Hei,
mun mobiililaajakaista on taas kuin mummo hartiaan asti ulottuvassa lumihangessa, mutta yritetään.
Parin päivän päästä kuu on taas täysi ja on wiccalaisten aika viettää esbatia. Oletteko joskus ihmetelleet miksi täydenkuun juhlaa sanotaan esbatiksi? Se tulee ranskan sanasta esbattiere, joka tarkoittaa (englanniksi to frolic) vapaasti käännettynä leikkisästi ja vapaasti/estottomasti käyttäytymistä. Sanana esbattiere siis kuvaa hyvin sitä, minkälaista wiccalainen täydenkuun juhla parhaimmillaan on. Ja vaikka wicca onkin uskontona nuori, magiaa on toki harjoitettu pidempäänkin ja sen harjoittajat, noidat tavanneet täydenkuun öinä, koska mahdollisten vainojen takia toiminta on tullut kätkeä varjoihin.
Esbat onkin ensisijaisesti covenin tapaamishetki ja tilanne, jossa voi harjoittaa magiaa tai vaikkapa meditoida. Se on hetki, jolloin tavoitellaan magian keinoin jotakin elämään tai sitten se voi olla myös aikaa, jolloin kurkotellaan omaa henkistä kasvua kohti. Joka tapauksessa täydenkuun aikaan kuun voima on suurimmillaan ja niinpä kaikki harjoitettu magia on tehokkaampaa. Siinä missä sapatit ovat juhlahetkiä, joilla on selkeä teema, esbat on 13 kertaa vuodessa toistuva hetki, jolloin on ideaalisinta työskennellä magian parissa.
Lyhyt lainaus the Charge of the Goddess-tekstistä:
"Whenever ye have need of anything, once in the month, and better it be when the Moon is full, then ye shall assemble in some secret place an adore the spirit of me, who am Queen of all Witcheries."
Sekin tavallaan käskee jättämään magian harjoittamisen täydenkuun ajalle. Tietenkin tiedämme, että Charge of the Goddess on Doreen Valianten käsialaa, eikä suoraan Jumalattarelta, mutta siihen on kuitenkin koottu uskontomme perusjuttuja. Se, että magian harjoitus olisi hyvä keskittää täydenkuun aikaan, on yksi niistä.
Joskus toki voi olla tilanne, ettei voi odottaa seuraavaan täysikuuhun tai että tarve oli niin yllättävä, ettei sitä voinut ennakoida edellisen täydenkuun aikaan. Silloin joutuu harjoittamaan magiaa muulloin, kun täydenkuun aikaan. Suosittelen kuitenkin varovaisuuteen, kasvavan ja vähenevän kuun energiat ovat erilaisia, kuin täydenkuun energiat.
Täydenkuun aika on toki magian harjoittamisen ohella hyvää aikaa antaa ajatuksia Jumalattarelle. Sapatit ovat niin sanottuja aurinkopyhiä ja niissä jumalan osuus on monesti se, mikä on sapatissa merkityksellistä. Täysikuu on Jumalattaren aikaa. Esbat on minusta jotenkin verrattavissa kristittyjen sunnuntaisiin kirkonmenoihin. Esbatin viettämisen pitäisi tapahtua, kuten kaiken wiccassa, riemuisin mielin ja vapaasta tahdosta, ei koskaan velvollisuuden tunnosta tai pakosta. Niinpä minusta ei tee kenestäkään huonompaa wiccaa, jos nyt ei aivan jokaista esbatia tulisikaan viettäneeksi. Joskus elämäntilanteet eivät vaan anna sille tilaa.
