Kiviä ja maakävelyä

Helou helou,

Ensimmäisenä on "maakävely", elikkäs earth walking-harjoitus ITW:n (jos lyhenne ei tässä vaiheessa sano sinulle mitään, klikkaa sivun vasemmassa laidassa olevasta tunnisteiden listasta "ITW") 1. oppitunnilta, jota en ollut aiemmin ehtinyt tekemään. Ajattelin laittaa sen tähän yhteyteen, koska tänään sen tein ja noista varsinaisista ITW-raporttipostauksista tulee niin mahdottoman pitkiä muutenkin.

Maakävelyssä ideana on siis jossain luonnonpaikassa kävellä hiljaista vauhtia meditatiivisesti ja tunnustella samalla maan energiaa ja toisaalta myös ladata sitä itseensä, jotta keho pääsee takaisin luonnolliseen rytmiinsä. Ohjeissa sanottiin, että parempi jos pystyisi olemaan avojaloin. No... Suomi, tammikuu, 30-40 cm lunta... en tinkinyt kengistä.

Valitsin paikaksi metsän, joka on kodistani katsoen lähin luonnontilainen paikka ja koska metsä nyt muutenkin on mun henkireikä. Meditatiivisesta kävelystä ei oikeasti tullut juurikaan mitään, koska aika tarpomista se oli noin syvässä hangessa. Ei noin syvässä hangessa metsässä voi kävellä ilman, että keskittyy siihen, että jää pystyyn. Joten minä sitten pysähdyin ja seisoskelin aikani ja lopulta istahdin hankeen ja nojasin kiveen, kun tuntui siltä miltä minusta aina tuntuu, kun vedän maaenergiaa. Nimittäin alkaa enemmän tai vähemmän pyörryttämään. Siinä sitten meditoin menemään, mutta en voi sanoa tunteneeni mitään erityistä verrattuna tavalliseen kotona suoritettuun meditaatioon.

Tietenkin metsä on mun "akkujenlatauspaikka", joten sen vaikutuksen sain nytkin, mutta en oikein miellä sitä erityisesti maaenergiaksi, kun se tulee niistä puista. Ehkä nyt oli liikaa häiriötekijöitä. Käveleminen rennosti ja rauhallisesti on ihan mahdotonta syvässä hangessa, koska se on sellaista harppomista, koska jalka pitää jokaisella askeleella nostaa niin korkealle. Paikallaan seisomisessa lihakset alkaa ilmoittaa itsestään, etenkin jos seisoo epätasaisella alustalla. Ja hangessa istuessa tulee kylmä. Kirjassa väitettiin, että harjoittelun myötä maaenergian voisi tuntea kengät jalassakin. Eli ensimmäisille kerroille varmaan tarttis olla kengät pois jalasta. Johtopäätös -> siirretään harjoittelu kesään, jolloin voi kävellä ilman kenkiä ja jolloin muutenkin kaiken pitäisi olla leppoisampaa.

***

Sitten niihin kiviin. Sanoin, että mulla on erityinen kivi. Kyseessä on pieni aventuriini, jonka sain parhaalta ystävältäni ollessani ehkä 6-vuotias? Jotain sellaista, kuitenkin siinä koulun ja tarhan rajamailla. En muista tarkkaa vuotta, mutta joko tarhan loppu (koska en kai muista hirveen hyvin kovin varhaisia vuosiani) tai koulun alku. Se on merkityksellinen kahdestakin syystä.

Ensinnäkin henkilö joka sen antoi, oli mun elämän turvapuu ensimmäiset 15 elinvuottani, jolloin jouduin olemaan lähes koko ajan vihamielisessä ympäristössä ilman aitoja ystäviä. Muuta kuin tietenkin tämä pari vuotta nuorempi ystäväni ja muutamat partiokaverit, joita tapasin lähinnä vain viikottaisissa partio-illoissa ja leireillä. Ikäerosta johtuen kaverini tietenkin oli eri luokalla, mutta hänen olemassaolonsa kantoi minut läpi raskaiden tarha- ja koulukiusausvuosien. Hänen ansioistaan selvisin noista vuosista erinomaisesti eikä koulukiusaus vaikuttanut itsetuntooni tai luonteeseeni heikentävästi. Siinä katsos riittää, että on yksikin oikea ystävä, niin ei tartte välittää mitä koulussa tapahtuu. Eli kivi tuli henkilöltä, joka on elämäni tärkeimpiä henkilöitä.

Toisekseen, siitä käynnistyi minun rakkaussuhteeni kiviin ylipäätään. Aloin keräämään niitä, tutkimaan niitä ja hankkimaan tietoa niistä. Tämä siis kauan ennen kuin minusta "tuli" wicca siinä 14-15 vuotiaana. Minulla oli vahva suhde metsään, jossa siis olimme sen parhaan ystäväni kanssa suurimman osan yhdessä vietetystä ajastamme, ja vahva suhde kiviin jo lapsena.

Tuosta pienestä kivestä tuli minun onnenkiveni. Siksi se on erityinen. Se aidosti ja oikeasti tuo minulle onnea, koska siihen liittyy niin vahvat positiiviset muistot ja jollain tavoin se edustaa myös ystävääni, joka pelasti minut ja tulevaisuuteni. Jos se on taskussa, kun olen työhaastattelussa tai tentissä, kaikki menee paremmin. Tentti menee 100% varmuudella läpi. Ja ainakin viimeisin työhaastattelu, missä se oli mukana, toi minulle kesätyöpaikan.

Hauska sattuma on, että se on nimenomaan vihreä aventuriini. Vihreä on läpi elämäni ollut lempivärini ja aventuriinin taas on ainakin yhdessä paikassa väitetty olevan vaa'an syntymäkivi. Tosin syntymäkivien osalta on sanottava, että ne vaihtelevat niin paljon riippuen paikasta, että en tiedä niiden osalta, mikä on totta. Joka tapauksessa tässä yhdessä lapussa, mikä oli äidiltäni lahjaksi saamassani aventuriinirannekorussa, väitetään, että vihreä aventuriini on vaa'an syntymäkivi. Tässä myös väitetään, että vaa'an väri on vihreä (lempivärini) ja numero 6 (oli muuten pelinumeroni, kun pelasin jalkapalloa). Aventuriinista tässä sanotaan, että se on motivaation kivi ja se liitetään päätösten tekemiseen ja positiiviseen asenteeseen. Nuo kaksi ovat muuten minun vahvuuksiani. Siksikö, että olen ympäröinyt itseni aventuriineilla vai jostain muusta syystä? We will never know... ;)

Cunningham (kirjassaan Cunningham's encyclopedia of crystal, gem & metal magic, kirja jota ihan todella suosittelen) kertoo aventuriinin olevan energiatyypiltään lähettävää, energisoivaa laatua ja sen voimien liittyvän henkisiin voimiin, näköön, uhkapeleihin, rahaan, rauhaan, parantamiseen ja onneen. Elementeistä se yhdistetään ilmaan.

Öh, tähän väliin pari asiaa:

Henkiset voimat, check, löytyy kuulkaas itsevarmuutta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Myöskään nämä "noitavoimat", jotka pohjimmiltaan ovat juurikin henkisiä voimia, eivät ole ihan heikkoja koska loitsut onnistuvat aina.

Raha, check, mulla on maine rikkaana (vaikken tällä hetkellä opiskelujen takia oikeasti olekaan :D) koska mitään ei oo ikinä puuttunut ja kaiken haluamani oon saanut.

Parantaminen, check, oon lähes aina ollut terve. Mitään sairauksia ei ole ja parin viikon flunssakin korkeintaan kerran vuodessa.

Onni, check, en tunne ketään joka olisi onnekkaampi kuin minä. Siis mulla vaan käy ihan tajuton munkki aina.

Ilma -> älykkyys, check, ainakin jossakin määrin, koska ei oo tosiaan ihan huono koulumenestys ollut ja oon ylipäätään aika hyvä toimimaan uusissa tilanteissa :D

Jalokivigalleriasta saamassani lapussa puolestaan kerrotaan aventuriinista seuraavaa:

"Aventuriini parantaa, tuo tasapainoa koko kehoon. Aventuriini hoitaa erityisesti murheellista sydäntä ja herkkää vatsaa. Aventuriini lievittää sisäistä rauhattomuutta ja ahdistusta sekä antaa lisää itse hillintää. Edesauttaa suuntautumaan ulospäin, pyrkii sitomaan ja sulkemaan pois erilaisia sairauden tiloja, toimii ihoallergioita vastaan, sopii myös hiusten lähtöön, sopii sydämen puhdistamiseen ruusukvartsin kanssa, autaa surumielisyyteen, kohottaa mielen iloiseksi, tekee kantajansa omaperäiseksi ja itsenäiseksi, avioeron jälkeen vahvistaa, vahvistaa mielikuvitusta ja myönteistä elämänasennetta. Aventuriini on tervetullut lahjakivi stressaantuneelle ja väsyneelle, joka ei ehdi nauttia luonnon vihreydestä." (kuvassa muuten kaksi erityisen hienoa yksilöä, ruusukvartsi, koska harvoin kohtaa noin voimakkaan punaista sellaista ja aventuriini, koska no, katsokaa nyt sitä :) Aventuriinin koko siis vähän kanamunaa isompi, mutta muuten kyllä kananmunan muotoinen)

Ihana kivi! Tää on myös tosi hyvä omistaa sen takia, että loitsujen ainesosana tää on ihan ylivertainen, koska tämä liitetään onneen, parantamiseen, rauhaan, rahaan ja henkisiin voimiin. Noi asiat oikeasti kattavat aika suuren osan niistä asioista, joiden eteen loitsuja ylipäätään tehdään. Ei siitä puutu kuin rakkaus ja työ, jotka tarvitsevat omat kivensä.

Voin erittäin lämpimästi suositella aventuriinia kaikille.

