Lesson 1: The Magical Mind

Heissan hopsan,

kirjoitetaas tätä nyt sitten yöllä, kun ei nukuta, mutta ei toisaalta jaksa tehdä muutakaan järkevää toimintaa. Mä oon palanut halusta päästä kertomaan tästä aiheesta, mutta lupasin itselleni, että kerron aina näistä oppitunneista vasta, kun olen ne "tehnyt", että on tarpeeksi kerrottavaa.

The Inner Temple of Witchcraft on siis homman nimi ja maaginen mieli oli se mistä lähdettiin liikkeelle. Ensin oli luvassa hieman teoriaa. Pari hyvää lainausta sivulta 71:

" One of the reasons why the words witch and witchcraft have such a stigma attached to them is because of people's inability to understand magick."

"Crowley defined magick as 'the science and art of causing change in conformity with will'. Magick has basic rules and structure, like science."

Nämä ovat molemmat ihan totta. Voitteko kuvitella mikä tuska on, kun ei voi kertoa melkein kellekään, siis face-to-face arkielämässänsä, että on olemassa keino saavuttaa kaikki haluamansa asiat ja se keino tepsii melkeinpä tieteellisellä tarkkuudella? Jos joku valittaa, ettei löydä työpaikkaa, pitää olla vain hiljaa ja myötäillä, että joo, onhan se vaikeaa joo... Kun voisi kertoa, että tee näin ja näin, niin eiköhän tulosta ala syntymään. Siis ihan hirveää ihmiselle, joka lähtökohtaisesti haluaisi auttaa kaikkia saamaan parhaan mahdollisen elämän.

Noh, ei voi mitään, pidetään asiasta meteliä edes täällä. Tämän ensimmäisen oppitunnin teoriaosassa valotettiin sitä, mikä on magian toimeenpanevana voimana. Nimittäin mieltä. Keskeiset otsikot olivat kolme mieltä, energia ja tietoisuudentilan tasot ja niiden muuttaminen. Ensimmäinen ja viimeinen (siis mielet ja tietoisuudentilat) ovat niitä, jotka ovat välineitä magian tekemiseen ja todellisuuden muokkaamiseen ja keskimmäinen eli energia, on taas se voima jota käytetään.

Yksinkertaistettuna siis niin, että energia on se, joka aikaan saa muutoksen, mutta jotta voisi käsitellä sitä energiaa, täytyy hallita mielensä niin akselilla tietoinen mieli - jumalallinen mieli kuin myös akselilla päivätietoisuus - transsi.

Kolmen mielen osalta opetettiin, että niiden ymmärtäminen ja saavuttaminen on avain magiaan. Tietoinen mielemme sisältää persoonallisuutemme ja egomme. Se osa meistä, joka on tietoinen, hereillä ja käsittelee päivittäisen elämämme yksityiskohtia, on tietoinen mielemme. Tietoisen mielen työkaluja ovat järki ja logiikka ja sen ominaisuuksia ovat analyyttisyys ja varuillaolo.

Tietoisen mielen heikkous on sen havainnointikyky. Vaikka lineaarinen havainnointikyky on välttämätön arkielämälle, se rajoittaa kykyämme prosessoida suuria määriä tietoa tai energiaa, ja juuri siitä magiassa on kyse.

Psyykkinen mielemme puolestaan on ovi maagisiin kykyihimme. Tällä osalla on luonnostaan suurempi kyky prosessoida energiaa ja informaatiota. Intuitio avaa informaatiolle, joka on saatavilla ympäristöstä psyykkisten kykyjen kautta. Niinpä psyykkiset kyvyt ovat enemmänkin sellaisen informaation käsittelyä, mitä sinulla loogisesti ei pitäisi olla. Esim. näiden kykyjen avulla on mahdollista tietää aina kuka soittaa, vaikka loogisesti ajateltuna pitäisi olla mahdoton tietää aina kuka soittaa.