Wiccassa on ainaisena haasteena se, että juhlimme juhlia, joita valtaosa muista ei juhli. Kristityillä on oivasti aikaa ja mahdollisuuksia juhlia omia juhliaan, onhan esimerkiksi jouluna ja pääsiäisenä useita päiviä vapaata töistä. Wiccan arkipäivää sen sijaan on, että täysikuu osuu maanantai- tai tiistai-iltaan ja seuraavana päivänä on vaikkapa tärkeä aamupalaveri töissä tai opiskelijalla tentti. Ei silloin hirveästi voi yötä alkaa valvomaan. Wicca saattaa myös olla tilanteessa, että rituaalit eivät kerta kaikkiaan tule kyseeseen muuna kuin yöaikana. Wicca saattaa nimittäin asua kämppiksen kanssa, jonka hän ei halua todistavan rituaalejaan. Wiccalla saattaa olla perhettä, parhainkin keskittyminen karisee, jos vieressä lapsi ihmettelee "äiti/isä, mitä sinä teet?". Itse olen tämän vuoden kesäkuusta alkaen ollut ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että kukaan kotonani ei rajoita wiccailujani. Asun nimittäin ensimmäistä kertaa yksin. 10 ensimmäistä vuottani wiccana, jouduin niin sanotusti hiippailemaan varjoissa omassa kodissanikin.
Esbatin viettämiseen liittynee traditionaalisella puolella Drawing down the Moon-rituaali. Arvailla pitää, kun ei itse koskaan traditionaaliselle puolelle ole onnistunut pääsemään. Kyseisessä rituaalissa Jumalattaren henki vedetään ylipapittareen ja hän sitten voi puhua covenilaisille. Kirjallisuuden mukaan kehon haltija ikään kuin astuu sivuun kehossaan ja Jumalatar tulee puhumaan hänen kauttaan. Ero on kuulemma niin merkittävä, että asiassa ei voi erehtyä. Tätä en siis itse ole koskaan omakohtaisesti kokenut enkä toisaalta näe siinä järkeäkään yksin wiccaa harjoitettaessa. Mitä hyötyä Jumalattaren olisi tulla kehooni, jos kukaan ei olisi kuuntelemassa ja itse olisin missä lie eetterissä? Mielestäni ylimääräisen hengen kutsuminen kehoon, on asia, jolla ei todellakaan kannata leikkiä. On mielestäni aivan perusteltua, että se jää traditionalistien asiaksi. Heillä on perimätietoa ja rituaalin suorittanee aina henkilö, joka todella tietää mitä tekee. Samoin covenissa on varmasti useampikin henkilö, joka myös tietää mitä tehdä ja miten esimerkiksi saatella ylipapittaren oma henki takaisin. Koko ikänsä yksin wiccaa harjoittaneelle en koskaan suosittelisi edes yrittämään Drawing down the Moon-rituaalia.
Joten, niille, jotka polulla yksin tallustelevat, ohjeena onkin, miettikää tarvitseeko johonkin asiaan elämässänne puuttua magian keinoin? Jos tarvitsee, valmistelkaa loitsu huolella ja suorittakaa se täydenkuun aikaan. Jos mitään mihin haluaisit puuttua magian keinoin, ei ole, voit aivan hyvin kehän nostamisen jälkeen keskittyä vaikkapa miettimään millaisena itse näet Jumalatteren, mitä hän sinulle edustaa? Tai missä asiassa haluaisit itse kehittyä henkisesti? Kun olet mietiskellyt tarpeeksi, nauti varaamasi juoma ja ruoka ja pura kehä. Ei esbatin viettäminen sen vaikeampaa ole.
Itse varmaankin keskityn tänä esbatina tuohon mietiskelypuoleen. Elämässäni on myllertänyt sen verran lahjakkaasti, että tehnee todellakin terää. Ja toisaalta, mikään tilanne ei vielä vaadi, että siihen pitäisi puuttua magian keinoin.
Ihanaa täydenkuun aikaa, "let your spirit soar in the moonlight", kuten Inkubus Sukkubus lyriikoissaan toteaa.
