Nyt olisi aiheena Lughnasadh/Lammas. Hieman jälkijättöisesti tulee tämä postaus, mutta eipä se mitään, sadonkorjuun aikoja elellään kai edelleen eikä Mabonkaan ole aivan vielä.
Sapattien aikoihin haluaisi tehdä jotakin sapattiin liittyvää. Siis muutakin kuin varsinaisen rituaalin illalla. Sapattien olisi tarkoitus olla elämän ja sen eri vaiheiden juhlistamista. Niihin haluaisi liittää erilaisia perinteitä, niin että voisi syvemmin olla "niiden hengessä" mukana. Vähän niin kuin esimerkiksi tavalliselle suomalaiselle joulu on. Tavallinen suomalainen alkaa valmistautua jouluun jo marraskuun puolella firmojen pikkujoulujen merkeissä. Joulukuun alusta avataan kalenterin luukkuja, poltellaan kynttilöitä, syödään pipareita, suunnitellaan lahjoja. Itse jouluun monet liittävät sitten hiljentymistä perheen ja suvun pariin, joulusaunaa, ehkä joulukirkon ja hautausmaalla käynnin.
No onkos näin sellaisen wiccalaisen elämässä, joka tassuttelee polkujaan toistaiseksi lähinnä yksin? Onko ennen sapatteja edes viikon verran kunkin sapatin "hengessä fiilistelyä"? Ei. Jokainenhan valitsee tapansa toteuttaa omaa maailmankatsomustaan, mutta minä kaipaan omaani enemmän perinteitä, enemmän sitä hengessä fiilistelyä. Haluan sapatin olevan muutakin kuin vain se, että suunnittelen aamupäivällä tai edellisenä päivänä varsinaisen sapattipäivän illan rituaalin ja vedän sen läpi. Jos siis haluaa puuhastella enemmänkin, fiilistellä hengessä mukana, mitä tehdä?
Silloin lienee parasta lähteä liikkeelle sapatin teemasta. Lammas on ensimmäinen sadonkorjuunjuhla ja sen keskeisin teema on uhraaminen. Lammaksena sadon ensimmäiset antimet ovat tarjolla ja jumalmyytissä Jumala uhraa silloin itsensä, jotta maa kukoistaisi hedelmällisenä seuraavankin vuoden.
Minä suuntasin Lammaksen aamuna käyskentelemään ohrapellon reunaa mietiskellen samalla sapatin teemoja. Poimin samalla pari viljantähkää alttariani koristamaan ja jätin pellon reunaan omenan vastalahjaksi.
Se oli ihan tervetullutta pohdiskelua kaupunkilaistytölle. Nyky-yhteiskunnassa on niin helppo irtaantua luonnonrytmeistä, jos oma elinkeino ei mitenkään liity niin sanottuun alkutuotantoon vaan palvelualoille. Oli ihan hyvä mietiskellä sitä, miten luonto edelleen antaa antimiaan samoin kuin ennenkin, vaikka vaiheita on välissä monia, ennen kuin kuvan vilja päätyy minun puurolautaselleni. Koin samalla myös oivalluksen. Ei tarvitse olla maanviljelijä voidakseen elää sadonkorjuun hengessä. Sitähän voi lähteä marjaan! Minulle äitini tosin toimitti juuri Lammas-päivänä rasioittain mansikoita, mustikoita ja vadelmia, joten ei sitten tullut lähdettyä. Mutta ensi vuonna menen!
Sato ei ole pelkästään viljaa, vaikka se helposti ensimmäinen ajatus olisikin. Jopa kaupungillistunein nykywicca voi tassutella metsään ja poimia itselleen marjoja. Jos oikein haluaa panostaa, voi poimia marjoja niin paljon, että voi keittää niistä itselleen koko vuoden rituaalimehut. Miettikääpä miten hienoa se olisi, rituaalijuomana itse tehty mehu, siinä kalpenee jo hienoinkin viini.
Sadonkorjuun ohella kyse oli myös uhraamisesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Lammaksen aikaan on hyvä miettiä mitä kaikkea on saanut ja mitä antanut takaisin. Jos havaitsee, ettei ole antanut takaisin, tässä vaiheessa on hyvä paikka miettiä, miten voisi antaa takaisin. Minä olen saanut elämässäni ja ihan tänä vuonnakin todella paljon. Yleisesti ottaen taidan olla niin sanotusti "onnekkain" tuntemani ihminen. Tai siunatuin, ihan miten vaan. Joka tapauksessa yleensä saan sen mitä pyydän ja usein ihan pyytämättäkin. Kaikki vaan menee aina hyvin. Kun aletaan kysellä vastalahjoista, herää tässä tilanteessa paniikki, iik, olen saanut niin paljon, miten voin ikinä korvata?