(kiviastia jota pidän yöpöydälläni)

Yleisesti totean kivistä, itse täysin niihin rakastuneena, että ne ovat oikein käteviä ja tehokkaita noidan apuvälineitä. Ottaen yllä sanotun huomioon, ette varmaan ihmettele, että minä aidosti ja oikeasti uskon kivien voimiin. Ja ne ovat tosiaan helppoja loitsujen ainesosia, koska niitä voi käyttää yhä uudestaan ja uudestaan, kunhan muistaa niitä silloin tällöin ladata auringon- ja kuunvalossa sekä tietenkin pestä ihan vedellä.

Ne toimivat myös ihan kotona ollessakin, ilman, että aina tarvitsisi loitsimaan ruveta. Tai niin minä ainakin tulkitsen, koska minulla on kotona paljon aventuriineja ja elämässäni on erityisen paljon niitä asioita, joita aventuriinin väitetään tuovan.

Kiviä löytää ainakin jalokivigallerioista (ainakin Tampereella tullintorilla on sellainen liike), Helsingissä Hakaniemen kauppahallista, ja netistä niitä voi tilata esim. www.toivoon.fi. Netistä tilaaminen toki voi epäilyttää, koska silloin ei itse pääse valitsemaan kiviyksilöä, mutta asian voi ajatella kuitenkin sillä tavalla, että saat juuri sen kiven, joka sinun on tarkoitus saada. Äitini on tilannut tuolta kiviä ja ne ovat olleet oikein ihania yksilöitä.

Kiviä voi myös käyttää koruissa, mikä tietenkin vahvistaa niiden vaikutusta verrattuna tilanteeseen, että ne nököttäisivät kotona. Itselläni on esimerkiksi tälläkin hetkellä korvissani kuukivi-korvikset.

Sanotaan, että jokainen wicca suuntautuu omalla tavallaan. Joku upottaa sormensa multaan ja kasvattaa itse yrttinsä, joku osaa ennustaa todella taitavasti ja kolmas erikoistuu parantamiseen. Suuntautumisia toki muitakin kuin nämä mainitut. Minun spesialiteettini näyttävät olevan kivet. Niihin minulla on luontainen, jo lapsena syntynyt, tiivis suhde.

Onkos teillä kiviä elämässänne?

Ps. kaikki kuvat siis edelleen itseottamiani ja kuvissa esiintyvät kivet omiani. Muuten en lähde niitä erittelemään nimeltä, mutta jalokivistä kerron, että kuvassa esiintyivät safiiri, rubiineja ja smaragdi. Berylli (keltainen) on synteettinen ja puolijalokiviä kuvassa ovat vuorikide (se iso kirkas), sitriini, savukvartsi ja ametistit. Mä tosiaan oon kerännyt kiviä ihan koko elämäni, joten niitä on kertynyt. Jalokivien ollessa kalliita, niitä on ostettu noin 1 per vuosi-tahtia. Uusin kivistäni on tuo kananmunan muotoinen aventuriini, noin vuoden vanha.

Lesson 1: The Magical Mind

Heissan hopsan,

kirjoitetaas tätä nyt sitten yöllä, kun ei nukuta, mutta ei toisaalta jaksa tehdä muutakaan järkevää toimintaa. Mä oon palanut halusta päästä kertomaan tästä aiheesta, mutta lupasin itselleni, että kerron aina näistä oppitunneista vasta, kun olen ne "tehnyt", että on tarpeeksi kerrottavaa.

The Inner Temple of Witchcraft on siis homman nimi ja maaginen mieli oli se mistä lähdettiin liikkeelle. Ensin oli luvassa hieman teoriaa. Pari hyvää lainausta sivulta 71:

" One of the reasons why the words witch and witchcraft have such a stigma attached to them is because of people's inability to understand magick."

"Crowley defined magick as 'the science and art of causing change in conformity with will'. Magick has basic rules and structure, like science."

Nämä ovat molemmat ihan totta. Voitteko kuvitella mikä tuska on, kun ei voi kertoa melkein kellekään, siis face-to-face arkielämässänsä, että on olemassa keino saavuttaa kaikki haluamansa asiat ja se keino tepsii melkeinpä tieteellisellä tarkkuudella? Jos joku valittaa, ettei löydä työpaikkaa, pitää olla vain hiljaa ja myötäillä, että joo, onhan se vaikeaa joo... Kun voisi kertoa, että tee näin ja näin, niin eiköhän tulosta ala syntymään. Siis ihan hirveää ihmiselle, joka lähtökohtaisesti haluaisi auttaa kaikkia saamaan parhaan mahdollisen elämän.

Noh, ei voi mitään, pidetään asiasta meteliä edes täällä. Tämän ensimmäisen oppitunnin teoriaosassa valotettiin sitä, mikä on magian toimeenpanevana voimana. Nimittäin mieltä. Keskeiset otsikot olivat kolme mieltä, energia ja tietoisuudentilan tasot ja niiden muuttaminen. Ensimmäinen ja viimeinen (siis mielet ja tietoisuudentilat) ovat niitä, jotka ovat välineitä magian tekemiseen ja todellisuuden muokkaamiseen ja keskimmäinen eli energia, on taas se voima jota käytetään.

Yksinkertaistettuna siis niin, että energia on se, joka aikaan saa muutoksen, mutta jotta voisi käsitellä sitä energiaa, täytyy hallita mielensä niin akselilla tietoinen mieli - jumalallinen mieli kuin myös akselilla päivätietoisuus - transsi.

Kolmen mielen osalta opetettiin, että niiden ymmärtäminen ja saavuttaminen on avain magiaan. Tietoinen mielemme sisältää persoonallisuutemme ja egomme. Se osa meistä, joka on tietoinen, hereillä ja käsittelee päivittäisen elämämme yksityiskohtia, on tietoinen mielemme. Tietoisen mielen työkaluja ovat järki ja logiikka ja sen ominaisuuksia ovat analyyttisyys ja varuillaolo.

Tietoisen mielen heikkous on sen havainnointikyky. Vaikka lineaarinen havainnointikyky on välttämätön arkielämälle, se rajoittaa kykyämme prosessoida suuria määriä tietoa tai energiaa, ja juuri siitä magiassa on kyse.

Psyykkinen mielemme puolestaan on ovi maagisiin kykyihimme. Tällä osalla on luonnostaan suurempi kyky prosessoida energiaa ja informaatiota. Intuitio avaa informaatiolle, joka on saatavilla ympäristöstä psyykkisten kykyjen kautta. Niinpä psyykkiset kyvyt ovat enemmänkin sellaisen informaation käsittelyä, mitä sinulla loogisesti ei pitäisi olla. Esim. näiden kykyjen avulla on mahdollista tietää aina kuka soittaa, vaikka loogisesti ajateltuna pitäisi olla mahdoton tietää aina kuka soittaa.

Psyykkisen mielen suurin työ on toimia välittäjänä tietoisen mielen ja jumalallisen mielen välillä. Henkilökohtainen jumalallinen mielemme on supertietoisuuden/ylitietoisuuden taso, joka pystyy näkemään missä olemme olleet ja minne olemme menossa. Se on yhtä aikaa tietoinen kaikista asioista ja kaikista ajoista. Koska tietoisella mielellämme olisi vaikeuksia prosessoida niin paljon tietoa, jumalallinen mielemme antaa meille informaatiota pieninä oivalluksen ja ymmärryksen pisaroina. Tämä henkilökohtainen jumalallinen mielemme on se, mikä puolestaan on yhteydessä kollektiiviseen jumalallisuuteen. Mistä tulee siis ajatus, että me olemme jumalia, me olemme osa luontoa, olemme osa kaikkeutta.

Jumalallinen mielemme kommunikoi monesti symbolien avulla, mutta tekee sitä myös unien kautta. Minä olen oikein ekspertti sillä saralla. Uskon jokseenkin vakaasti, että olen unissani nähnyt edellisiin elämiini, koska unissa minulla on "oma todellisuus". Siellä on omat ihmiset ja omat paikat ja omat muistot. Eli saatan siellä palloilla menemään ja unessa miettiä "ai, täällä minä olen ollut ennenkin..." ja sitten herätä ja ajatella, että jahas, periaatteessa niitä paikkoja ja ihmisiä ei ole olemassakaan. Ei siinä mitään, mutta se mikä on ärsyttävää, on tulevaisuuteen näkeminen. Aina yhtä ärsyttävää. Sitten vaan pitää odotella milloin se tapahtuu. Ja kun se tapahtuu, tulee miettineeksi onko vapaata tahtoa olemassakaan vai tapahtuuko kaikki ikään kuin kiskoilla, niin että kyydissä ollaan, mutta suuntaa ei voi muuttaa?

No niin, meni taas laverteluksi ja tästä tekstistä tulee muutenkin niin pitkä... kestäkää >:)

Henkilökohtaisesta jumalallisesta mielestämme vielä se, että koska se on läsnä aina ja kaikkialla, se on luonnollisesti se paikka, mistä vastauksia ja neuvoa lähdetään hakemaan, silloin kun niitä kaivataan.

Sitten täällä oli selitetty energioista. Energia on siis se voima, jota käytetään muutoksen tekemiseen. Energiaa on eri lajeja, on oma henkilökohtainen energia, maaenergia, "taivasenergia" (mikähän tälle olisi oikea käännös? sky energystä ja cosmic energystä täällä eniveis puhutaan) sekä jumalallinen energia. Nämä ovat kaikki hieman erilaisia ja olennaista on tietenkin oppia ammentamaan energiaa itseensä maasta ja taivaasta sekä hyödyntämään jumalallista energiaa. Äitini arveli, että flunssaan sairastumiseni syy olisi voinut olla se, että tein niitä energiapalloja omasta energiastani ja sitten en palauttanut niitä itseeni. Note to myself, jos käyttää omaa energiaa, lataa täydennystä vaikkapa maasta.

Kolmas teoriaosuus käsitteli tietoisuudentasoja ja niiden muuttamista. Muuttamisen osalta oli käsitelty ns. Eightfold Path eli 8 keinoa muuttaa tietoisuudentilaa: meditaatio, hengityksen kontrolloiminen, eristäytyminen, huumaaminen (intoxication), ääni (esim. laulaminen, chanttaaminen jne.), liike (esim. tanssiminen, ever heard of spiral dance?), seksi (ei suositeltu, koska tässä kuulemma saattaa helposti keskittyä vääriin asioihin... no ylläri) ja kipu.