Seuraava postaus luvassa 18.10. aiheenaan miten wicca näkyy wiccalaisen kotona.
mun mobiililaajakaista on taas kuin mummo hartiaan asti ulottuvassa lumihangessa, mutta yritetään.
Parin päivän päästä kuu on taas täysi ja on wiccalaisten aika viettää esbatia. Oletteko joskus ihmetelleet miksi täydenkuun juhlaa sanotaan esbatiksi? Se tulee ranskan sanasta esbattiere, joka tarkoittaa (englanniksi to frolic) vapaasti käännettynä leikkisästi ja vapaasti/estottomasti käyttäytymistä. Sanana esbattiere siis kuvaa hyvin sitä, minkälaista wiccalainen täydenkuun juhla parhaimmillaan on. Ja vaikka wicca onkin uskontona nuori, magiaa on toki harjoitettu pidempäänkin ja sen harjoittajat, noidat tavanneet täydenkuun öinä, koska mahdollisten vainojen takia toiminta on tullut kätkeä varjoihin.
Esbat onkin ensisijaisesti covenin tapaamishetki ja tilanne, jossa voi harjoittaa magiaa tai vaikkapa meditoida. Se on hetki, jolloin tavoitellaan magian keinoin jotakin elämään tai sitten se voi olla myös aikaa, jolloin kurkotellaan omaa henkistä kasvua kohti. Joka tapauksessa täydenkuun aikaan kuun voima on suurimmillaan ja niinpä kaikki harjoitettu magia on tehokkaampaa. Siinä missä sapatit ovat juhlahetkiä, joilla on selkeä teema, esbat on 13 kertaa vuodessa toistuva hetki, jolloin on ideaalisinta työskennellä magian parissa.
Lyhyt lainaus the Charge of the Goddess-tekstistä:"Whenever ye have need of anything, once in the month, and better it be when the Moon is full, then ye shall assemble in some secret place an adore the spirit of me, who am Queen of all Witcheries."
Sekin tavallaan käskee jättämään magian harjoittamisen täydenkuun ajalle. Tietenkin tiedämme, että Charge of the Goddess on Doreen Valianten käsialaa, eikä suoraan Jumalattarelta, mutta siihen on kuitenkin koottu uskontomme perusjuttuja. Se, että magian harjoitus olisi hyvä keskittää täydenkuun aikaan, on yksi niistä.
Joskus toki voi olla tilanne, ettei voi odottaa seuraavaan täysikuuhun tai että tarve oli niin yllättävä, ettei sitä voinut ennakoida edellisen täydenkuun aikaan. Silloin joutuu harjoittamaan magiaa muulloin, kun täydenkuun aikaan. Suosittelen kuitenkin varovaisuuteen, kasvavan ja vähenevän kuun energiat ovat erilaisia, kuin täydenkuun energiat.
Täydenkuun aika on toki magian harjoittamisen ohella hyvää aikaa antaa ajatuksia Jumalattarelle. Sapatit ovat niin sanottuja aurinkopyhiä ja niissä jumalan osuus on monesti se, mikä on sapatissa merkityksellistä. Täysikuu on Jumalattaren aikaa. Esbat on minusta jotenkin verrattavissa kristittyjen sunnuntaisiin kirkonmenoihin. Esbatin viettämisen pitäisi tapahtua, kuten kaiken wiccassa, riemuisin mielin ja vapaasta tahdosta, ei koskaan velvollisuuden tunnosta tai pakosta. Niinpä minusta ei tee kenestäkään huonompaa wiccaa, jos nyt ei aivan jokaista esbatia tulisikaan viettäneeksi. Joskus elämäntilanteet eivät vaan anna sille tilaa.
