Vähenevän kuun magiaa

Hei,

tälle illalle sattuva uusikuu huomioiden ajattelin käsitellä tällä kerralla vähenevän kuun magiaa. Vähenevän kuun aikaan on liikkeellä erityistä energiaa, tavallaan "pimeää voimaa". Ei pahaa, mutta pimeää. Se on vahvaa ja sillä on tietty tuhovoima, voima saada aikaan muutosta. Ja toisaalta myös voima paljastaa salattua. Tämä teksti käsittelee lähinnä ajoituksensa puolesta vähenevää kuuta, mutta samaan voimaan voi tukeutua myös Samhainina.

Ottaen huomioon kaiken viihdeteollisuuden ja muun pelottelun, pimeä voi kalskahtaa pelottavalta. Mutta ei se sitä ole. Wiccalaiseen maailmankuvaan yksinkertaisesti kuuluu hyväksyä totuus, että kaikessa on erilaisia puolia. Meillä on hyvät puolemme, meillä on huonot puolemme. Luonnossa on aika kasvulle ja aika kuolemalle. Jumaluuksilla on valoisat puolet ja pimeät puolet. Jos aina kääntyisi vain sen valoisan puoleen, eläisi ikään kuin vain toisen puolikkaan kanssa. Jos haluaa käyttöönsä "täyden arsenaalin" niin silloin voi suoda ajatuksen myös vähenevän kuun energioille ja jumaluuksien pimeille aspekteille, voiman pimeälle puolelle. Ei, älkää ajatelko tässä yhteydessä Star Warsia... 

 

Se, että voima on pimeää, ei tee siitä pahaa. Käyttötarkoitus on se, mikä määrittää onko jokin hyvää vai pahaa. Luonnossa ei ole hyvää tai pahaa. Se on ihminen, jonka toimet määrittävät onko joku hyvää vai pahaa. Joten, kirkkaassa päivänvalossa käytetty "valkea/positiivinen energia" voi olla pahuutta, jos tavoittelet sillä vääriä asioita. Pimeän kuun alla lausuttu loitsu, jossa tukeudutaan energian pimeään puoleen ja jumaluuksien pimeisiin aspekteihin, voi olla osoitus hyvyydestä, jos sillä tavoitellaan oikeita asioita.

Vähenevä kuu on Akan aikaa, joten jos tarvitset nimenomaan hänen apuaan tai voimaansa, vähenevä kuu on oikea ajoitus magialle. Jumalatar pimeässä muodossaan hallitsee kuoleman valtakuntaa ja niinpä hänen voimansakin liittyvät keskeisesti kuoleman energiaan. Se on muutoksen energiaa. Kuolema antaa levon, mutta myös vapauttaa energioita. Vähän kuin kuollut kasvi, eläin tai ihminen joka vapauttaa kuolemassaan oman ruumiillisen majansa takaisin elämän kiertokulkuun ravitsemaan muita eliöitä. 

Kun tällainen pimeä voima, kuoleman voima, kohdataan ja tunnistetaan, seuraa vapaus peloista, tunne itsenäisyydestä ja toisaalta myös tietoisuus omasta vastuusta. Kuolemassa meitä ei tuomitse Jumalatar tai Jumala, omat tekomme tuomitsevat meidät, joten tavallaan tuomitsemme itse itsemme. Ja kun kuolema on vain portti uuteen, sitä ei tarvitse pelätä. Ja jos et pelkää kuolemaa, niin miksi pelätä mitään muutakaan? Kun tiedät että tuomitset itse itsesi, tiedostat paremmin tekojesi seuraukset, mutta toisaalta olet vapaa ulkopuolisista vaikutteista, minkä pitäisi tuoda sinulle itsenäisyyden tunnetta.

 

Näin siis vähenevä kuu on aikaa sellaiselle magialle, johon tarvitset erityisesti tuhovoimaa, joka on erittäin kätevää kun yrittää päästä irti jostain. Se on tilaisuus vapautua. Se on tilaisuus "tappaa" ikäviä puolia ja syntyä parempana, siis osaltaan loistavaa aikaa myös itsekehitykseen tähtäävän magiaan. Ja tietenkin, kuoleman valtakunnan valtiattarena, pimeä Jumalatar pitää hallussaan mysteereitä ja salaisuuksia. Hänellä on valta myös ne paljastaa. Siksi vähenevä kuu on sopivaa aikaa myös salatun tutkimiselle niin meditaation kuin vaikka ennustamisenkin kautta. 

Itselleni Jumalattaren neitsyt-aspekti on ollut aina läheisin, johtuen henkilökohtaisista ominaisuuksistani ja ihanteistani. Niinpä omalla tavallaan olin yllättynyt, kun koin, että Jumalatar pimeässä muodossaan, vanhana viisaana, Akkana, kosketti minua tuossa hiljattain. Menee hieman henkimaailman jutuiksi, eikä seuraavaa ymmärrä sellaiset, jotka eivät ole vastaavaa itse kokeneet. 

Meillä oli siis covenin kanssa ohjelmassa tehdä vähenevälle kuulle ajoittuvaa kynttilämagiaa. Minulla oli ensin ajatus ajoittaa se tietylle päivälle, koska kuu oli silloin tietyssä merkissä, mutta en ehtinytkään tehdä sitä silloin. Sitten seuraavana ajankohtana, jonka olin ajatellut sopivaksi, väsytti ihan mahdottomasti ja yökuikuilut jäivät (hei, en oikeasti voi kuvitella tekeväni vähenevän kuun magiaa päivänvalossa ja vetoavani silloin Akkaan). Ja sitten yksi aamu aamulenkillä. Polullani oli pitkä hieno musta sulka. Minä en ikinä löydä sulkia. Niitä vain ei ole sattunut tielleni. Intuitiivisesti koin, että sulka on selkeä merkki Akalta, että nyt, nyt on se oikea aika. Hän on kanssani. Sulka mukaan ja kotiin. 

Sinä yönä, kohotin kehäni ja tein taikani. Tuloksia odottelen mielenkiinnolla, mutta kyse oli asioista, jotka eivät aivan välittömästi näy, joten sitä puolta pitää tarkastella paljon myöhemmin. Kertomisen arvoinen osuus liittyy nyt siihen, mitä tapahtui sen aamulenkin ja yön rituaalin välillä. Sillä sanat loitsuun syntyivät silloin. Puuhastelin sinä päivänä varjojen kirjani kanssa täydentäen esbatia-koskevaa osiota. Aloin suomentamaan sinne myös erästä vähenevää kuuta koskevaa tekstiä. Aivan normaalisti englannista suomeen, kunnes yhtäkkiä sanoja vain alkoi tulla jostain päähäni. Ei ollut enää kyse kääntämisestä vaan uuden luomisesta. 

 

Olen aina päässyt wiccan parissa pitkälle seuraamalla vaistoani, joten ajattelin, että no, antaa nyt sitten tulla. Itse en ole mikään runoilija ja muokatessa loitsu- tai rituaalitekstejä saa joskus ihan tuskissaan pyöritellä sanoja, että saa mieleisen lopputuloksen. Nyt niitä sanoja vain tippui jostain ja kirjasin ne ylös. Olen pari kertaa tuntenyt hyvin vahvasti Jumalattaren läsnäolon ja tuo oli omalla tavallaan kolmas kerta sitä lajia, mutta ensimmäinen kerta Jumalattaren Akka-aspektin suhteen.

Ottaen huomioon tämän tekstin syntytavan, halusin jakaa sen kanssanne. Ehkä se on avuksi jollekin toisellekin, joka tarvitsee vähenevän kuun voimaa. Siinä on kaksi vaihtoehtoista loppua, tarkoitus ei ole käyttää kumpaakin yhtä aikaa, vaan valita se, kumpaa kulloinkin tarvitsee. Merkitsen mihin loppuu käännös ja mistä alkaa "oma teksti". En tiedä, riittääkö tekstin lausuminen sellaisenaan vai tarvitseeko ohessa kötöstää esimerkiksi mustan kynttilän kanssa. Niin ikään en tiedä, onko tarkoitus toistaa jotain useita kertoja vai riittääkö kertalausuma. Nämä lienevät sellaisia valintoja, että jokaisen on tarkoitus seurata omaa vaistoaan ja tehdä omia valintojaan. 

*** 

Tämä on loppu, ennen alkua uutta,

kuolema, edellä elämän uuden. 

Salaisuudet paljastuu, kun vuoksi vetäytyy.

Kuu pimennos, vain tähdet valaisee.

Vaan ne, joilla taito, kyky on,

nähdä pimeässä,

salaisuudet voivat selvittää, mysteerit oppia.

Jumalatar, jonka nimeä emme lausu,

saapuu kuoleman valtakuntaan.

Hiljaisuudessa, pysähtyneisyydessä,

kaikki on mahdollista. (käännös loppuu tähän)

Tapaamme Akan ajalla,

koskettaaksemme pimeyden syvää voimaa.

Se meidät vapauttaa,

se meitä opettaa.

Vaihtoehtoinen loppu 1:

Irti päästä, kauas kaikkoa,

*asia* 

Myötä kuun vähenevän,

pimeyden vanha nainen minut vapauttaa

Vaihtoehtoinen loppu 2:

Selviä salattu, aukea edessäin,

pimeyden viisas valtiatar,

totuus osoita. 

