Wiccan koti

Hei,

"...ootko sä nähnyt wiccan kotia? Jos katsot tänne päin, niin wiccan kodin näet."

Minusta on aina suunnattoman mielenkiintoista mennä ensimmäistä kertaa ihmisten koteihin. Koti kertoo todella paljon, millainen sen asukas on. Samaten kirjahylly. Yleisvilkaisun jälkeen minä suuntaan aina kirjahyllylle katsomaan, mitä siellä on. Koti paljastaa ihmisen sellaisena kuin tämä todella on. Myös semmoisia asioita, joita asukas ei itse tajuakaan. Tai asioita, joita asukas kyllä itse tietää olevansa, mutta muut eivät välttämättä. Minun yksi kaveri esimerkiksi ensimmäistä kertaa kodissani käydessään hämmästyi, kun kotini värimaailma on pääosin sinistä ja vihreää.

Hän oli olettanut punaisten (siis silloin, nyt ne on iloisesti mustat) hiusteni ja kokomustan vaatetukseni, musiikkimakuni ja kirjallisuusmakuni perusteella löytävänsä lähinnä viininpunaista, violettia ja mustaa. Mutta ei minun sielunmaailmani ole synkän mystinen, se on pirskahteleva puro ja syvällinen metsä. Siinä on auringon valoa ja tähtien toiveikkuutta. Näin runollisesti ilmaisten. Arkisesti minua kuvaillaan yleensä sanoilla vilpitön, iloinen, älykäs ja viisas. Kaksi viimeistä johtuvat varmaankin harhaluulosta, että lukutoukka olisi oppinut jotain lukemastaan...

Jos näet ihmisellä kaulassa pentagrammin, on olemassa suuri todennäköisyys, että sen kantaja on wicca. Ainakin kaikki, joilta minä olen asiaa kysynyt, ovat sanoneet olevansa. Mutta miltä näyttää wiccan koti? Onko siellä jotakin mikä paljastaa tämän puolen hänen sielunelämästään? Katsotaanpa miltä minun kotini näyttää.

Ensin se paljastavin. Kirjahylly. Siinä on kaksi riviä wiccakirjallisuutta. Hyvin paljastavaa. Todennäköisesti vastaavaa kokoelmaa ei löydä muun kuin wiccan kodista. Uskontotieteilijällä saattaa olla pari kirjaa, mutta hänellä on niitä myös koskien muita uskontoja. Hyllystäni löytyy myös paljon kaikkia tarukirjoja ja fantasiakirjallisuutta, mutta niitä nyt voi löytyä noista aiheista kiinnostuneiden ihmisten hyllyistä muutenkin. Ne eivät siis leimaa ketään wiccaksi, mutta wiccalla niitä kuitenkin todennäköisesti siellä on (etenkin Avalonin usvat-nimiset kirjat). Hyllystä saattaa löytyä myös koko joukko okkulttisia kirjoja tai jotain feng shuita tai parapsykologiaa. Minulta löytyy nämä kaikki.

Kirjahyllyni päällä puolestaan on noidankattilani. Eli pata. Ei jätä paljon arvailun varaa. Tai no, kai sellainen jollakin voisi olla, jota aihe kiehtoo tai jonka mielestä se on hauskannäköinen esine. Eihän se, että jollakin on vaikkapa lohikäärmepatsas, tee hänestä lohikäärmettä. (heh heh, eiks oo tosi hauska vitsi) Miksi siis noidankattilakaan tekisi kenestäkään noitaa tai wiccaa? Mutta yhdessä niiden wiccakirjojen kanssa...

Wiccalle luonto on tärkeä. Siksi wiccan kodista saattaa löytyä paljonkin juttuja, jotka jotenkin liittyvät luontoon. Minulla on esimerkiksi kaksi tällaista isoa taulua. Lisäksi kannettavani vieressä seinällä on valokuva metsästä. Unohdun joskus tuijottelemaan sitä, kun olisi tarkoitus saada jotain aikaankin koneella. Kannettavani taustakuva puolestaan vaihtelee aina vuodenaikojen mukaan. Kuvana on aina kyseisen vuodenajan mukainen kuva luonnosta. Nyt siinä on syksyinen puu, talvella siinä on Leviltä ottamani valokuva lumisista kuusista, kesällä metsätähdistä ottamani kuva. Kevään kuva on vielä vähän hakusessa.

Muita luontojuttuja kodissani on lähinnä kasvit ja kivet. Verhoihini on kirjailtu jokin bambun ja kauran risteytykseltä näyttävä kasvi. Joskus minulla oli kantokin kodissani :D En tiedä miksi laitoin sen pois. Se oli oikein hauska sisustuselementti.

Toisesta noista cd-torneista löytyy musiikkia, joka jotenkin sivuaa wicca-aihetta. Esimerkiksi Inkubus Sukkubus ja Damh the Bard ovat sellaisia. Molemmat muuten esiintyivät International Witchfest-tapahtumassa. Lisäksi siellä on paljon kelttiläistä musiikkia ja elokuvien soundrackeja, mutta ne taas ovat molemmat sellaisia, että niitä voi löytyä "tavallistenkin ihmisten" kodeista.