Wiccassa on ainaisena haasteena se, että juhlimme juhlia, joita valtaosa muista ei juhli. Kristityillä on oivasti aikaa ja mahdollisuuksia juhlia omia juhliaan, onhan esimerkiksi jouluna ja pääsiäisenä useita päiviä vapaata töistä. Wiccan arkipäivää sen sijaan on, että täysikuu osuu maanantai- tai tiistai-iltaan ja seuraavana päivänä on vaikkapa tärkeä aamupalaveri töissä tai opiskelijalla tentti. Ei silloin hirveästi voi yötä alkaa valvomaan. Wicca saattaa myös olla tilanteessa, että rituaalit eivät kerta kaikkiaan tule kyseeseen muuna kuin yöaikana. Wicca saattaa nimittäin asua kämppiksen kanssa, jonka hän ei halua todistavan rituaalejaan. Wiccalla saattaa olla perhettä, parhainkin keskittyminen karisee, jos vieressä lapsi ihmettelee "äiti/isä, mitä sinä teet?". Itse olen tämän vuoden kesäkuusta alkaen ollut ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että kukaan kotonani ei rajoita wiccailujani. Asun nimittäin ensimmäistä kertaa yksin. 10 ensimmäistä vuottani wiccana, jouduin niin sanotusti hiippailemaan varjoissa omassa kodissanikin.
Esbatin viettämiseen liittynee traditionaalisella puolella Drawing down the Moon-rituaali. Arvailla pitää, kun ei itse koskaan traditionaaliselle puolelle ole onnistunut pääsemään. Kyseisessä rituaalissa Jumalattaren henki vedetään ylipapittareen ja hän sitten voi puhua covenilaisille. Kirjallisuuden mukaan kehon haltija ikään kuin astuu sivuun kehossaan ja Jumalatar tulee puhumaan hänen kauttaan. Ero on kuulemma niin merkittävä, että asiassa ei voi erehtyä. Tätä en siis itse ole koskaan omakohtaisesti kokenut enkä toisaalta näe siinä järkeäkään yksin wiccaa harjoitettaessa. Mitä hyötyä Jumalattaren olisi tulla kehooni, jos kukaan ei olisi kuuntelemassa ja itse olisin missä lie eetterissä? Mielestäni ylimääräisen hengen kutsuminen kehoon, on asia, jolla ei todellakaan kannata leikkiä. On mielestäni aivan perusteltua, että se jää traditionalistien asiaksi. Heillä on perimätietoa ja rituaalin suorittanee aina henkilö, joka todella tietää mitä tekee. Samoin covenissa on varmasti useampikin henkilö, joka myös tietää mitä tehdä ja miten esimerkiksi saatella ylipapittaren oma henki takaisin. Koko ikänsä yksin wiccaa harjoittaneelle en koskaan suosittelisi edes yrittämään Drawing down the Moon-rituaalia.
Joten, niille, jotka polulla yksin tallustelevat, ohjeena onkin, miettikää tarvitseeko johonkin asiaan elämässänne puuttua magian keinoin? Jos tarvitsee, valmistelkaa loitsu huolella ja suorittakaa se täydenkuun aikaan. Jos mitään mihin haluaisit puuttua magian keinoin, ei ole, voit aivan hyvin kehän nostamisen jälkeen keskittyä vaikkapa miettimään millaisena itse näet Jumalatteren, mitä hän sinulle edustaa? Tai missä asiassa haluaisit itse kehittyä henkisesti? Kun olet mietiskellyt tarpeeksi, nauti varaamasi juoma ja ruoka ja pura kehä. Ei esbatin viettäminen sen vaikeampaa ole.
Itse varmaankin keskityn tänä esbatina tuohon mietiskelypuoleen. Elämässäni on myllertänyt sen verran lahjakkaasti, että tehnee todellakin terää. Ja toisaalta, mikään tilanne ei vielä vaadi, että siihen pitäisi puuttua magian keinoin.
Ihanaa täydenkuun aikaa, "let your spirit soar in the moonlight", kuten Inkubus Sukkubus lyriikoissaan toteaa.
Seuraava postaus luvassa 18.10. aiheenaan miten wicca näkyy wiccalaisen kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti