Witchfest International 2010

Tervehdys ihmiset, 

pistetäänpä tähän väliin tämä Witchfest-tarina, kun harjoituksista ei vielä raportoitavaa ja Beltane-hässäkät tiedossa loppuviikosta tai ensi viikon alusta. Ja tätä oli ainakin yksi mielenkiinnolla odotellutkin :)

Witchfest international on siis vuosittain Lontoon Croydonissa järjestettävä messumainen tapahtuma. Järjestänä on Children of Artemis -järjestö ja tapahtumaa markkinoidaan maailman suurimpana "witchcraft festivaalina". Ajankohta näyttäisi olevan kohtuu vakio, viikko pari Samhainin jälkeen.

Itse olin haaveillut tuonne menemisestä jo vuodesta 2005 saakka ja nyt siis viime kesänä päätin, että minäpä tempaisen. Ostin jo heinäkuussa lentoliput, lipun tapahtumaan ja hoidin hostellinkin. Lähdin matkaan yksin, sillä ainut tuntemani wicca oli juuri saanut lapsen, joten en edes kehdannut kysyä häntä mukaan reissuun. Olin Lontoossa yhteensä noin 4 päivää ja tämä witchfest oli siis matkan täysi tarkoitus, vaikka siinä ohessa kävinkin tsekkaamassa muutamia nähtävyyksiä, kun nyt kerta ensimmäistä kertaa Englannissa olin.

Tapahtuma järjestetään joka vuosi siis Croydonin Fairfield Halls:issa. Sinne pääsee kätevästi Lontoon keskustasta junalla, johon käy ns. oyster card, jota ilman ei juurikaan Lontoossa pärjää. Se on siis sellainen matkakortti, jonne ladataan rahaa ja sitten se käy busseissa, metroissa ja junissa. Sen voi ostaa jo lentokentältä. Croydonin asemalta puolestaan on Fairfield Halls:iin hyvät opasteet, joten kunhan oikeaan junaan hyppää, ei oikeastaan kovin helposti voi eksyä.

Kun sitten Croydoniin pääsin ja kulman takaa tassuttelin, niin hoksasin ensimmäisenä, että nyt on väärä vaatetus :D Mulla oli siis farkut ja huppari. Perusoloasu. Ehkä ihan käteväkin siinä mielessä, ettenpä ainakaan joutunut minkäänlaisen häiriön kohteeksi. Mutta kun ne muut. Ne oli kuin jostain Harry Potter leffan kuvauksista. Tai jostain larpista. Tai goottifestareilta. Siis siellä oli kaikkea mustista suippohatuista kaapuihin ja viittoihin. Korsetteja, loimusamettia, näyttäviä pakana-aiheisia koruja, osalla oli päässään ylipapittaren tiara. Oli lapsia, teinejä, keski-ikäisiä ja vanhuksia. Ja he kaikki näyttivät aivan ihanilta! Hetken jo pelkäsin, että ne luulee mua median tai kristittyjen vakoojaksi, ku mä olin ainut joka näytti "tavalliselta". Että jos meette, saatatte haluta harkita teeman mukaisesti pukeutumista. Jos (toivottavasti kun) minä menen seuraavan kerran, minä pukeudun eri tavalla.

Tapahtuman keskeisimpänä juttuna on siellä olevat luennot ja workshopit. Lisäksi siellä oli aloitussiunaus ja päätösrituaali sekä illalla tarjolla elävää musiikkia mm. Inkubus Sukkubus.

