Hei,
viime postauksessa olikin jo puhetta siitä, minkälaisia harhakuvia wiccasta maailmassa liikkuu, pitkälti viihdeteollisuuden tulkintojen takia. Hässäkkäähän ei yhtään helpota se, että wicca ja noituus myös joskus sekoitetaan ja olen jopa törmännyt termiin wiccanoita. Sitten on vielä se magia ja rituaalit. Ja rituaalimagia!
Wicca on siis, kuten jo aiemmin todettiin, elämänkatsomus/uskonto. Kun omaat tietyt käsitykset maailmasta, voit luokitella itsesi wiccaksi. Se mitä noihin käsityksiin kuuluu, on aika väljästi määriteltyä verrattuna moniin muihin elämänkatsomuksiin. Niinpä ne käsitykset maailmasta on loppuunsa aika nopeasti sanottu perusteoksissa ja kun kirjan otsikkona on jotakin tyyliin "Advanced Wicca", kyseisessä teoksessa on todennäköisesti otettu syväluotaus vain muutamaan wiccaan liittyvään perusasiaan. Jonkin verran poissuljentaa pystyy kuitenkin harrastamaan. Christowicca ei mielestäni ole wiccaa, koska kristinusko ja wicca ovat keskenään niin eroavaiset. Jos uskoo kristinuskon juttuihin, ei voi olla samalla wicca. Sen sijaan, jos toinen nimittää jumaluuksiaan eri nimellä kuin toinen, ei siinä ole ongelmaa, koska wiccaan kuuluu polyteismi.
Näin, siis aatemaailma. Siitä on kyse. Ei siitä, heilutteletko athameasi jokaisena esbatina ja sapattina kehässä. Niin kuin ei liene kristitynkään usko kiinni siitä, käykö hän kirkossa joka sunnuntai. Tästä pääsemmekin sujuvasti rituaaleihin. Rituaali tarkoittaa uskonnollisen toimituksen tai muun juhlamenon vakiintunutta suoritustapaa tai tällaista toimitusta, varsinkin palvontamenoja. Niinpä jumalanpalvelus, joulusauna tai vaikka lukion penkkarit, ovat rituaaleja siinä missä kehän luominen Samhainina.
Joskus tuntuu, että wiccaa kiedotaan liiaksikin mystiseen usvaverhoonsa. On varmaankin jälleen viihdeteollisuuden tuotetta, että ensimmäinen assosiaatio rituaalista on juurikin kynttilät, tikari, jonkin sortin alttari ja lattiassa oleva pentagrammi. Noh, onneksi sitä verhoa voi hieman nostella näin ja kertoa, ettei loppujen lopuksi ole muusta kyse kuin vakiintuneista tavoista juhlistaa niitä asioita, joihin wiccalaiset uskovat.
Magia on sanana ja käsitteenä vieläkin pahempia ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä aiheuttava kuin rituaali. Itse omistan yhden kirjan, joka on kokonaan keskittynyt kertomaan kuinka magia toimii, sen toimintaperiaatteet ovat aika monimutkaisia. Jos nyt lyhyessä postauksessa asiaan ottaa kantaa, niin yksinkertaistettuna magiassa on kyse siitä, että ulkoisin ärsykkein (esimerkiksi kynttilät, riimut, yrtit) vaikutetaan mielen tiedostamattomiin osiin, jotka sitten toteuttavat halutun muutoksen. Jollain tavalla kyse on itsesuggestiosta, mutta toisaalta olen myös huomannut, että magialla voi vaikuttaa itsen ulkopuolisiinkin tapahtumiin. Uskon vahvasti, että se miten magia toimii, selvitetään joku päivä tieteen avulla. Vielä sitä ei kuitenkaan ole ilmeisesti juurikaan tutkittu tai sitten ei ole ollut olemassa tutkimusvälineitä, jotka osaisivat rekisteröidä sillä olemassaolon tasolla tapahtuvat muutokset, jossa magia toimii.
Mielen voimaa sinänsä on kuitenkin jo tutkittu. Esimerkiksi urheilijoiden on todettu päässeen parempiin tuloksiin, kun he ovat mielessään kovasti keskittyneet ajatukseen onnistuneesta suorituksesta. Itsesuggestiota sekin. Jotenkin niin sanotusti ajatuksen voimalla voi vaikuttaa tuleviin tapahtumiin. Jos heräät ajatellen, että tästä tulee hyvä päivä, sitä se todennäköisesti tulee olemaan. Magiassa jännää, ja toistaiseksi selittämätöntä, on kuitenkin se, että se toimii myös tasoilla, joilla itse ei aktiivisesti ajatellut sen toimivan. Magiassa pikemminkin asetetaan päämäärä ja annetaan sitten niin sanotusti "mailmankaikkeuden/jumaluuden/mielen/minkä ikinä" tuoda meille tuo päämäärä. Hyvin usein päämäärän saavuttaa tavalla, jota ei odottanut. Ja yhtä usein, tapa jolla päämäärän saavutti, oli lopputuloksen kannalta parempi, kuin se tapa, jolla itse ensin ajattelit päämäärääsi pääseväsi.