*** 

Siinä se. Käyttäkää sitä harkiten ja varovaisesti, koska yleensä saa sen mitä pyytää.

 

En tiedä mitä te siitä ajattelette, mutta itse koen sen voimalliseksi, ottaen huomioon sen syntytavan. Että kun ei ollut tarkoitus muokata tekstiä mitenkään, niin sitten vain tyhjästä sitä syntyi. Ja jotenkin tuntuu oikealta myös jakaa se teidän kanssanne. Koen, että tehtäväni on jakaa se. Nämä ovat taas niitä "henkimaailman" juttuja. Menee vähän samaan kategoriaan kuin Witchfest-tapahtumassa eräs ylipappi kertoi, että mielenkiintoista on, että toisinaan käy niin, että sitä tulee tehneeksi jotain pieniä muutoksia wiccan harjoitukseensa. Ja sitten kuulee, että muutkin ovat tehneet niin eri puolilla maailmaa, vaikka mitään ei olla puhuttu tai sovittu. Tällaiset jutut ovat omiaan osoittamaan sitä, että korkeammilla voimilla on joskus näppinsä pelissä. Ja itselleni tällaiset kokemukset ovat syy siihen, että aidosti uskon Jumalattareen ja Jumalaan. 

Sulka lepää nyt tuossa lipaston päällä. Koen vahvasti olevani siunattu Jumalattaren läsnäololla ja tuella. 

) O (

Kirja-arvostelu: How to Become a Witch - The Path of Nature, Spirit & Magick

Hei,

Jahas, miten löydän itseni taas tästä kirjoittamasta blogia, kun pitäisi varjojen kirjaa kirjoittaa? :D Noh, tämä parempi kuin ei mitään. Nyt vuorossa pitkästä aikaa kirja-arvostelu, vähän vaihtelua noille käytännön touhuille, mitä tässä on nyt muutamana edellisenä postauksena käyty läpi. En oikeastaan tiedä, miten ihmiset tätä mun blogia "käyttää". Että luetteko te vain siinä järjestyksessä kuin tulee postauksia vai etsitäänkö täältä tietoa. Tämä sopii joka tapauksessa molempiin ja jos haluatte tietää mielipiteitäni wiccaa käsitteleviin tai muuten käytännön noidantaitoja sivuaviin kirjoihin, niin löydätte kaikki niitä koskevat postaukset, kun klikkaatte tuota tunnistetta "kirjahyllyllä".

Tällä kertaa siis esittelyssä: 

Amber K & Azrael Arynn K: How to Become a Witch - The Path of Nature, Spirit & Magick

Tämän kirjan hankinnasta on alle vuosi. Ja miksi joku 15 vuotta wiccan polkua kulkenut hankkisi tällaisen? No katsokaa nyt tuota kantta! :D Tää on yksi harvoja kirjoja, jotka oon ostanut pitkälti kannen perusteella. Lisäksi mulla on tuolta Amber K:lta kaksi muutakin kirjaa (True Magick ja Coven Craft) ja ne on tosi päteviä, joten siksi ajattelin muutaman euron tähän laittaa, vaikka ajattelinkin, että tässä ei välttämättä hirveästi mitään uutta ole. 

Sisällysluettelo näyttääpi tältä:

 

Hyvää:

- alussa oleva runo, jonka johonkin osaan viitataan jokaisen kappaleen alussa. Esimerkiksi johdantokappaleeseen, jossa käsitellään kysymystä haluatko tulla noidaksi, liittyy tällainen: 

"Some find their home in the Witches's Craft,

Touching magick, wielding power,

But each must seek and find their path,

Is this your way, is this you hour" (by Amber K, 1998)

- kirja käsittelee sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Niin itse wiccan harjoitukseen liittyen kuin myös esimerkiksi coventoimintaan liittyen.

- Council of American Witches, Principles of Wiccan Belief, vuodelta 1974. Tämä teksti on suomennettuna minunkin varjojen kirjassani, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain tietää, mikä sen alkuperä on. Propsit siis tästä.

- vuodenkierron eri "myyttisyklit" ja sapatit on tiivistetty hyvin

- "Noidan varustamista" koskeva kappale on toteutettu mielenkiintoisesti. Siinä käydään ikään kuin yhtä aikaa läpi noidan pyramidi ja tärkeimmät rituaalivälineet (Varjojen kirja, athame, sauva, malja, pentaakkeli)

- wiccalaista elämäntapaa käsittelevä kappale herättelee ajatuksia siitä, että miten uskonto voi näkyä arkielämässä. Samalla voi kysyä itseltään, että pitäisikö sen näkyä arjen valinnoissa? 

- päivittäistä (wiccan) harjoittamista koskeva kappale antaa nimensä mukaisesti vinkkejä arjen aktiviteeteiksi.

- magiaa koskevassa kappaleessa on tiiviisti käytynä läpi magian, sen eri tyylien ja rituaalien tärkeimpiä pointteja

- kappale, joka käsittelee wiccan harjoitusta yksin tai covenissa on hyvä. Lisäksi lista "mitä odottaa pakanafestivaalilta" oli hauska ja osuva. Ainakin sen International Witchfest 2010 kokemusteni perusteella.

- esimerkkilista ensimmäisen asteen harjoitusohjelmasta ja "tieto/taitovaatimuksista" on hyvä

- kirja käsittelee tärkeimmät aihepiirit. En keksinyt mitään olennaista, mitä se ei käsittelisi. 

- takakannessa on ihana teksti: 

"There are many excellent spiritual paths and ways of life that can help you grow, enjoy life, and progress toward your destiny. But if the moonlight calls you, and you can hear the panpipes and see the flames of the sabbat bonfire dancing - we'll be waiting in the forest, in a circle near the old oak tree."

Huonoa:

- kirjassa on ainakin yksi rituaalikaava, mutta on muuten tehokkaasti piillotettu alaotsikon "rituaalimagia" alle. Magiaa ja rituaaleja koskeva kappale jää ohueksi jopa yleisteoksessa vaadittavaan syvyyteen nähden.

- oma kappale koskien käytännössä luonnonsuojelua/ympäristötietoutta. Eikö tämän olisi voinut laittaa sinne wiccalaisen elämäntyylin alle? Tämänkin kohdalla voi esittää kysymyksen, että onko ns. vihreä aktiivisuus välttämätön osa wiccaa. Ja vastauksia on niin monta kuin on wiccalaisia. Onko tämä tässä laajuudessa oikeasti sellainen asia, joka kuuluu tällaiseen kirjaan, joka on yleisraapaisu wiccasta/noituudesta? 

- jaottelu ei ehkä ole selkein mahdollinen. Kun yritin tuossa miettiä, että puuttuuko tuolta jotain olennasta, äkkiseltään mieleen tuli seuraavia asioita, jotka kaikki kuitenkin olivat kirjassa kun etsimällä etsin: Rituaalikaava (edes yksi), maadoittuminen, suojelu (tätä aihetta ois muuten saanut käsitellä laajemminkin)

- Jumaluuksia ja heihin liittyviä myyttejä olisi voitu käsitellä enemmän. 

Yhteenvetoa:

Täytyy todeta, että kun puhutaan yleisteoksesta ja nimenomaan perusteoksesta, jonka funtio on pikemminkin aiheeseen johdattava ja "voit lukea tämän ensimmäisenä kirjanasi aiheesta", on parempi, että mahdollisimman laaja skaala asioita käydään läpi pintapuolisesti. Eikä niin, että perehdyttäisiin muutamaan aiheeseen syvällisesti. Loppujen lopuksi yleiskirjojen tarkoitus on näyttää ne ovet, että "hanki lisätietoa näistä aiheista".

Lisäksi on on pitkälti mielipidekysymys, että pitääkö sen yleiskirjan olla teoria- vai käytäntöpainotteinen. Tämä kirja oli mielestäni ehdottomasti teoriapainotteinen, vaikka sisälsikin harjoituksia. Kuitenkin, jos ajattelee ihmistä, jota kiinnostaisi tehdä rituaali tai loitsu, en tiedä mihin asti hän tän kirjan opeilla pääsisi. Uskaltaisiko tehdä mitään vai ei. Toisaalta, ollakseen teoriakirja, tässä jää kyllä uskonnon osuus tosi vähälle. Olisi saanut olla enemmänkin. Jos kiinnostaa nimenomaan se uskontopuoli, niin tällä ei kyllä pääse tasan yhtään mihinkään. Filosofisesti ehkä pari askelmaa, mutta teologisesti ei yhtään. Mutta kysyä voi, että onkos tämä nimenomaan kirja siitä, kuinka voit olla noita, ei kirja siitä, kuinka voit olla wicca. Ne kun on kaksi eri asiaa. Noita harjoittaa noituutta (eng. witchcraft), eli käytännöntaitoja joilla muokkaa maailmaa. Noita ei välttämättä usko jumaluuksiin eikä hänen noituuden harjoittamisessaan ole uskonnollista elementtiä. Wicca on uskonto. Siihen liittyy keskeisesti tietyt jumalkäsitykset ja ne kyllä näkyvät kaikessa muussakin toiminnassa. Ehkä tämän kirja on pikkuisen enemmän siellä noituuden puolella kuin wiccan. Lisäksi tässä on mielestäni varsin vahva yhteiskunnalliseen aktivismiin / ainakin ympäristötietoisuuteen kehottava näkökulma. 