Tietoisuudentasoissa on kyse siitä, millä taajuudella aivot toimivat. Normaalitilanteessa ne toimivat beeta-taajuudella (13-16 herziä). Se on se, missä sinä olet pääsääntöisesti hereillä ollessasi. Se taso, millä useimmiten toimitaan kun meditoidaan ja tehdään magiaa, on alfa-taajuus (8-13 herziä). Alfaa kuvaillaan rentoutuneena, mutta tietoisena olemiseksi. Jos sinulle joskus tulee niitä tilanteita, joissa ikään kuin "päiväunelmoit" eli keskityit johonkin "sisäiseen" niin kovasti, ettet havannoinut ympäröivää maailmaa, olit todennäköisesti alfa-taajuudessa. Itselleni tulee joskus niitä hetkiä, että esim. juostessani yhtäkkiä havahdun "miten minä olen jo tässä?" tai sitten esim. yläasteella kerran yksi tyttö sanoi minulle, että miksi tuijotan hänen ruokaansa. En tuijottanut, silmäni vain olivat jossakin, kun ajatukseni olivat jossakin aivan muualla. Tai sitten eilen, tuijotin kuppiani ja ihmettelin miten siinä on vettä, ei ollut mitään mielikuvaa siitä, että olisin laittanut siihen vettä. Ehkä olin ollut alfa-tilassa hakiessani siihen vettä.

Joka tapauksessa, jos opit tarkoituksellisesti menemään alfa-tilaan, pysyt tietoisena fyysisestäkin maailmasta. Alfan hyöty on se, että silloin on parempi yhteys psyykkiseen mieleen. Nopeampi oppiminen ja lisääntynyt muisti ilmenevät tällä tasolla. Intuitioon ja psyykkisiin kykyihin päästään käsiksi.

Muita tietoisuudentasoja on syvempi alfa, theta (olet siinä kun nukut, taajuus on 4-9 herziä), delta (alin taajuus, jolla aivot vielä toimivat, syväunen, syvän transsin ja kooman taso, taajuus 4 tai alle herziä). Sitten on myös ne korkeammat tasot: korkea beeta (16-30 herziä, erityisen korkea varuillaolo, "taistelutilanne-taajuus", yleensä elämän ja kuoleman tilanteissa, pelkotilanteissa ja adrenaliinin vaikutuksen alaisena), K complex (en edes yrittänyt suomentaa, 30-35 herziä, jumalallisen inspiraation taso, hetki jolloin "tajuat kaiken", heureka-elämys) ja viimeisenä superkorkea beeta (35-150 herziä, laajat ja kontrolloimattomat henkiset kokemukset kuulemma ilmenevät tällä tasolla, täällä viitataan myös kruunuchakran aukenemiseen ja "extreme out-of-body experiences"). Näitä voi googletella jos kiinnostaa enemmänkin. Ainakin minusta nämä olivat tosi mielenkiintoisia juttuja.

Katsokaa mikä määrä löpinää ja nyt vasta päästään itse harjoituksiin ja kokemuksiin :D Voe voe.

No harjoituksia oli 5, joista neljä ehdin tekemään. Ensimmäinen oli oman auran tunteminen, toinen energiapallo, kolmas toisen ihmisen auran tunnistaminen, neljäs energian työntäminen ja vetäminen ja viides "maakävely" (jota en ehtinyt tekemään, kun ensin oli ihan surkeat säät ja sitten olenkin ollut sairas).

Yllättävää kyllä ensimmäinen ja toinen harjoitus onnistuivat ensimmäisellä kerralla. Aurani rajat tuntuivat aika lailla saippuakuplamaisilta. Energiapallo puolestaan samalta, miltä tuntuu, kun yrittää pistää kaksi samannapaista magneettia vastakkain. Aura harjoitukseen en palannut, mutta energiapalloa tein sitten senkin edestä. Selvää edistystä oli havaittavissa. Aluksi sen onnistumiseen piti olla silmät kiinni täysin hiljaisessa ja häiriöttömässä huoneessa. Sitten se onnistui silmät auki ja lopulta se onnistui jopa samalla, kun katsoin elokuvaa ja pystyin myös puhumaan ja pitämään sen "yllä". Aluksi myöskään venyttäminen ei onnistunut, mutta harjoittelun kautta kyllä. En oppinut missään vaiheessa heittämään sitä niin, että se olisi tullut takaisin. Mikä on mielestäni aivan loogista, sillä eihän sitä painovoima koske. Joten fysiikan lakien mukaan se jatkaa etenemistään, ikään kuin olisi avaruudessa.

Mitä tulee toisen auran tuntemiseen, niin testasin sitä äitini kanssa. Yritimme useamman kerran ja minun osaltani se onnistui vain ensimmäisellä kerralla. Eli yhden kerran onnistuin tuntemaan äitini auran. Äiti myöskin tunsi minun lähestymiseni hänen auraansa, mutta minä en tuntenut, kun hän lähestyi minua.

Sitten se energian työntäminen ja vetäminen, se vasta jännää olikin. Nimittäin, minä en tuntenut tasan yhtään mitään, mutta äidistäni tuntui, kuin olisin suunnilleen lyönyt häntä. Häneen sattui. Ai jai, paha juttu. Eli johtopäätös: ilmeisesti pystyn tekemään asioita, vaikka minun kykyni aistia näitä asioita ei olekaan vielä kovin kehittynyt. Pitää olla hirmuvarovainen. Kun kuitenkaan ei olisi tarkoitus satuttaa ketään eikä mitään. No, yritin sitten vetää maaenergiaa ja ajetella sen erityisen parantavaksi, niin sitten äiti sanoi, että se ei sattunut. Kun yritin laajentaa auraani, äiti melkein kaatui. Ja minä en itse siis tuntenut mitään! Kun äiti teki näitä minulle, ainut mitä tunsin, oli yhdessä vaiheessa "kutittava tunne" kädessäni.

Harjoituksiin ei kuulunut esineiden energiakenttien havaitseminen, mutta kokeilin silti. Eipä yllättänyt, että rituaalivälineillä oli voimakas energiakenttä ja sitten esimerkiksi tuosta lempimukistani ei löytynyt mitään :D

(ylisopivasti tähän tällainen kesäinen kuva noiden talvikuvien jatkoksi...)

Sunnuntaina hoksasin, että minun on aivan välttämätön pakko saada sovittua tutkimukseeni liittyen loputkin yhteistyökoulut maanantaina. Olin siinä vaiheessa jo sängyssä ja varsin väsynyt, mutta päätin kokeilla yhtä pientä juttua. Muodostin sen energiapallon, latasin sitä oikein kovasti ajatuksella, että maanantaina onnistuu sopimukset ja heitin sen matkaan. Ja tadaa, maanantaiaamu alkoi sillä, että mailissa oli viesti yhdeltä rehtorilta, että tutkimus käy heidän koulussaan ja päivän aikana sain puhelimessa sovittua loputkin 3 koulua! Se toimi! Se toimi!

Nyt täytyy todeta, että olikohan ensimmäinen kerta, kun "taika"/magia onnistui ilman, että olisi ollut erityisvalmisteluja (eli kehää, tiettyjä sanoja ja ainesosia). Hyvä tietää vastaisuuden varalta. Vaikka toisaalta, loppuunsa kaikessa niissä "erityisvalmisteluissa" on vain kyse siitä, että vahvistetaan sitä omaa kykyä siirtyä toiseen tietoisuudentilaan ja toisaalta vahvistetaan sen lähtettävän energian määrää ja varmistetaan sen laatu. En nyt tiedä kuinka isosta tai pienestä asiasta oli kyse, kun lähetin energiapallon matkaan löytääkseni ne koulut, joiden rehtorit suostuvat yhteistyöhön. Mutta ainakin tähän juttuun näemmä riitti mielenvoimani ja kehoni energia (uups, pitää muistaa latautua taas!).

Tällaisia juttuja ja ajatuksia tuli vastaan ensimmäisen oppitunnin myötä. Varsin lupaavalta näyttää. Ja pakko sanoa, että erittäin mielenkiintoista lähestyä aihetta näin peruspalikoista, kun tässä on kuitenkin "touhuttu" yli 10 vuotta.

Ensi viikolla kirjoittelen sitten aiheesta "minun kiveni". Minulla nimittäin on yksi spesiaalikivi :D

The Charge of the Goddess

Heissan,

synkistä aiheista voisi palailla vähän iloisempien pariin. Nimittäin näiden wiccan hmm... en voi sanoa "pyhien tekstien" sillä ne eivät sitä ole... noh, näiden varsin kuuluisten tekstien pariin, jotka kiteyttävät arvo- ja ajatusmaailmaamme. The Charge of the Goddess ja Witches' Creed (joka on oikeastaan wiccan rede kokonaisuudessaan, joskin vakiintuneesti redellä viitataan myös sen yhteen osaan: kunhan et vahingoita, tee mitä tahdot) ovat varmaankin tunnetuimmat tekstit. Käsittelen tässä postauksessa pelkästään ensimmäistä ja palaan Witches' Creedin pariin helmikuun puolessa välissä.

The Charge of the Goddess on suomeksi suunnilleen Jumalattaren neuvo/kehoitus ja kirjoitusteknisistä syistä puhunkin siitä tässä postauksessa jatkossa muodossa Jumalattaren neuvo.

Jumalattaren neuvo esiintyi ensimmäisen kerran 1899 vuonna julkaistussa Charles Lelandin kirjassa Aradia: noitaevankeliumi. Lelandin versio näyttää tältä: (suora lainaus kirjasta Aradia: noitaevankeliumi, sivuilta 18-19)

"Kun Aradia oli koulutettu tuhoamaan ilkeämielinen sortajakansa noituudella, välitti hän tietonsa oppilailleen ja sanoi näin:

Kun olen lähtenyt tästä maailmasta ja tarvitsette jotain,
kokoontukaa aina täydenkuun aikaan autiolle paikalle metsikkköön
kunnioittamaan äitini, Dianan, väkevää henkeä.
Sille, joka haluaa oppia noituutta, muttei ole siihen vielä vihkiytynyt, opettaa äitini kaikki salaisuudet... (Tuulikin huomio: mitkä ihmeen kolme pistettä, jatkuisiko teksti muun kielisessä teoksessa?)
Vapaudutte orjuudesta!
Vapaudette täydellisesti!
Teidän tulee olla alastomia,
niin miesten kuin naistenkin,
juhlikaa sapattia,
kunnes viimeinenkin sortaja on kuollut."

