Hajanaisia hajatelmia

Hei, (liian pitkästä aikaa taas)

laitetaan tämä teksti nyt pohdiskelua-tunnisteen alle, kun ei tätä oikein arkiwiccankaan alle ilkeä laittaa, kun aiheena on nimenomaan se, ettei aikaa wiccalle taaskaan ole ollut. Tämä on nyt enemmänkin tilannekatsaus-päivitys, koska edellisestä päivityksestä on vierähtänyt taas hyvä tovi. Ja sitten on vähän sitä pohdiskeluakin. Ja pari pientä irrallista juttua. Oikeastaan tämä on tälle blogille epätyypillisesti ns. "sillisalaatti-postaus".

Blogia ei ole edelleenkään lopullisesti kuopattu, koska mä pidän tästä ihan liikaa ja toisaalta ajattelen, että tänne on kertynyt (ainakin palautteen perusteella) muutama ihan hyödylliseksi / kiinnostavaksi / muuten vaan mukavaksi koettu teksti aiheesta wicca. Uskoisin, että etenkin ne, jotka ovat joko polkunsa alussa, nuoria tai wiccatietämyksensä suhteen lähinnä suomennetun wiccakirjallisuuden varassa, voivat saada täältä jotain irti. Ja tämä on juuri se, mikä alkuperäinen ajatukseni oli tätä blogia perustaessani. Halusin tehdä tästä combinaation omista kokemuksistani ja toisaalta myös sellaisen paikan, josta löytyy asiallista tietoa aiheesta. 

Siitä on kovin kauan, kun olin itse noin 13-vuotias nuori, joka törmäsi termiin wicca. Siitä on itse asiassa kohta 14 vuotta. Niin kauan mä olen näitä asioita ihmetellyt. Ja se mihin määrään tietoa mä olen viimeisten ihan parin vuoden aikana törmännyt, on mieletön. Varmaan 90% tiedosta, jota mulla aiheesta on (joko päässä tai tuossa kirjahyllyssäni) on tullut parin vuoden aikana. Maailma on niin eri nykyään. Osaan ensinnäkin sujuvasti englantia, joten voin lukea ulkomaista, syvemmälle menevää kirjallisuutta aiheesta. Ja sitten on internet. 14 vuotta sitten perheellämme oli 1 tietokone ja siinä oli todella hidas netti, joka toimi jotenkin puhelinmodeemin kautta ja sen käyttäminen maksoi yhtä paljon kuin lankapuhelimella soittaminen, ellei jopa enemmänkin.

Minun polkuni alkoi sillä, että luin asiasta Demi-lehdestä ja kiinnostuin asiasta lähinnä siksi, kun lehdessä sanottiin jotenkin "ettei kristityille vanhemmille kannata suoraan pamauttaa olevansa wicca". Itselläni on aina ollut todella eriävät arvot ja näkemykset suhteessa kristinuskoon, niin pakkohan se oli tsekata, mitä on joku, mitä "ei saa kristityille pamauttaa". Ja sitten mä tulostin joltain nettisivulta aihetta koskevia artikkeleita. Ne taitaa itseasiassa olla vieläkin tuossa mun kirjahyllyssä... 

Perustin varjojen kirjan ja kirjasin sinne ne kaikki netistä löytämäni jutut. Ja voi kuinka epärelevantteja ne ovatkaan. Tai no ei ihan kaikilta osin, mutta nykytietämyksellä en voi kuin todeta, että voi elämä. Sitten jossain vaiheessa äitini osti mulle sen Cunnighamin kirjan opas Wiccan harjoittajalle ja mä olin ihan haltioissani. Niin paljon tietoa aiheesta! Niin paljon tietoa itse asiassa, että en kirjoittanut sitä koko kirjaa omaan varjojen kirjaani vaan vain muutamia juttuja :D Miettikää mikä on ollut saatavilla olevan tiedon määrä ennen sitä, kun jaksoin kirjoittaa ihan kaiken ylös. 

