Helou helou,
täällä taas. Ihan kiva vaihteeksi kirjoittaa niin sanottu mielipidepostaus sen sijasta, että kirjoittaisi jostain sellaisesta aiheesta, josta joutuu tarkistamaan faktat, ennen kuin kirjoittaa :D
Tänään on aiheena wicca ja yön talo. Ei sano mitään? No minäpä vähän valaisen. Näyttää tältä:
Kyseessä siis on nuorten/nuorten aikuisten fantasiakirjasarja. Oon jo pidempään veikannut, että tämä on uusi Twilight-hässäkkä, mutta vielä ei ole suosio tietääkseni ampaissut pilviin, vaikka nuorille naisille suunnattuna kirjasarjana tällä on kaikki edellytykset siihen: nopeaa toimintaa, syntisen komeita vampyyreitä (ja vielä vampyyrien sisäoppilaitos) sekä kekseliäs juoni. Lisäksi tässä on melkoisen suuressa asemassa moraali ja arvomaailma. Oikeastaan siinä on hyvin suuressa asemassa se vampyyrien uskonto. Joka on kirjoittajien itsensä mukaan "strongly wiccan/pagan based".
Tämän viimeisen lausahduksen luin vasta parisen kuukautta sitten, mutta ihmettelin asiaa jo lukiessani noin vuosi sitten ensimäistä kirjaa, kun huomasin, että kappas kappas, nyt on muuten tuttuja rituaalikuvioita.
Sweep-kirjasarja jätettiin suomentamatta, koska se sisältää wiccaa. Tässä kirjasarjassa ei tosin uskontoa nimetä wiccaksi eikä heidän jumalattarestaan puhuta millään nimillä, mitä me yleensä Jumalattaresta käytämme. Mutta kyllä semmoinen wiccahenkisyys aika vahvasti läpi kirjan kulkee. Yhdeltä kantilta: ei siinä mitään, mukavaahan tuollaista on lukea. Niin kuin on myös ollut lukea se Sweep-sarja ja esimerkiksi Marion Zimmer Bradleyn Avalonia koskevat kirjat.
Mutta. Juuri kun voidaan katsoa, että wicca on päässyt eroon jatkuvista saatananpalvontasyytöksistä ja Harry Potteriin rinnastamisesta, niin sitten tulee tämä. Olenkin jo kiduttanut itseäni löytämällä netin syövereistä kirjasarjaa koskevia sivustoja, joissa teinit ovat hehkuttaneet, että tänään teen rituaalin, ihan niin kuin kirjassa oli. Sitten siellä on käynyt joku wicca kertomassa, että hei, pohjautuu muuten aika paljon wiccaan tuon kirjasarjan uskonto. Ja sen jälkeen siellä onkin niitä "ai, se on oikea uskonto. No mä oon sitten wicca". Ihanaa, kerrassaan ihanaa.
Minähän en ole mikään määrittelemään, mitä on wicca ja mitä se ei ole. Mutta silti jotenkin kirpaisee, jos joku lähtee tekemään rituaaleja vain koska se on hänen mielestään siistiä, koska fiktiivisen kirjasarjan hahmot niin tekivät, ja sitten tämä kutsuu itseään vielä wiccaksi. Toisaalta on hyvä, että meidänkin maailmankatsomus on joskus esillä. Silloinhan ne, jotka tuntevat siihen kutsumusta, voivat perehtyä siihen tarkemmin ja tulla wiccalaisiksi. Itsekin olen löytänyt polulleni nimen niinkin hienosti, kuin että jossain Demi-lehdessä vuodelta kivi ja luu oli lause "jos vanhempasi sattuvat olemaan hartaita uskovaisia, ehkä sinun ei kannata sanoa heille olevasi wicca". Kun tiesin arvojeni olevan lähes päinvastaiset kristinuskon kanssa, piti tietenkin heti tarkistaa, mikä se wicca on.
En tiedä nouseeko tästä hälinää missään vaiheessa samaan malliin kuin Harry Pottereista nousi, vaikka niillä ei tosiaankaan ollut mitään tekemistä wiccan kanssa. Mutta ainekset tässä kyllä siihen olisi, oikeastaan paljon enemmän kuin Harry Potterissa koskaan oli, jos joku vain kiinnittäisi asiaan huomioita.
Mielestäni wiccalla vakavasti otettavana maailmankatsomuksena ja uskontona, on painolastinaan jonkin verran tällaisia populaarikulttuurin näkemyksiä. Tällaisten teosten (ja kaiken muunkin Hollywood-kaman, jossa tulipallot lentelevät jne.) takia suurelle yleisölle muodostuu helposti kuva, että wiccat kuvittelevat pystyvänsä taikomaan merkityksessä "pam, nyt tulee tulipallo!", joten he taitavat olla aika hörhöjä.