Mitä tähän nyt sanoisi? Aradian alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Leland väittää kirjoittaneensa ylös sen mitä italialainen noita hänelle kertoi vanhasta traditiosta. Sitä emme kuitenkaan voi tietää, oliko tällaista noitaa edes olemassa vai sepittikö Leland kaiken. Tai jos noita olikin, niin oliko hän "oikea noita" ja kertoiko hän sen mitä totuutena piti vai ei? Kiinnitin myös huomiota mielenkiintoiseen seikkaan The Inner Temple of Witchcraft -kirjassa. Täällä nimittäin on historiajanalla kohta 1313 Dianan tyttären Aradian oletettu syntymä. Lisäksi täällä on väite, että inkvisition merkintöjen mukaan noituus lisääntyi noihin aikoihin Italiassa. (mikä tukisi väitettä, että Aradia todella olisi ollut olemassa)

Tuota väitettä (eikä sitä, että ovatko inkvisition merkinnät oikeita) ei kuitenkaan pääse varmuudella tarkistamaan mistään, mutta yhden asian voi tarkistaa. Nimittäin sen, mitä Leland on kirjoittanut ennen Aradian kirjoittamista. Hän nimittäin oli kirjoittanut Etruscan Magic & Occult Remedies ja Legends of Florence-teokset, joissa kuvasi noidat väärinymmärrettyinä Jumalattaren seuraajina. Joten hieman ihmetyttää, miksi Aradia on kirjana niin täynnä antikristinuskoa ja esittää noidat juurikin siinä valossa, missä kristinusko heidät näkee? Miksi tuo äkillinen muutos?

Siihen ei voi tietää vastausta, eikä myöskään Aradian alkuperään, joten siksi on pitäydyttävä niissä seikoissa, jotka todeksi tiedämme. Aradian on kirjoittanut Leland ja Doreen Valiente on muotoillut siinä ollutta tekstiä vuonna 1955, muodostaen sen Jumalattaren neuvon, jonka me tänä päivänä tunnemme ja joka myös vastaa wiccan arvo- ja aatemaailmaa. Toisin kuin Lelandin kirjassa ollut teksti. (Suoraan sanottuna minua ahdistaa isolta osalta koko kirja, koska se on niin kaukana arvomaailmaltaan siitä, mitä noituus oikeasti on.)

Minulla ei ole mitään lähdettä, missä olisi Doreen Valienten alkuperäinen versio, mutta minulla on kaksi erilaista versiota siitä tekstistä. Toinen on Lady Sheban varjojen kirjasta ja toinen joka on Starhawkin muotoilema versio. En tiedä onko tuo Lady Sheban varjojen kirjassa ollut versio alkuperäinen, koska kyseisessä kirjassa ei mainita asiasta mitään. Lady Sheban kirjassa ollut versio menee kuitenkin näin: (vahvennetulla kohdat, jotka eroavat Starhawkin versiosta)

Listen to the words of the Great Mother, who was of old, called amongst men, Artemis, Astarte, Dione, Mulisine, Aphrodite, Cerridwen, Diana, Arionhod, Bride, and by many other names. At mine Altar, the youths of Lacedemon in Sparta made due sacrifice.

Whenever ye have need of anything, once in the mont and better it be when the Moon is Full, then shall ye assemble in some secret place and adore the Spirit of Me, who am Queen of all the Witcheries. There shall ye assemble, who are feign to learn all sorceries who have not as yet won my deepest secrets. To these will I teach that which is as yet unknown. And ye shall be free from all slavery and as a sign that ye ve really free, ye shall sing, feast, and make music, all in my precense. For mine is the ecstasy of the Spirit and mine is also joy on earth. For my Law is love unto all beings.

Keep pure your highest ideals, strive ever towards them. Let none stop you or turn you aside. For mine is the secret that opens upon the door of youth and mine is the Cup of the Wine of Life and the Cauldron of Cerridwen, which is the Holy Grail of Immortality. I am the Gracious Goddess who gives the gift of joy unto the heart of man upon earth. I give the knowledge of the Spirit Eternal, and beyond death I give peace and freedom and reunion with those that have gone before. Nor do I demand aught or sacrifice, for behold I am the Mother of all things, and my love is poured out upon the earth.

Hear ye the words of the Star Goddess. She, in the dust of whose feet are the Hosts of Heaven, whose body encircleth the universe.

I, who am the beaty of the Green Earth and the White Moon amongst the stars and the mystery of the Waters, and the desire of the heart of man; I call unto thy soul to arise and come unto me. For I am the Soul of Nature who giveth life to the universe; from me all things proceed and unto me all things must return.

You, beloved of the Gods and men, whose innermost divine self shall be enfolded in the raptures of the Infinite, let my worship be in the heart. Rejoiceth, for behold, all acts of love and pleasure are my rituals; therefore, let there be beauty and strength - power and compassion - honor and humility, mirth and reverence - within you. And thou who thinkest to seek me, know that thy seeking and yearning avail thee not, unless thou knowest the mystery - that if that which thou seekest thou findeth not within thyself, thou wilt never find it without thee. For behold! I have been with thee from the befinning, and I am that which is attained at the end of desire!

Sitten niihin eroavaisuuksiin Starhawkin version ja tuon yllä olevan välillä.

Ensimmäistä vahvennettua tekstiä ei ole Starhawkin versiossa ollenkaan. Toisekseen, Starhawkin versiossa on muoto Queen of all the wise, ei siis witcheries, kuten tuossa toisessa. Starhawkin versiossa ei myöskään ole tuota tekstiä mikä alkaa välittömästi sanasta witcheries. Sen sijaan tässä tekstissä on hieman yllättäen siirrytty suoraan tuohon "laulamiseen ja juhlimiseen", kun Starhawkin versiossa merkkinä vapaudesta pitäisi olla alaston ja vasta sen jälkeen seuraa kehoitus laulaa ja juhlia ja tekstit jatkuvat yhteneväisinä. Loput vahvennukset ovat sellaisia kohtia, joita Starhawkin versiossa ei ole.

Näitä eroavaisuuksia lukuunottamatta tekstit ovat siis lähes sanalleen yhtenevät ja ainoat erot syntyvät siitä, onko käytetty nyky-englantia vai vanhaa englantia.

Olisi varsin mielenkiintoista tietää, miksi Lady Sheban kirjassa olevassa versiossa ei puhuta mitään alastomuudesta, mutta Starhawkin versiossa se sitten taas on. Aivan kuten oli Aradiassakin (jonka yhteydessä pitää muistaa, että sen kirjan teksteillä on varsin vähän tekemistä sen uskon kanssa, mikä meillä nykypäivänä on).

Minulla olisi ollut nämä molemmat versiot myös suomenkielisinä, mutta päätin laittaa ne tähän alkuperäiskielellä, ettei tule mitään käännöskukkasia merkitystä muuttamaan. En itse asiassa olekaan koskaan käynyt suomennuksia sana sanalta läpi verratakseni mahdollisia eroja, kuten tein nyt näiden kahden version välillä.

Tekstien jäljitettävissä oleva alkuperä on siis ihmisissä, mutta jotenkin Jumalattaren neuvoon tulee helposti suhtauduttua "jumallisena tekstinä", aivan kuten kristityt suhtautuvat raamattuunsa. Tai en tiedä onko asia näin muilla, mutta ainakin minulla itselläni se on. Tämä teksti pitää sisällään niitä näkemyksiä ja henkisiä opetuksia, joita wiccassa on.

On vähän muna-kana-kysymys, että liikuttaako tämä teksti sieluani niin paljon, koska se on yhtenevä niiden käsitysten kanssa, joita minulla on maailmasta vai onko minulla nämä käsitykset maailmasta siksi, että tämä teksti (muiden joukossa) on joskus kauan sitten liikuttanut sieluani? Joka tapauksessa minulle tulee aina hyvä olo lukiessani tätä ja tunnen liikkuvani suurten salaisuuksien äärellä.

Minusta Jumalattaren neuvosta paistaa läpi se, mikä wiccassa on parasta. Elämä tulee elää täydesti eikä mitään elämän osa-aluetta tarvitse hävetä tai yrittää tukahduttaa. Jumaluus nähdään rakastavana tahona, eikä rangaistusta tai uhrausta vaadita. Toisaalta on myös pyrittävä henkiseen kehitykseen, pidettävä kiinni ihanteista ja pyrittävä niitä kohti.

Lopuksi on ihan pakko todeta, että tällaista tekstiä luettuaan, kun menee lukemaan jotakin raamatun tekstiä, on hieman ymmällään miten he voivat nähdä Jumalansa rakastavana, kun kirjassa, jota he pitävän Jumalan sanana, on sellaista tekstiä kuin siellä on? En halua tässä mitenkään väheksyä kristinuskoa tai mitään, mutta tämä seikka on minua aina ihmetyttänyt.

Mitä ajatuksia Jumalattaren lupaus-teksti on teissä herättänyt? Sehän on siinä muodossa, kuin puhujana olisi itse Jumalatar, mutta kirjoittajaksi tiedetään varmuudella ihmiset. Hämmentävänä puolena tosin se, että alkuperässä on hämäräperäisyyksiä...

***

Ensi viikolla luvassa raporttia siitä miten opiskelu ITW:n parissa on sujunut. Kuukausi on nyt tahkottu ensimmäistä oppituntia :)

Pahuudesta

Hei,

kirjoitin tuonne mun ajatustunkiolle postauksen pahuudesta. Ehkä teitäkin kiinnostaa käydä tutkimassa?

