Hei,
Tällä kertaa aiheena varjojen kirja. Hyvin alkutaipaleella olevat joskus kysyvät mistä sellaisen saa. Teini-ikäisenä isäni sattui löytämään sen ja hänenkin kysymyksensä oli, että mistä olen saanut sen? Himpun vertaakaan asioihin enemmän perehtyneet tietävät, että varjojen kirja kirjoitetaan itse.
Mietiskelin, että varjojen kirjan merkitys oli ennen varmasti jollakin tapaa suurempi kuin nykyään. Ennen nimittäin ei ollut saatavilla näin paljon kirjoja aiheesta. Ennen ei ollut pohjattoman tiedon valtatietä, internettiäkään. Nykyään internetistä voi löytää paljon tietoa lähes mistä tahansa aiheesta. Netistä voi myös löytää kirjakauppoja ympäri maailmaa ja niistä voi etsiä ja tilata kirjoja haluamastaan aiheesta. Oma johtopäätökseni on, että ennen internet-aikakautta, wiccaa koskevaan tietoon käsiksi pääseminen oli lähes mahdotonta tavalliselle ihmiselle. Ellei sitten sattunut tuntemaan toista wiccaa. Ja mistäs noita varjoihin kätkeytyviä ihmisiä, jotka eivät tee suurta numeroa elämänkatsomuksestaan, olisi löytynyt?
Silloin tieto kulki ihmiseltä ihmiselle ja kukin kirjasi oppimansa asiat varjojen kirjaansa. Kirja eli ja kehittyi omistajansa mukaan. Se mitä se sisälsi, riippui täysin polusta, jonka sen omistaja oli kulkenut.
Minun ensimmäinen varjojen kirjani näytti tältä:
Mitä näemme? Kierrevihkon, jonka kannessa oli alunperin kuva papukaijoista. Sivujen paperi vähän kellertävää, se näyttää ihanan vanhahtavalta. Maalasin kannet mustiksi, kirjoitin niihin otsikon ja piirsin ehkä maailman upeimman pentagrammin. Sitten päällystin kannet kontaktimuovilla, koska huomasin, että maali lähtee rapsuttamalla irti.
Varjojen kirjani oli siis kovin 14-vuotiaan tekijänsä näköinen. Sisältöä hankin kirjaani internetistä. Googleen vain hakusanaksi wicca ja tulostelin kaikkea mitä löytyi. Kirjoittelin sitten löytämiäni asioita tuonne. 14-vuotias minä oli muuten opiskellut englantia vain 1 vuoden, joten kielitaito ei todellakaan riittänyt englanninkielisiin sivuihin perehtymiseen.
Se, että polku oli hyvin alussa, näkyi myös sisällössä:
Nyt tekisi mieli parkaista "mitä kirjoititko sinä varjojen kirjaasi mitä tarkoittaa esbat?". Tuon alttarin esineiden asettelun voi jo vähän paremmin hyväksyä. Mutta tosiaan, tuo on polku, jota olen kulkenut ja jouduin aloittamaan varsin tyhjästä. Joten hyväksytään se, että olen katsonut parhaaksi kirjoittaa nuo asiat ylös.
Hyvin moni wicca omaa "oikean ajatusmaailman" jo ennen kuin löytää polullensa nimen. Kun nimi löytyy, löytyy samalla myös paljon opeteltavaa. Esimerkiksi milloin juhlapyhiä vietetään, miksi niitä vietään ja miten niitä vietetään. Ja mitkä niiden juhlien nimet ovat. Ihan mielettömän loputtomasti on opiskeltavaa myös siinä miten maailmaa muutetaan magialla. Juurikin sapattien sekä esbatien viettämiset sekä magian harjoittamiseen liittyvät jutskat löytävät todennäköisimmin tiensä varjojen kirjaan. Itselläni siellä on myös jonkin verran moraalia ja etiikkaa koskevia tekstejä, sillä itselleni wiccan filosofinen puoli on hyvin tärkeä.
Wiccassa on niin paljon sisältöä, ettei sitä kaikkea vaan voi hallita kerralla. Ulkoa osaa vain ne asiat, joita eniten tarvitsee. Varjojen kirja onkin sellainen teos, mihin kootaan itselle tärkeimmät jutut, jotta ne ovat sieltä helposti tarkistettavissa muistin virkistämiseksi. Hmm... pitäisikin varmaan kirjoittaa sinne se keväällä tekemäni työpaikan saamis-loitsu. Se toimi. Ehkä sitä tarvitsee vielä joskus.
Aikuisiän varjojen kirjani näyttää tältä:
Huomaatte, että olen edelleen varsin kyvytön piirtämään täydellistä pentagrammia... Aikuisena olen ruvennut myös hienostelemaan. En enää kirjoita varjojen kirjaani puuväreillä kuten nuorempana, vaan kalligrafiakynällä ja musteella. Hienostelulla on hintansa:
... Musteella on nimittäin helppo sotkea. Sitten sitä vaan yrittää säveltää jotakin kuvaa tahran päälle. Kuten nyt vaikka nuo jumalten kuvat tuossa alalaidassa. Musteella kirjoitettaessa tekstin on myös mentävä ensimmäisellä kerralla oikein. Siksi tarvitaan paljon pohjatyötä, ennen kuin mikään päätyy varjojen kirjaan. Haluttu tieto poimitaan ensiksi kirjoista ja kirjoitetaan tavalliselle paperille. Kun teksti tavallisella paperilla on haluamassani muodossa, kopioin sen mustetta käyttäen varjojen kirjaani. Ja tietenkin voin kirjoittaa vain aukeaman kerrallaan. Sitten pitää odottaa musteen kuivumista... Okei, tämä on aika vaivalloinen tapa tehdä asia, mutta pidän lopputuloksesta. Ja wiccassa kuitenkin monesti toimitaan tavoilla, joilla pyritään vaikuttamaan tiedostamattomaan mieleen. Oikealla musteella kirjoittamisesta tulee juuri sellainen kivan mystinen fiilis, jollaisessa haluan ollakin kirjoittaessani varjojen kirjaani.
Ennen varjojen kirjaani päätyi tosiaan aika lailla kaikki aiheesta käsiini saama tieto. Nykyään minulla on ihan kohtuullisesti aihetta käsitteleviä kirjoja hyllyssäni, joten aivan kaikki ei enää sinne mene.
En laita varjojen kirjaani mitään yrtteistä, koska tuossa Kasvien salaiset voimat -kirjassa on lähes kaikki, mitä aiheesta tarvitsee tietää. Jos haluan käyttää yrttejä rituaaleissani tai loitsuissani, pystyn valmistellessani niitä pläräämään tarpeellisen tiedon siitä kirjasta. Sama koskee kiviä ja riimuja, niihinkin minulla on omat kirjani. The triumph of the Moon-kirja käsittelee wiccan historiaa, sitäkään ei tarvitse varjojen kirjaan ottaa.
Loppujen lopuksi varjojen kirjaani päätyy perusjuttuja. Magian pääsäännöt, rituaaleihin liittyviä tekstejä, itse kehittelemäni toimineet loitsut, wiccaan liittyvät mytologiat ja tarinat, harjoitukset joista on ollut hyötyä, tärkeimmät moraaliset pointit jne.
Mitään syventäviä juttuja en ole nähnyt järkeväksi sinne laittaa, koska yhteenkin aiheeseen, esim. yrtit, syventymällä voisi täyttää helposti kokonaisia kirjoja.
Tallustelen toistaiseksi polkua yksin, joten tiedon lähde ovat edelleen pääosin kirjat. Wiccassa on paljon opiskeltavaa ja mitä enemmän oppii, sitä enemmän huomaa vielä opittavaa olevan. Joskus kuluu pitkiäkin aikoja, etten aktiivisesti opiskele wiccaa, koska "tavallinen opiskelu" on ihan tarpeeksi opiskelua jo itsessään. Ehkä sitten pysyvästi työelämään siirryttyä, kun ei tarvitse enää opiskella 8 tuntia päivässä, jaksaa taas wiccallekin antaa enemmän sillä saralla.
