanssa. Lammaksen aikoihin viljat, Mabonina lisäsin lehdet ja nyt Samhainin lähestyessä kurpitsan. Helppo ja kuhunkin ajankohtaan sopiva ratkaisu.)

Tuossa alhaalla on muita "raskauttavia tekijöitä". Yrittipussia, sauvaa, kristallipalloa, riimuja, kasa kynttilöitä, "tarot-pakka" ja tietenkin lisää wiccakirjoja.

Loppujen lopuksi on kai todettava, että jos pystyt päättelemään wiccan kodista, että hän on wicca, se koti huutaa kaikin tavoin sitä. Näitä pikkuasioita löytyy joka paikasta ja joka huoneesta. (Devil lies in the details, kuten yliopiston enkun opettajamme aina sanoi.) Todennäköisemmin tilanne on kuitenkin se, että wicca pitää rituaalivälineensä paikassa, josta muut eivät niitä löydä ja pitää esillä esimerkiksi jotain löytämäänsä kaunista kiveä. Hänelle se voi olla monesta syystä erityinen, mutta hän voi sanoa muille sen olevan vain koriste, koska se on kaunis. Kotinsa voi hukuttaa luontojuttuihin ilman, että se kertoo mitään, koska ovathan suomalaiset niin luontoa rakastavaa kansaa muutenkin.

Kotikin on siis sellainen asia, että se kertoo kyllä omistajastaan, mutta niitä, kuten wiccoja ihmisinäkään, ei voi niputtaa yhteen ja sanoa, että jokaisen wiccan kodista löytyy nämä asiat. Wiccan koti voi sisältää paljon mystisiä elementtejä, mutta se saattaa myös olla aivan "tavallinen koti", josta löytyy jopa raamattu kirjahyllystä. Aivan kuten wicca voi ihmisenä olla mustiin pukeutuva gootti tai se kiltti naapurintyttö. Tai minun tapauksessani, se tyyppi joka harrastaa partiota (toisinaan uskonnollisena pidetty harrastus) ja on akateemisesti koulutettu (siis eihän nyt herran jestas kukaan tieteellisen maailmankuvan omistava voi sortua johonkin fantasiahöttöön nimeltä wicca...).

Tällaisilla aiheilla tällä kertaa. Seuraavana on vuorossa Samhain, mutta koska minä lähden nyt Leville, en tiedä milloin seuraava postaus tarkalleen tulee. Todennäköisesti 30.10. tai 31.10.

Kuulaita syyspäiviä toivotellen,

Tuulikki

Esbat

Hei,

mun mobiililaajakaista on taas kuin mummo hartiaan asti ulottuvassa lumihangessa, mutta yritetään.

Parin päivän päästä kuu on taas täysi ja on wiccalaisten aika viettää esbatia. Oletteko joskus ihmetelleet miksi täydenkuun juhlaa sanotaan esbatiksi? Se tulee ranskan sanasta esbattiere, joka tarkoittaa (englanniksi to frolic) vapaasti käännettynä leikkisästi ja vapaasti/estottomasti käyttäytymistä. Sanana esbattiere siis kuvaa hyvin sitä, minkälaista wiccalainen täydenkuun juhla parhaimmillaan on. Ja vaikka wicca onkin uskontona nuori, magiaa on toki harjoitettu pidempäänkin ja sen harjoittajat, noidat tavanneet täydenkuun öinä, koska mahdollisten vainojen takia toiminta on tullut kätkeä varjoihin.

Esbat onkin ensisijaisesti covenin tapaamishetki ja tilanne, jossa voi harjoittaa magiaa tai vaikkapa meditoida. Se on hetki, jolloin tavoitellaan magian keinoin jotakin elämään tai sitten se voi olla myös aikaa, jolloin kurkotellaan omaa henkistä kasvua kohti. Joka tapauksessa täydenkuun aikaan kuun voima on suurimmillaan ja niinpä kaikki harjoitettu magia on tehokkaampaa. Siinä missä sapatit ovat juhlahetkiä, joilla on selkeä teema, esbat on 13 kertaa vuodessa toistuva hetki, jolloin on ideaalisinta työskennellä magian parissa.