Mitä tekemistä sillä on wiccan kanssa? No se, että tuossa postauksessa esitetty käsitys pahuudesta on nykytieteen mukainen käsitys, mutta se on myös yhtenevä wiccalaisen käsityksen pahuudesta kanssa. Eli wiccassahan ei uskota persoonalliseen pahaan, mihinkään saatanaan siis. Sen sijaan wiccatkaan eivät ole niin naiiveja, että väittäisivät, että pahuutta ei ollenkaan olisi. Kyllä sitä on. Pahuus on ihmisten pahoja tekoja toisiaan (ja luontoa ja eläimiä) kohtaan. Siitä voi lukea tarkemmin täältä.

Kyseisessä tekstissä kerrotaan miksi lakia noudattava ihminen ei aina ole hyvä. Jos sinä luulet, että lait ovat oikeudenmukaisia, kohtuullisia tai moraalisia, niin lue toki myös tuonne laittamani oikeusfilosofian esseeni.

Noidan pyramidi

Hei,

pitääpä ensimmäisenä kertoa teille pieni tosielämän tarina, koska se liittyy osuvasti tämän postauksen aiheeseen.

Tuulikki kirjoittaa yulea koskevan postauksen ja mainitsee siinä, että voisi yulena tehdä jonkin taian sen varmistamiseksi, että ei ole jatkossakaan sairas (kun hän on välttynyt sairaudelta jo puoli vuotta). Yulena Tuulikki ajattelee tekevänsä ensin yhden meditaation (ohjatun sellaisen, kun yhden kirjan mukana tuli cd), mutta sössiikin sitten niin maan perusteellisesti maadoittumisen, että joutuu oikeastaan vain makaamaan sängyssä ja odottamaan, että pyörryttäminen menee ohi. (näin siis käy, kun tulee keränneeksi liikaa energiaa eikä maadoittuminen onnistu. Alkaa pyörryttämään. Syy miksi maadoittumisen osaaminen on oikeasti yksi tärkeimmistä jutuista.) Jäi sitten se "flunssa pysyy edelleen poissa"-taika tekemättä. Ja simpsalabim, Tuulikki herää 26. päivän aamuun kurkku äärimmäisen kipeänä. Tuulikki istuu tälläkin hetkellä villainen kaulahuivi kaulassa ankaran vaatekerroksen alla ja kehossa römyävät ainakin finrexin, burana, yrttitipat, auringonhattu-uute ja d-vitamiini. Niin ja tietenkin se virus.

Tarinan opetus? Niitä on kaksi. Ensinnäkin se, että oliko järkevää ajatella itse, ja kirjoittamalla siitä blogiin saada myös teidät ajattelemaan, eli siten vielä vahvistaa asiaa, että jatkossakin terveenä pysymisen edellytys olisi tehdä asiaa koskeva taika? (tai muotoilla aihetta koskeva ajatus tavalla, joka voidaan tulkita noin, huolimatta siitä, että alkuperäinen ajatus ei olisikaan ollut, että terveenä pysymisen edellytys olisi taian tekeminen) Joten sitten kun se jää tekemättä, seuraus on sairaaksi tuleminen. Toinen opetus liittyykin sitten tämän postauksen aiheeseen, noidan pyramidiin ja sen kohtaan: "Keep Silent", ole hiljaa. Palataan tähän vähän alempana.

Noidan pyramidiksi kutsuttu juttu on keskeinen magiaan liittyvä perusasia. Siksi hieman ihmettelen, miksei sitä perusteoksissa mainita. Minunkin kirjoistani, se mainitaan ainoastaan Amber K:n kirjoissa True Magick ja Coven Craft, Silver RavenWolfin kirjassa Solitary Witch sekä Christopher Penczakin kirjassa The Inner Temple of Witchcraft (voi tosin olla myös muissa Penczakin kirjoissa, en edes selannut niitä, koska asia käsitellään tuossa yhdessä kirjassa).

Noidan pyramidi ilmaisee ne asiat, jotka ovat keskeisiä magian toimimiselle. Se miten magia toimii, on toki hieman monimutkaisempi juttu (noin niin kuin luonnonlakien tasolla/fysiikan tasolla), mutta noidan pyramidi ilmaisee ne pääsäännöt, joita noudattamalla ei periaatteessa tarvitse tietää, miten magia atomitasolla toimii.

Toisessa muodossa on tehty tällainen jaottelu:

To Know: Tietää. Jotta voit saada sen mitä haluat, sinun pitää tietää mitä haluat. Sinulla on oltava selkeä tarkoitus. Mikään epäselvä ei yleensä toimi, mitä magiaan tulee. Vaikka toisaalta, enpä ole koskaan kuullutkaan kenenkään esim. tehneen taikaa saadakseen paremman elämän. Huomaatteko kuinka epäselvä tuo tavoite olisi? Sen sijaan olen itsekin onnistuneesti tehnyt taian saadakseni työpaikan.

Penczakin mielestä kaikkein tärkeintä on, että sinun on tunnettava itsesi ja todellinen tahtosi. Onko tulos sinun parhaaksesi?

RavenWolf näkee "to know"-periaatteen tarkoittavan sitä, että ponnistelet oppiaksesi elämän aikana mahdollisimman paljon ja että sovellat tietoa jokapäiväiseen elämääsi. Hänen mukaansa tämä tarkoittaa myös totuuden etsimistä kaikilla elämän eri osa-alueilla ja näkökulmien muuttamista vastaamaan henkistä kehitystäsi.

Minun määritelmäni sille, mitä to know-periaate tarkoittaa, on kahden edellisen yhdistelmä. Mielestäni se tarkoittaa sekä sitä, että on tiedettävä mitä haluaa, mutta myös sitä, että on oltava oppineisuutta noin niin kuin yleisemminkin. Yksittäisen taian kohdalla kyse on nimenomaan siitä, että päämäärä on selkeä, mutta yleisellä tasolla, kun puhutaan magian toiminnasta ylipäätään, se tarkoittaa sitä, että on tiedettävä miten maailma toimii. Ero rukousten ja magian välillä onkin juuri siinä, että magiaa harjoittavat opiskelevat maailmankaikkeuden luonnetta selvittääkseen, miten parhaiten voivat saada aikaan muutoksia.

Yksi hyvä esimerkki tiedon merkityksestä on tämä: aloittelija voi magiaa tehdessään pukeutua erityisiin vaatteisiin, koska hänellä on käsitys, että niin "vain tehdään". Kokenut (ja enemmän tietävä) harjoittaja tietää, että magiaa tehdään muuttuneessa tietoisuudentilassa ja että monet ulkoiset seikat vaatetuksesta tilan koristeluun helpottavat toiseen tietoisuudentilaan pääsemistä. Toimivaa magiaa tehdään muuttuneessa tietoisuudentilassa. Tästä siis voi hyvin huomata sen, että ei riitä, että toimii "oikealla tavalla", pitää tietää miksi niin toimitaan. Magia toimii vaikka tekisit sen jätesäkkiin pukeutuneena, jos teet sitä muuttuneessa tietoisuudentilassa. Sen sijaan hienoinkaan rituaalikaapu ei saa sinua onnistumaan, jos et pääse muuttuneeseen tietoisuudentilaan.

To Will: tahtoa. Sinulla on oltava tahdonvoimaa tehdäksesi todeksi tavoitteesi. Ilman kunnollista tahtoa, magia ei voi toimia. RavenWolfin mukaan tämä periaate tarkoittaa sitä, että sinun on opittava keskittämään ajatuksesi ja harjoiteltava meditaatiota ja visualisointia saavuttaaksesi tavoitteesi.

Itse mietin, että ehkä tässä on taustalla se, että saadakseen jotakin, sitä on haluttava tarpeeksi.
Kun jotain tarpeeksi haluaa, siihen myös keskittää enemmän ajatuksiaan ja energiaansa. Ajatuksilla muutetaan maailmaa. Siksi tahdonvoima on tärkeä. Tahdonvoimassa on kyse siitä, että pystyt pitämään tavoitteesi mielessäsi koko ajan ja sitä kautta työskentelemään tavoitteen saavuttamiseksi. Magiassa tahdonvoimaa on mielestäni myös se, että pystyy pitämään ajatuksensa kurissa, mikä on välttämätön edellytys magian toimimiselle. Lähettäessäsi energiaa matkaan saavuttamaan tavoitettasi, on ihan keskeistä kuinka vahvasti olet pystynyt tuon energian lataamaan ja suuntaamaan. Ilman tahdonvoimaa, ei onnistu lataaminen eikä suuntaaminen. Puhumattakaan energian nostamisesta ja keräämisestä.

Tähän liittyvä seikka on se, että vaikka tavoittelisikin asioita magian keinoin, on aina myös toimittava "käytännössä". Ei riitä, että tekee terveyttä edistävän taian, on myös pyrittävä elämään tavalla, joka edistää terveyttä. Loitsusta työpaikan saamiseksi ei juurikaan ole hyötyä, jos ei aktiivisesti tee hakemuksia työpaikan saamiseksi tai muuten ole tuntosarvet pystyssä ympäristön suhteen. Työpaikkahan voi tulla sitäkin kautta, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja avaa suunsa oikeasta aiheesta. Joskus käytännössä toimiminen vaatii paljon tahdonvoimaa.

To Dare: uskaltaa. Tämä periaate on oikeastaan kaksiosainen. On toimittava ja uskottava. Tietäminen ja tahtominen eivät tietenkään riitä, ellet konkreettisesti tee mitään tavoitteesi eteen. Aina tavoitteen saavuttamiseksi ei tietenkään tarvita magiaa, mutta myöskään pelkästä magiasta ei ole mitään hyötyä, ellei tehdä käytännöntoimia. Eli siis, käytännön tasolla on toimittava aina. Jos haluat olla terve, elä terveellisesti. Jos haluat työpaikan, etsi sellaista ja lähesty työnantajia. Jos haluat varmistaa onnistumisesi, tee magiaa käytännöntoimien lisäksi.

Mitä tulee uskomiseen, niin siitä puolestaan on ihan hirveän paljon kiinni. Ihmisen elämä on tasan sitä, mitä hän uskoo sen olevan. Jos uskoo saavuttavansa jotain, sen saavuttaa. Se, joka ei usko magiaan, ei siinä koskaan onnistu. Se, joka uskoo sen toimivuuteen, onnistuu siinä. On uskottava itseensä ja on uskottava siihen, että sinulle kyllä suodaan asiat, joita haluat.

