The Charge of the Goddess

Heissan,

synkistä aiheista voisi palailla vähän iloisempien pariin. Nimittäin näiden wiccan hmm... en voi sanoa "pyhien tekstien" sillä ne eivät sitä ole... noh, näiden varsin kuuluisten tekstien pariin, jotka kiteyttävät arvo- ja ajatusmaailmaamme. The Charge of the Goddess ja Witches' Creed (joka on oikeastaan wiccan rede kokonaisuudessaan, joskin vakiintuneesti redellä viitataan myös sen yhteen osaan: kunhan et vahingoita, tee mitä tahdot) ovat varmaankin tunnetuimmat tekstit. Käsittelen tässä postauksessa pelkästään ensimmäistä ja palaan Witches' Creedin pariin helmikuun puolessa välissä.

The Charge of the Goddess on suomeksi suunnilleen Jumalattaren neuvo/kehoitus ja kirjoitusteknisistä syistä puhunkin siitä tässä postauksessa jatkossa muodossa Jumalattaren neuvo.

Jumalattaren neuvo esiintyi ensimmäisen kerran 1899 vuonna julkaistussa Charles Lelandin kirjassa Aradia: noitaevankeliumi. Lelandin versio näyttää tältä: (suora lainaus kirjasta Aradia: noitaevankeliumi, sivuilta 18-19)

"Kun Aradia oli koulutettu tuhoamaan ilkeämielinen sortajakansa noituudella, välitti hän tietonsa oppilailleen ja sanoi näin:

Kun olen lähtenyt tästä maailmasta ja tarvitsette jotain,
kokoontukaa aina täydenkuun aikaan autiolle paikalle metsikkköön
kunnioittamaan äitini, Dianan, väkevää henkeä.
Sille, joka haluaa oppia noituutta, muttei ole siihen vielä vihkiytynyt, opettaa äitini kaikki salaisuudet... (Tuulikin huomio: mitkä ihmeen kolme pistettä, jatkuisiko teksti muun kielisessä teoksessa?)
Vapaudutte orjuudesta!
Vapaudette täydellisesti!
Teidän tulee olla alastomia,
niin miesten kuin naistenkin,
juhlikaa sapattia,
kunnes viimeinenkin sortaja on kuollut."

Mitä tähän nyt sanoisi? Aradian alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Leland väittää kirjoittaneensa ylös sen mitä italialainen noita hänelle kertoi vanhasta traditiosta. Sitä emme kuitenkaan voi tietää, oliko tällaista noitaa edes olemassa vai sepittikö Leland kaiken. Tai jos noita olikin, niin oliko hän "oikea noita" ja kertoiko hän sen mitä totuutena piti vai ei? Kiinnitin myös huomiota mielenkiintoiseen seikkaan The Inner Temple of Witchcraft -kirjassa. Täällä nimittäin on historiajanalla kohta 1313 Dianan tyttären Aradian oletettu syntymä. Lisäksi täällä on väite, että inkvisition merkintöjen mukaan noituus lisääntyi noihin aikoihin Italiassa. (mikä tukisi väitettä, että Aradia todella olisi ollut olemassa)

Tuota väitettä (eikä sitä, että ovatko inkvisition merkinnät oikeita) ei kuitenkaan pääse varmuudella tarkistamaan mistään, mutta yhden asian voi tarkistaa. Nimittäin sen, mitä Leland on kirjoittanut ennen Aradian kirjoittamista. Hän nimittäin oli kirjoittanut Etruscan Magic & Occult Remedies ja Legends of Florence-teokset, joissa kuvasi noidat väärinymmärrettyinä Jumalattaren seuraajina. Joten hieman ihmetyttää, miksi Aradia on kirjana niin täynnä antikristinuskoa ja esittää noidat juurikin siinä valossa, missä kristinusko heidät näkee? Miksi tuo äkillinen muutos?