Mielestäni tämä on kuitenkin omistamistani wiccaa koskevista yleisteoksista paras. Parempi kuin esim. Cunninghamin opas wiccan harjoittajalle tai Kate Westin Wiccan käsikirja. Yleisteoksen luonteenomaisuuden myötä moni aihe (esim. uskonnollinen puoli, magia, psyykkiset taidot, ennustaminen, parantaminen) vaativat kyllä lisäperehtymistä muiden lähteiden avulla, mutta yleisteostasolla tässä on käsitelty läpi tärkeimmät aiheet yleisteokselle tarvittavalla laajuudella. Ainakin näin aikuisen lukijan näkökulmasta, kun on valmis itse tuunaamaan loitsunsa ja rituaalinsa eikä vaadi sinne tsiljoonaa esimerkki loitsua "näin menestyt koulussa" tai "näin pärjäät vanhempiesi kanssa".

Kannattaako se sitten hankkia? Jos kirjahyllystäsi löytyy pelkästään suomennetut kirjat (Cunninghamin ja Westin) sekä se ainoa suomalainen (Titus Hjelm, Mitä Wicca on?), hanki. Saat todennäköisesti uutta tietoa ja näkemystä. Jos sinulla on laajempi kokoelma kirjallisuutta, tuskin löydät tästä niin paljon uutta, että tätä kannattaisi hankkia. Perusteokseksi tämä on hyvä, mutta et tee taas yhdellä perusteoksella mitään, jos sinulla on jo 3 muutakin perusteosta ja lisäksi yli 5 kpl syventävää kirjaa.

Tähdet: **1/2 (Ihan hyvä perus/yleisteokseksi, mutta tieto on mielestäni niin epäjärjestelmällisesti sijoitettu, että en varmaan lue koskaan uudestaan ainakaan kannesta kanteen)

Tuulikin oma tähtijärjestelmä:

***** Niin hyvä, että harmittaa ultimaalisen paljon, kun kirja/kirjasarja loppuu

**** Todella hyvä, luen varmasti uudestaan useamman kerran elämäni aikana

*** Ihan hyvä, lukeminen miellyttävää, mutten varmaan kovin monesti lue uudestaan

** No joo, pystyy lukemaan läpi suuremmitta tuskitta, mutten varmasti lue koskaan uudestaan

* hyi saakeli, lukeminen on niin tervanjuontia, että voi jäädä jopa kesken

Rituaalivälineet ja niiden hankinta

Tervehdys,

Käytäntöön liittyvällä aiheella mennään taas. Niin ikään myös tämäkin on aihe, josta oon kirjoittanut tässä postauksessa noin 3 vuotta sitten. Mutta kun tuo oli enemmänkin laatua "omien rituaalivälineiden esittely", niin otetaas tähän sellainen näkökulma, että millä pärjää (minimivälineistö), mitä milläkin tekee (perustietoa, mutta kun en äkkiseltään näytä aihetta koskaan käsitelleen) ja mistä niitä saa. 

 Oma näkemykseni "minimivälineistöstä" (joku muu voi olla erimieltä)

Mitä siinä siis on? Varjojen kirja, malja, ennustusväline (tässä tapauksessa "pakanapakka"), bolline (vanha athameni, siksi kahva oli vielä musta) ja athame. Miksi nämä? Varjojen kirja, jotta sinulla on paikka, minne keräät tietoa ja halutessasi myös kokemuksia. Malja, että sinulla olisi edes jokin Jumalattareen viittava esine. Tarvittava myös mikäli aiot siunata vedellä tai tehdä "suuren riitin" esineiden avulla. Athame, koska sillä ohjataan energiaa kehää luodessa ja se symboloi Jumalaa. Bolline, koska sillä tehdään käytännön leikkuu- ja kaiverrustyö. Oli sitten kyse riimun raaputtamisesta kynttilään tai yrtin/kasvin leikkaamisesta.  Ennustusväline, jotta voisit käyttää sitä niin itsekehityksen, neuvojen saamisen kuin todellisen tahtosi selvittämisen välineenä. 

VARJOJEN KIRJA

Tästä olen kirjoittanut parinkin postauksen verran, joten lisää siitä voit lukea täältä. Tässä kuitenkin vielä pari pointtia. Suosittelen:

- valitsemaan sellaisen, jonka kansi miellyttää tai johon voit tehdä helposti itse uuden kannen, joko maalaamalla, päällystämällä kankaalla tai jotenkin muuten.

- valitsemaan sellaisen, jonka sivut ovat tyhjät. Ei viivoja. Tyhjää sivua voit täyttää mielesi mukaan ja kuvittaa myös. Jos on viivat, niin ei näytä kivalta.

- valitsemaan sidotun kirjan, jolloin voit ommella selkämykseen haluamasi määrän nyörejä toimimaan kirjanmerkkeinä.

- valitsemaan sellaisen jossa sivuja on mahdollisimman monta, mutta joka on silti kuljettavaa kokoa

- tekemään jonkinlaisen jaottelun. Toimii siten, että päätät aihealueet, arvioit kuinka monta sivua kukin aihe tarvitsee ja merkkaat jo valmiiksi ne otsikkosivut. Näin voit täyttää kirjaa myöhemmin haluamassasi järjestyksessä, mutta samalla tieto on organisoitua, joten se löytyy helposti. Omat alueeni ovat "Myytit" (64 sivua), "Teoria" (n. 130 sivua, tälle on hyvä varata paljon tilaa), "Harjoitukset" (n. 60 sivua), "Juhlat ja rituaalit" (n. 130 sivua) sekä "Sekalaiset tekstit" (n. 60 sivua). Olen ajatellut tän niin, että myytteihin tulee kaikki Jumalatarta ja Jumalaa koskevat tekstit, runot yms. Teoriaan ja harjoituksiin tulee nimensä mukaisesti teoriatietoa ja hyväksi koettuja harjoituksia. Juhlat ja rituaalit sisältää kaikki sapatit sekä esbatin yhteydessä myös rituaalikaavat. Sekalaisiin teksteihin tulee kaikki mikä ei mihinkään muuhun lokeroon "sovi". Tällä hetkellä siellä on vain yksi wiccahenkinen runo, mutta esim. toimivat ja tehokkaat taiat on tarkoitus laittaa sinne.

- että jos olet sellainen, joka ei yksinkertaisesti osaa nyt järkeillä toimivaa järjestystä tai jostain muusta syystä haluat myöhemmin lisätä väliin jotain tai poistaa sivuja, niin valitse kansio, päällystä se haluamallasi tavalla ja valitse siihen kivat paperit sivuiksi. Ruutupaperi voi olla mälsää, mutta vankka tulostuspaperi, joka on liotettu esim. teessä, ihan eri juttu. Lisää inspiriaatiota Emeraldin postauksesta täältä.

- suunnittelemaan hyvin, mutta olemaan itsellesi armollinen. Varjojen kirjassa saa näkyä kasvutarinasi wiccan polulla. Sen ei tarvitse olla täydellinen, lähes täydellinen riittää. 

- ryhtymään urakkaan. Tyhjä varjojen kirja ei palvele ketään. Ei vaikka olisi kuinka hienot suunnitelmat. Etsi itsellesi aikaa ja täytä varjojen kirjaasi sitä mukaa, kun tiedät mitä sinne haluat. Sivu pari muutamana iltana viikossa tuskin kaataa aikatauluasi. 

Mistä saa? 

- peruskirjakaupoista kansioita ja tyhjiä muistikirjoja

- askartelu/taidetarvikekaupoista saattaa saada luonnoskirjoiksi tarkoitettuja kirjoja tyhjine sivuineen

-mahdollisesti myös nettikaupoista, mutta enpäs nyt hirveästi löytänyt kun yritin etsiä. Unio Mysticasta ja Adlibriksestä löytää yhden, mutta siinä on aika vähän sivuja kuin vaan joku 190 kpl. Täällä listaa kaupoista, jos haluat itse yrittää etsiä.

MALJA

Symboloi siis Jumalatarta, kuuta, rakkautta ja edustaa alttarilla veden elementtiä. Voi käyttää vesiastiana tai siitä voi myös juoda rituaalin aikana juotavan juoman. Valintasi mukaan malja voi olla tehty monestakin erilaisesta materiaalista. Metallista, lasista, puusta, keramiikasta, kivestä. Mistä tahansa mikä pitää vettä. 

Mistä saa?

- ihan tavallisesta kaupasta, jos valitset sellaisen, jonka "oikea tarkoitus" olisi jälkiruokamalja (kuten minulla)

- kultasepän liikkeistä saatat löytää metallisia

- Suomesta ehkä keskiaikamarkkinoilta ja varmuudella Englannin pakanakaupoista tai Witchfest-tapahtumasta

- olen joskus nähnyt nettikaupoissakin, mutta nyt en muka löydä mistään

ENNUSTUSVÄLINE

Sana "ennustus" vähän kalskahtaa pahalta, mutta ainakin omassa elämässäni pakanapakka paljastaa asioita ihmeellisellä tarkkuudella. Ennustusvälinettä voi käyttää siis esim. oman tulevaisuuden näkemiseen, itsetutkiskeluun tai "korkeamman minän tahdon" selvitttämiseen. Voit etsiä vastausta esimerkiksi siihen, mitä seuraavan vuoden aikana tapahtuu, mihin sinun kannattaisi juuri nyt keskittyä, onko jostain tekemästäsi jutusta ollut mitään hyötyä jne.  Ennustusvälineeksi käy tarotkortit, muut kortit (jopa pelikortit) tai vaikkapa riimut. Muitakin keinoja on, mutta nämä ovat mielestäni helpoimmat. 