Tämä uskomisjuttu on niin iso asia, että vertaan sitä painovoimaan. Tämä toimii aina ja 100 prosenttisesti. Tarkkailkaapa itseänne ja muita ihmisiä, niin havaitsette tämän. Mitä uskot/olet uskonut itsestäsi ja omasta elämästäsi? Miten nyt on asiat? Entä mitä läheiset ihmisesi uskovat ja miltä heidän elämänsä näyttää? Omalta kohdaltani voin kertoa, että minä olen aina pitänyt itseäni oikein kunnon hannu hanhena ja suorastaan "yliluonnollisen" paljon onkin sattunut "hyvää tuuria" minun kohdalleni. Olen pitänyt itseäni aina rikkaana ja vaikka opiskelijan tuloja tuskin voisi isoiksi mainostaa, ovat rahani riittäneet aina kaikkiin haluamiini asioihin. Eräs läheiseni, joka suorastaan pyörii sen ajatuksen ympärillä, että rahat eivät meinaa riittää, sen sijaan elää aika lailla "kädestä suuhun" kuukaudesta toiseen, vaikka hänellä on isommat tulot kuin minulla. Toinen läheiseni kertoo usein, että kaupungissamme ei ole hänen alansa työpaikkoja. Ja voittekin varmaan arvata, että kun hän keskittyy uskomaan tähän ajatukseen, hän ei ole tietenkään löytänyt työtä.

To Keep Silent: olla hiljaa. Hyvin tärkeä juttu magian toimimisen kannalta! Älä kerro tekemästäsi magiasta muille tai muut estävät onnistumisesi. Tässä on kyse siitä, että vaikka itse täysin uskoisitkin magiasi toimivan ja muut edellytykset olisivat kunnossa, voi toisen ihmisen negatiivinen ajatus torpedoida päämääräsi. Eli jos kerrot tekemästäsi magiasta henkilölle, joka ei siihen usko, hän estää päämäärääsi täyttymästä, koska hänen "lähettämänsä" ei-toteudu-ajatus neutralisoi sinun "lähettämäsi" toteutuu-ajatuksen.

Penczak mainitsee kirjassaan, että ystäville ja samanmielisille voisi kertoa, koska he eivät torpedoi päämääriäsi. Oma kantani on tähän, että oikeasti parempi, kun ei puhu asiasta mitään, ennen kuin on saavuttanut päämääränsä. Loppujen lopuksi, et voi koskaan tietää mitä ne ystäväsi tai "samanmieliset" ajattelevat. Ja niin kauan, kun et voi tietää mitä muut ajattelevat, et voi tietää miten he vaikuttavat sinun tavoitteidesi onnistumiseen. Joten parasta siis olla hiljaa suhteessa kaikkiin, mitäpä sitä turhaa riskiä ottamaan. Jos vaivautuu tekemään magiaa, on vaivauduttava myös olemaan siitä hiljaa. Tämä on muuten syy siihen, miksi en voi kertoa teille tekemistäni taioista, ennen kuin ne ovat saavuttaneet päämääränsä. Siksi en kerro kaikilta osin, mitä tein esbateina tai sapatteina. Koska jos kerron, käy niin kuin tuossa alussa kertomassani tarinassa.

RavenWolf ilmaisee kirjassaan, että tällä periaatteella tarkoitettaisiin myös sitä, että pitää ajatella ennen kuin puhuu. Eikä myöskään heitellä helmiä sioille, eli antaa hyvää informaatiota pahoille ihmisille. Hmm... mitähän minä tässä teen? Onko siellä pahoja ihmisiä lukijoina? Toivottavasti ei.

En nyt löydä missä tämä seuraava ajatus oli, mutta jossakin se tässä RavenWolfin kirjassa oli. Tämä hiljaa oleminen koskee myös itseä. Tee taika ja tee käytännöntoimia, mutta muuten päästä ajatuksissasi irti asiasta ja anna energian mennä tekemään työtään tavoitteesi saavuttamiseksi. Aina, kun ajattelet lähettämääsi energiaa, eli siis tekemääsi taikaa, vedät sen energian takaisin, vaikka sen pitäisi antaa olla rauhassa matkalla tavoitteen luo. Tämä on omassa elämässä toiminut ainakin niin sanottujen "aarrekartta"-taikojen suhteen. Niissä tehdään aarrekartta toivotuista asioista ja sitten poltetaan se aarrekartta ja odotetaan aarrekartassa olleiden asioiden ilmestymistä elämään.

Penczakin pyramidissa huipulla on wiccan rede. Kunhan et vahingoita, tahtoas ain' tavoita. Se on sääntö, joka on hyvä pitää mielessä magiaa tehdessään.

Sitten siihen toiseen tapaan ilmaista tämä sama asia. Amber K käyttää kirjoissaan myös nimeä magian pyramidi. Periaatteessa tässä on siis kyse ihan samoista asioista, eri nimillä puhuttuna vain.

Amberin kirjassa True Magick on lainaus Clifford Biasin The Ritual Book of Magic -kirjasta: "the True Witch stand on a pyramid of power whose foundation is a profound knowledge of the occult, whose four sides are creative imagination, a will of steel, a living faith and the ability to keep silent, and whose internal structure is love."

Tässä siis pohjana, jolle kaikki rakentuu, on laaja tietämys. Tietoa voi saada kokeneemmilta ihmisiltä, mutta sitä voi myös saada kirjoista. Amber tekee tässä yhteydessä mielestäni hyvän havainnon siitä, että kaikki "reseptikirjat" ovat aika turhia, ellet ymmärrä miten magia toimii ja ole kehittänyt perustaitoja kuten visualisointia, keskittymistä ja energian kanavointia. Tietoa voi saada myös luonnosta ja tarkkailemalla muita ihmisiä. Miten toimivat ne ihmiset, jotka ovat saavuttaneet asioita, joita sinäkin haluaisit saavuttaa? Myös itseään kannattaa kuunnella, mitä intuitiosi kertoo? Minun näkemykseni mukaan tämä Profound knowledge viittaa samaan asiaan, kuin tuossa kuviossa to know.

Luovasta mielikuvituksesta puolestaan todetaan, että jos et voi selkeästi kuvitella tavoitteitasi, et voi odottaa saavuttavasi niitä. Ymmärtäisin tässä nimenomaan sellaista kuvittelua, jossa kuvitellaan, miltä tavoitteen saavuttaminen tuntuu, eikä niinkään sitä, että onnistuisi keksimään mitä haluaa. Esimerkiksi jos tavoitteessa on jokin työpaikka, niin pitäisi pystyä mielessään näkemään itsensä kyseisessä työssä ja kuvitella miltä tuntuisi vaikkapa tavallinen työpäivä. Tai jos tavoitteena on vaikkapa pystyä juoksemaan, niin kuvitella itsensä juoksemaan. Tämäkin liittyy siihen ajatusten voimaan, vedämme puoleemme asioita, joita ajattelemme. Jos voit kuvitella jotain, voit tehdä sen.

Myös Amberin mallissa on tahdonvoima, mikä on tuon toisen systeemin to will -kohdassa. Hän kehottaa kirjassaan vahvistamaan sitä esimerkiksi sitten, että heti kun ajattelet että voisit tehdä jotain, tee se. Aseta itsellesi tavoitteita ja pidä niistä kiinni.

Tuo living faith puolestaan on mielestäni sisällöltään sama kuin to dare-kohdan uskominen. Pitää olla uskoa omiin voimiin ja magian toimivuuteen. Tässä todetaan, että alkuun riittää avoin mieli. Onnistumiskokemusten myötä varsinainen usko pääsee kasvamaan ja ollaankin positiivisessa kierteessä, jossa onnistunutta magiaa seuraa usko ja uskoa seuraa onnistunut magia.

Keep silent-periaate on tässä yhteneväinen tuohon ylempänä esitettyyn, mutta sillä lisäyksellä, että Amber näkee sen tarkoittavan myös sitä, että pitäisi osata hiljentyä mielessään, jotta voisi paremmin kuunnella itseään ja ympäröivää maailmaa.

Tässä jälkimmäisessä mallissa pyramidin täytteenä on rakkaus. Tällä viitataan siihen, että magia, jota tehdään rakkaudesta, toimii aina paremmin, kun sen sijaan magia, jota tehdään esim. vihasta, kääntyy vain tekijäänsä vastaan. Sinänsä sama kuin reden "älä vahingoita", mutta vain hieman eri näkökulmasta.

***

Tässä oli siis ne kaksi versiota noidan pyramidista, mitkä minä tiedän. Pyramidin ilmaisemat asiat ovat niitä peruspalikoita, joiden on oltava kunnossa, ennen kuin edes kannattaa miettiä mitä värejä, riimuja ja yrttejä kannattaisi käyttää esimerkiksi suojaamiseen liittyvässä magiassa. Henkilökohtaisesti en siis ymmärrä, miksi helpommin ja nopeammin törmää kaikenlaisiin yhteneväisyys- tai merkitystaulukoihin, joissa kerrotaan, että tämä riimu tarkoittaa tätä ja tämä kasvi liitetään tähän. Ja tiedon siitä, miten magia tosiasiassa toimii, joutuu kaivamaan aika lailla kiven alta.

Ensi viikon keskiviikkona pohdinnan alla on The Charge of the Goddess ja muutama muu vastaava teksti. Minä yritän sillä välin keksiä lisää poppaskonsteja, että tulisin taas terveeksi.

Temple of Witchcraft

Heipä hei (taas),

ne saapui, ne saapui. Mun joululahjakirjat saapui! Nyt on kasassa tämä niin kutsuttu "Temple of Witchcraft"-sarja. Ja niin nätisti istuvat kirjahyllyyni, vaikken tarvitsekaan esim. tuota viimeistä kirjaa vielä öh... ahem... 5 vuoteen.