Ikkunalaudallani on kiviä. Ja Totoro-hahmo. Totoro on luonnonhenki Hayao Miyazakin animessa Naapurini Totoro. Varsin sopivaa siis, että wiccalla on ikkunalaudallaan luonnonhenkeä esittävä pehmolelu. Eikö vain? Taas kerran, tuollainen voisi löytyä keneltä tahansa Japanista tai edellä mainitusta ohjaajasta pitävän ihmisen kotoa. Ja nuo kivisauvat tuossa etualalla, ne voisivat löytyä myös jonkin new agesta tai "henkisyydestä" kiinnostuneen kotoa.




















Ikkunaltani löytyy kristalleja ja keittiöstä lieden vierestä Horus-jumalan patsas, jonka ostin Egyptistä. Wiccoilta saattaa yleisesti ottaen löytyä joihinkin jumalpantheoneihin liittyviä patsaita, mutta niinpä saattaa löytyä keneltä tahansa Egyptissä tai Kreikassa käyneeltäkin.

Jääkaappini päältä löytyy mortteli ja Jack O' Lantern. Se Halloweenista (wiccoille Samhainista) tuttu virnistelevä kurpitsa. Äitini mielestä se sopi erinomaisesti keittiöön, koska se on vihannes. Ehkä moni sen vain vihanneksena ajatteleekin, mutta wicca voi miettiä, että onko sillä ympärivuoden kodissa pidettynä jokin tarina kerrottavanaan sen omistajasta?





Ylläolevista monet ovat sellaisia, että niitä voi löytyä kenen hyvänsä kotoa eivätkä ne hirveästi kerro, onko omistaja wicca vai ei. Tietenkin, mitä enemmän kodissa on kuvatun kaltaisia elementtejä, sitä enemmän voi niitä johtopäätöksiä alkaa tekemään. Tämä seuraava on sitten sellainen, että nyt erehtymisen vaaraa ei jää.

Pyhäkkö tai vakioalttari, miten nyt haluatkaan sitä nimittää. Jos löytyy joku hylly tai pöytä tai muu pinta, missä on malja, pentaakkeli, puukon/tikarin/veitsen näköinen juttu ja mahdollisesti vielä jotain ihmeellisiä hahmojakin, olet tekemisissä vähintään noidan kanssa. Todennäköisesti wiccan. (välihuomautus: olinko muuten vähän kätevä tuon vakioalttarin koristelun kanssa. Lammaksen aikoihin viljat, Mabonina lisäsin lehdet ja nyt Samhainin lähestyessä kurpitsan. Helppo ja kuhunkin ajankohtaan sopiva ratkaisu.)

Tuossa alhaalla on muita "raskauttavia tekijöitä". Yrittipussia, sauvaa, kristallipalloa, riimuja, kasa kynttilöitä, "tarot-pakka" ja tietenkin lisää wiccakirjoja.

Loppujen lopuksi on kai todettava, että jos pystyt päättelemään wiccan kodista, että hän on wicca, se koti huutaa kaikin tavoin sitä. Näitä pikkuasioita löytyy joka paikasta ja joka huoneesta. (Devil lies in the details, kuten yliopiston enkun opettajamme aina sanoi.) Todennäköisemmin tilanne on kuitenkin se, että wicca pitää rituaalivälineensä paikassa, josta muut eivät niitä löydä ja pitää esillä esimerkiksi jotain löytämäänsä kaunista kiveä. Hänelle se voi olla monesta syystä erityinen, mutta hän voi sanoa muille sen olevan vain koriste, koska se on kaunis. Kotinsa voi hukuttaa luontojuttuihin ilman, että se kertoo mitään, koska ovathan suomalaiset niin luontoa rakastavaa kansaa muutenkin.

Kotikin on siis sellainen asia, että se kertoo kyllä omistajastaan, mutta niitä, kuten wiccoja ihmisinäkään, ei voi niputtaa yhteen ja sanoa, että jokaisen wiccan kodista löytyy nämä asiat. Wiccan koti voi sisältää paljon mystisiä elementtejä, mutta se saattaa myös olla aivan "tavallinen koti", josta löytyy jopa raamattu kirjahyllystä. Aivan kuten wicca voi ihmisenä olla mustiin pukeutuva gootti tai se kiltti naapurintyttö. Tai minun tapauksessani, se tyyppi joka harrastaa partiota (toisinaan uskonnollisena pidetty harrastus) ja on akateemisesti koulutettu (siis eihän nyt herran jestas kukaan tieteellisen maailmankuvan omistava voi sortua johonkin fantasiahöttöön nimeltä wicca...).

Tällaisilla aiheilla tällä kertaa. Seuraavana on vuorossa Samhain, mutta koska minä lähden nyt Leville, en tiedä milloin seuraava postaus tarkalleen tulee. Todennäköisesti 30.10. tai 31.10.

Kuulaita syyspäiviä toivotellen,

Tuulikki