Jotenkin tuntuu, että nykyään voi se 13-vuotiaskin löytää googlettemalla valtavan tiedon määrän asiasta ja saada suorastaan rakettimaisen lähdön polulleen, ainakin jos vertaa minun etana-etenemiseeni :D Ja itse kovin yksinäisen ja kivisen tien vailla kokeneempien wiccojen neuvoja kulkeneena, mielelläni jaan tietojani täällä. Tässä tarkoituksessa olen myös tuohon sivuun laittanut linkkejä muillekin sivustoille, jotka sivuavat aihetta. Olen tietoinen muutamasta muustakin hyvästä lukijani blogista, mutta tuohon olen ottanut vain ne, jotka pääasiallisesti pysyttelevät wiccaa liippaavissa aiheissa. Päivitin tänään sinne yhden uuden erinomaisen blogin, Taikoja Tuulessa, käykäähän kurkkaamassa. Ja jos muillakin on wiccaan (tai vaikka noituuteen tms. lähelle menevään näkemykseen) painottuvia blogeja, niitä saa ilmiantaa kommenttien yhteydessä.

Kappas, melkein johdonmukaisesti etenevää tekstiä tähän saakka. Nyt seuraa sitä sillisalaattia. Ensinnäkin pieni tilannekatsaus meikäläisen elämään. Melkoista myllerrystä ja kiirettä on. Aloitin uuden työn ja muutin elämäni ensimmäistä kertaa Etelä-Suomeen. Ja vielä suoraan kehä I:sen sisäpuolelle! Miettikää, pohjoisen pikkukaupungeista tänne. Tää on ihan eri maailma. Rakennukset, ihmiset, liikenne ja tavat. Mulla on mahtava työ, mutta se on aika aikaa vievä. Keskimäärin olen töissä 8,5 tuntia päivässä ja mulla menee kotoa työpaikalle noin 40 minuuttia (vaikka junamatka onkin vain 9 min). Olen siis jo työn takia pois kotoa 10 tuntia päivässä. Sitten siihen päälle mä luen tällä hetkellä yhteen kokeeseen, jonka koealue on noin 1150 sivua ja mun on ihan pakko päästä se läpi. Lisäksi on sosiaalista hässäkkää, kun kamala määrä ystäviä pitää nähdä, kun osaa heistä en ole nähnyt useampaan vuoteen ja aika paljon pitää rampata myös ammattikuntani tapahtumissa. Koko ajan on jotain tapahtumaa, seminaaria, koulutusta, vierailua jne.

Tämän työntäyteisen ja työhön oriointuneen elämäni keskellä wicca on jälleen jäänyt sivuosaan. Maailmankatsomus ja arvot eivät toki ole muuttuneet mihinkään, mutta aikaa "wiccailuille" ei yksinkertaisesti juuri nyt ole. Yritän panostaa wiccaan ja tähän blogiinkin enenevässä määrin, kunhan saan vain tehtyä sen yllä mainitun kokeen (se on 19.4.) ja sen jälkeen mun tarttee "vain" käydä töissä. Ilmeisesti ainakin Lehdolla (Suomen luonnonuskontojen yhdistys Lehto ry, katso linkki tuosta vasemmalta) on täällä Helsingissä kuukausittain miittejä, joihin aion ehdottomasti jossakin vaiheessa osallistua. Tosi kiva vaan, ku ne on yleensä sellaiseen aikaan, että mä joutuisin menemään sinne suoraan töistä.

 

Olen tänne aika tehokkaasti kuitenkin raportoinut ne vähäiset wiccailut, mitä mulla viimeisen vuoden aikana on ollut. Joskus mä mietin, miten voikaan onnistua taioissaan näin hyvin, kun viettää niin vähän sapatteja ja esbatteja. Tarkoitan, että pitäisi saada tasapainoa sen pyytämisen ja antamisen välille. Viedä vaikka enemmän omenoita/pähkinöitä metsään, jos ei muuta. 