Psyykkisen mielen suurin työ on toimia välittäjänä tietoisen mielen ja jumalallisen mielen välillä. Henkilökohtainen jumalallinen mielemme on supertietoisuuden/ylitietoisuuden taso, joka pystyy näkemään missä olemme olleet ja minne olemme menossa. Se on yhtä aikaa tietoinen kaikista asioista ja kaikista ajoista. Koska tietoisella mielellämme olisi vaikeuksia prosessoida niin paljon tietoa, jumalallinen mielemme antaa meille informaatiota pieninä oivalluksen ja ymmärryksen pisaroina. Tämä henkilökohtainen jumalallinen mielemme on se, mikä puolestaan on yhteydessä kollektiiviseen jumalallisuuteen. Mistä tulee siis ajatus, että me olemme jumalia, me olemme osa luontoa, olemme osa kaikkeutta.

Jumalallinen mielemme kommunikoi monesti symbolien avulla, mutta tekee sitä myös unien kautta. Minä olen oikein ekspertti sillä saralla. Uskon jokseenkin vakaasti, että olen unissani nähnyt edellisiin elämiini, koska unissa minulla on "oma todellisuus". Siellä on omat ihmiset ja omat paikat ja omat muistot. Eli saatan siellä palloilla menemään ja unessa miettiä "ai, täällä minä olen ollut ennenkin..." ja sitten herätä ja ajatella, että jahas, periaatteessa niitä paikkoja ja ihmisiä ei ole olemassakaan. Ei siinä mitään, mutta se mikä on ärsyttävää, on tulevaisuuteen näkeminen. Aina yhtä ärsyttävää. Sitten vaan pitää odotella milloin se tapahtuu. Ja kun se tapahtuu, tulee miettineeksi onko vapaata tahtoa olemassakaan vai tapahtuuko kaikki ikään kuin kiskoilla, niin että kyydissä ollaan, mutta suuntaa ei voi muuttaa?

No niin, meni taas laverteluksi ja tästä tekstistä tulee muutenkin niin pitkä... kestäkää >:)

Henkilökohtaisesta jumalallisesta mielestämme vielä se, että koska se on läsnä aina ja kaikkialla, se on luonnollisesti se paikka, mistä vastauksia ja neuvoa lähdetään hakemaan, silloin kun niitä kaivataan.

Sitten täällä oli selitetty energioista. Energia on siis se voima, jota käytetään muutoksen tekemiseen. Energiaa on eri lajeja, on oma henkilökohtainen energia, maaenergia, "taivasenergia" (mikähän tälle olisi oikea käännös? sky energystä ja cosmic energystä täällä eniveis puhutaan) sekä jumalallinen energia. Nämä ovat kaikki hieman erilaisia ja olennaista on tietenkin oppia ammentamaan energiaa itseensä maasta ja taivaasta sekä hyödyntämään jumalallista energiaa. Äitini arveli, että flunssaan sairastumiseni syy olisi voinut olla se, että tein niitä energiapalloja omasta energiastani ja sitten en palauttanut niitä itseeni. Note to myself, jos käyttää omaa energiaa, lataa täydennystä vaikkapa maasta.

Kolmas teoriaosuus käsitteli tietoisuudentasoja ja niiden muuttamista. Muuttamisen osalta oli käsitelty ns. Eightfold Path eli 8 keinoa muuttaa tietoisuudentilaa: meditaatio, hengityksen kontrolloiminen, eristäytyminen, huumaaminen (intoxication), ääni (esim. laulaminen, chanttaaminen jne.), liike (esim. tanssiminen, ever heard of spiral dance?), seksi (ei suositeltu, koska tässä kuulemma saattaa helposti keskittyä vääriin asioihin... no ylläri) ja kipu.

Tietoisuudentasoissa on kyse siitä, millä taajuudella aivot toimivat. Normaalitilanteessa ne toimivat beeta-taajuudella (13-16 herziä). Se on se, missä sinä olet pääsääntöisesti hereillä ollessasi. Se taso, millä useimmiten toimitaan kun meditoidaan ja tehdään magiaa, on alfa-taajuus (8-13 herziä). Alfaa kuvaillaan rentoutuneena, mutta tietoisena olemiseksi. Jos sinulle joskus tulee niitä tilanteita, joissa ikään kuin "päiväunelmoit" eli keskityit johonkin "sisäiseen" niin kovasti, ettet havannoinut ympäröivää maailmaa, olit todennäköisesti alfa-taajuudessa. Itselleni tulee joskus niitä hetkiä, että esim. juostessani yhtäkkiä havahdun "miten minä olen jo tässä?" tai sitten esim. yläasteella kerran yksi tyttö sanoi minulle, että miksi tuijotan hänen ruokaansa. En tuijottanut, silmäni vain olivat jossakin, kun ajatukseni olivat jossakin aivan muualla. Tai sitten eilen, tuijotin kuppiani ja ihmettelin miten siinä on vettä, ei ollut mitään mielikuvaa siitä, että olisin laittanut siihen vettä. Ehkä olin ollut alfa-tilassa hakiessani siihen vettä.

Joka tapauksessa, jos opit tarkoituksellisesti menemään alfa-tilaan, pysyt tietoisena fyysisestäkin maailmasta. Alfan hyöty on se, että silloin on parempi yhteys psyykkiseen mieleen. Nopeampi oppiminen ja lisääntynyt muisti ilmenevät tällä tasolla. Intuitioon ja psyykkisiin kykyihin päästään käsiksi.

Muita tietoisuudentasoja on syvempi alfa, theta (olet siinä kun nukut, taajuus on 4-9 herziä), delta (alin taajuus, jolla aivot vielä toimivat, syväunen, syvän transsin ja kooman taso, taajuus 4 tai alle herziä). Sitten on myös ne korkeammat tasot: korkea beeta (16-30 herziä, erityisen korkea varuillaolo, "taistelutilanne-taajuus", yleensä elämän ja kuoleman tilanteissa, pelkotilanteissa ja adrenaliinin vaikutuksen alaisena), K complex (en edes yrittänyt suomentaa, 30-35 herziä, jumalallisen inspiraation taso, hetki jolloin "tajuat kaiken", heureka-elämys) ja viimeisenä superkorkea beeta (35-150 herziä, laajat ja kontrolloimattomat henkiset kokemukset kuulemma ilmenevät tällä tasolla, täällä viitataan myös kruunuchakran aukenemiseen ja "extreme out-of-body experiences"). Näitä voi googletella jos kiinnostaa enemmänkin. Ainakin minusta nämä olivat tosi mielenkiintoisia juttuja.

Katsokaa mikä määrä löpinää ja nyt vasta päästään itse harjoituksiin ja kokemuksiin :D Voe voe.

No harjoituksia oli 5, joista neljä ehdin tekemään. Ensimmäinen oli oman auran tunteminen, toinen energiapallo, kolmas toisen ihmisen auran tunnistaminen, neljäs energian työntäminen ja vetäminen ja viides "maakävely" (jota en ehtinyt tekemään, kun ensin oli ihan surkeat säät ja sitten olenkin ollut sairas).

Yllättävää kyllä ensimmäinen ja toinen harjoitus onnistuivat ensimmäisellä kerralla. Aurani rajat tuntuivat aika lailla saippuakuplamaisilta. Energiapallo puolestaan samalta, miltä tuntuu, kun yrittää pistää kaksi samannapaista magneettia vastakkain. Aura harjoitukseen en palannut, mutta energiapalloa tein sitten senkin edestä. Selvää edistystä oli havaittavissa. Aluksi sen onnistumiseen piti olla silmät kiinni täysin hiljaisessa ja häiriöttömässä huoneessa. Sitten se onnistui silmät auki ja lopulta se onnistui jopa samalla, kun katsoin elokuvaa ja pystyin myös puhumaan ja pitämään sen "yllä". Aluksi myöskään venyttäminen ei onnistunut, mutta harjoittelun kautta kyllä. En oppinut missään vaiheessa heittämään sitä niin, että se olisi tullut takaisin. Mikä on mielestäni aivan loogista, sillä eihän sitä painovoima koske. Joten fysiikan lakien mukaan se jatkaa etenemistään, ikään kuin olisi avaruudessa.

Mitä tulee toisen auran tuntemiseen, niin testasin sitä äitini kanssa. Yritimme useamman kerran ja minun osaltani se onnistui vain ensimmäisellä kerralla. Eli yhden kerran onnistuin tuntemaan äitini auran. Äiti myöskin tunsi minun lähestymiseni hänen auraansa, mutta minä en tuntenut, kun hän lähestyi minua.

Sitten se energian työntäminen ja vetäminen, se vasta jännää olikin. Nimittäin, minä en tuntenut tasan yhtään mitään, mutta äidistäni tuntui, kuin olisin suunnilleen lyönyt häntä. Häneen sattui. Ai jai, paha juttu. Eli johtopäätös: ilmeisesti pystyn tekemään asioita, vaikka minun kykyni aistia näitä asioita ei olekaan vielä kovin kehittynyt. Pitää olla hirmuvarovainen. Kun kuitenkaan ei olisi tarkoitus satuttaa ketään eikä mitään. No, yritin sitten vetää maaenergiaa ja ajetella sen erityisen parantavaksi, niin sitten äiti sanoi, että se ei sattunut. Kun yritin laajentaa auraani, äiti melkein kaatui. Ja minä en itse siis tuntenut mitään! Kun äiti teki näitä minulle, ainut mitä tunsin, oli yhdessä vaiheessa "kutittava tunne" kädessäni.

Harjoituksiin ei kuulunut esineiden energiakenttien havaitseminen, mutta kokeilin silti. Eipä yllättänyt, että rituaalivälineillä oli voimakas energiakenttä ja sitten esimerkiksi tuosta lempimukistani ei löytynyt mitään :D

(ylisopivasti tähän tällainen kesäinen kuva noiden talvikuvien jatkoksi...)

Sunnuntaina hoksasin, että minun on aivan välttämätön pakko saada sovittua tutkimukseeni liittyen loputkin yhteistyökoulut maanantaina. Olin siinä vaiheessa jo sängyssä ja varsin väsynyt, mutta päätin kokeilla yhtä pientä juttua. Muodostin sen energiapallon, latasin sitä oikein kovasti ajatuksella, että maanantaina onnistuu sopimukset ja heitin sen matkaan. Ja tadaa, maanantaiaamu alkoi sillä, että mailissa oli viesti yhdeltä rehtorilta, että tutkimus käy heidän koulussaan ja päivän aikana sain puhelimessa sovittua loputkin 3 koulua! Se toimi! Se toimi!

Nyt täytyy todeta, että olikohan ensimmäinen kerta, kun "taika"/magia onnistui ilman, että olisi ollut erityisvalmisteluja (eli kehää, tiettyjä sanoja ja ainesosia). Hyvä tietää vastaisuuden varalta. Vaikka toisaalta, loppuunsa kaikessa niissä "erityisvalmisteluissa" on vain kyse siitä, että vahvistetaan sitä omaa kykyä siirtyä toiseen tietoisuudentilaan ja toisaalta vahvistetaan sen lähtettävän energian määrää ja varmistetaan sen laatu. En nyt tiedä kuinka isosta tai pienestä asiasta oli kyse, kun lähetin energiapallon matkaan löytääkseni ne koulut, joiden rehtorit suostuvat yhteistyöhön. Mutta ainakin tähän juttuun näemmä riitti mielenvoimani ja kehoni energia (uups, pitää muistaa latautua taas!).

Tällaisia juttuja ja ajatuksia tuli vastaan ensimmäisen oppitunnin myötä. Varsin lupaavalta näyttää. Ja pakko sanoa, että erittäin mielenkiintoista lähestyä aihetta näin peruspalikoista, kun tässä on kuitenkin "touhuttu" yli 10 vuotta.

Ensi viikolla kirjoittelen sitten aiheesta "minun kiveni". Minulla nimittäin on yksi spesiaalikivi :D