Miksi magiassa sitten käytetään juuri tiettyjä symboleita? Luulen, että yksinkertaisesti siksi, että niihin on helpompi uskoa. En voisi alkaa kantaa mukanani nappia ja vakaasti uskoa sen suojelevan minua, mutta jotenkin kun kyse onkin pentagrammista, vuosituhansia vanhasta suojelun symbolista, siihen puolestaan onkin helpompi uskoa. Ja omalla kohdalla asiaa tietenkin vahvistavat toimineet suojelusloitsut, joiden osana olen käyttänyt pentagrammia.
Noituudesta puhutaan silloin, kun magian keinoin muutetaan maailmaa. Oikeastaan noituus (witchcraft) on mielestäni synonyymi magian käyttämiselle. Noituuteen kuuluu tietotaito siitä, miten magia toimii. Mitä pitää tehdä, että luomasi loitsu toimii? Mitä aineksia pitää käyttää, jos tavoitteena on esimerkiksi työpaikan saanti? Wiccat monesti harjoittavat noituutta, eli muokkaavat maailmaa magialla. Wicca voi olla, vaikkei noituutta harjoittaisikaan. Se ei näet ole mitenkään pakollinen osa wiccan maailmankatsomusta. Ja sitten on ihmisiä, jotka harjoittavat noituutta, olematta wiccoja. He haluavat saavuttaa jotakin ja käyttävät keinona noituutta, mutta eivät ole mitenkään sitoutuneita wiccan ajatusmaailmaan. Minun käsitys on, että noituudella voi vahingoittaa toista. Niinpä joku wiccaan sitoutumaton voisi niin tehdäkin. Mutta ei wicca, jonka maailmankuvaan kuuluu käsky: tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita (itseäsi tai toisia, et ajatuksin, et teoin, etkä sanoin).
Joku saattaa olla sitä mieltä, että on jotenkin kamalaa rationalisoida magiaa. Näin kerran sellaisen Nemi-stripin. Nemin painajaisessa joku velhon näköinen saarnasi "ei se ole taikuutta, se on tiedettä, fysiikkaa...". Niin. Onhan se ajatuksena mukavan mystinen. Kietoa itsensä lapsenomaiseen maailmaan, jossa ihmeitä tapahtuu. Jäädä tuijottelemaan kuuta ja miettiä maailman olemusta. Kyllä minäkin sitä harrastan. Ajattelen sen liikuttavan jotain minussa sielutasolla.
Harrastan kuitenkin myös rationalisointia, koska kun tietää, mitä tekee, saavuttaa tavoitteensa paremmin. Magian pohjimmainen idea on saavuttaa jokin tavoite. Siinä on myös se puoli, että olisi niin mukava päästä siitä "hullun leimasta", minkä melkein heti otsaansa saa, jos kertoo harjoittavansa noituutta. Sitä en muuten yleensä kerrokaan. Jos myönnän olevani wicca ja siitä seuraa jatkokysymyksiä, puhun pelkästään maailmankatsomuksellisista asioista. Ainakin niin kauan, ellei joku kysy tarkalleen magiasta ja noituudesta. Silloin vastaukseni on jotakuinkin samanlainen kuin mitä yllä selitin siitä, miten magia toimii.
Jos tämäkin asia olisi tieteellisesti selvitetty, olisi niin paljon helpompaa. Mutta elämä ei aina ole helppoa. Eikä aina kannata jäädä odottamaan, että virallinen taho on kanssasi samaa mieltä. Joskus riittää se, että tietää itse, että jokin toimii. Niinpä minäkin harjoitan noituutta, koska tiedän sen toimivan. Ei minua liikuta jos joku sanoo sen olevan mahdotonta. Minun elämääni se on muuttanut. Vähän niin kuin karppaus. Ensimmäinen asia, joka minua oikeasti laihduttaa ilman nälkää ja josta on elämäntavaksi (lyhyen kuurin sijaan), vaikka viralliset tahot haraavatkin vastaan minkä kerkeävät, samaten huolestuneet ystävät, mutta minä vain porskuttelen menemään onnellisena. Koska minä tiedän, että se toimii, vaikken osaakaan heittää lääketieteellisesti pätevää kemiallista kaavaa epäilijöiden eteen.
viime postauksessa olikin jo puhetta siitä, minkälaisia harhakuvia wiccasta maailmassa liikkuu, pitkälti viihdeteollisuuden tulkintojen takia. Hässäkkäähän ei yhtään helpota se, että wicca ja noituus myös joskus sekoitetaan ja olen jopa törmännyt termiin wiccanoita. Sitten on vielä se magia ja rituaalit. Ja rituaalimagia!