Mutta on kiva omistaa kirjoja! Ja nyt mulla ainakin on ne. Opin astioiden kanssa, että jos haluaa jotain, on parasta ostaa silloin, kun niitä myydään. Koska jos jättää ostamisen siihen, kun niitä tarvitaan, niitä ei välttämättä enää saa. Nimimerkillä Tuulikki 15 v. haluaa vihreitä KoKo-astioita, Tuulikki 20 v. haluaa niitä edelleen ja olisi aika muuttaa omilleen, niin eipäs enää valmisteta, eikä myydä. 2 limen (eli se palvomani väri) väristä kuppia omistan, ku tuli kihlajaislahjana vuosia sitten ja sain neuvoteltua ne erossa itselleni.

Mutta astioista takaisin näihin kirjoihin. Sanotaan, että kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy. Ajattelin aina, että se tarkoittaisi, että joskus löytäisin oman covenin ja saisin opiskella wiccaa jonkun kokeneemman johdolla. Nyt näemmä kävikin niin, että "opettaja" tässä tapauksessa toimii kirjojen välityksellä.

Kyseinen kirjasarja siis sisältää opetuksia noituudesta, niin että 1. kirja vastaa ensimmäistä vihkimystä (noita), 2. ja 3. kirja toista vihkimystä (papitar/pappi) ja 4. , 5. ja 6. kirja kolmatta vihkimystä (ylipapitar/ylipappi). Kirjoittaja itse on jaotellut vihkimykset siten, että niitä olisi 5. Yksi kutakin neljää ensimmäistä kirjaa kohden ja yksi kahta viimeistä kirjaa kohden. Kirjoittaja on valinnut teemoiksi elementit. Ensimmäisen kirjan on tuli, toisen maa, kolmannen vesi, neljännen ilma ja viidennen sekä kuudennen henki. Tarkoitus olisi käyttää neljään ensimmäiseen kirjaan kuhunkin aikaa vuosi ja päivä. Viimeisen kahden kirjan aikataulutuksesta en ole varma. Teoriassa kuitenkin matka aloittelijasta ylipapittareksi/ylipapiksi pitäisi olla mahdollista kulkea noin 6 vuodessa.

Pistää miettimään, kun itse olen ollut wicca jo 10 vuotta, mutta suurimmaksi osaksi tassutellut ihan "perustasolla" ja lukenut paljon aiheesta. Äkkiseltään selailemalla minulle on tuttuja pääosa asioista, jotka käydään läpi kirjoissa 1 ja 2. Mutta ei kuulkaas sen enempää. Niin, että missä voisin olla, jos olisin alkanut aiemmin paneutua aiheeseen kunnolla ja opiskelemaan sitä säännöllisesti, kun tähän asti se on ollut oikeasti enemmänkin harrastuksenomaista perehtymistä, kuin aktiivista opiskelua. Toisaalta, Tuulikki 25 v. on ehkä kypsempi ottamaan nämä asiat vastaan, kuin mitä Tuulikki 13-14 v. olisi ollut. Ehkä en jostain syystä ollut aiemmin valmis. Asiathan menevät aina niin kuin on tarkoitus. Jostain syystä (jonka ehkä pystyn näkemään joskus myöhemmin), tämä tuli juuri tähän saumaan minun elämääni. Tähän kohtaan, jossa lopetan "maallisen koulutukseni" ja siirryn 19 vuotta opiskeltuani viimeinkin työelämään.

Tämä on siis ensimmäinen kirja. Kirja sisältää neljä johdannonomaista kappaletta, jotka käsittelevät aiheita: kuka/mikä on noita, historia, noituuden eri polut ja noidan polku. Näitä seuraavat kolmetoista "oppituntia", joista jokainen sisältää niin tietoa kuin harjoituksia kulloisestakin aiheesta. Oppituntien aiheet ovat seuraavat: 1. maaginen mieli 2. meditaatio 3. tieteen magia (magick of science) 4. magian tiede (science of magick) 5. puolustautumisen taito 6. valon voima 7. energian anatomia 8. polkutyöskentely 9. henkityöskentely 10. sisäinen temppeli 11. parantaminen 12. uudestisyntynyt 13. initaatio

Toisessa kirjassa on niin ikään neljä johdantokappaletta ja ne koskevat seuraavia aiheita: pyhä tila ja kehä, magian perusteet, eettinen noita ja papittaren ja papin rooli. Varsinaiset oppitunnit ovat tässä kirjassa: 1. keitä ovat jumalat 2. elementit 3. tuli ja vesi 4. ilma ja maa 5. noidan työkalut 6. "todellisen tahdon" ennustaminen 7. noidan kehä 8. loitsujen tiede (science of spellcraft) 9. loitsujen taide (art of spellcraft) 10. vuodenpyörä 11. verkon heiluttaminen (kappale koskee muihin noitiin yhteydessä olemista/noituuden yhteisöllistä puolta) 12. coven työskentely 13. toinen initaatio


Myös kolmannessa kirjassa on 4 johdantokappaletta. Ne ovat aiheista: noituus ja shamanismi, verhon raottaminen, pyhän tilan luominen ja shamaanisen noidan rooli. Varsinaiset oppitunnit käsittelevät seuraavia aiheita: 1. shamaanin maailmat 2. maailma syrjässä/sivussa (eng. aside) 3. manalan polku 4. tähtipolku 5. henkien kanssa kulkeminen 6. unien maailma 7. shamaanin rituaalit 8. henkieläinlääkintä (animal spirit medicine) 9. kasvi-, kivi- ja laululääkintä 10. "edellinen elämä-parantaminen" (past-life healing) 11. shamaaninen parantaminen 12. kolmen maailman hallitseminen 13. varjoinitaatio


Kolmas kirja on sitten hyppy seremonialliseen magiaan, joka on itselleni vielä sangen vieras. (kuten myös tuo edellisen kirjan shamaaninen työskentely on) Taas kerran löytyy 4 johdantokappaletta: maagikko ja noita, yhdistyneet juuret, todellisuuskartat ja korkean magian seremoniat. Varsinaiset oppitunnit ovat saaneet nimensä kabbalasta ja ovat seuraavat: 1. kabbalan perusteet 2. malkuth 3. yesod 4. hod 5. netzach 6. tiphereth 7. geburah 8. chesed 9. da'ath 10. binah 11. chokmah 12. kether 13. initaatio korkeaan noituuteen. En lähde tähän selittämään noita aiheita tarkemmin, kun niitä ei voi lyhyesti selittää. Että ovat luvassa sitten, kun tuonne asti pääsen eli noin... vuonna 2015. Heh heh, miltähän tuntuu lukea tätä tekstiä silloin? Muistan, kun joskus ajattelin, että voi kauhea, seuraava star wars-leffa tulee vasta, kun olen jo abi (2005). Ajattelinkohan noin lukion ensimmäisellä vai yläasteella, sitä en muista. Silloin se tuntui niin kaukaiselta ja nytkin se (abivuosi) tuntuu niin kaukaiselta, kaukaiselta menneisyydeltä.

Viides kirja opettaa oppinsa näkökulmanaan Jumalattaren matka manalaan. Tässä on vain yksi johdantokappale ja se on nimeltään Jumalattaren 7 porttia. Oppitunnit ovat sitten: 1. juuren temppeli - selviytyminen ja alkuperä 2. navan temppeli - puhdistautuminen ja suhde (relationship) 3. solar plexuksen temppeli - voima ja pelko 4. sydämen temppeli - rakkaus ja tasapaino 5. kurkun temppeli - kommunikaatio ja opettaminen 6. kulman (brow) temppeli - visio ja tietäminen 7. kruunun temppeli - yhteys henkeen. Ehkä huomasittekin, että kappaleiden otsikot on rakennettu teemalla chakrat alhaalta ylös + nimeen sana temppeli. Mainitsenpa tässä, että napachakra lienee vähän vähemmän tunnettu nimike, itse tunnen sen sakraalichakrana. Samaten kulmachakrasta en ole kuullutkaan, mutta kolmannesta silmästä kyllä. Tämän kirjan lopussa on mielenkiintoinen liite koskien vanhoja lakeja. Lisäksi täällä on vähän samantyyppinen itsearviointi-jutska kuin Amber K:n kirjassa True Magick.

Viimeisessä kirjassa opetuksia käydään Jumalan matkan kautta kuvaten. Tässäkin kirjassa on vain yksi johdantokappale ja se on Jumalan matka tähtien kehän läpi. Varsinaiset oppitunnit lähtevät suoraan numerosta 8: Oinaan viisaus 9. Härän viisaus 10. Kaksosten viisaus 11. Ravun viisaus 12. Leijonan viisaus 13. Neitsyen viisaus 14. Vaa'an viisaus 15. Skorpionin viisaus 16. Jousimiehen viisaus 17. Kauriin viisaus 18. Vesimiehen viisaus 19. Kalojen viisaus 20. Lopullinen initaatio. Eli tässä kirjassa kuljetaan jokaisen horoskooppimerkin läpi ja perehdytään viisauksiin, mitä kukin niistä edustaa.


Itse olen vaaka, joten piti poimia teille tietenkin esimerkiksi teksti siitä aihepiiristä. Vaa'an filosofiset opetukset liittyvät tasapainoon ja toisten ymmärtämiseen.

Tällainen matka minulla on siis edessäni. Olen nyt näyttänyt teille tienviitat, jotka minulla on matkallani, mutta itse matkasta kerron sitä mukaa kuin se etenee. Käytän/tulen käyttämään seuraavia tunnisteita: ITW (inner temple of witchcraft), OTW (outer temple of witchcraft), STW (temple of shamanic witchcraft), HTW (temple of high witchcraft) ja LTW (living temple of witchcraft). Näin voitte löytää kätevästi tuosta sivupalkista ne tekstit, jotka koskevat tätä polkuani. Muuten jatkan tietenkin edelleen myös muista wiccaa jotenkin sivuavista aiheista kirjoittamista normaalisti.

Julkaisutahti tätä aihetta koskien tulee olemaan kerran 4 viikossa, sillä olen päättänyt, niin kärsimätön ihminen kuin muutoin olenkin, että käytän yhteen oppituntiin aina kuukauden, niin kuin kirjojen kirjoittaja on tarkoittanut. Näin siksi, että minulla on aikaa kunnolla sisäistää kukin oppiläksy ja mahdollisuus tämän "oppikurssin" läpikäymisestä huolimatta perehtyä samanaikaisesti myös muihin juttuihin. Olisihan tässä sivussa tarkoitus elää muutakin elämää...

