Kiviä ja maakävelyä

Helou helou,

Ensimmäisenä on "maakävely", elikkäs earth walking-harjoitus ITW:n (jos lyhenne ei tässä vaiheessa sano sinulle mitään, klikkaa sivun vasemmassa laidassa olevasta tunnisteiden listasta "ITW") 1. oppitunnilta, jota en ollut aiemmin ehtinyt tekemään. Ajattelin laittaa sen tähän yhteyteen, koska tänään sen tein ja noista varsinaisista ITW-raporttipostauksista tulee niin mahdottoman pitkiä muutenkin.

Maakävelyssä ideana on siis jossain luonnonpaikassa kävellä hiljaista vauhtia meditatiivisesti ja tunnustella samalla maan energiaa ja toisaalta myös ladata sitä itseensä, jotta keho pääsee takaisin luonnolliseen rytmiinsä. Ohjeissa sanottiin, että parempi jos pystyisi olemaan avojaloin. No... Suomi, tammikuu, 30-40 cm lunta... en tinkinyt kengistä.

Valitsin paikaksi metsän, joka on kodistani katsoen lähin luonnontilainen paikka ja koska metsä nyt muutenkin on mun henkireikä. Meditatiivisesta kävelystä ei oikeasti tullut juurikaan mitään, koska aika tarpomista se oli noin syvässä hangessa. Ei noin syvässä hangessa metsässä voi kävellä ilman, että keskittyy siihen, että jää pystyyn. Joten minä sitten pysähdyin ja seisoskelin aikani ja lopulta istahdin hankeen ja nojasin kiveen, kun tuntui siltä miltä minusta aina tuntuu, kun vedän maaenergiaa. Nimittäin alkaa enemmän tai vähemmän pyörryttämään. Siinä sitten meditoin menemään, mutta en voi sanoa tunteneeni mitään erityistä verrattuna tavalliseen kotona suoritettuun meditaatioon.

Tietenkin metsä on mun "akkujenlatauspaikka", joten sen vaikutuksen sain nytkin, mutta en oikein miellä sitä erityisesti maaenergiaksi, kun se tulee niistä puista. Ehkä nyt oli liikaa häiriötekijöitä. Käveleminen rennosti ja rauhallisesti on ihan mahdotonta syvässä hangessa, koska se on sellaista harppomista, koska jalka pitää jokaisella askeleella nostaa niin korkealle. Paikallaan seisomisessa lihakset alkaa ilmoittaa itsestään, etenkin jos seisoo epätasaisella alustalla. Ja hangessa istuessa tulee kylmä. Kirjassa väitettiin, että harjoittelun myötä maaenergian voisi tuntea kengät jalassakin. Eli ensimmäisille kerroille varmaan tarttis olla kengät pois jalasta. Johtopäätös -> siirretään harjoittelu kesään, jolloin voi kävellä ilman kenkiä ja jolloin muutenkin kaiken pitäisi olla leppoisampaa.

***

Sitten niihin kiviin. Sanoin, että mulla on erityinen kivi. Kyseessä on pieni aventuriini, jonka sain parhaalta ystävältäni ollessani ehkä 6-vuotias? Jotain sellaista, kuitenkin siinä koulun ja tarhan rajamailla. En muista tarkkaa vuotta, mutta joko tarhan loppu (koska en kai muista hirveen hyvin kovin varhaisia vuosiani) tai koulun alku. Se on merkityksellinen kahdestakin syystä.

Ensinnäkin henkilö joka sen antoi, oli mun elämän turvapuu ensimmäiset 15 elinvuottani, jolloin jouduin olemaan lähes koko ajan vihamielisessä ympäristössä ilman aitoja ystäviä. Muuta kuin tietenkin tämä pari vuotta nuorempi ystäväni ja muutamat partiokaverit, joita tapasin lähinnä vain viikottaisissa partio-illoissa ja leireillä. Ikäerosta johtuen kaverini tietenkin oli eri luokalla, mutta hänen olemassaolonsa kantoi minut läpi raskaiden tarha- ja koulukiusausvuosien. Hänen ansioistaan selvisin noista vuosista erinomaisesti eikä koulukiusaus vaikuttanut itsetuntooni tai luonteeseeni heikentävästi. Siinä katsos riittää, että on yksikin oikea ystävä, niin ei tartte välittää mitä koulussa tapahtuu. Eli kivi tuli henkilöltä, joka on elämäni tärkeimpiä henkilöitä.