Varjojen kirjasta muuten vielä viimeinen pointti. Jos sattuu olemaan järjestelmällinen ihminen, kuten minä olen, on ihan tuskaa yrittää miettiä missä järjestyksessä asiat sinne laitaa. Ensimmäinen varjojen kirjani on iloinen sekamelska, asiat tosiaankin ovat siellä tasan siinä järjestyksessä kuin olen ne löytänyt. Tässä toisessa varjojen kirjassa minulla on jopa systeemi. Olen jakanut kirjan osiin siten, että pääotsikot ovat "Myytit", "Teoria", "Harjoitukset", "Sapatit ja Esbatit" sekä "Sekalaisia tekstejä". Sillisalaatti vallitsee edelleen tietenkin kunkin osion sisällä ja joskus varjojen kirjaan kirjoittamiseni viivästyy jo ihan silläkin, etten osaa päättää, mistä asiasta ensimmäisenä kirjoittaisin.
Pitäisi kai edelleen muistaa, ettei varjojen kirjan tarvitse mikään täydellinen laitos olla. Vähempikin tuunaaminen riittäisi. Tärkeintähän on, että se palvelisi tarkoitustaan eli toimisi minulle opuksena, josta löydän helposti ja nopeasti minulle tärkeät asiat. Että voisin ottaa sen mukaan kehään siltä varalta, että minun pitäisi tarkistaa jokin asia kesken rituaalin. Ja että siellä olisi kaikki ne asiat, mitkä minun pitäisi "muistaa" aktiivisesti koko ajan. Koska jos ne olisivat siellä, voisin selailla sitä vähän väliä ja palautella asioita mieleen. Mikä olisi helpommin tehty yhden kirjan kanssa, kuin koko wiccakirja -pinoni kanssa.
Ai niin, melkein unohtui, ne seuraavat postaukset:
21.9. Mabon
27.9. Yön talo ja wicca
4.10. Wicca, magia & rituaalit
10.10. Esbat
Tällä kertaa aiheena varjojen kirja. Hyvin alkutaipaleella olevat joskus kysyvät mistä sellaisen saa. Teini-ikäisenä isäni sattui löytämään sen ja hänenkin kysymyksensä oli, että mistä olen saanut sen? Himpun vertaakaan asioihin enemmän perehtyneet tietävät, että varjojen kirja kirjoitetaan itse.
Mietiskelin, että varjojen kirjan merkitys oli ennen varmasti jollakin tapaa suurempi kuin nykyään. Ennen nimittäin ei ollut saatavilla näin paljon kirjoja aiheesta. Ennen ei ollut pohjattoman tiedon valtatietä, internettiäkään. Nykyään internetistä voi löytää paljon tietoa lähes mistä tahansa aiheesta. Netistä voi myös löytää kirjakauppoja ympäri maailmaa ja niistä voi etsiä ja tilata kirjoja haluamastaan aiheesta. Oma johtopäätökseni on, että ennen internet-aikakautta, wiccaa koskevaan tietoon käsiksi pääseminen oli lähes mahdotonta tavalliselle ihmiselle. Ellei sitten sattunut tuntemaan toista wiccaa. Ja mistäs noita varjoihin kätkeytyviä ihmisiä, jotka eivät tee suurta numeroa elämänkatsomuksestaan, olisi löytynyt?
Silloin tieto kulki ihmiseltä ihmiselle ja kukin kirjasi oppimansa asiat varjojen kirjaansa. Kirja eli ja kehittyi omistajansa mukaan. Se mitä se sisälsi, riippui täysin polusta, jonka sen omistaja oli kulkenut.
Minun ensimmäinen varjojen kirjani näytti tältä:
Mitä näemme? Kierrevihkon, jonka kannessa oli alunperin kuva papukaijoista. Sivujen paperi vähän kellertävää, se näyttää ihanan vanhahtavalta. Maalasin kannet mustiksi, kirjoitin niihin otsikon ja piirsin ehkä maailman upeimman pentagrammin. Sitten päällystin kannet kontaktimuovilla, koska huomasin, että maali lähtee rapsuttamalla irti.
Varjojen kirjani oli siis kovin 14-vuotiaan tekijänsä näköinen. Sisältöä hankin kirjaani internetistä. Googleen vain hakusanaksi wicca ja tulostelin kaikkea mitä löytyi. Kirjoittelin sitten löytämiäni asioita tuonne. 14-vuotias minä oli muuten opiskellut englantia vain 1 vuoden, joten kielitaito ei todellakaan riittänyt englanninkielisiin sivuihin perehtymiseen.