Mistä saa?

 - kaiken maailman kortteja voi ostaa netistä (esim. Unio Mystica, Adlibris) kunhan tietää mitä hakee. Jos etsit kortteja, suosittelen googlettelemaan kuvia ja valitsemaan pakan, jonka kuvista pidät eniten

- riimuja voi ostaa valmiina (esim. Thuleian Puoti), mutta ne voi myös valmistaa itse keräämällä kiviä ja maalaamalla niihin riimut. Materiaalina voi toki käyttää myös savea, puuta, mitä nyt vaan osaatkaan työstää.

ATHAME

Käytetään energian kohdistamiseen ja vahvistamiseen, yleisimmin sillä luodaan kehän rajat. Muita tyypillisiä käyttötarkoituksia on esineiden puhdistaminen ja niille voiman antaminen sekä astraalienergioiden ohjaus. Athame on luonteeltaan käskevä, joten sitä ei käytetä jumaluuksien tai elementtien kutsumiseen. Athame edustaa joka tapauksessa Jumalaa, mutta se, että edustaako se tämän lisäksi myös ilmaa vai tulta, vaihtelee riippuen traditiosta ja henkilön omista näkemyksistä. Itse miellän sen enemmän ilman elementin edustajaksi. Athame edustaa tahtoa, se on voiman väline. Perinteisesti mustakahvainen.

Mistä saa?

- jos valitset athameksi puukon, niin erä- ja urheilukaupoista

- ihan puhtaasti rituaalikäyttöön tarkoitetun athamen voi tilata netistä (esim. Villipihlaja)

- ainakin englannista alan kaupoista ja lisäksi Witchfest-tapahtumasta (okei sieltä saa ihan kaikkea)

 Sain viimeinkin maalattua tän uudelleen, nyt odotellaan sitten kuivumista...

BOLLINE

Käytetään symbolien kaivertamiseen ja kaikenlaiseen leikkaamiseen, sauvan leikkaaminen, magiassa tarvittavien nauhojen leikkaaminen, yrttien pienentäminen jne. Niin rituaalissa kuin muutenkin. Perinteisesti valkokahvainen.

Mistä saa?

- jos valitset puukon, niin erä- ja urheilukaupoista

- voi ostaa myös netistä (esim. Villipihlaja tai Draconia)

 Mikäli haluat laajentaa välineistöä...

Kuvassa siis: yrttejä, sauva, kuivahiiltä, pata, suitsukkeita, jumalhahmot, kehäkivet ja pentaakkeli. 

YRTTEJÄ

Voi ostaa tai voi kerätä. Yrtti voi nimenä kuulostaa hienolta, mutta yrtti se on kuulkaas koivunlehtikin siinä missä rohtoraunioyrtti tai valeriaana. Yrttejä voi käyttää niin loitsujen ainesosina kuin ihan sisäisesti nautittavina teen tai tinktuuran muodossa. Ulkoisesti niitä voi käyttää voiteisiin, kääreisin, yrttikylpyihin, naamioihin, taikapussukoihin... Mielestäni yrtit ovat riimujen ja kivien ohella helppokäyttöisimmät "loitsujen ainesosat". Jos käytät yrttiä sisäisesti (ts. syöt sen tai juot sen), varmista ettei se ole myrkyllinen ja että se on kerätty puhtaasta paikasta. 

Mistä saa?

- kerää itse, on ilmaista ja helpointa

- tilaa netistä (esim. Yrttilato) ne mitä et muuten löydä

SAUVA

Voi käyttää apuna esim. jumaluuksien ja elementtien kutsumiseen. Käytetään siunaamiseen ja energian varaamiseen esineisiin. Voi myös käyttää energian suuntaamiseen. Riippuen traditiosta ja ihmisen omista valinnoista, sauva symboloi joko tulta tai ilmaa. Itselleni se edustaa tulen elementtiä. Suositeltava mitta on kyynärpäästä pisimpään sormeen. Sauva voi olla tehty eri materiaaleista, mutta itse suosisin puuta. Muista että eri puulajit antavat sauvalle erilaisia energioita. Päähän voi kiinnittää kiven ja myös kiven valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota kiven laatuun. Sauvaan voi myös kaivertaa haluamiaan riimuja.

Mistä saa?

- kannattaa valmistaa itse, jolloin voi valita sopivan puun, riimut ja kiven

KUIVAHIILTÄ

Se sytytetään palamaan, jonka jälkeen se laitetaan pataan ja sitten siihen päälle voi tuikata yrttejä ja muuta poltettavaa materiaalia. Kätevin tapa tehdä "tuli" pataan, joka on noin 10 cm läpimitaltaan kokoinen. 

Mistä saa?

- netistä tilaamalla (esim. Villipihlaja)

PATA

Symboloi muutosta, kuolemaa, uudelleensyntymistä, parantumista ja henkistä viisautta. Padassa näkymättömän ajatellaan tulevan näkyväksi ja siinä piilee luomisen voima. Yleensä padassa poltetaan asioita (esim. kirjoita loitsusi paperille, sytytä se palamaan ja laita pataan, tai polta "uhrilahjasi" padassa) mutta sen voi myös täyttää vedellä, jolloin sitä voi käyttää ennustamiseen. Jotkut ajattelevat padan symboloivan henkeä. 

Mistä saa?

- Englannista alan kaupoista ja Witchfest-tapahtumasta. (Oikeasti, tähän jälkimmäiseen on äärimmäisen hyvä tehdä tavaranhankinta-reissu)

- netistä tilaamalla (Louhittaressa on joskus ollut, ei tällä hetkellä, näyttäisi että tällä hetkellä joudut tilaamaan ulkomailta. En uskalla suositella mitään, kun en ole koskaan tilannut ulkomailta itse)

SUITSUKKEITA

Puhdistavat tilaa, auttavat pyhän tilan luomisessa, lisäävät rituaalin energiaa. Ilman symboli. 

Mistä saa?

- erilaisista kaupoista paikan päältä

- netistä tilaamalla (esim. Thuleian tupa, suitsukekauppa)

JUMALHAHMOT

Ihan vain omaksi iloksi luomaan tunnelmaa. Voi olla pieni patsas tai sitten ihan vain kortti/kuva.

Mistä saa?

- tee itse cernit-massasta/savesta tai piirrä

- kuvia voi hankkia netistä  esim. googlettamalla, tulostamalla ja kehystämällä

KEHÄKIVET

Näillä merkkaan kehäni rajoja. Jotkut saattavat käyttää myös suolaa tai liitua, mutta tämä on mielestäni vähiten sottaava tapa. Kehäkivien käyttö sinänsä ei ole välttämätöntä, mutta ihan kätevää jos haluaa olla ihan varma, että pysyy kehänsä sisällä. 

Mistä saa?

- voit poimia ihan luonnostakin

- jalokivigalleriasta

- netistä tilaamalla (esim. jalokivigalleria tai toivoon.fi)

PENTAAKKELI

Litteä kiekko, jossa on yleensä kuvituksena vähintään viisisakarainen tähti. Edustaa maan elementtiä. Sen päälle yleensä asetetaan amuletteja, taikakaluja ja muita esineitä pyhitettäväksi. On myös yleinen suojelus-esine. Olen esimerkiksi ladannut omani suojaamaan kotiani.

Mistä saa?

- voi tehdä itse kaivertamalla puuhun tai maalaamalla sopivaan litteään kiveen tai savesta muotoiltuun kiekkoon

- todennäköisesti löydettävissä Englannista alan kaupoista ja Witchfest-tapahtumasta, mistä omani on peräisin.

Tässäpä on kaikki minun rituaalivälineeni. Vielä toki voi olla pitkä lista jos monen moista tavaraa, mutta minä oon pärjännyt näillä ilman, että kertaakaan olisi tullut oloa, että jotain puuttuu. Varsinaisten rituaalivälineiden lisäksi magiassa voi tosiaan käyttää apuna esimerkiksi erilaisia yrttejä, kiviä, riimuja ja tietenkin kynttilöitä. 

Oma kynttilävarastoni on tällä hetkellä tässä kunnossa. Pari kertaa olen kaipaillut sinistä kynttilää, joten sellaisia pitää kyllä hommata, kun seuraavan kerran tulee vastaan. Lisäksi myös violetti voisi olla tarpeellinen ja mustia tarvitaan ehdottomasti lisää. 

) O ( 

Näin siis, äkkiseltään sanottuna padan hommaaminen voi olla vaikeinta. Onko muilla pataa ja jos on, niin mistä olette hankkineet? Entä minkälaisia näkemyksiä teillä on siitä, että mitä tarvitaan ja mitä ei? Käytännössähän kaikesta vois suoriutua kokonaan ilman välineitä, mutta eihän se nyt olisi läheskään yhtä hauskaa ja tunnelmallista... 