Yritin ottaa kuvan käsiohjelmasta mun kameralla, josta on autuaasti näyttö rikki, joten tulos on sitten tuo. Jos nyt ette tuosta mitään selvää saisikaan, niin ehkä voitte havainnoida sitä, että ohjelmaa oli. Laskin, että enimmillään 6 juttua yhtä aikaa. Eli piti suorittaa valintoja, että mihin mennä. Lisäksi siellä oli yksi kokonainen "halli" omistettu pelkästään sille, että siellä myytiin kaikkia juttuja. Ja se oli wiccan taivas, tai no kesämaa ;) , mitä tulee materiaalihankintoihin. Siellä oli kaikkea! Kirjoja, pukuja, rituaalivälineitä, kuvia, tauluja, yrttejä, koruja, musiikkia. Jos voitte keksiä jotain mitä tituleeraisitte "wiccaan liittyväksi tavaraksi", takaan, että siellä oli. Itselläni paloi varmaan joku 150 euroa sinne. Ois palanut enemmänkin, jos ois rinkkaani mahtunut. Rajoittavia nuo painorajoitukset Ryanairilla...

Mä valkkasin tuosta ohjelmasta itselleni lähinnä luentoja, koska ajattelin, että ensimmäisellä kerralla se on ehkä helpompaa, kuin workshoppiin osallistuminen. Lisäksi mä tosiaan en ole mikään ylipapitar, vaikka polulla olenkin kulkenut yli 10 vuotta. Mun ohjelma oli siis seuraavanlainen: 

10.30 tervetuliaissanat

10.40 Avajaissiunaus

11.00 Witchcraft balancing the dark & light

12.00-13.00 "vapaa-aikaa" eli onnessaan siellä myyntikojujen luona

13.00 Shamanism and the eight fold paht of Wicca

14.00 Paneelikeskustelu, osallistujina mm. Kate West

15.00-16.00 "vapaa-aikaa" ja lisää myyntikojuja. Taisin jossain vaiheessa syödäkin jotain.

16.00 Mysticism in The Craft

17.00-17.30 "vapaa-aikaa", tässä vaiheessa taisin käydä hakemassa automaatilta lisää rahaa, koska tuolla kävi vain käteinen.

17.30 Lopetusrituaali

18.00 How do you stop a Witchhunt? Tämä olikin keskustelutilaisuus, joka päätyi osaksi jotain bbc-dokumenttia. Että hei kaikille, Tuulikki edustaa Suomea mallikkaasti sönköttämällä enkuksi, että Suomessa en ole kohdannut koskaan henkeeni tai terveyteeni kohdistuvaa uhkaa wiccalaisuuteni takia. Ja että itse en tiennyt, että noituuden takia elävältä polttaminen on edelleen arkipäivää Afrikassa.

Ja sitten ohjelmassa olisi ollut ne kaikki ihanat artistit ja bändit, erityisesti Inkubus Sukkubus, jota olen fanittanut jo monta vuotta. Mutta ei, kiitos Ryanairin, mun lentoja oli aikaistettu 10 tunnilla ja jouduin lähtemään suoraan tuosta dokumenttijutskasta hostellille ja sieltä suoraan lentokentälle, ku lento lähti aamulla 7.00. Ja ei oikein ollu takuita siitä, miten ois yöllä päässyt keskustasta lentokentälle, niin piti sitten mennä illalla.

Päivä meni tosi nopeasti ja mä olin kuin sieni! Imin vaan itseeni kaiken mitä tuli, kun kerrankin pääsi kuuntelemaan ihmisiä, jotka ovat kulkeneet wiccan polkuja vuosikymmeniä. En sano, että kukaan olisi mitenkään parempi, vain koska on ollut polulla pidempään tai mitään sellaista. Mutta, mitä pitempään polkua on tassutellut, sitä enemmän kokemusta ja havaintoja on ehtinyt syntyä. Joten on rikastuttavaa tavata sellaisia ihmisiä.