Se, että polku oli hyvin alussa, näkyi myös sisällössä:
Nyt tekisi mieli parkaista "mitä kirjoititko sinä varjojen kirjaasi mitä tarkoittaa esbat?". Tuon alttarin esineiden asettelun voi jo vähän paremmin hyväksyä. Mutta tosiaan, tuo on polku, jota olen kulkenut ja jouduin aloittamaan varsin tyhjästä. Joten hyväksytään se, että olen katsonut parhaaksi kirjoittaa nuo asiat ylös.
Hyvin moni wicca omaa "oikean ajatusmaailman" jo ennen kuin löytää polullensa nimen. Kun nimi löytyy, löytyy samalla myös paljon opeteltavaa. Esimerkiksi milloin juhlapyhiä vietetään, miksi niitä vietään ja miten niitä vietetään. Ja mitkä niiden juhlien nimet ovat. Ihan mielettömän loputtomasti on opiskeltavaa myös siinä miten maailmaa muutetaan magialla. Juurikin sapattien sekä esbatien viettämiset sekä magian harjoittamiseen liittyvät jutskat löytävät todennäköisimmin tiensä varjojen kirjaan. Itselläni siellä on myös jonkin verran moraalia ja etiikkaa koskevia tekstejä, sillä itselleni wiccan filosofinen puoli on hyvin tärkeä.
Wiccassa on niin paljon sisältöä, ettei sitä kaikkea vaan voi hallita kerralla. Ulkoa osaa vain ne asiat, joita eniten tarvitsee. Varjojen kirja onkin sellainen teos, mihin kootaan itselle tärkeimmät jutut, jotta ne ovat sieltä helposti tarkistettavissa muistin virkistämiseksi. Hmm... pitäisikin varmaan kirjoittaa sinne se keväällä tekemäni työpaikan saamis-loitsu. Se toimi. Ehkä sitä tarvitsee vielä joskus.
Aikuisiän varjojen kirjani näyttää tältä:
Huomaatte, että olen edelleen varsin kyvytön piirtämään täydellistä pentagrammia... Aikuisena olen ruvennut myös hienostelemaan. En enää kirjoita varjojen kirjaani puuväreillä kuten nuorempana, vaan kalligrafiakynällä ja musteella. Hienostelulla on hintansa:
... Musteella on nimittäin helppo sotkea. Sitten sitä vaan yrittää säveltää jotakin kuvaa tahran päälle. Kuten nyt vaikka nuo jumalten kuvat tuossa alalaidassa. Musteella kirjoitettaessa tekstin on myös mentävä ensimmäisellä kerralla oikein. Siksi tarvitaan paljon pohjatyötä, ennen kuin mikään päätyy varjojen kirjaan. Haluttu tieto poimitaan ensiksi kirjoista ja kirjoitetaan tavalliselle paperille. Kun teksti tavallisella paperilla on haluamassani muodossa, kopioin sen mustetta käyttäen varjojen kirjaani. Ja tietenkin voin kirjoittaa vain aukeaman kerrallaan. Sitten pitää odottaa musteen kuivumista... Okei, tämä on aika vaivalloinen tapa tehdä asia, mutta pidän lopputuloksesta. Ja wiccassa kuitenkin monesti toimitaan tavoilla, joilla pyritään vaikuttamaan tiedostamattomaan mieleen. Oikealla musteella kirjoittamisesta tulee juuri sellainen kivan mystinen fiilis, jollaisessa haluan ollakin kirjoittaessani varjojen kirjaani.
Ennen varjojen kirjaani päätyi tosiaan aika lailla kaikki aiheesta käsiini saama tieto. Nykyään minulla on ihan kohtuullisesti aihetta käsitteleviä kirjoja hyllyssäni, joten aivan kaikki ei enää sinne mene.En laita varjojen kirjaani mitään yrtteistä, koska tuossa Kasvien salaiset voimat -kirjassa on lähes kaikki, mitä aiheesta tarvitsee tietää. Jos haluan käyttää yrttejä rituaaleissani tai loitsuissani, pystyn valmistellessani niitä pläräämään tarpeellisen tiedon siitä kirjasta. Sama koskee kiviä ja riimuja, niihinkin minulla on omat kirjani. The triumph of the Moon-kirja käsittelee wiccan historiaa, sitäkään ei tarvitse varjojen kirjaan ottaa.