Itse blogin kirjoittajana sen tietää, mikä työ ja perehtyminen on blogin pitämisessä, jos sen haluaa yrittää tehdä laadukkaasti. Asia, jota lukija ei aina muista. (en nyt väitä, että te, mutta noin yleisellä tasolla siis) Itsekin esimerkiksi luen yleensä aamupalan yhteydessä mungolifea. Minulla mungolife on osa aamupalaa. 10 min per päivä. Mutta se bloggaaja tekee töitä 2-6 tuntia päivässä sen eteen, että minulla on se 10 minuuttia.

Omalla kohdallani aikaa pitäisi jakaa ansiotyölle, liikunnalle ja ystäville näiden wiccailujen ja blogin kirjoittamisen ohella. Tietenkin sitten on myös satunnaisempia aktiviteetteja, kuten valokuvaus ja partio. Tai ns. "huvinvuoksi"-kirjallisuuden lukeminen. Joten tätä taustaa vastaan, kun miettii, ihan tarpeeksi haastavaa tulee varmaankin olemaan myös tällä kuukausi per oppitunti -tahdilla.

Yule

Heissan,

yule hiipii maille, mutta lumi ei näköjään osaa päättää että ollako vai eikö olla. No onneksi kerkesin kuitenkin käydä talvisessa metsässä, kun lunta vielä oli, niin saadaan kuvituksen puolesta edes pientä yulehenkeä tähän postaukseen.

Ei ole kovin kauaa siitä, kun tein vuodenpyörä postauksen, jossa käsittelin koko vuoden osalta sen, mistä sapateissa on kysymys. Piti oikein pohtia, että mitäs minä nyt heti näin nopeasti sen tekstin jälkeen kirjoittaisin yulesta. Sitten hoksasin että hei, minähän sivuutin sen Tammikuninkaan ja Piikkipaatsamakuninkaan myytin siinä kirjoituksessa, enkä toisaalta myöskään isommin avannut aihetta miksi ylipäänsä juhlimme asioita. Perehdytäänpäs siis hieman niihin.

Lyhyesti kuitenkin muistutuksen omaisesti, että yulen pääteema on siis se, että Jumalatar synnyttää Jumalan yulena. Näin suurimmasta pimeydestä syntyy kirkkain valo. Tämän syntymän myötä maailma alkaa lämmetä ja päivät pidentyä. Siksi yule on niin uudelleensyntymisen kuin uusiutumisenkin juhla. Tähän aikaan kotia koristellaan ikivihreillä kasveilla ja kynttilät loistavat valoa näihin pohjolan pimeimpiin päiviin.

Raven Grimanssin mukaan näennäishistoroitsija ja runoilija Robert Craves käsitteli vuonna 1948 kirjassaan The White Goddess, myyttiä, jonka hän uskoi olevan osa noitien sapatteja. Craves viittasi muinaiseen taruun, joka keskittyi "kasvavan vuoden jumalan" syntymään, elämään, kuolemaan ja uudelleensyntymään. Tähän taruun kuului olennaisena osana "vähenevän vuoden jumala", jonka kanssa kasvavan vuoden jumala kävi taistoon, Cravesin mukaan kolminaiseen jumalattareen kohdistuvan rakkauden takia.

Nykyisessä noituudessa nämä hahmot tunnetaan nimillä Tammikuningas ja Piikkipaatsamakuningas. Ensimmäinen hallitsee talvipäivänseisauksesta kesäpäivänseisaukseen ja jälkimmäinen sen toisen puoliskon. Näin ollen Tammikuningas symboloi luonnon kasvuvoimia ja Piikkipaatsamakuningas luonnon lakastumisvoimia. Kumpiakin tarvitaan, jotta tasapaino pysyy yllä. Joissakin coveneissa ilmeisesti käydään yulena ja lithana näihin hahmoihin liittyvä näytelmä, tietenkin niin, että ajankohtaan nähden oikea hahmo lopulta voittaa. Yulena voittaja on Tammikuningas, joka syrjäyttää vähenevää vuotta hallinneen Piikkipaatsamakuninkaan ja lithana toisin päin. Jos tämä myytti kiehtoo sinua, niin yksinäisenä harjoittajana voi halutessaan esimerkiksi kirjoittaa yulena näihin hahmoihin liittyvän tarinan tai runon ja sitä kautta pohtia totuuksia myytin takana. Myös tähän liittyvä mediatiaatio voi olla mielenkiintoinen.

Vaikka wicca toki sellaisenaan onkin syntynyt 1950-luvulla, ovat sen juuret kuitenkin paljon vanhemmissa perinteissä, joista Gardner sitten tämän meidän uskontomme muokkasi. Sanotaan, että muinaiset esi-isämme näkivät vuoden jakaantuneen kahteen puolikkaaseen, kasvun ja kuoleman aikaan, tai valon ja pimeyden. Tammikuningas ja Piikkipaatsamakuningas ovat noiden puoliskoiden personoitumia (onko tämä sana? englanniksi kuitenkin personified). Tärkeä opetus, joka liittyy nimenomaan näiden puoliskoiden vaihteluun, on se, että kumpaakin tarvitaan ja kumpikaan ei ole pysyvä, vaan toinen seuraa aina toista. Vielä isommalle tasolle levitettynä tästä huomaa, että jopa syntymä ja kuolema ovat vain osa jotain isompaa kokonaisuutta.

Sitten kysymys: miksi me vietämme näitä juhlia? Aihetta kuvaa kysymys, joka oli esitetty Christopher Penczakille: "Perhaps the ancient people felt that if they didn't, the Sun wouldn't rise, or the crops wouldn't grow, but we know that's no true now. Most of these traditions died out. The world didn't end. The Sun still rose the next day. So why do you do it?". (sitaatti kirjasta the Outer Temple of Witchcraft, sivulta 358)

Eikö olekin aika hyvä kysymys? Vastaus, jonka ehkä jo tiedätte siihen, on, että se auttaa meitä elämään paremmin "elämänrytmeissä" tai "luonnonrytmissä" ja tuottaa siten meille hyvää oloa monellakin tasolla. Se on myös voimaannuttavaa, ehkä ne teistä, jotka juhlistavat esbatteja ja sapatteja ovat huomanneet sen? Mutta jännä puoli, minkä Penczak tuo esiin, ja jota rehellisesti en ollut itse aiemmin ajatellut, on, että tällä "luonnollisen elämänrytmin" juhlistamisella me myös osallistumme tasapainon ylläpitoon. Noin niin kuin ihan planeetan tasolla. Tätä ei voi tässä lyhyesti selittää, mutta annan yhden esimerkin, joka liittyy asiaan.

On nimittäin niin, että kun tarpeeksi monta tekee jotain asiaa, se muuttuu maailman laajuisesti, riippumatta siitä, tiesivätkö yksilöt toisten yksilöiden toiminnasta. Tämä on todistettu eläinmaailmassa. Muistaakseni joku apinarotu oli keksinyt ruveta tekemään jotain ja siitä oli tehty dokumentti, kuinka kaikkialla maailmassa ne samanrotuiset apinat alkoivat tekemään sitä. Mikä ikinä lainalaisuus tuohon pätee, pätee todennäköisesti myös tähän tasapainoon, jota yllä pidetään muun muassa luonnonrytmien mukaan pidettävillä juhlilla. Vuodenaikojen vaihtelu ei ehkä ole kiinni siitä, teemmekö rituaalimme, mutta se, miten henkisellä tasolla mukaudumme kuhunkin ajankohtaan, ehkä helpottaa yleisellä tasolla kaikkien siirtymistä vaiheesta seuraavaan tämän apina-esimerkin mukaisesti.

Sivuhuomautuksena tähän muuten, yksi about 40 vuotta gardnerilaisen wiccan ylipappina toiminut henkilö sanoi witchfest-tapahtumassa, että hän on huomannut, että vaikka jotain muutoksia tekee aivan itsekseen tai coveninsa kesken kysymättä asiaa ulkopuolisilta, pian kuulee, että ympäri maailmaa muutkin ovat siirtyneet samoihin aikoihin samaan käytäntöön. Hän sanoi tuollaisten tilanteiden olevan sellaisia, jolloin selkeimmin "tietää", että jumalallisella johdatuksella on ollut tekemistä asian kanssa. Pistää muuten ajattelemaan eikö totta? Vapaa tahto on, mutta jos samalla on kohtalo ja karma, niin kuinka paljon sitä vapaata tahtoa oikeasti on?

Minä aion keskittyä yulen viettämisessäni meditoimaan. Aiemmin minulla oli vähän taipumusta kaamosmasennukseen, ei tosin enää karppaamisen aloitettuani, mutta pieni lisäenergia ei silti koskaan ole pahitteeksi. Tähän aikaan sopii myös suojaus- ja terveystaikojen tekeminen lopuille talvikuukausille, ehkä olisi hyvä varmistaa, ettei jatkossakaan tule flunssaa. Olen nimittäin siltä toistaiseksi säästynyt jo puolen vuoden ajan. Rituaalijuomana on tietenkin itseoikeutetusti glögi, mutta uskon, että yulehalkoa en tänä vuonna väsää, koska ei vain ole materiaaleja eikä työkaluja siihen. Ehkä joku toinen vuosi sitten.

Tämä on muuten ainakin minulla ainoa aika vuodesta, kun tulee juhlittua kahden perinteen mukaisesti. Wiccalaisittain yulea ja sitten yleisellä tasolla joulua. Toki jälkimmäisellä ei minulle ole niin suurta merkitystä, mutta silti on mukava nähdä sukulaisia, syödä kinkkua ja antaa ja saada lahjoja. Niin ja tietenkin juoda glögiä ja syödä pipareita. Mutta huomaahan näistä, joulu on selkeästi se maallinen juhla ja mukana ainoastaan tapaperinteen takia, yulen ollessa se "hengellinen" juhla.

Havuntuoksuista yulea kaikille,
Tuulikki