Wicca-aihetta hipovat kirjat ja leffat keskittyvät enimmäkseen toimintaan, joten silloin jää yleensä herttaisen huomaamatta, että wiccassa keskeistä on kuitenkin se tapa, jolla maailmaa katselee. Ei se, miten toimii muuttaakseen sitä maailmaa. Wiccaksi ei ryhdytä, koska halutaan taikoa. Jos haluaa taikoa, riittää, että opiskelee noituutta. Se on tietotaitoa, johon itsessään ei liity mitään uskontoa. Mutta kun puhutaan wiccasta, puhutaan uskonnosta, johon kuuluu tietty maailmankuva. Wiccalaisia ovatkin ne, jotka sydämessään kokevat tuon maailmankuvan oikeaksi. Wiccalaista ei määritä se, kuinka paljon hän harrastaa noituutta tai miten hän pukeutuu, millaista musiikkia hän kuuntelee, eikä mikään muukaan tällainen ulkoinen seikka.
Minusta wiccan vääristäminen leffoihin, sarjoihin ja kirjoihin sopivaksi on aika harmillista. Suuri yleisö on nykypäivänä sellaista, että eivät he juurikaan tunne maailmanuskontoja, hyvä jos valtionuskontommekaan perusteet hallitsevat. Niinpä populaarikulttuurista muodostuva kuva voi olla ainoa kuva, jonka jotkut elämässään wiccasta saavat. Ja se on muun muassa syy, miksi joutuu olemaan niin varovainen ennen kuin kertoo olevansa wicca. Olen huomannut, että ihmiset eivät aina ymmärrä, että voi yhtä aikaa olla hyvinkin akateeminen ja tieteellisen maailmankuvan omaava, sekä wicca. Eivät ne sulje toisiaan pois. Niin kuin yhdessä leffassa sanottiinkin "Magia on tiedettä, jota nykytiede ei ole vielä löytänyt".
En ole vielä nähnyt supersuositun True Bloodin neljättä tuotantokautta, mutta ihan suomalaisessakin mediassa on ollut uutista siitä, kuinka amerikkalaiset wiccat ovat nostaneet haloota siitä, kuinka se vääristää wicca-kuvaa. Hirvityksellä odotan.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on teidän mielipiteenne wiccakuvaan populaarikulttuurissa? Onko kyseinen kuva vaikuttanut teidän valintoihinne kertoa/olla kertomatta muille, että olette wiccoja?
Seuraavia postauksia:
4.10. Wicca, magia & rituaalit (jatkaa muuten sopivasti tämän postauksen aihepiirissä)
10.10. Esbat
täällä taas. Ihan kiva vaihteeksi kirjoittaa niin sanottu mielipidepostaus sen sijasta, että kirjoittaisi jostain sellaisesta aiheesta, josta joutuu tarkistamaan faktat, ennen kuin kirjoittaa :D
Tänään on aiheena wicca ja yön talo. Ei sano mitään? No minäpä vähän valaisen. Näyttää tältä:
Kyseessä siis on nuorten/nuorten aikuisten fantasiakirjasarja. Oon jo pidempään veikannut, että tämä on uusi Twilight-hässäkkä, mutta vielä ei ole suosio tietääkseni ampaissut pilviin, vaikka nuorille naisille suunnattuna kirjasarjana tällä on kaikki edellytykset siihen: nopeaa toimintaa, syntisen komeita vampyyreitä (ja vielä vampyyrien sisäoppilaitos) sekä kekseliäs juoni. Lisäksi tässä on melkoisen suuressa asemassa moraali ja arvomaailma. Oikeastaan siinä on hyvin suuressa asemassa se vampyyrien uskonto. Joka on kirjoittajien itsensä mukaan "strongly wiccan/pagan based".
Tämän viimeisen lausahduksen luin vasta parisen kuukautta sitten, mutta ihmettelin asiaa jo lukiessani noin vuosi sitten ensimäistä kirjaa, kun huomasin, että kappas kappas, nyt on muuten tuttuja rituaalikuvioita.
Sweep-kirjasarja jätettiin suomentamatta, koska se sisältää wiccaa. Tässä kirjasarjassa ei tosin uskontoa nimetä wiccaksi eikä heidän jumalattarestaan puhuta millään nimillä, mitä me yleensä Jumalattaresta käytämme. Mutta kyllä semmoinen wiccahenkisyys aika vahvasti läpi kirjan kulkee. Yhdeltä kantilta: ei siinä mitään, mukavaahan tuollaista on lukea. Niin kuin on myös ollut lukea se Sweep-sarja ja esimerkiksi Marion Zimmer Bradleyn Avalonia koskevat kirjat.
Mutta. Juuri kun voidaan katsoa, että wicca on päässyt eroon jatkuvista saatananpalvontasyytöksistä ja Harry Potteriin rinnastamisesta, niin sitten tulee tämä. Olenkin jo kiduttanut itseäni löytämällä netin syövereistä kirjasarjaa koskevia sivustoja, joissa teinit ovat hehkuttaneet, että tänään teen rituaalin, ihan niin kuin kirjassa oli. Sitten siellä on käynyt joku wicca kertomassa, että hei, pohjautuu muuten aika paljon wiccaan tuon kirjasarjan uskonto. Ja sen jälkeen siellä onkin niitä "ai, se on oikea uskonto. No mä oon sitten wicca". Ihanaa, kerrassaan ihanaa.
