Mabon

Heissan,

tämän viikon perjantaina vuodenpyörässä on vuorossa Mabon. 2. sadonkorjuujuhla, joka on sapattina sinänsä hämmentävä, että useissa paikoissa mainitaan vain, että se on 2. sadonkorjuujuhla, syyspäiväntasaus ja että teemana on tasapaino. Sitten jossakin sanotaan, että se on wiccalaisten kiitospäivä (huom, tuossa on jo teeman yritystä) ja toisaalla, että kyseessä on vankien vapauttamisen juhla, jonka aikoihin voi vapautella omia henkisiä vankejaan. Vähemmästäkin kuulkaa hämmentyy.

Jumaluusmyyteissä Mabonin aikaan sekä Jumala että Jumalatar suuntaavat tuonelaan. Jumala, joka uhrasi itsensä Lammaksen aikoihin, palaa tuonelasta voittoisana hakemaan Jumalatarta mukaansa. Kuolemanmysteerit hallitsessaan, Jumalattaren rooli muuttuu luontoäidistä vanhaksi viisaaksi naiseksi, jollaisena häntä lähestymme aikanaan Samhainin koittaessa. Myyttien mukaan Jumalattaren poistuminen maan päältä alkaa näkyä luonnossa, joka alkaa hiljalleen lakastua, kuolla ja valmistautua tulevaan talveen.

Näiltä pohjilta, tulin itse siihen tulokseen, että tämän juhlan teemat ovat jumalten poistuminen manan maille, tasapaino ja passaa se kiitospäiväkin, koska näihin aikoihin puihin ovat kypsyneet hedelmät. Satonsa ovat siis antaneet niin marjametsät, viljavat pellot kuin pihan omenapuukin. Nyt jos milloin on kiitoksen paikka.

Lammaksena näkökulma on uhraamisessa, tietyllä tavalla vastalahjojen antamisessa siitä, mitä on saatu. Mabonina keskeistä on kiitollisuus. Kiitollisuus ei vaadi vastalahjojen antamista. Kiitollisuus on arvostamista, hyvää oloa, sen huomaamista, mitä jo omistaa.

Mabonin aikaan voi väsätä herkullisen aterian kauden antimista ja keskittyä kiitollisuuteen. Mabonin aikaan voi lähteä luontoon kävelylle havainnoimaan sitä, kuinka syksy alkaa hiipiä saloille.

Nykyaikana ihminen toki tietää, mistä vuodenajat johtuvat, mutta eikö ajatus siitä, että Jumalatar poistuu maan päältä, kosketakin jotain syvemmällä sielussa? Ainakin minulla se koskettaa. Vaikka tarinat tietää vain tarinoiksi, niitä kerrotaan yhä uudestaan. Se mysteeriuskonnossa hienoa onkin, elämän realiteetteja kerrotaan tarinoin, jotka aukeavat kullekin kuulijalle sen mukaisesti, missä vaiheessa polkuaan hän taivaltaa. Luonnonuskovainenkaan ei masennu syksyllä, hän tietää, että kuolema on vain osa elämänkiertokulussa.

Yön ja päivän ollessa jälleen yhtä pitkät, Mabon on tasapainon aikaa. Nyt on hyvä hetki etsiä omaa tasapainoaan. Omalta kohdaltani huomasin, että stressi meinaa taas nostaa päätään varsin pitkältä tuntuvan to do-listan edessä. Niinpä minä aion nyt tänä Mabonina painottaa erityisesti tasapainon löytämistä. Yritän pohtia miten voisin saavuttaa tasapainon omassa elämässäni.

Lisäksi alkaa varmaankin olla aika poistaa viljat vakioalttariltani. Voisin vaikka kyhätä sadonkorjuukrassin siihen tilalle. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee, olen ehkä kirjaviisas, mutta aika huono mitä kädentaitoihin tulee. Varsinkin jos valmistusaineina on oksia, lehtiä, jotka hajoavat kuivuttuaan pikkuisiksi palasiksi, ja en edes uskalla ajatella miten saan pähkinöitä ja omenanpalasia yhdistettyä tähän väkerrykseen.

Ihanaa Mabonia kaikille, olkaa kiitollisia ja löytäkää tasapainonne.

Laitan tähän loppuun vielä lainauksen Vivianne Crowleyn kirjasta Wicca - a comprehensive guide to the old religion in the modern World, sivulta 151. Kun oli kerran niistä myyteistä puhe...

Autumn Goddess Charge

I am the waning moon,
the Goddess who is fading from the land.
In the springtime I sought my Lord,
and I mated with him beneath the trees and stars.
At Beltane I wed my Lord,
beneath the first blossoms of the hawthorn tree.
And in the Summertime I ripened the apples in the orchards,
and the fruit grew round and strong,
like the seed within my womb.
At the corn harvest I cut down my Lord,
that by his death our people might be fed.

And now in the Autumntime,
I descent beneath the earth,
to dwell with my Lord in his dark kingdom,
until our child is born.
At the Winter Solstice I will bring forth the child
and renew your hope,
and at Imbolc I myself will return,
to renew the land.

I leave you, but I return to you.
When you see my power fade,
and the leaves fall from the trees,
when snow obliterates like death,
all trace of me upon the Earth,
then look for me in the Moon,
and there in the heavens you will see the soul of me,
soaring still amongst the stars.
And in that darkest time,
when Moon is covered by shadow,
and there is no trace of me in Heaven or on Earth,
when you look outward
and your lives seem cold and dark and barren,
let not despair eat at your hearts.

For when I am hidden,
I am but renewing,
when I am waning,
I am making ready for return.
Remember my promise and look within you,
and there you will find the spirit of me,
awaiting those who seek;
for by the well-spring of your being,
I await you always.

I am Diana in Heaven,
and on Earth, Persephone,
and within you that dark Hecate.
Triple am I,
the One in three,
my body the Earth,
my soul the Moon,
and within thy innermost self,
the eternal spirit of me.

ps. ne seuraavat postaukset...
27.9. wicca ja yön talo
4.10. wicca, magia & rituaalit
10.10. Esbat