Minä olen yleensä vienyt metsään omenoita, tai laittanut pihalle siemeniä tai pähkinöitä. Näitä teen silloin tällöin. Hyvin pienimuotoista toimintaa, mutta onpahan edes vähän. Siunaan nämä lahjani, että ne toisivat paljon hyvää sille, kuka ne ikinä hyödyntääkin. Toisekseen olen yrittänyt aina olla ystävällinen kaikille ihmisille ja auttaa heitä, jos olen vain pystynyt. Nämäkin ovat pieniä yksittäisiä tekoja. Mutta kai tällaiset pienetkin teot ovat riittäneet tarpeeksi usein toistuessaan, kun elämä on mennyt näin kivasti.
Uhraaminen siis voi olla juuri tällaista. Anna vastalahja, tee palvelus, ole kiitollinen. Kate West kirjoittaa kirjassaan Wiccan käsikirja, että heidän Lammasperinteisiinsä kuuluu roskien kerääminen läheisistä metsistä. Lisätään siis omalle listalleni, ensi vuonna minä fiilistelen Lammaksen henkeä jälleen viljapellon reunalla, käyn marjassa ja teen jonkun palveluksen vastalahjaksi saamistani lahjoista.
Tähän vielä loppuun kuva Lammaksen rituaalialttaristani ja vakioalttaristani. Kuva laatu on mahtava johtuen hämäryydestä ja jalustan puuttumisesta. Rituaalialttaristani otan aina kuvan ennen kuin aloitan, joten älkää säikähtäkö, en ole tuonut kehään kameraa.
Kysyisin, kun on kyse sapatteihin tai esbateihin liittyvistä postauksista, toivoisitteko ne muutamia päiviä ennen kyseistä sapattia vai sapatin jälkeen?
Ja seuraavia postauksia luvassa:
13.9. Varjojen kirja-postaus
21.9. Mabon-postaus
27.9. Yön talo ja wicca
Kaunista alkusyksyä kaikille :)
Mielellään vähän ennen sapattia ois kiva :) Tää oli tosi kiva postaus, ihanaa kun oot palannut blogeilemaan!
VastaaPoistaItse kannatan myös sitä, että vähän ennen sapattia postaukset kyseisistä sapateista.
VastaaPoistaTykkäsin tästä postauksesta kovasti! Olisi mielenkiintoista nähdä lisää kuvia näissä postauksissa ja postauksia esbateista, koska niihin en ole niin perehtynyt vielä, joten olisi hyvä saada lisää tietoa niistä.
Kiva, että piditte :) Kuvat on itsestänikin kivoja blogeissa, pitääpä miettiä miten niitä saa järkevästi yhdistettyä niihin aiheisiin mitä tämä blogi käsittelee. Minun otteeni wiccaan on pitkälti henkisellä tasolla tapahtuvaa, joten silloin ollaan tekemisissä asioiden kanssa, joita ei voi kuvata. Onneksi kuitenkin välillä puuhastelen myös noituuden parissa, siitä, on helpompi ottaa kuvia :D
VastaaPoistaJa jos tätä nyt joku ihmettelee, että eikö wicca ja noituus ole sama asia, niin minun puheessani wicca on uskonto/elämänkatsomus ja noituus on tietotaitoa siitä, miten muokata maailmaa haluamakseen. Wicca voi harjoittaa noituutta halutessaan, mutta kaikki eivät sitä tee, eikä se ole mitenkään välttämätöntä uskonnonharjoitukselle. Uskonnonharjoituksen puolelle puolestaan kuuluu rituaalit, jotka sinänsä eivät mielestäni ole noituutta, vaan rituaaleja siinä missä jumalanpalvelus on rituaali kristityille. Aiheeseen pitänee palata joskus oman postauksensa myötä :D
Esbat-postaus lisätty ohjelmaan 10.10. :)
Täältä myös ääni sille, että postaukset ennen sapatteja ja esbatteja. :)
VastaaPoistaMinustakin hieman ennen sapattia olisi hyvä. On kiva lukea miten toinen sitä viettää, saa mukavasti ideoita ja näkökulmaa omaan rituaaliinsa ja sapatinviettoonsa. Kiva postaus tämä :)
VastaaPoista