Varjojen kirjan väkerrystä

Hei,

nyt kun elämässä on taas meneillään wiccan suhteen aktiivisempi kausi, olen saanut itseäni niskasta kiinni myös ikuisuusprojekti "varjojen kirjan kirjoitus":n suhteen. Alkuun panevana voimana oli tällä kertaa Myrikan postaus Beltanesta (joka oli edelliseen postaukseeni viitaten tehty ehdottomasti rituaalikaavalla A), jonka kuvissa kaiken muun ihanuuden lisäksi näkyi myös varjojen kirja. Toimiva sellainen, josta on hyötyä. Siitä sitten sikisi omat viime vuosien muistot rituaaleista, kun missään ei ole ollut rituaalikaavaa valmiina, vaan oon sen joka kerta erikseen kirjoittanut peilikirjaani. Mikä on epäkätevää, työlästä ja totaalisen fiiliksiä laskevaa, verrattuna siihen, että varjojen kirjassa olisi hyvin koottu visuaalisesti kaunis kokonaisuus, jota voisi hyödyntää uudestaan ja uudestaan. 

Joten tuumasta toimeen! Päätin, että nyt sitä kirjaa on oikeasti ruvettava kirjoittamaan enemmässä määrin. Kirjoitettavaa materiaalia on jo teoriaosaankin aika melkoisesti "jonossa" ja lisäksi sinne on ehdottomasti saatava sellaiset osiot, jotka oikeasti auttavat rituaaleissa. Joten tarpeiden kautta asiaa miettimällä sain aikaiseksi tällaisen listan:

Siinä on ensin ylhäällä varjojen kirjani jaottelu otsikoittain ja sitten kirjoitusjärjestys alkaen esbatista ja sapateista. Esbat on kirjoitettava ensin, koska sen yhteyteen tulee rituaalikaavat, joita tulee noudatettua myös sapattien kohdalla niin sanottujen "alku- ja lopputouhujen" osalta. Näin ollen sapattien yhteyteen tarvitsee kirjoittaa vain ne rituaalin "keskiosat" eli sapattien tekstit ja aktiviteetit. Lisäksi esbatin ensin kirjoittamiseen vaikutti myös se, että seuraava esbat on jo 14.5. eli ensi keskiviikkona.

Ja tämän jälkeen sitten seuraa sapattien tekstien kirjoittamiset siinä järjestyksessä kuin sapatteja on luvassa. Sapattitekstien jälkeen voi edetä "myytteihin" eli jumaluuksia koskeviin teksteihin ja vasta sen jälkeen siihen teoriaosaan. 

Mulla oli lähtötilanteessa tuo Rituaalit ja juhlat -osio tällaisessa kuosissa:

Eli ei mitään muuta kuin otsikko. Päätin jakaa vielä tämän osion sisällä omat alueet esbatille ja kaikille sapateille. Nyt olin myös niin kaukaa viisas, että hoksasin kirjoittaa tuolle sivulle sisällysluettelon koskien tätä aluetta. Teoriaa koskevan osion yhteydessä en ollut niin fiksu.

Joten ei muuta kuin muistilaput tuonne muiden otsikoiden alle, että muistaa jättää tilaa sisällysluettelolle. Pystyin tämän tekemään, koska tämä uudempi varjojen kirja on vielä hyvin tyhjä. Minua on vuosia vaivannut hirveä aikaansaamattomuus asian suhteen eikä asiaa ole varsinaisesti helpottanut se, että huomaan olevani melkoisen perfektionisti varjojen kirjan suhteen. Se on tärkeä kapistus, siellä pitää olla juuri oikeat asiat ja oikeassa, helposti löydettävässä järjestyksessä. Ja sen tulisi olla sellainen, että se tekisi käytännön toimet mahdollisimman helpoiksi. 

Ideaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi käytävä prosessi ei ole nykyään helppo.

1. Lukiessasi wiccakirjallisuutta, alleviivaat ne kohdat, jotka katsot tarpeellisiksi siirtää varjojen kirjaan

2. Sitten käännät ne suomeksi. Tein ennen paperilla, mutta nykyään olen siirtynyt käyttämään läppäriä. Suomentamisen jälkeen ne voi kirjoittaa varjojen kirjaan. Tai no joku tietysti voi kirjoittaa ihan englanniksikin, jos haluaa. Itse pidän enimmäkseen suomenkielisen varjojen kirjan mutkattomuudesta, vaikka englantini onkin hyvin sujuvaa.

3. Jos yhtäkkiä päätät (niin kuin minä) että nyt pitää kirjoittaa aiheesta X, käy läpi kaikki kirjasi jotka käsittelevät aihetta X ja valitse mitä sieltä otat mukaan ja missä järjestyksessä. Suomennat tarvittaessa ja lopulta kirjoitat varjojen kirjaan.

 

Mun juhlat ja rituaalit-osion aloitusaukeamasta tuli lopulta tällainen:

Päätin kuvittaa tätä kirjaa, vaikka lopputulosta katsoessa kukaan ei usko, että mulla oli kuvis 10 :D Mutta riittää mulle, se on tärkeintä. Ei tätä kukaan muu luekaan sen enempää, mitä mä teille satunnaisesti joskus jotain kuvia laitan. Esbatia koskien laitoin tuolle ekalle sivulle muutamia pointteja, esim. sen että täydenkuun ja uudenkuun vaikutus jakautuu 2-3 päivälle, joten ei tartte orjallisesti olla sekuntikellon kanssa katsomassa, että puuhailee täsmälleen sinä päivänä, kun kalenterissa on se valkoinen tai musta ympyrä.  Lisäksi kasasin tuohon "pilveen" esimerkki aktiviteetteja esbatille. 

Katsoin sitten sopivaksi laittaa tähän esbatin yhteyteen seuraavaksi nämä luettelot "kuiden nimistä", muistutuksen että merkistä riippuen energiat ovat erilaiset ja sitten vielä listat siitä, millaisia ne energiat tarkalleen ovat minkäkin merkin yhteydessä täydellä kuulla ja uudella kuulla. Tuli muuten noita jälkimmäisiä 6 sivua. Aattelin jälkeenpäin, että oisko noiden pitänyt olla teoriaosassa eikä esbat-osassa, mutta menkööt. Nuo joutuu kuitenkin tarkistamaan jokaisen esbatin yhteydessä, joten ei ne tuossa haittaa. Sen, missä merkissä kuu kulloinkin on, tarkistan kuukalenterista, joka on mielestäni mainio apuväline wiccan harjoitukseen.

Ja sitten päästiin itse asiaan. Parit rituaalikaavat, tässä on esimerkki yksinkertaisesta, ja sen jälkeen sinne on tarkoitus laittaa vielä nimenomaan täysikuuta, uutta kuuta, kasvavaa kuuta ja vähenevää kuuta koskevia tekstejä. Eli sellaisia potentiaalisia esbat-rituaalien "selkäpaloja"/"keskipaloja". Eri kuunvaiheita koskevat meditaatiot ajattelin laittaa harjoitukset-osioon jo ihan tilan puutteellisista syistä. 

Tuohon ylempään kuvaan kommentoiden vielä sellainen huomio, että mielestäni on hyvä, että edes yksi rituaalikaava mahtuu yhdelle aukeammalle. Ei tarvi plärätä sivuja ees taas. Käytännössä rituaalit siis toimii jatkossa (ainakin siihen asti, että ne oppii sanasta sanaan ulkoa) niin, että tuosta esbat-osiosta valikoi rituaalikaavan, jolla vetää alku- ja loppuosan ja sitten kulloisenkin sapatin tai mahdollisesti myös esbatin tapauksessa, valitsee sapatti-, esbat- tai myytit-osiosta sen keskiosan.

Ja jotta tämä eri osioiden välillä pomppiminen olisi mahdollisimman yksinkertaista, tuunasin varjojen kirjaani vielä vähän lisää. Letitin nimittäin eri värisistä langoista tuollaiset 3 kirjanmerkkiä, jotka sitten ompelin kiinni tuohon kirjan selkämykseen. Tähän malliin:

Punaisesta letistä tuli vähän liian lyhyt, mutta kun kiinnityskohta on tuossa rituaalikaavojen kohdalla, niin se saa luvan olla jatkossa se nauha, joka on normaalitilassa Juhlat ja rituaalit-osion aloitusaukeamalla ja rituaalien yhteydessä sillä aukeamalla, josta alkaa valittu rituaalikaava eli alku- ja loppuosat. Vihreällä nauhalla on tarkoitus merkitä aina ne rituaalien keskiosat ja sininen nauha on oikeastaan varanauha, siltä varalta, että johonkin rituaaliin haluaisi ottaa sisältöä kolmesta eri paikasta. Aika näyttää, viihtyykö sininen nauha enimmäksseen teoria- vai harjoitukset-osiossa.

Oon kyllä nykyisellään erittäin tyytyväinen tähän uudempaan varjojen kirjaani. Jaottelu aihealueittain ja nuo nauhat ovat hyvä keksintö. Kokonaisulkonäkö on siisti ja kirja just sopivan kokoinen. 450 sivulle mahtuu jo jonkin verran asiaakin. Selkämys on niin viattoman näköinen, että tän voi ihan hyvin laittaa kirjahyllyyn, eikä kukaan huomaa sitä. Tuohon kanteen pystyi itse maalaamaan haluamansa tekstin ja kuvan ja kun laittoi siihen kontaktimuovia, ne myös pysyy siinä. 