Minähän en ole mikään määrittelemään, mitä on wicca ja mitä se ei ole. Mutta silti jotenkin kirpaisee, jos joku lähtee tekemään rituaaleja vain koska se on hänen mielestään siistiä, koska fiktiivisen kirjasarjan hahmot niin tekivät, ja sitten tämä kutsuu itseään vielä wiccaksi. Toisaalta on hyvä, että meidänkin maailmankatsomus on joskus esillä. Silloinhan ne, jotka tuntevat siihen kutsumusta, voivat perehtyä siihen tarkemmin ja tulla wiccalaisiksi. Itsekin olen löytänyt polulleni nimen niinkin hienosti, kuin että jossain Demi-lehdessä vuodelta kivi ja luu oli lause "jos vanhempasi sattuvat olemaan hartaita uskovaisia, ehkä sinun ei kannata sanoa heille olevasi wicca". Kun tiesin arvojeni olevan lähes päinvastaiset kristinuskon kanssa, piti tietenkin heti tarkistaa, mikä se wicca on.
En tiedä nouseeko tästä hälinää missään vaiheessa samaan malliin kuin Harry Pottereista nousi, vaikka niillä ei tosiaankaan ollut mitään tekemistä wiccan kanssa. Mutta ainekset tässä kyllä siihen olisi, oikeastaan paljon enemmän kuin Harry Potterissa koskaan oli, jos joku vain kiinnittäisi asiaan huomioita.
Mielestäni wiccalla vakavasti otettavana maailmankatsomuksena ja uskontona, on painolastinaan jonkin verran tällaisia populaarikulttuurin näkemyksiä. Tällaisten teosten (ja kaiken muunkin Hollywood-kaman, jossa tulipallot lentelevät jne.) takia suurelle yleisölle muodostuu helposti kuva, että wiccat kuvittelevat pystyvänsä taikomaan merkityksessä "pam, nyt tulee tulipallo!", joten he taitavat olla aika hörhöjä.
Wicca-aihetta hipovat kirjat ja leffat keskittyvät enimmäkseen toimintaan, joten silloin jää yleensä herttaisen huomaamatta, että wiccassa keskeistä on kuitenkin se tapa, jolla maailmaa katselee. Ei se, miten toimii muuttaakseen sitä maailmaa. Wiccaksi ei ryhdytä, koska halutaan taikoa. Jos haluaa taikoa, riittää, että opiskelee noituutta. Se on tietotaitoa, johon itsessään ei liity mitään uskontoa. Mutta kun puhutaan wiccasta, puhutaan uskonnosta, johon kuuluu tietty maailmankuva. Wiccalaisia ovatkin ne, jotka sydämessään kokevat tuon maailmankuvan oikeaksi. Wiccalaista ei määritä se, kuinka paljon hän harrastaa noituutta tai miten hän pukeutuu, millaista musiikkia hän kuuntelee, eikä mikään muukaan tällainen ulkoinen seikka.
Minusta wiccan vääristäminen leffoihin, sarjoihin ja kirjoihin sopivaksi on aika harmillista. Suuri yleisö on nykypäivänä sellaista, että eivät he juurikaan tunne maailmanuskontoja, hyvä jos valtionuskontommekaan perusteet hallitsevat. Niinpä populaarikulttuurista muodostuva kuva voi olla ainoa kuva, jonka jotkut elämässään wiccasta saavat. Ja se on muun muassa syy, miksi joutuu olemaan niin varovainen ennen kuin kertoo olevansa wicca. Olen huomannut, että ihmiset eivät aina ymmärrä, että voi yhtä aikaa olla hyvinkin akateeminen ja tieteellisen maailmankuvan omaava, sekä wicca. Eivät ne sulje toisiaan pois. Niin kuin yhdessä leffassa sanottiinkin "Magia on tiedettä, jota nykytiede ei ole vielä löytänyt".
En ole vielä nähnyt supersuositun True Bloodin neljättä tuotantokautta, mutta ihan suomalaisessakin mediassa on ollut uutista siitä, kuinka amerikkalaiset wiccat ovat nostaneet haloota siitä, kuinka se vääristää wicca-kuvaa. Hirvityksellä odotan.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on teidän mielipiteenne wiccakuvaan populaarikulttuurissa? Onko kyseinen kuva vaikuttanut teidän valintoihinne kertoa/olla kertomatta muille, että olette wiccoja?
Seuraavia postauksia:
4.10. Wicca, magia & rituaalit (jatkaa muuten sopivasti tämän postauksen aihepiirissä)
10.10. Esbat