Siihen ei voi tietää vastausta, eikä myöskään Aradian alkuperään, joten siksi on pitäydyttävä niissä seikoissa, jotka todeksi tiedämme. Aradian on kirjoittanut Leland ja Doreen Valiente on muotoillut siinä ollutta tekstiä vuonna 1955, muodostaen sen Jumalattaren neuvon, jonka me tänä päivänä tunnemme ja joka myös vastaa wiccan arvo- ja aatemaailmaa. Toisin kuin Lelandin kirjassa ollut teksti. (Suoraan sanottuna minua ahdistaa isolta osalta koko kirja, koska se on niin kaukana arvomaailmaltaan siitä, mitä noituus oikeasti on.)

Minulla ei ole mitään lähdettä, missä olisi Doreen Valienten alkuperäinen versio, mutta minulla on kaksi erilaista versiota siitä tekstistä. Toinen on Lady Sheban varjojen kirjasta ja toinen joka on Starhawkin muotoilema versio. En tiedä onko tuo Lady Sheban varjojen kirjassa ollut versio alkuperäinen, koska kyseisessä kirjassa ei mainita asiasta mitään. Lady Sheban kirjassa ollut versio menee kuitenkin näin: (vahvennetulla kohdat, jotka eroavat Starhawkin versiosta)

Listen to the words of the Great Mother, who was of old, called amongst men, Artemis, Astarte, Dione, Mulisine, Aphrodite, Cerridwen, Diana, Arionhod, Bride, and by many other names. At mine Altar, the youths of Lacedemon in Sparta made due sacrifice.

Whenever ye have need of anything, once in the mont and better it be when the Moon is Full, then shall ye assemble in some secret place and adore the Spirit of Me, who am Queen of all the Witcheries. There shall ye assemble, who are feign to learn all sorceries who have not as yet won my deepest secrets. To these will I teach that which is as yet unknown. And ye shall be free from all slavery and as a sign that ye ve really free, ye shall sing, feast, and make music, all in my precense. For mine is the ecstasy of the Spirit and mine is also joy on earth. For my Law is love unto all beings.

Keep pure your highest ideals, strive ever towards them. Let none stop you or turn you aside. For mine is the secret that opens upon the door of youth and mine is the Cup of the Wine of Life and the Cauldron of Cerridwen, which is the Holy Grail of Immortality. I am the Gracious Goddess who gives the gift of joy unto the heart of man upon earth. I give the knowledge of the Spirit Eternal, and beyond death I give peace and freedom and reunion with those that have gone before. Nor do I demand aught or sacrifice, for behold I am the Mother of all things, and my love is poured out upon the earth.

Hear ye the words of the Star Goddess. She, in the dust of whose feet are the Hosts of Heaven, whose body encircleth the universe.

I, who am the beaty of the Green Earth and the White Moon amongst the stars and the mystery of the Waters, and the desire of the heart of man; I call unto thy soul to arise and come unto me. For I am the Soul of Nature who giveth life to the universe; from me all things proceed and unto me all things must return.

You, beloved of the Gods and men, whose innermost divine self shall be enfolded in the raptures of the Infinite, let my worship be in the heart. Rejoiceth, for behold, all acts of love and pleasure are my rituals; therefore, let there be beauty and strength - power and compassion - honor and humility, mirth and reverence - within you. And thou who thinkest to seek me, know that thy seeking and yearning avail thee not, unless thou knowest the mystery - that if that which thou seekest thou findeth not within thyself, thou wilt never find it without thee. For behold! I have been with thee from the befinning, and I am that which is attained at the end of desire!

Sitten niihin eroavaisuuksiin Starhawkin version ja tuon yllä olevan välillä.