Wicca on siis, kuten jo aiemmin todettiin, elämänkatsomus/uskonto. Kun omaat tietyt käsitykset maailmasta, voit luokitella itsesi wiccaksi. Se mitä noihin käsityksiin kuuluu, on aika väljästi määriteltyä verrattuna moniin muihin elämänkatsomuksiin. Niinpä ne käsitykset maailmasta on loppuunsa aika nopeasti sanottu perusteoksissa ja kun kirjan otsikkona on jotakin tyyliin "Advanced Wicca", kyseisessä teoksessa on todennäköisesti otettu syväluotaus vain muutamaan wiccaan liittyvään perusasiaan. Jonkin verran poissuljentaa pystyy kuitenkin harrastamaan. Christowicca ei mielestäni ole wiccaa, koska kristinusko ja wicca ovat keskenään niin eroavaiset. Jos uskoo kristinuskon juttuihin, ei voi olla samalla wicca. Sen sijaan, jos toinen nimittää jumaluuksiaan eri nimellä kuin toinen, ei siinä ole ongelmaa, koska wiccaan kuuluu polyteismi.
Näin, siis aatemaailma. Siitä on kyse. Ei siitä, heilutteletko athameasi jokaisena esbatina ja sapattina kehässä. Niin kuin ei liene kristitynkään usko kiinni siitä, käykö hän kirkossa joka sunnuntai. Tästä pääsemmekin sujuvasti rituaaleihin. Rituaali tarkoittaa uskonnollisen toimituksen tai muun juhlamenon vakiintunutta suoritustapaa tai tällaista toimitusta, varsinkin palvontamenoja. Niinpä jumalanpalvelus, joulusauna tai vaikka lukion penkkarit, ovat rituaaleja siinä missä kehän luominen Samhainina.
Joskus tuntuu, että wiccaa kiedotaan liiaksikin mystiseen usvaverhoonsa. On varmaankin jälleen viihdeteollisuuden tuotetta, että ensimmäinen assosiaatio rituaalista on juurikin kynttilät, tikari, jonkin sortin alttari ja lattiassa oleva pentagrammi. Noh, onneksi sitä verhoa voi hieman nostella näin ja kertoa, ettei loppujen lopuksi ole muusta kyse kuin vakiintuneista tavoista juhlistaa niitä asioita, joihin wiccalaiset uskovat.
Magia on sanana ja käsitteenä vieläkin pahempia ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä aiheuttava kuin rituaali. Itse omistan yhden kirjan, joka on kokonaan keskittynyt kertomaan kuinka magia toimii, sen toimintaperiaatteet ovat aika monimutkaisia. Jos nyt lyhyessä postauksessa asiaan ottaa kantaa, niin yksinkertaistettuna magiassa on kyse siitä, että ulkoisin ärsykkein (esimerkiksi kynttilät, riimut, yrtit) vaikutetaan mielen tiedostamattomiin osiin, jotka sitten toteuttavat halutun muutoksen. Jollain tavalla kyse on itsesuggestiosta, mutta toisaalta olen myös huomannut, että magialla voi vaikuttaa itsen ulkopuolisiinkin tapahtumiin. Uskon vahvasti, että se miten magia toimii, selvitetään joku päivä tieteen avulla. Vielä sitä ei kuitenkaan ole ilmeisesti juurikaan tutkittu tai sitten ei ole ollut olemassa tutkimusvälineitä, jotka osaisivat rekisteröidä sillä olemassaolon tasolla tapahtuvat muutokset, jossa magia toimii.