Loppujen lopuksi varjojen kirjaani päätyy perusjuttuja. Magian pääsäännöt, rituaaleihin liittyviä tekstejä, itse kehittelemäni toimineet loitsut, wiccaan liittyvät mytologiat ja tarinat, harjoitukset joista on ollut hyötyä, tärkeimmät moraaliset pointit jne.
Mitään syventäviä juttuja en ole nähnyt järkeväksi sinne laittaa, koska yhteenkin aiheeseen, esim. yrtit, syventymällä voisi täyttää helposti kokonaisia kirjoja.Tallustelen toistaiseksi polkua yksin, joten tiedon lähde ovat edelleen pääosin kirjat. Wiccassa on paljon opiskeltavaa ja mitä enemmän oppii, sitä enemmän huomaa vielä opittavaa olevan. Joskus kuluu pitkiäkin aikoja, etten aktiivisesti opiskele wiccaa, koska "tavallinen opiskelu" on ihan tarpeeksi opiskelua jo itsessään. Ehkä sitten pysyvästi työelämään siirryttyä, kun ei tarvitse enää opiskella 8 tuntia päivässä, jaksaa taas wiccallekin antaa enemmän sillä saralla.
Varjojen kirjasta muuten vielä viimeinen pointti. Jos sattuu olemaan järjestelmällinen ihminen, kuten minä olen, on ihan tuskaa yrittää miettiä missä järjestyksessä asiat sinne laitaa. Ensimmäinen varjojen kirjani on iloinen sekamelska, asiat tosiaankin ovat siellä tasan siinä järjestyksessä kuin olen ne löytänyt. Tässä toisessa varjojen kirjassa minulla on jopa systeemi. Olen jakanut kirjan osiin siten, että pääotsikot ovat "Myytit", "Teoria", "Harjoitukset", "Sapatit ja Esbatit" sekä "Sekalaisia tekstejä". Sillisalaatti vallitsee edelleen tietenkin kunkin osion sisällä ja joskus varjojen kirjaan kirjoittamiseni viivästyy jo ihan silläkin, etten osaa päättää, mistä asiasta ensimmäisenä kirjoittaisin.
Pitäisi kai edelleen muistaa, ettei varjojen kirjan tarvitse mikään täydellinen laitos olla. Vähempikin tuunaaminen riittäisi. Tärkeintähän on, että se palvelisi tarkoitustaan eli toimisi minulle opuksena, josta löydän helposti ja nopeasti minulle tärkeät asiat. Että voisin ottaa sen mukaan kehään siltä varalta, että minun pitäisi tarkistaa jokin asia kesken rituaalin. Ja että siellä olisi kaikki ne asiat, mitkä minun pitäisi "muistaa" aktiivisesti koko ajan. Koska jos ne olisivat siellä, voisin selailla sitä vähän väliä ja palautella asioita mieleen. Mikä olisi helpommin tehty yhden kirjan kanssa, kuin koko wiccakirja -pinoni kanssa.
Ai niin, melkein unohtui, ne seuraavat postaukset:
21.9. Mabon
27.9. Yön talo ja wicca
4.10. Wicca, magia & rituaalit
10.10. Esbat
Mä oon niin iloinen oikeesti, kun oot palannut blogeilemaan! Nää sun postaukset on hurjan mielenkiintoisia. Itsellekin blogiin tulossa postausta varjojenkirjastani ja poikaystävä päätti ostaa siihen lisäksi sitten sulkakynän ja mustettakin, jes! Eli noitamaisempaa menoa tälläkin suunnalla. Ja voisin sanoa samaa, että aiempi varjojenkirjani on jotain teiniä, että olen onneissani saadessani uuden, johon aionkin panostaa kunnolla. Ja mulla on kova mietintä miten lajittelen loitsut ja muut tähän, jottei olis ihan sekasotkua koko kirja..
VastaaPoistaItsehän päädyin aikanaan modernimpaan varjojen kansio -malliin juuri sen takia, että pysyy paremmin järjestyksessä :D Eihän se niin hieno ole mitä kirja olisi, mutta toisaalta sitäkin voi koristella ja tuunailla omia sivuja siihen :)
VastaaPoistaMun mielestä on ihanaa ajatella, että aikuisena selailee omin käsin kirjoitettua sekametelisoppaa, ja naureskelee :)
VastaaPoistasulkakynä se on jo jotain :) Tulee kunnon fiilikset.