Ensimmäistä vahvennettua tekstiä ei ole Starhawkin versiossa ollenkaan. Toisekseen, Starhawkin versiossa on muoto Queen of all the wise, ei siis witcheries, kuten tuossa toisessa. Starhawkin versiossa ei myöskään ole tuota tekstiä mikä alkaa välittömästi sanasta witcheries. Sen sijaan tässä tekstissä on hieman yllättäen siirrytty suoraan tuohon "laulamiseen ja juhlimiseen", kun Starhawkin versiossa merkkinä vapaudesta pitäisi olla alaston ja vasta sen jälkeen seuraa kehoitus laulaa ja juhlia ja tekstit jatkuvat yhteneväisinä. Loput vahvennukset ovat sellaisia kohtia, joita Starhawkin versiossa ei ole.

Näitä eroavaisuuksia lukuunottamatta tekstit ovat siis lähes sanalleen yhtenevät ja ainoat erot syntyvät siitä, onko käytetty nyky-englantia vai vanhaa englantia.

Olisi varsin mielenkiintoista tietää, miksi Lady Sheban kirjassa olevassa versiossa ei puhuta mitään alastomuudesta, mutta Starhawkin versiossa se sitten taas on. Aivan kuten oli Aradiassakin (jonka yhteydessä pitää muistaa, että sen kirjan teksteillä on varsin vähän tekemistä sen uskon kanssa, mikä meillä nykypäivänä on).

Minulla olisi ollut nämä molemmat versiot myös suomenkielisinä, mutta päätin laittaa ne tähän alkuperäiskielellä, ettei tule mitään käännöskukkasia merkitystä muuttamaan. En itse asiassa olekaan koskaan käynyt suomennuksia sana sanalta läpi verratakseni mahdollisia eroja, kuten tein nyt näiden kahden version välillä.

Tekstien jäljitettävissä oleva alkuperä on siis ihmisissä, mutta jotenkin Jumalattaren neuvoon tulee helposti suhtauduttua "jumallisena tekstinä", aivan kuten kristityt suhtautuvat raamattuunsa. Tai en tiedä onko asia näin muilla, mutta ainakin minulla itselläni se on. Tämä teksti pitää sisällään niitä näkemyksiä ja henkisiä opetuksia, joita wiccassa on.

On vähän muna-kana-kysymys, että liikuttaako tämä teksti sieluani niin paljon, koska se on yhtenevä niiden käsitysten kanssa, joita minulla on maailmasta vai onko minulla nämä käsitykset maailmasta siksi, että tämä teksti (muiden joukossa) on joskus kauan sitten liikuttanut sieluani? Joka tapauksessa minulle tulee aina hyvä olo lukiessani tätä ja tunnen liikkuvani suurten salaisuuksien äärellä.

Minusta Jumalattaren neuvosta paistaa läpi se, mikä wiccassa on parasta. Elämä tulee elää täydesti eikä mitään elämän osa-aluetta tarvitse hävetä tai yrittää tukahduttaa. Jumaluus nähdään rakastavana tahona, eikä rangaistusta tai uhrausta vaadita. Toisaalta on myös pyrittävä henkiseen kehitykseen, pidettävä kiinni ihanteista ja pyrittävä niitä kohti.

Lopuksi on ihan pakko todeta, että tällaista tekstiä luettuaan, kun menee lukemaan jotakin raamatun tekstiä, on hieman ymmällään miten he voivat nähdä Jumalansa rakastavana, kun kirjassa, jota he pitävän Jumalan sanana, on sellaista tekstiä kuin siellä on? En halua tässä mitenkään väheksyä kristinuskoa tai mitään, mutta tämä seikka on minua aina ihmetyttänyt.

Mitä ajatuksia Jumalattaren lupaus-teksti on teissä herättänyt? Sehän on siinä muodossa, kuin puhujana olisi itse Jumalatar, mutta kirjoittajaksi tiedetään varmuudella ihmiset. Hämmentävänä puolena tosin se, että alkuperässä on hämäräperäisyyksiä...

***

Ensi viikolla luvassa raporttia siitä miten opiskelu ITW:n parissa on sujunut. Kuukausi on nyt tahkottu ensimmäistä oppituntia :)