Yksi juttu on kuitenkin wiccailu-saralta raportoimatta. Samalla reissulla, kun kävin allekirjoittamassa työsopimuksen, mä kävin myös ex-tempore hankkimassa itselleni asunnon Helsingistä. Mä tein päätöksen tästä asunnon etsimisreissusta ollessani Tampereella tätini luona, niin siellä ei pystynyt tekemään mitään perusteellisia "haluan löytää ihanan kodin-taikoja". Niinpä mä sitten yksi ilta turvauduin pikaiseen ja huomaamattomaan, mutta toimivaksi koettuun tapaan. Muodostin energiapallon, latasin sen ajatuksella, että löydän mahdollisimman hyvän kodin ja lähetin sen tekemään tehtäväänsä. Ja mä löysin ihan upean kodin! Helsingistä! 2 päivässä! Tuo energiapallojuttu on yksi hyödyllisimpiä koskaan oppimiani magian muotoja, juurikin siksi, että sen pystyy tekemään nopeasti ja kohtuullisen huomaamattomasti. Sen vois periaatteessa tarpeen niin vaatiessa tehdä vaikka työpaikan tai koulun vessassa. Tästä on glamour kaukana, mutta minkäs teet, joskus on pakottava tarve. Ja vessahan on tunnetusti paikka, joka ratkaisee hädän :D 

Tähän sopii erinomaisesti tämä kuva:

 Näitä on pyörinyt viime aikoina blogeissa ja kun törmäsin tähän, niin aattelin heti, että haluan sen laittaa tänne johonkin yhteyteen. Mun elämä ois kyllä niin hyvä esimerkki jokaiselle, joka epäilee magian toimivuutta. Perinteisestihän aina tulee kysymys "no jos osaat homman, niin miksi et hanki itsellesi lottovoittoa?". Siihen on syynsä (eniten vaikuttavana ehkä se, että lottovoittoa haluaa vahvasti niin moni muukin, ettei tahdonvoimasi mitenkään voi riittää sen saamiseen, koska muiden ajatukset ja toiveet häiritsevät), mutta magialla voi kuitenkin pienemmissä asioissa tehdä itselleen varsin mukavan elämän. Minä en ole rahaa koskaan pyytänyt, koska en halua, että kukaan minulle rakas ihminen kuolee ja jättää minulle perinnön, mutta magian avulla olen kyllä saanut esimerkiksi hyvän työpaikan (kahdestikin ja tänään muuten kuulin työnantajaltani, että yksi vaikuttava tekijä miksi just minä tulin valituksi tähän, oli se aiempi työpaikka, minkä mä olin saanut tehtyäni edellisen kerran työpaikansaamisloitsun), hyvän asunnon, suojeltua itseäni silloin kun olen kokenut itseni uhatuksi ja ylipäätään muutenkin aina kaiken minkä olen halunnut. (ja ei, tämä pallo ei ole loitsinut myöskään painonpudotuksen puolesta, koska siitähän voisi seurata vaikka raajan menetys. Just Jutta ja puolen vuoden superdieetit-ohjelmassa joku personal trainer sanoi, että helpoin tapa pudottaa painoa on raajan amputaatio) 

Eniveis, skeptikot voi sanoa mitä sanovat, mutta kun puhutaan 14 vuodesta ilman ainuttakaan epäonnistumista, on jo matemaattisestikin vähän vaikea väittää kaikkea sattumaksi. Tässä on myös syy, miksi akateemisen koulutuksen saanut henkilö uskoo näihin juttuihin. On vaikea olla uskomatta asiaan, joka toimii. Ei kukaan voi kiistää painovoimaakaan, koska se toimii aina. Magnetismikin, joka toimii aina, oli taikauskon piirissä ennen kuin siihen löydettiin selitys. Uskon vakaasti, että joku päivä tulevaisuudessa tiedetään sekin, minkä fysiikan lakien puitteissa ja miten magia toimii.

Tällaista tällä kertaa. Aktiivisempaa bloggaamista luvassa sen 19.4. jälkeen, siihen asti mulla on ihan sikakiire. Olen (tietääkseni) vastannut nyt myös kaikkiin kommentteihinne. Teen niin aina viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjoitan uusia postauksia. Voi että te ootte ihania! Nöyrimmät kiitokseni vielä kaikille :)