Jotain satunnaisia juttuja, mitä mä oon tuolla tällaiseen pieneen muistikirjaani kerennyt kirjoittaa ovat: 

- tutki folklorea, jos haluat saada syvempää näkemystä noituuteen

- read wide, well and wise

- wiccassa on lupauksia ja valoja, jotka erottavat sen noituudesta

- mystisismi on sisäisen itsensä etsimistä

- oikea initaatio tapahtuu jumalten kanssa

- wicca is not a path of dogma but a path of poetry

- strarry sky is wonderful because that's where you are closest to the Goddess

- Jumalatar ei halua lampaita, hän haluaa ihmisten ajattelevan itsenäisesti

- initaatio on elämänmittainen

- there's no point in sacrificing because all is gift from the Goddess

Pahoittelen muuten jo tässä, että en lähtenyt kääntämään osaa tässä tekstissä olevista jutuista, mutta etteköhän te ymmärrä nämä :) 

Sitten mitäs minä hankin... kamera kun on niin ihana, ratkaisin ongelman ottamalla kuvan alttaristani: 

Witchfest-hankintoja tuossa kuvassa on siis tuo pentaakkeli, athame, tuo violetti pussukka ja sen pussin sisällä olevat yrtit. Lisäksi ostin sellaisen pienen 10 cm läpimitaltaan olevan mustan rautaisen padan. Se näyttää juuri sellaiselta kuin voitte kuvitella sellaisen näyttävän :D Se on oikeasti ylikätevä. Suosittelen sellaisen hankkimista, jos joskus törmäätte sellaiseen. Ostin myös äitille vastaavankaltaisen pussukan täynnä yrttejä ja oman pikku padan. Mukaan tarttui myös Damh the Bardin levy "Hills they are hollow" ja sellainen pieni musta silikoniranneke, jossa lukee "Witchfest" ja "witches unite". Vastaavan tyyppisiä silikonirannekkeita olen nähnyt eri värisinä ja niissä on saattanut olla esim. jotain tekstiä rintasyöpään liittyen tms.

Tuosta kuvasta olisi vaikka mitä selitettävää, mutta teen siitä joskus eri tekstin otsikolla "minun alttarini", jossa sitten voin tarkemmin selittää valintoja, joita olen tehnyt alttarin ja rituaalivälineideni suhteen. Pataa lukuunottamatta tuossa kuitenkin ovat kaikki rituaalivälineeni. Ja ihan alalaidassa on myös kaapuni.

Takaisin Witchfestiin. Ihmiset siellä olivat todella ystävällisiä ja siellä vallitsi aivan ihana tunnelma. Vähän samantyyppinen "olen tullut kotiin"-fiilis, kuin suurin osa wiccoista kokee löytäessään wiccan. Minulle jäi sellainen fiilis, että jos vain mahdollista, yritän tehdä witchfestiin osallistumisesta jokavuotisen tavan. Tapahtumassa pääsee kokemaan asioita, oppimaan asioita ja sieltä voi löytää kaikkia kivoja tavaroita. 

Myös lopetusrituaali oli kiva kokemus näin solitarylle. En ole koskaan ennen osallistunut mihinkään julkiseen wiccarituaaliin tai edes rituaaliin, joihin olisi osallistunut muita wiccoja. Näin äkkiseltään vertaisin tapahtumassa ollutta lopetusrituaalia luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen (kyllä, olen peruskoulussa istunut niissä ihan tarpeeksi). Eli jotkut puhuvat edessä ja sitten pääsee itse osallistumaan "rukoiluun" verrattavalla tavalla, kun pääsee osallistumaan elementtien ja jumaluuksien kutsumiseen. Lisäksi siellä sai käydä edessä ikään kuin siunattavana, mitä vertaisin ehtoolliseen. Musiikki nyt puuttui, mutta sen kyllä korvasi visuaaliset jutut, esim. rituaalin vetäjien pukeutuminen yms. 

Suosittelen witchfestiin osallistumista edes kerran elämässä täydestä sydämestäni, jos englannin taitonne on sillä tasolla, että yhtään ymmärrätte kuulemaanne. Suomessa tällaisia tapahtumia ei minun tietääkseni järjestetä. Vielä. Ja Englanti on ehkä yksi helpoimpia maita lähteä reissuun, suurin osa meistä, kun osaa äidinkielensä jälkeen parhaiten juurikin englantia. Siksi minäkin valitsin Englannin ensimmäiseksi ulkomaaksi, jonne lähden täysin yksin.

Siunattua Beltanen odotusta  )O(