Mielen voimaa sinänsä on kuitenkin jo tutkittu. Esimerkiksi urheilijoiden on todettu päässeen parempiin tuloksiin, kun he ovat mielessään kovasti keskittyneet ajatukseen onnistuneesta suorituksesta. Itsesuggestiota sekin. Jotenkin niin sanotusti ajatuksen voimalla voi vaikuttaa tuleviin tapahtumiin. Jos heräät ajatellen, että tästä tulee hyvä päivä, sitä se todennäköisesti tulee olemaan. Magiassa jännää, ja toistaiseksi selittämätöntä, on kuitenkin se, että se toimii myös tasoilla, joilla itse ei aktiivisesti ajatellut sen toimivan. Magiassa pikemminkin asetetaan päämäärä ja annetaan sitten niin sanotusti "mailmankaikkeuden/jumaluuden/mielen/minkä ikinä" tuoda meille tuo päämäärä. Hyvin usein päämäärän saavuttaa tavalla, jota ei odottanut. Ja yhtä usein, tapa jolla päämäärän saavutti, oli lopputuloksen kannalta parempi, kuin se tapa, jolla itse ensin ajattelit päämäärääsi pääseväsi.
Miksi magiassa sitten käytetään juuri tiettyjä symboleita? Luulen, että yksinkertaisesti siksi, että niihin on helpompi uskoa. En voisi alkaa kantaa mukanani nappia ja vakaasti uskoa sen suojelevan minua, mutta jotenkin kun kyse onkin pentagrammista, vuosituhansia vanhasta suojelun symbolista, siihen puolestaan onkin helpompi uskoa. Ja omalla kohdalla asiaa tietenkin vahvistavat toimineet suojelusloitsut, joiden osana olen käyttänyt pentagrammia.
Noituudesta puhutaan silloin, kun magian keinoin muutetaan maailmaa. Oikeastaan noituus (witchcraft) on mielestäni synonyymi magian käyttämiselle. Noituuteen kuuluu tietotaito siitä, miten magia toimii. Mitä pitää tehdä, että luomasi loitsu toimii? Mitä aineksia pitää käyttää, jos tavoitteena on esimerkiksi työpaikan saanti? Wiccat monesti harjoittavat noituutta, eli muokkaavat maailmaa magialla. Wicca voi olla, vaikkei noituutta harjoittaisikaan. Se ei näet ole mitenkään pakollinen osa wiccan maailmankatsomusta. Ja sitten on ihmisiä, jotka harjoittavat noituutta, olematta wiccoja. He haluavat saavuttaa jotakin ja käyttävät keinona noituutta, mutta eivät ole mitenkään sitoutuneita wiccan ajatusmaailmaan. Minun käsitys on, että noituudella voi vahingoittaa toista. Niinpä joku wiccaan sitoutumaton voisi niin tehdäkin. Mutta ei wicca, jonka maailmankuvaan kuuluu käsky: tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita (itseäsi tai toisia, et ajatuksin, et teoin, etkä sanoin).
Joku saattaa olla sitä mieltä, että on jotenkin kamalaa rationalisoida magiaa. Näin kerran sellaisen Nemi-stripin. Nemin painajaisessa joku velhon näköinen saarnasi "ei se ole taikuutta, se on tiedettä, fysiikkaa...". Niin. Onhan se ajatuksena mukavan mystinen. Kietoa itsensä lapsenomaiseen maailmaan, jossa ihmeitä tapahtuu. Jäädä tuijottelemaan kuuta ja miettiä maailman olemusta. Kyllä minäkin sitä harrastan. Ajattelen sen liikuttavan jotain minussa sielutasolla.
Harrastan kuitenkin myös rationalisointia, koska kun tietää, mitä tekee, saavuttaa tavoitteensa paremmin. Magian pohjimmainen idea on saavuttaa jokin tavoite. Siinä on myös se puoli, että olisi niin mukava päästä siitä "hullun leimasta", minkä melkein heti otsaansa saa, jos kertoo harjoittavansa noituutta. Sitä en muuten yleensä kerrokaan. Jos myönnän olevani wicca ja siitä seuraa jatkokysymyksiä, puhun pelkästään maailmankatsomuksellisista asioista. Ainakin niin kauan, ellei joku kysy tarkalleen magiasta ja noituudesta. Silloin vastaukseni on jotakuinkin samanlainen kuin mitä yllä selitin siitä, miten magia toimii.
Jos tämäkin asia olisi tieteellisesti selvitetty, olisi niin paljon helpompaa. Mutta elämä ei aina ole helppoa. Eikä aina kannata jäädä odottamaan, että virallinen taho on kanssasi samaa mieltä. Joskus riittää se, että tietää itse, että jokin toimii. Niinpä minäkin harjoitan noituutta, koska tiedän sen toimivan. Ei minua liikuta jos joku sanoo sen olevan mahdotonta. Minun elämääni se on muuttanut. Vähän niin kuin karppaus. Ensimmäinen asia, joka minua oikeasti laihduttaa ilman nälkää ja josta on elämäntavaksi (lyhyen kuurin sijaan), vaikka viralliset tahot haraavatkin vastaan minkä kerkeävät, samaten huolestuneet ystävät, mutta minä vain porskuttelen menemään onnellisena. Koska minä tiedän, että se toimii, vaikken osaakaan heittää lääketieteellisesti pätevää kemiallista kaavaa epäilijöiden eteen.