VastaaPoistaMä kans mietin yhdessä vaiheessa kansiota, juurikin tuon lisää ja poista -ominaisuuden takia, mutta itse rakastan niin paljon kirjoja, että pidättäydyin sitten kirja mallissa :)
Ja naureskeltu tosiaan on, sillai hyväntahtoisesti :)
Mistä olet tuon nykyisen Varjojen kirjasi hankkinut? Entä musteen ja mustekynän? Alkoi nyt kiehtoa tuo ajatus mustekynällä kirjoittamisesta Varjojen kirjaan, tulisihan siihen ihan erilainen vaikutelma silloin, mutta uskon olevani kovin kömpelö mustekynällä kirjoittamisessa... :D
VastaaPoistaIhan kirjakaupasta olen ostanut :) Niistä voi tosiaan tehdä hyviä löytöjä varjojen kirjaksi. Myös muste ja kynä ovat sieltä. Niitä myydään nimikkeellä kalligrafia muste ja kalligrafia kynä. Että jos sellaista kyselee kirjakaupasta, jossa myydään kirjojen lisäksi myös taiteilutarvikkeita ja toimistotarvikkeita, niin pitäis löytyä :)
VastaaPoistaMistä voi ostaa athamenin eli taikaveitsen. onko hesassa niitä jossakin myynissä olen josakin kuulut että jyväskyläässä on kauppa jossa on niitä
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaitse en osaa sanoa hesan tai jyväskylän kaupoista, kun en ole kummassakaan kaupungissa asunut, mutta athamen voi tilata esimerkiksi suomalaisesta verkkokaupastakin.
Sellaisia (ja muuten myös patoja!) on myynnissä ainakin Louhitar-verkkokaupassa.
Kiitos kiinnostavasta tiedosta Varjojen Kirjan suhteen! Outoa etten ole tullut ennen ajatelleeksi koko asiaa, tai pitänyt kovin tärkeänä. Mutta tuollainen muistivihko saattaa olla aika kätevä opus. Ainakin parempi kuin ne lukuisat irtopaperit joita löydän vähän väliä mistäkin.
VastaaPoistaOlen ihan naperosta lähtien pitänyt kirjoittamisesta. Ja saanut aikaan mukaviakin tekstejä. Mutta tarinankerrontani päättyi heti melko lyhyeen, kun siirryin luonnollisesti filosofismaisen runoelman äärelle.
Nyttemmin olen koittanut kirjoittaa kirjaa, mutta lopputuloksena on ollut aina kaoottinen läjä rypistettyjä sivuja, ja aikaansaannoksena taas joitakin ihmeen syvällisiä runon pätkiä.
On, tai oli tuo stoorini ideakin aika hämärä; poika elää mieheksi Maailmassa, jossa pitää mielikuvitusta uskonaan ja unia pelikenttänään. Hänen elämässään tapahtuu paljon fiktiivistä, mutta sivusta seuraavat huomaavat hänen elävän täysin fantasioissaan. Joka toki selviää vasta aivan loppusivuilla, jotta kirja voi pitää sisällään mitä tahansa. Kirjoitusasuna lähdin pääasiassa kevyellä runoilulla.
Heräsin yhtenä aamuna kun sain unessani tämän hauskan ajatuksen. Ja myös sen miten satu joutaisi päättyä. Mutta ymmärrän myös että se olisi samalla oma elämänkertani hieman mukautetussa asussa. Eli periaatteessa päiväkirja.
Hyviä hetkiä ja mukavaa elämää!
: Aleksis
Joo se tietojen kokoaminen yhteen paikkaan on kyllä ainakin omasta mielestäni tosi kätevää. Tällä hetkellä varjojen kirjani on ainoa asia minkä tietäisin välittömästi, että se pitää pelastaa tulipalosta :D Yritän koota sinne kaiken minulle tärkeän tiedon wiccaan liittyen.
PoistaJa olipas mielenkiintoinen idea kirjassasi. Se että se on tullut unessa, tekee siitä aivan erityisen. Ei muuta kuin toteuttamaan! Kyllä se kirja löytyy sieltä jostain niiden luonnosten keskeltä :)