Varjojen kirjan kanssa on vähän niin, että kokemus opettaa, että mikä toimii ja mikä ei. Itse uskon, että tekstien löydettävyys ja kirjan käyttökelpoisuus niin rituaaleissa kuin tärkeimpien asioiden mieleenpalauttelussakin on ne tärkeimmät funktiot. Siksi siellä kannattaa olla osiot ja muutama kappale tuollaisia nauhoja, joilla voi merkata haluamiaan kohtia. Riippuu sitten ihan henkilöstä, että haluaako tuota mitenkä kuvittaa vai jättääkö pelkän tekstin varaan. Omasta mielestäni kuvat on kivoja, vaikka ne ei aina oliskaan täydellisiä taideteoksia. 

Oon tässä myös matkan varrella oppinut, että toisin kuin noin 2,5 vuotta sitten kirjoitin (tässä postauksessa), se musteen kanssa härdääminen kannattaa jättää väliin. Yhtä hienoon lopputulokseen pääsee kirjakaupasta ostettavalla calligrafiakynällä eikä se suttaa, eikä tarvitse odottaa musteen kuivumista.

Niin juu, en tiedä saako tuosta yhdestä kuvasta tarpeeksi hyvin selvää tuon mun yksinkertaisen rituaalikaavan sisällöstä, mutta mainion rituaalikaavan löydätte myös Myrikan postauksesta täältä. Se oli niin ihana, että minäkin kirjoitin sen omaan varjojen kirjaani. Ja vaikka kirjaa ei muut luekaan kuin minä, laitoin sinne maininnan, että kenen se "desing" siinä on, etten vahingossakaan mene sitä itse missään jakamaan vuosien päästä omanani tai muutenkaan. Copyright on ja pysyy Myrikalla, mutta kun hän on sen nettiin laittanut, niin sen mukaan voi toki rituaalinsa vetää. 

) O ( 

Huh, tulipa tähän postaukseen paljon linkkejä :D Tällä kertaa voisi kysyä sellaisen loppukysymyksen, että onko teillä minkälaisia kokemuksia/vinkkejä varjojen kirjan suhteen? Mikä on toimivaa ja mikä ei todellakaan toimi? Onko siellä muita, jotka haluaisivat kirjastaan täydellisen?

Set the Beltane fires alight

no niin, täällä on taas yksi pioneeri mennyt edellä ja välittää teille vähän kokemukseen perustuvaa näkemystä, että te voitte olla fiksumpia. Nyt ollaan hyvin pitkästä aikaa  tämän blogin ytimessä, noin niin kuin sisällöllisesti. Tekemisen parissa pelkän filosofioinnin sijasta. Tämä menee nyt muun muassa Beltanen otsikon alla, mutta se mistä tässä on kyse, on ulkoilmarituaalin tekeminen keskellä yötä metsässä. Sanon heti alkuun, että ei ollut tällä kertaa mitenkään positiivinen kokemus.

Tänä vuonna oli siis agendalla tehdä Beltanen rituaali ulkona Cunninghamin kirjan sivun 165 rituaalikaavalla. (välihuomautus: näinkin kokenut wicca kääntyi kaikista kirjoista perus-perus kirjan pariin valitessaan sapattinsa vieton sisältöä, sinäkin voit tehdä sen halutessasi ilman tunnontuskia.) Ulkoilmarituaaliin on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, jotka määräävät aina puitteet. A) teet rituaalin joko ihan tuhannen puskassa minne kukaan ei vahingossakaan eksy B) teet rituaalin jossakin mikä ei ole tuhannen puskassa ja sinne voi teoriassa eksyä joku muu. A on varmasti kivempi vaihtoehto, minulla ei valitettavasti ole siitä kokemusta ja tänä Beltane-yönä mentiin vaihtoehdolla B.

 

Minulla on nyt tosi paha kurkkukipu/yskä, joten en halunnut lähteä pyöräilemään 10 kilometrin päähän tavoittaakseni vaihtoehdon A. Tästä johtuen suuntasin keskiyöllä lähempänä sijaitsevaan metsään. Pohdiskeluni asiasta osoittautuivat oikeaan, ei ristinsielua yhtään missään, vaikka aamulla, päivällä ja illalla tuo paikka vilisee ulkoilijoita ja koiran ulkoiluttajia. Tästä huolimatta, koska lähellä on taloja ja tie ja sieltä näkyy muutenkin liian hyvin muualle, turvauduin varotoimiin. 

Varotoimet: vaatetus kokomusta, ei taskulamppua päälle (vaikka se oli kyllä mukana varalta), etukäteen valittu rituaalikaava hyvin pelkistetyksi ja rituaalivälineistö hyvin niukka. Rituaalivälineistö kattoi tällä kertaa ainoastaan padan, tuikun ja jumalhahmot. Athamea ei viitsinyt ottaa mukaan, koska jos poliisi tulee, se lähtee. Kehäkiviä (eli 8 vuorikidettä, jolla yleensä rajaan kehäni) en viitsinyt ottaa mukaan, kun sellaiset hukkaa ihan liian helposti pimeään metsään. Enempiä kynttilöitä ei missään nimessä, metsäpalovaroitus ja uhka että paljastaa itsensä kilometrin päähän. Mikään ei vedä enemmän puoleensa uteliaita kuin metsässä, jossa ei pitäisi olla ketään, palavat kynttilät. Ja kun muutakaan alttaria ei tullut kyhättyä, niin sillä varjolla kotiin jäivät myös pentaakkeli, malja ja sauva. (toinen välihuomautus: tulipa mieleen, että mä en oo kyllä käyttänyt sauvaa todella pitkään aikaan. Sitä käytetään lähes samaan tarkoitukseen athamen kanssa ja mä käytän aina athamea) Vaatetuksen osalta ihan normivaatteet, ei mistään rituaalikaavusta puhettakaan. Liian kylmä, liian riskialtista, jos joku sattuis paikalle, niin sitä ei selitetä millään.

Ja sitten itse kokemukseen. Ensin sai stressata, että onnistuuko pujahtamaan talojen välistä sinne metsään, ilman että kukaan tekee ilmoitusta oudosta hiipparista. Sitten sai stressata, että miten näkee eteensä ilman mitään valon lähdettä, välttää kompastumisen ja löytää jonkin kelvollisen paikan. Kehää nostaessani pelästyin suunnilleen kuoliaaksi, kun siitä puusta, jonka juurella olin, lähti lentoon ehkä 50 lintua. Viimeksi olen säikähtänyt noin paljon, kun vierestäni lähti lentoon koppelo. Se ääni pimeässä metsässä, ku et näe lähes yhtään mitään eikä siellä ole kuin sinä ja ihan liian monta lintua ja rapistelevaa oravaa, on ihan uskomaton. 

Saatuani kehän kasaan, sytytin tuikun ja laitoin sen pataan ettei se näkyisi kuin suoraan ylöspäin ja ettei se sytyttäisi mitään palamaan. Tuikun valossa sitten luin ajatuksen kanssa sen ensimmäisen rimpsun. Tämän jälkeen ripustin lahjaksi viemäni nauhan oksaan. Ja Jumalattarelle kiitos olin niin fiksu, että olin tajunnut punoa sen jo kotona. Sitä ei oikeasti örkkikään olisi pilkkopimeässä metsässä onnistunut punomaan. Tämän jälkeen loppurimpsu, tuikun sammuttaminen ja hetken istuminen pimeässä kuunnellen kaikenlaisia ääniä ja aistien energioita. Yritin hieman vetää maasta parantavaa energiaa, että pääsisin tästä 5 viikkoa kestäneestä kurkkukivusta/yskästäni. Ja sitten lopuksi kehän purkaminen ja kotiin hiippailu. 

Ja jos tätä kokemusta nyt analysoisi. 

Positiivista: 

- maassa istuminen ei yllättäen ollut yhtään märkää eikä kylmää

- keskiyö oli hyvin valittu ajankohta, kukaan muu ihminen ei tullut pilkkopimeään metsään

- nauhan punominen etukäteen/ rituaalikaavan yksinkertaisuus oli hyvä veto

- rituaalivälineiden valinta oli onnistunut

- se että oon aikanaan tehnyt jumalhahmot pimeässä hohtavasta materiaalista -> ihan törkeän hyvä veto tällaisia tilanteita varten. Vaikken mitään muuta näkisikään, niin ne näkee.

- omalla tavallaan älyttömän intensiivinen luontokokemus. En tiedä oonko ikinä kuullut lintujen siipien ääniä noin kovana. Joka ikinen lehden tai kaarnan vapiseminen tuulessa...

- energiat virtasivat ihan eri tavalla kuin kotona ja niiden aistiminen oli jotenkin helpompaa.