Lyhyt lainaus the Charge of the Goddess-tekstistä:
"Whenever ye have need of anything, once in the month, and better it be when the Moon is full, then ye shall assemble in some secret place an adore the spirit of me, who am Queen of all Witcheries."

Sekin tavallaan käskee jättämään magian harjoittamisen täydenkuun ajalle. Tietenkin tiedämme, että Charge of the Goddess on Doreen Valianten käsialaa, eikä suoraan Jumalattarelta, mutta siihen on kuitenkin koottu uskontomme perusjuttuja. Se, että magian harjoitus olisi hyvä keskittää täydenkuun aikaan, on yksi niistä.

Joskus toki voi olla tilanne, ettei voi odottaa seuraavaan täysikuuhun tai että tarve oli niin yllättävä, ettei sitä voinut ennakoida edellisen täydenkuun aikaan. Silloin joutuu harjoittamaan magiaa muulloin, kun täydenkuun aikaan. Suosittelen kuitenkin varovaisuuteen, kasvavan ja vähenevän kuun energiat ovat erilaisia, kuin täydenkuun energiat.

Täydenkuun aika on toki magian harjoittamisen ohella hyvää aikaa antaa ajatuksia Jumalattarelle. Sapatit ovat niin sanottuja aurinkopyhiä ja niissä jumalan osuus on monesti se, mikä on sapatissa merkityksellistä. Täysikuu on Jumalattaren aikaa. Esbat on minusta jotenkin verrattavissa kristittyjen sunnuntaisiin kirkonmenoihin. Esbatin viettämisen pitäisi tapahtua, kuten kaiken wiccassa, riemuisin mielin ja vapaasta tahdosta, ei koskaan velvollisuuden tunnosta tai pakosta. Niinpä minusta ei tee kenestäkään huonompaa wiccaa, jos nyt ei aivan jokaista esbatia tulisikaan viettäneeksi. Joskus elämäntilanteet eivät vaan anna sille tilaa.

Wiccassa on ainaisena haasteena se, että juhlimme juhlia, joita valtaosa muista ei juhli. Kristityillä on oivasti aikaa ja mahdollisuuksia juhlia omia juhliaan, onhan esimerkiksi jouluna ja pääsiäisenä useita päiviä vapaata töistä. Wiccan arkipäivää sen sijaan on, että täysikuu osuu maanantai- tai tiistai-iltaan ja seuraavana päivänä on vaikkapa tärkeä aamupalaveri töissä tai opiskelijalla tentti. Ei silloin hirveästi voi yötä alkaa valvomaan. Wicca saattaa myös olla tilanteessa, että rituaalit eivät kerta kaikkiaan tule kyseeseen muuna kuin yöaikana. Wicca saattaa nimittäin asua kämppiksen kanssa, jonka hän ei halua todistavan rituaalejaan. Wiccalla saattaa olla perhettä, parhainkin keskittyminen karisee, jos vieressä lapsi ihmettelee "äiti/isä, mitä sinä teet?". Itse olen tämän vuoden kesäkuusta alkaen ollut ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että kukaan kotonani ei rajoita wiccailujani. Asun nimittäin ensimmäistä kertaa yksin. 10 ensimmäistä vuottani wiccana, jouduin niin sanotusti hiippailemaan varjoissa omassa kodissanikin.

Esbatin viettämiseen liittynee traditionaalisella puolella Drawing down the Moon-rituaali. Arvailla pitää, kun ei itse koskaan traditionaaliselle puolelle ole onnistunut pääsemään. Kyseisessä rituaalissa Jumalattaren henki vedetään ylipapittareen ja hän sitten voi puhua covenilaisille. Kirjallisuuden mukaan kehon haltija ikään kuin astuu sivuun kehossaan ja Jumalatar tulee puhumaan hänen kauttaan. Ero on kuulemma niin merkittävä, että asiassa ei voi erehtyä. Tätä en siis itse ole koskaan omakohtaisesti kokenut enkä toisaalta näe siinä järkeäkään yksin wiccaa harjoitettaessa. Mitä hyötyä Jumalattaren olisi tulla kehooni, jos kukaan ei olisi kuuntelemassa ja itse olisin missä lie eetterissä? Mielestäni ylimääräisen hengen kutsuminen kehoon, on asia, jolla ei todellakaan kannata leikkiä. On mielestäni aivan perusteltua, että se jää traditionalistien asiaksi. Heillä on perimätietoa ja rituaalin suorittanee aina henkilö, joka todella tietää mitä tekee. Samoin covenissa on varmasti useampikin henkilö, joka myös tietää mitä tehdä ja miten esimerkiksi saatella ylipapittaren oma henki takaisin. Koko ikänsä yksin wiccaa harjoittaneelle en koskaan suosittelisi edes yrittämään Drawing down the Moon-rituaalia.

Joten, niille, jotka polulla yksin tallustelevat, ohjeena onkin, miettikää tarvitseeko johonkin asiaan elämässänne puuttua magian keinoin? Jos tarvitsee, valmistelkaa loitsu huolella ja suorittakaa se täydenkuun aikaan. Jos mitään mihin haluaisit puuttua magian keinoin, ei ole, voit aivan hyvin kehän nostamisen jälkeen keskittyä vaikkapa miettimään millaisena itse näet Jumalatteren, mitä hän sinulle edustaa? Tai missä asiassa haluaisit itse kehittyä henkisesti? Kun olet mietiskellyt tarpeeksi, nauti varaamasi juoma ja ruoka ja pura kehä. Ei esbatin viettäminen sen vaikeampaa ole.

Itse varmaankin keskityn tänä esbatina tuohon mietiskelypuoleen. Elämässäni on myllertänyt sen verran lahjakkaasti, että tehnee todellakin terää. Ja toisaalta, mikään tilanne ei vielä vaadi, että siihen pitäisi puuttua magian keinoin.

Ihanaa täydenkuun aikaa, "let your spirit soar in the moonlight", kuten Inkubus Sukkubus lyriikoissaan toteaa.

Seuraava postaus luvassa 18.10. aiheenaan miten wicca näkyy wiccalaisen kotona.

Wicca, magia & rituaalit

Hei,

viime postauksessa olikin jo puhetta siitä, minkälaisia harhakuvia wiccasta maailmassa liikkuu, pitkälti viihdeteollisuuden tulkintojen takia. Hässäkkäähän ei yhtään helpota se, että wicca ja noituus myös joskus sekoitetaan ja olen jopa törmännyt termiin wiccanoita. Sitten on vielä se magia ja rituaalit. Ja rituaalimagia!

Wicca on siis, kuten jo aiemmin todettiin, elämänkatsomus/uskonto. Kun omaat tietyt käsitykset maailmasta, voit luokitella itsesi wiccaksi. Se mitä noihin käsityksiin kuuluu, on aika väljästi määriteltyä verrattuna moniin muihin elämänkatsomuksiin. Niinpä ne käsitykset maailmasta on loppuunsa aika nopeasti sanottu perusteoksissa ja kun kirjan otsikkona on jotakin tyyliin "Advanced Wicca", kyseisessä teoksessa on todennäköisesti otettu syväluotaus vain muutamaan wiccaan liittyvään perusasiaan. Jonkin verran poissuljentaa pystyy kuitenkin harrastamaan. Christowicca ei mielestäni ole wiccaa, koska kristinusko ja wicca ovat keskenään niin eroavaiset. Jos uskoo kristinuskon juttuihin, ei voi olla samalla wicca. Sen sijaan, jos toinen nimittää jumaluuksiaan eri nimellä kuin toinen, ei siinä ole ongelmaa, koska wiccaan kuuluu polyteismi.

Näin, siis aatemaailma. Siitä on kyse. Ei siitä, heilutteletko athameasi jokaisena esbatina ja sapattina kehässä. Niin kuin ei liene kristitynkään usko kiinni siitä, käykö hän kirkossa joka sunnuntai. Tästä pääsemmekin sujuvasti rituaaleihin. Rituaali tarkoittaa uskonnollisen toimituksen tai muun juhlamenon vakiintunutta suoritustapaa tai tällaista toimitusta, varsinkin palvontamenoja. Niinpä jumalanpalvelus, joulusauna tai vaikka lukion penkkarit, ovat rituaaleja siinä missä kehän luominen Samhainina.

Joskus tuntuu, että wiccaa kiedotaan liiaksikin mystiseen usvaverhoonsa. On varmaankin jälleen viihdeteollisuuden tuotetta, että ensimmäinen assosiaatio rituaalista on juurikin kynttilät, tikari, jonkin sortin alttari ja lattiassa oleva pentagrammi. Noh, onneksi sitä verhoa voi hieman nostella näin ja kertoa, ettei loppujen lopuksi ole muusta kyse kuin vakiintuneista tavoista juhlistaa niitä asioita, joihin wiccalaiset uskovat.

Magia on sanana ja käsitteenä vieläkin pahempia ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä aiheuttava kuin rituaali. Itse omistan yhden kirjan, joka on kokonaan keskittynyt kertomaan kuinka magia toimii, sen toimintaperiaatteet ovat aika monimutkaisia. Jos nyt lyhyessä postauksessa asiaan ottaa kantaa, niin yksinkertaistettuna magiassa on kyse siitä, että ulkoisin ärsykkein (esimerkiksi kynttilät, riimut, yrtit) vaikutetaan mielen tiedostamattomiin osiin, jotka sitten toteuttavat halutun muutoksen. Jollain tavalla kyse on itsesuggestiosta, mutta toisaalta olen myös huomannut, että magialla voi vaikuttaa itsen ulkopuolisiinkin tapahtumiin. Uskon vahvasti, että se miten magia toimii, selvitetään joku päivä tieteen avulla. Vielä sitä ei kuitenkaan ole ilmeisesti juurikaan tutkittu tai sitten ei ole ollut olemassa tutkimusvälineitä, jotka osaisivat rekisteröidä sillä olemassaolon tasolla tapahtuvat muutokset, jossa magia toimii.

Mielen voimaa sinänsä on kuitenkin jo tutkittu. Esimerkiksi urheilijoiden on todettu päässeen parempiin tuloksiin, kun he ovat mielessään kovasti keskittyneet ajatukseen onnistuneesta suorituksesta. Itsesuggestiota sekin. Jotenkin niin sanotusti ajatuksen voimalla voi vaikuttaa tuleviin tapahtumiin. Jos heräät ajatellen, että tästä tulee hyvä päivä, sitä se todennäköisesti tulee olemaan. Magiassa jännää, ja toistaiseksi selittämätöntä, on kuitenkin se, että se toimii myös tasoilla, joilla itse ei aktiivisesti ajatellut sen toimivan. Magiassa pikemminkin asetetaan päämäärä ja annetaan sitten niin sanotusti "mailmankaikkeuden/jumaluuden/mielen/minkä ikinä" tuoda meille tuo päämäärä. Hyvin usein päämäärän saavuttaa tavalla, jota ei odottanut. Ja yhtä usein, tapa jolla päämäärän saavutti, oli lopputuloksen kannalta parempi, kuin se tapa, jolla itse ensin ajattelit päämäärääsi pääseväsi.

Miksi magiassa sitten käytetään juuri tiettyjä symboleita? Luulen, että yksinkertaisesti siksi, että niihin on helpompi uskoa. En voisi alkaa kantaa mukanani nappia ja vakaasti uskoa sen suojelevan minua, mutta jotenkin kun kyse onkin pentagrammista, vuosituhansia vanhasta suojelun symbolista, siihen puolestaan onkin helpompi uskoa. Ja omalla kohdalla asiaa tietenkin vahvistavat toimineet suojelusloitsut, joiden osana olen käyttänyt pentagrammia.

Noituudesta puhutaan silloin, kun magian keinoin muutetaan maailmaa. Oikeastaan noituus (witchcraft) on mielestäni synonyymi magian käyttämiselle. Noituuteen kuuluu tietotaito siitä, miten magia toimii. Mitä pitää tehdä, että luomasi loitsu toimii? Mitä aineksia pitää käyttää, jos tavoitteena on esimerkiksi työpaikan saanti? Wiccat monesti harjoittavat noituutta, eli muokkaavat maailmaa magialla. Wicca voi olla, vaikkei noituutta harjoittaisikaan. Se ei näet ole mitenkään pakollinen osa wiccan maailmankatsomusta. Ja sitten on ihmisiä, jotka harjoittavat noituutta, olematta wiccoja. He haluavat saavuttaa jotakin ja käyttävät keinona noituutta, mutta eivät ole mitenkään sitoutuneita wiccan ajatusmaailmaan. Minun käsitys on, että noituudella voi vahingoittaa toista. Niinpä joku wiccaan sitoutumaton voisi niin tehdäkin. Mutta ei wicca, jonka maailmankuvaan kuuluu käsky: tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita (itseäsi tai toisia, et ajatuksin, et teoin, etkä sanoin).

Joku saattaa olla sitä mieltä, että on jotenkin kamalaa rationalisoida magiaa. Näin kerran sellaisen Nemi-stripin. Nemin painajaisessa joku velhon näköinen saarnasi "ei se ole taikuutta, se on tiedettä, fysiikkaa...". Niin. Onhan se ajatuksena mukavan mystinen. Kietoa itsensä lapsenomaiseen maailmaan, jossa ihmeitä tapahtuu. Jäädä tuijottelemaan kuuta ja miettiä maailman olemusta. Kyllä minäkin sitä harrastan. Ajattelen sen liikuttavan jotain minussa sielutasolla.

Harrastan kuitenkin myös rationalisointia, koska kun tietää, mitä tekee, saavuttaa tavoitteensa paremmin. Magian pohjimmainen idea on saavuttaa jokin tavoite. Siinä on myös se puoli, että olisi niin mukava päästä siitä "hullun leimasta", minkä melkein heti otsaansa saa, jos kertoo harjoittavansa noituutta. Sitä en muuten yleensä kerrokaan. Jos myönnän olevani wicca ja siitä seuraa jatkokysymyksiä, puhun pelkästään maailmankatsomuksellisista asioista. Ainakin niin kauan, ellei joku kysy tarkalleen magiasta ja noituudesta. Silloin vastaukseni on jotakuinkin samanlainen kuin mitä yllä selitin siitä, miten magia toimii.

Jos tämäkin asia olisi tieteellisesti selvitetty, olisi niin paljon helpompaa. Mutta elämä ei aina ole helppoa. Eikä aina kannata jäädä odottamaan, että virallinen taho on kanssasi samaa mieltä. Joskus riittää se, että tietää itse, että jokin toimii. Niinpä minäkin harjoitan noituutta, koska tiedän sen toimivan. Ei minua liikuta jos joku sanoo sen olevan mahdotonta. Minun elämääni se on muuttanut. Vähän niin kuin karppaus. Ensimmäinen asia, joka minua oikeasti laihduttaa ilman nälkää ja josta on elämäntavaksi (lyhyen kuurin sijaan), vaikka viralliset tahot haraavatkin vastaan minkä kerkeävät, samaten huolestuneet ystävät, mutta minä vain porskuttelen menemään onnellisena. Koska minä tiedän, että se toimii, vaikken osaakaan heittää lääketieteellisesti pätevää kemiallista kaavaa epäilijöiden eteen.

Näin kevyillä aiheilla tänään. Tuulikki toivottelee aurinkoista syyspäivää ja palaa areenalle ensi maanantaina Esbat-aiheisella postauksella.