Toisekseen, siitä käynnistyi minun rakkaussuhteeni kiviin ylipäätään. Aloin keräämään niitä, tutkimaan niitä ja hankkimaan tietoa niistä. Tämä siis kauan ennen kuin minusta "tuli" wicca siinä 14-15 vuotiaana. Minulla oli vahva suhde metsään, jossa siis olimme sen parhaan ystäväni kanssa suurimman osan yhdessä vietetystä ajastamme, ja vahva suhde kiviin jo lapsena.

Tuosta pienestä kivestä tuli minun onnenkiveni. Siksi se on erityinen. Se aidosti ja oikeasti tuo minulle onnea, koska siihen liittyy niin vahvat positiiviset muistot ja jollain tavoin se edustaa myös ystävääni, joka pelasti minut ja tulevaisuuteni. Jos se on taskussa, kun olen työhaastattelussa tai tentissä, kaikki menee paremmin. Tentti menee 100% varmuudella läpi. Ja ainakin viimeisin työhaastattelu, missä se oli mukana, toi minulle kesätyöpaikan.

Hauska sattuma on, että se on nimenomaan vihreä aventuriini. Vihreä on läpi elämäni ollut lempivärini ja aventuriinin taas on ainakin yhdessä paikassa väitetty olevan vaa'an syntymäkivi. Tosin syntymäkivien osalta on sanottava, että ne vaihtelevat niin paljon riippuen paikasta, että en tiedä niiden osalta, mikä on totta. Joka tapauksessa tässä yhdessä lapussa, mikä oli äidiltäni lahjaksi saamassani aventuriinirannekorussa, väitetään, että vihreä aventuriini on vaa'an syntymäkivi. Tässä myös väitetään, että vaa'an väri on vihreä (lempivärini) ja numero 6 (oli muuten pelinumeroni, kun pelasin jalkapalloa). Aventuriinista tässä sanotaan, että se on motivaation kivi ja se liitetään päätösten tekemiseen ja positiiviseen asenteeseen. Nuo kaksi ovat muuten minun vahvuuksiani. Siksikö, että olen ympäröinyt itseni aventuriineilla vai jostain muusta syystä? We will never know... ;)

Cunningham (kirjassaan Cunningham's encyclopedia of crystal, gem & metal magic, kirja jota ihan todella suosittelen) kertoo aventuriinin olevan energiatyypiltään lähettävää, energisoivaa laatua ja sen voimien liittyvän henkisiin voimiin, näköön, uhkapeleihin, rahaan, rauhaan, parantamiseen ja onneen. Elementeistä se yhdistetään ilmaan.

Öh, tähän väliin pari asiaa:

Henkiset voimat, check, löytyy kuulkaas itsevarmuutta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Myöskään nämä "noitavoimat", jotka pohjimmiltaan ovat juurikin henkisiä voimia, eivät ole ihan heikkoja koska loitsut onnistuvat aina.

Raha, check, mulla on maine rikkaana (vaikken tällä hetkellä opiskelujen takia oikeasti olekaan :D) koska mitään ei oo ikinä puuttunut ja kaiken haluamani oon saanut.

Parantaminen, check, oon lähes aina ollut terve. Mitään sairauksia ei ole ja parin viikon flunssakin korkeintaan kerran vuodessa.

Onni, check, en tunne ketään joka olisi onnekkaampi kuin minä. Siis mulla vaan käy ihan tajuton munkki aina.

Ilma -> älykkyys, check, ainakin jossakin määrin, koska ei oo tosiaan ihan huono koulumenestys ollut ja oon ylipäätään aika hyvä toimimaan uusissa tilanteissa :D

Jalokivigalleriasta saamassani lapussa puolestaan kerrotaan aventuriinista seuraavaa:

"Aventuriini parantaa, tuo tasapainoa koko kehoon. Aventuriini hoitaa erityisesti murheellista sydäntä ja herkkää vatsaa. Aventuriini lievittää sisäistä rauhattomuutta ja ahdistusta sekä antaa lisää itse hillintää. Edesauttaa suuntautumaan ulospäin, pyrkii sitomaan ja sulkemaan pois erilaisia sairauden tiloja, toimii ihoallergioita vastaan, sopii myös hiusten lähtöön, sopii sydämen puhdistamiseen ruusukvartsin kanssa, autaa surumielisyyteen, kohottaa mielen iloiseksi, tekee kantajansa omaperäiseksi ja itsenäiseksi, avioeron jälkeen vahvistaa, vahvistaa mielikuvitusta ja myönteistä elämänasennetta. Aventuriini on tervetullut lahjakivi stressaantuneelle ja väsyneelle, joka ei ehdi nauttia luonnon vihreydestä." (kuvassa muuten kaksi erityisen hienoa yksilöä, ruusukvartsi, koska harvoin kohtaa noin voimakkaan punaista sellaista ja aventuriini, koska no, katsokaa nyt sitä :) Aventuriinin koko siis vähän kanamunaa isompi, mutta muuten kyllä kananmunan muotoinen)

Ihana kivi! Tää on myös tosi hyvä omistaa sen takia, että loitsujen ainesosana tää on ihan ylivertainen, koska tämä liitetään onneen, parantamiseen, rauhaan, rahaan ja henkisiin voimiin. Noi asiat oikeasti kattavat aika suuren osan niistä asioista, joiden eteen loitsuja ylipäätään tehdään. Ei siitä puutu kuin rakkaus ja työ, jotka tarvitsevat omat kivensä.

Voin erittäin lämpimästi suositella aventuriinia kaikille.

(kiviastia jota pidän yöpöydälläni)

Yleisesti totean kivistä, itse täysin niihin rakastuneena, että ne ovat oikein käteviä ja tehokkaita noidan apuvälineitä. Ottaen yllä sanotun huomioon, ette varmaan ihmettele, että minä aidosti ja oikeasti uskon kivien voimiin. Ja ne ovat tosiaan helppoja loitsujen ainesosia, koska niitä voi käyttää yhä uudestaan ja uudestaan, kunhan muistaa niitä silloin tällöin ladata auringon- ja kuunvalossa sekä tietenkin pestä ihan vedellä.

Ne toimivat myös ihan kotona ollessakin, ilman, että aina tarvitsisi loitsimaan ruveta. Tai niin minä ainakin tulkitsen, koska minulla on kotona paljon aventuriineja ja elämässäni on erityisen paljon niitä asioita, joita aventuriinin väitetään tuovan.

Kiviä löytää ainakin jalokivigallerioista (ainakin Tampereella tullintorilla on sellainen liike), Helsingissä Hakaniemen kauppahallista, ja netistä niitä voi tilata esim. www.toivoon.fi. Netistä tilaaminen toki voi epäilyttää, koska silloin ei itse pääse valitsemaan kiviyksilöä, mutta asian voi ajatella kuitenkin sillä tavalla, että saat juuri sen kiven, joka sinun on tarkoitus saada. Äitini on tilannut tuolta kiviä ja ne ovat olleet oikein ihania yksilöitä.

Kiviä voi myös käyttää koruissa, mikä tietenkin vahvistaa niiden vaikutusta verrattuna tilanteeseen, että ne nököttäisivät kotona. Itselläni on esimerkiksi tälläkin hetkellä korvissani kuukivi-korvikset.

Sanotaan, että jokainen wicca suuntautuu omalla tavallaan. Joku upottaa sormensa multaan ja kasvattaa itse yrttinsä, joku osaa ennustaa todella taitavasti ja kolmas erikoistuu parantamiseen. Suuntautumisia toki muitakin kuin nämä mainitut. Minun spesialiteettini näyttävät olevan kivet. Niihin minulla on luontainen, jo lapsena syntynyt, tiivis suhde.

Onkos teillä kiviä elämässänne?

Ps. kaikki kuvat siis edelleen itseottamiani ja kuvissa esiintyvät kivet omiani. Muuten en lähde niitä erittelemään nimeltä, mutta jalokivistä kerron, että kuvassa esiintyivät safiiri, rubiineja ja smaragdi. Berylli (keltainen) on synteettinen ja puolijalokiviä kuvassa ovat vuorikide (se iso kirkas), sitriini, savukvartsi ja ametistit. Mä tosiaan oon kerännyt kiviä ihan koko elämäni, joten niitä on kertynyt. Jalokivien ollessa kalliita, niitä on ostettu noin 1 per vuosi-tahtia. Uusin kivistäni on tuo kananmunan muotoinen aventuriini, noin vuoden vanha.