Negatiivista:

- jatkuva stressaaminen ja totaalinen pelästyminen alussa sekoittivat pakkaa todella. Näinkin pitkällä kokemuksella unohdin nämä: elementtien ja jumaluuksien kutsuminen (muistin, kun olisi pitänyt kiittää niitä, että jahas, ei muuten tullut edes kutsuttua)

- pelko (tässä tapauksessa siitä, että tulee keskeytetyksi) ja jatkuva säikähtely (eläimet, en mä niitä pelkää, mutta säikähdän kyllä, ku ne pimeässä elämöi) estivät keskittymisen käytännössä kokonaan

- tällaisessa "pakene tarvittaessa nopeasti" rituaalitilanteessa rituaalivälineistön käyttö jää väkisinkin vähäiseen

Mitä minä opin ja mitä te voitte oppia:

- vaihtoehdon B ulkoilmarituaalit eivät ole minun juttu. En tee uudestaan, jos voin välttää. Koko rituaalin tarkoitus ja kauneus menee ihan pilalle, kun joudut karsimaan välineistössä ja pelko on näin kova. Pelko on ihan hirveän intensiivinen tunne, sen vallitessa ei pääse millään siihen mielentilaan, joka rituaaleissa on tarpeen. Rituaalin pointti on nimenomaan päästä tiettyyn mielentilaan, jotta magian käyttö mahdollistuisi. Jos siihen mielentilaan ei pääse, kaikki on vaan turhaa sanahelinää. Joku toinen voi päästä siihen pimeässä metsässä istumalla vaikka maailmansota riehuisi ympärillä, mutta minä oon tehnyt yli vuosikymmenen melkein kaikki rituaalit turvallisesti kotona, koko rekvisiitalla ja täysin rauhassa, joten minä en pääse.

- jos nyt kuitenkin tällaiseen touhuun lähtee, niin vaikka takana olisi mikä tahansa kokemus, voisi olla hyvä laatia itselleen lista "tee kehä, kutsu elementit, kutsu jumaluudet... jne."

- jos menee paikkaan, jossa saattaa olla muita, yö on siihen hyvä ajankohta, mutta siinä tulee sitten kaupan päälle se mitä yöllinen luonto nyt tarjoaakaan. Vaikket pelkäisi pimeää, kokemus voi olla yllättävän intensiivinen. Eläimet liikkuu yöllä ja rajoittuneen näkökyvyn takia ihan jokainen ääni kuuluu tosi hyvin ja kun et tiedä mikä siellä on...

- vaihtoehdon A ulkoilmarituaalit sallisivat runsaamman valaistuksen käytön, runsaamman rekvisiitan, ei tarvitsisi tuntea pelkoa tai stressiä, rituaalin voisi halutessaan tehdä jopa päivällä. Sellainen voi olla viehättävä kokemus, ainakin näin "paperilla mietittynä", mutta onnistuakseen se vaatinee paljon etukäteisvalmisteluja. Etsittävä paikka, mietittävä miten sinne pääsee ja miten siihen saa käyttöoikeuden.

- vaihtoehdon B ulkoilmarituaali saattaisi olla miellyttävämpi kokemus covenin kanssa

- ulkoilmarituaali voisi olla miellyttävämpi, jos kuu valaisisi

- ellei tiedä sopivaa paikkaa ulkoilmarituaalille, voi olla ihan järkevä veto jättää rituaalit suosiolla sisätiloihin ja nauttia luonnosta ihan tavallisen ulkoilun, retkeilyn tai vaeltamisen muodossa. Oman kokemukseni mukaan näin saa parhaat palat kummastakin ja luontofiilistely menee kyllä paremmin kohdalleen istuessa aamuseiskalta laiturilla järven rannassa partioleirillä kuin yrittäessä väkertää rituaalia yöllä pilkkopimeässä metsässä, jonne voi kuka tahansa tulla yllättäen

 ) O (

Tällaista tällä kertaa, jos teillä on kokemuksia ulkoilmarituaaleista, niitä voi toki jakaa kommenttiboxiin.

Ihanaa Beltanea kaikille!

So you wanna play with wicca, you should know what you're falling for

elikkäs "haluat siis leikkiä wiccan kanssa, sinun tulisi tietää mihin olet lankeamassa" on päivän epistola.

Tämä aihe tuli mieleeni kuunnellessani töissä radiossa Katy Perryn uutta kappaletta. Hänen kappaleessaan Dark Horse on otsikon mukainen riimi, tosin sana wicca on vaihdettu magiaan. Ajattelin, että tämä voisi olla ihan hyvä aihe kirjoittaa, koska etenkin suomennetuissa kirjoissa on vähän sellaista Cunningham-maista fluffy-puffy-pörrö-söpö tämä on ihana polku -asennetta. Ja on tämä toki, wiccan löytäminen on parhaita asioita, mitä minulle on itselleni ikinä sattunut. Mutta se ei ole koko totuus. Joten tämä on postaus wiccan "nurjasta puolesta", josta kannattaa olla tietoinen, kun miettii haluaako todella astua tälle polulle. Toki miltä tahansa polulta voi lähteä pois, jos siltä tuntuu, mutta noin niin kuin mutkia välttääkseen, olisi minusta hyvä tietää muutamia asioita jo heti alusta lähtien. 

 Asunto nykyään vähän wiccalaisuutta salaavassa muodossa. Pentaakkeli kirjahyllyn päällä.

Sen sijaan, että riskinä olisi väärin piirretystä pentagrammista aiheutuva sielun menetys paholaiselle (ou mai Goddess, millä hakusanalla tämän blogin voi tämän jälkeen löytää), realistisimmat ja pahimmat uhkat aiheutuvat toisista ihmisistä, jos/kun he saavat tietää, että olet wicca. Suomi on toki avoin yhteiskunta, eikä noituus ole täällä rikos ja sallitaanhan esimerkiksi homoseksuaalisuuskin, mutta on yksilöitä, jotka ovat umpimielisempiä. Ja sitten on se suuri enemmistö, ateistisen, tieteellisen maailmankuvan omaavat tyypit, jotka pitävät sinua vain hulluna, jos kuulevat että olet wicca. Ja jos sinun toiveissasi olisi, että sinuun suhtauduttaisiin järkevänä aikuisena, jonka mielipiteillä on väliä, tämä on ongelma. Käyn tässä nyt läpi muutamia ongelmia ja sitä miten ne voivat ilmentyä ja omakohtaisesti osaan kertoa, mitä minä joudun tekemään, koska kaksi näistä on minulle ihan aitoja, jokapäiväisiä uhkia. 

Kirjat on hyllyssä, mutta nopeasti siirrettävissä kaappiin, jos tarvitsee

Valheiden / huhujen levittäminen

Jos ikinä, kerrot tai asia muuten paljastuu yhdellekään väärälle ihmiselle, voit menettää hallinnan siitä, ketkä tietävät salaisuutesi. Osuessaan epäkypsän, ymmärtämättömän tai pahantahtoisen ihmisen korviin, wiccalaisuus on mehevä salaisuus kaiken maailman juoruilun pohjaksi. Ja hallitsemattomasta valheiden/ huhujen leviämisestä voi aiheutua tämän listan seuraavat kohdat.

Omaisuutesi vahingoittaminen

Ei välttämättä kaikkein todennäköisin uhka, mutta ihan mahdollinen. Etenkin jos asut raamattuvyöhyke Pohjanmaan jossakin pienessä kristillisessä kylässä. Missään pienessä kylässä en ole siellä asunut, mutta yli 20 vuoden kokemus on Pohjanmaasta, tiedän mitä tarkoitan, kun sanon että se on raamattuvyöhyke. 

Asunnosta / kaupungista ulos häätäminen

Taas kerran, todennäköisempää, jos asut pienessä ahdasmielisessä paikassa. Eniten turvassa tältä olet suurissa kaupungeissa, joissa hukut massaan. Tämäkin on vähän sellainen kohta, että en pitäisi tätä todennäköisenä Suomessa, mutta on se silti mahdollinen. 

 

 Arkaluontoisemmat matskut on turvallisesti jo valmiiksi kaapissa

Potkujen saaminen töistä (tai ei saa sitä työpaikkaa alunperinkään)

Tämä liittyy konkreettisesti nyt siihen, että ollessasi wicca voit muiden mielestä olla hullu. On ammatteja, joihin vaan ei palkata kuin sellaisia ihmisiä, joiden arvellaan olevan älynlahjoiltaan hyvin varusteltuja ja rationaalisia

Athame ja bolline on vielä turvallisesti rasioissaan

Lasten menettäminen

Tästä on vaikea sanoa, että kuinka realistinen huoli on, kun minulla ei ole itselläni lapsia. Tää kuitenkin liittyy siihen samaan "hulluus"-ongelmaan ja valheisiin. Jos sinun arvellaan olevan kykenemätön huolehtimaan lapsistasi, heidät viedään pois. Vaikka pakko sanoa, että jos näin kävisi, olisi se kyllä tosi absurdia, kun huomioi millaisessa aviopesussa ja ties minkälaisissa asenneoloissa esimerkiksi moni kristillisen herätysliikkeen piirissä kasvava lapsi joutuu elämään.

Pahoinpidellyksi tai tapetuksi tuleminen

Jälkimmäistä tuskin tapahtuu ainakaan niin kauan kuin yhteiskuntamme on näin vakaa kuin se on nyt. Sen sijaan esimerkiksi Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Oseaniassa on ihan yleistä tulla tapetuksi noituuden vuoksi. Tänä päivänäkin. Pahoinpitelyyn kynnys on myös pienempi, onhan "vastapelurina" kuitenkin pääasiassa kiihkomieliset kristityt. Kiihkomielisimmätkin sellaiset ovat toistaiseksi tyytyneet omien havaintojeni mukaan lähinnä blokkaamaan kirjojen julkaisua (Sweep) ja heiluttamaan kylttejään (Witchfest International 2010). 