Näin kevyillä aiheilla tänään. Tuulikki toivottelee aurinkoista syyspäivää ja palaa areenalle ensi maanantaina Esbat-aiheisella postauksella.
Erittäin hienoja kuvia. Hienoa oli tekstikin.
VastaaPoistaKiitos kaunis ^_^
PoistaUskonto on niin voimakas käsitteenä. Monelle niin henkilökohtainen, että erimielisyydet Jumalista aiheuttavat sotia. Elämänkatsomus ja oma henkilökohtainen tunne siitä, mikä on oikeaa ja mikä liikuttaa omaa "sielua", tietoisuutta ja energioita on jokaisella omansa. Vaikka sitten sillä kristityllä superuskovaisella, joka paasaa asematunnelissa Jeesuksen tulemisesta, se on hänelle henilökohtaista ja vahvaa tunnetta siitä, että Jeesus on herra ja pelastaja, tärkeää. Itse tutustuin Wiccalaisuuteen vasta hetki sitten, lähinnä kun eräs randomaalinen henkilö johon tutustuin mainitsi siitä. Olen koko elämäni tuntenut kaikenlaiset uskonnot vieraana, mikään ei ole tuntunut vaikuttavan mitenkään minuun, kutsuvan millään tavalla. Olen ollut aina ihminen, jolle luonto, sen äänet, tuoksut, erilaiset valot ja varjot, eläimet ja elementit ovat vaikuttaneet vahvasti. Äitini isoäiti oli oman aikansa "kummajainen". Siihen aikaan oli outoa jos ei käynyt kirkossa, tai ajatteli hieman erilailla,( vaikka Suomessa pakanauskonnot ja tietynlaiset uskomukset hengistä ja mystisistä olennoista ovatkin olleet vahvasti läsnä kristinuskon vaikutuksesta huolimatta), häntä pidettiin outona, kun hän kulki luonnossa, piti yllä tietoa ja osaamista yrttien käytästä, teki salvoja ja sekoituksia, seurasi kuun liikkeitä ja ne olivat hänelle tärkeitä. Lapsesta asti olen saanut oppia metsän kasvien erilaisista käyttötarkoituksista, siitä, miten erilaiset elementit vaikuttavat meihin, ja miten ihmisen omia energioita voi siirtää muihin kohteisiin vaikkapa parantamisen tarkoituksena. Minulle se kaikki on ollut aina hyvin luontaista ja omaa. Samaa perintöä olen antanut omille lapsilleni, kävelemme metsässä, opetan erilaisista kasveista, eläimistä ja siitä miten jokaista elävää olentoa, ja asiaa pitää kunnioittaa, ja suojella. Henkilö jonka kanssa näistä juttelin, otti puheeksi Wiccan koska hänestä minun elämäntapani ja uskomukseni ovat lähellä.. lähestyttyäni aihetta, olen yllättynyt että on oikeasti ihmisiä jotka tekevät rituaaleja eri kuun vaiheissa ja toimivat jopa ryhminä, coveneina joissa on papittaria ja pappeja.. En ole wicca, eikä minusta varmaan sellaista koskaan tule.. Tajusin, että tämähän on kulkenut suvussa ties kuinka kauan, Äitini isoäiti oli kuitenkin syntynyt v.1912, saanut oman tietonsa omalta mummoltaan, ja niin edelleen. Kun hän sitten kuoli v. 2001, minun äitini äiti jatkoi ohjaamista ja opastamista energioiden ja elementtien ja kuun ja yrttien ja muun kanssa.
VastaaPoistaMielestäni jokaisen omaa henkilökohtaista uskoa pitää kunnioittaa, se on kuitenkin oman henkisyyden ilmentämistapa, kunhan oma usko ja sen ilmentäminen vain ei satuta/häiritse muita kanssaihmisiä.. Erimieltä voi olla, sovussakin :)
Kiitos kommentistasi ^_^ Mielenkiintoista kuulla tuosta taustastasi.
PoistaJännästi kerrot. : ) Hyvä blogi.
VastaaPoistaKiitos :)
Poista