Jumalhahmot yöpöydällä, on yksi pikkuinen näkyvä, mutta piilotettavissa oleva yksityiskohta

Parisuhteen / ystävyyssuhteiden menettäminen

Itse olen menettänyt wiccan takia äärimmäisen hienon parisuhteen. Terveisin 5 vuotta sinkkuna, koska kukaan ei ole ollut yhtä täydellinen kuin exäni. Tai no lähes täydellinen. Paha vaan, että hänestä tuli fundamentalisti kristitty, joten päädyimme eroon pelkästään uskonnon takia. Minun näkökulmastani menetin ensirakkauteni ja ihmisen, joka siihen aikaan oli minulle maailman tärkein. Ystäviä en ole menettänyt, enkä usko, että kukaan, jonka menettäisin wiccalaisuuteni takia, olisi loppujen lopuksi ihminen, jonka ystävä haluan olla, mutta joku voi menettää tärkeiksi kokemiaan ihmisiä. Tähän on varauduttava, wiccalaisuutesi tulee rajaamaan sitä joukkoa, kenen kanssa voit alkaa seurustelemaan ja se saattaa myös vaikuttaa ystävyyssuhteisiisi.

Yllä olevat ovat siis uhkat, osa realistisempia kuin toiset, osa vähemmän todennäköisiä. Sitten tulee vielä nämä "ei niin aurinkoiset ja helpot puolet" wiccasta.

Jos yksikään yllä olevista uhkista on sinulle todellinen, joudut piilottelemaan wiccalaisuuttasi.

Minä teen niin. Kodissani näkyy nykyisellään hyvin vähän wiccalaisuutta ja se loppukin on piilotettavissa 10 minuutissa. En voi kantaa kaulassani / missään muuallakaan mitään symbolia joka assosioidaan okkultismiin liittyväksi. Kannoin ihan valmistumiseeni asti kaulassani pentagrammia, ihmiset luulivat sitä yleensä merkiksi musiikkimaustani. Töissä sitä ei ole kannettu päivääkään. Aikani kannoin triquetraa töissä ja yksi ihminen esitti ääneen kommentin, että onko tuo joku noitajuttu? Kielsin. Hän totesi, että hänelle tulee silti siitä mieleen noituus. Jatkoin kuitenkin korun käyttämistä eikä muita tilanteita tullut. Nyt ehkä kuukauden kaulassa on ollut Tintti, ihan vain koska se on niin ihastuttava. Tää on kuitenkin eka kerta varmaan yli 10 vuoteen, kun vakituisena kaulakorunani on joku muu kuin minulle uskonnollinen symboli. Vaikka onhan tässäkin hopeaa ja valkoinen pallo. 

Oikeastaan tietyllä tapaa tämän blogin kirjoittaminenkin on riski. Mutta jatkan tätä, koska nimenomaan haluan valottaa missä wiccassa on oikeasti kyse. Jos ihmisillä olisi oikeaa tietoa, he eivät välttämättä leimaisi meitä hulluiksi.

Salailun välttämättömyys tekee kaikki ulkoilmarituaalit hyvin vaikeiksi/vaarallisiksi. Että etsipä siinä sitten paikka, johon kukaan muu ei osu. Ja jos sinulta joku kysyy uskonnostasi, joudut joko yrittämään aiheen välttelyä tai sitten suoranaisesti valehtelemaan. Tämä on pakollista, vaan ei ollenkaan kivaa. Jollain tasolla koen, ettei yhteiskunta pääse edistymään asiassa, jos ihmiset ei uskalla olla avoimesti wiccoja. Mutta minäkään en ole valmis marttyyriksi asian takia. En ole valmis menettämään uraani ollakseni avoimesti, kaikkien tuntema wicca. Siksi olen esimerkiksi kieltäytynyt tv-haastattelusta. 

 

Hyvin todennäköisesti olet uskonnonharjoittamisessasi yksin

Voit toki lukea vaikkapa muiden blogeja aiheesta tai Varjojen Kirjan foorumia, mutta on olemassa melkoinen todennäköisyys, että joudut olemaan yksin eikä elinpiirissäsi ole ketään muuta joka ajattelisi edes samansuuntaisesti kanssasi. Minä olen saanut ensimmäiset kunnon kosketukseni muihin wiccalaisiin oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana. Ensimmäiset 14 vuotta olin yksin. En muista, että olisin löytänyt kenenkään muun wiccablogia, ennen kuin aloitin omani. Varjojen Kirjan foorumilla toki olen heilunut muiden mukana. Ja vaikka wicca onnistuu mainiosti yksinkin, on siinä kuitenkin puolia, joita pääsee kokemaan vain covenin kanssa. Tässä suhteessa wiccalla on siis vaikeampaa, kuin vaikkapa jollain kristityllä, jolle varmasti löytyy joka kaupungista omat ryhmänsä ja paikat, jonne voi mennä harjoittamaan uskontoaan. Wiccalla ei varmana ole mitään villiä luontoa kummempaa paikkaa ja seurakin on epätodennäköistä.

Muut eivät ymmärrä sinua

Elät yhteiskunnassa jossa enemmistö on ateistisen, tieteellisen maailmankuvan omaavia. Harvat ymmärtävät sinun hehkutustasi luonnon ihanuudesta tai taianomaisista hetkistä täydenkuun valossa. Lähes kukaan ei usko, että magiasi olisi syynä mihinkään. Lähes kaikki muut uskovat sattumaan. Joten sinulla ei todennäköisesti ole ketään kenelle kertoa kokemuksistasi ja joka jakaisi innostuksesi. 

Kämppä rituaalimoodissa, jonkin verran on pitänyt kötöstää

Etkä sinä välttämättä ymmärrä muita

Todennäköistä on, että jos kohtaat kaikesta huolimatta toisen wiccan, tämä on hieno tyyppi. Mutta mahdollista on myös, että hän on ihan ufo tyyppi. Wicca voi olla niin monista vääristä syistä. Koska se on "cool", erilaista, kapinallista. Koska ollaan vähän liian syvällä jossain gootti/larppausmaailmassa ja tehdään asioita vain koska halutaan olla "truu goth" tai jotain vastaavaa, sen sijaan, että wicca ja sen maailmankatsomus oikeasti koskettaisivat sydämestä. Oma lukunsa ovat ne, jotka vain haluavat oppia taikomaan. Ja ne jotka haluavat kirsikan kakun päältä, olematta valmiita sitoutumaan etiikkaan, moraaliin tai vuosien harjoitteluun ja omistautumiseen. Ja auta armias, jos joku täysin hunningolla oleva rupeaa suureen ääneen julistamaan wiccalaisuuttaan. Siinä menee kaikkien maine. Kuten vähemmistöjen kohdalla aina menee. Miettikää vaikka Päivi Räsästä, tekeekö kukaan niin paljon hallaa heidän uskonnolleen, kuin tuollainen täti heilumaan näkyvälle paikalle? 

Normaalitilassa kuin kenen tahansa koti

Se on työtä ja omistautumista

Wicca voi toki olla sitenkin, että omaa wiccalaisen maailmankatsomuksen, mutta ei aktiivisesti tee mitään. Vähän niin kuin tapawicca. Mutta jos haluaa tosissaan edistyä wiccalaisen taidoissa ja proaktiivisesti vaikuttaa elämäänsä, kyse on vuosien pitkäjänteisestä työstä ja asialle omistautumisesta. Mikä on palkitsevaa, mutta hyvin työlästä. Etenkin, jos tämän polun joutuu tarpomaan yksin.

Tiedon hankinta on haasteellista

Muutama suomennettu kirja, muuten olisi hyvä opetella sujuva englanti. Kaikki syventävät ja parhaimmat kirjat ovat englanninkielisiä. Eikä niitä kirjoja mistään kirjastosta saa, ne on ostettava omaksi. Ja kun on ostettava omaksi, on tympeää, kun etukäteen ei voi tietää, onko hankinta loistava vai ihan huti. Voit toki tsekkailla mitä muut ovat mieltä jostakin kirjasta, mutta silti saatat huomata, että nyt meni rahat ja tuli paha mieli. Esimerkiksi minusta Silver RavenWolfin kirja Solitary Witch on ihan ok, mutta tiedän yhden, joka ei voi sietää sitä. Raymond Bucklandin Complete Book of Witchcraftia hehkutettiin netissä, mutta minä vihasin sitä. Lisäksi riesana on se, että on etukäteen hyvin vaikea tietää, mikä kirja sisältää uutta tietoa ja mikä vain toistaa sitä, minkä olet jo lukenut 10 muusta kirjasta. Ja sitten on se, että jostain typerästä syystä moni parhaimpana pitämäni kirja on tällä hetkellä myyty loppuun. Esimerkiksi Vivianne Crowleyn kirjat olisivat olleet lukemisen arvoisia. Itselläni on niistä yksi. Muita ei saa mistään.

 Keittiössä wiccamaista lähinnä muratti ja seinällä oleva kuukalenteri

Aika, mistä aikaa? Ja paikka? Ennen kaikkea paikka!

Vuodessa on 13 esbatia ja 8 sapattia. Juhlistamista siis riittää ja aikaa opiskelullekin tarvittaisiin. Haastavaa, jos sinulla on elämässä paljon muutakin. Haastavaa, jos jaat kotisi jonkun kanssa, jota et halua / voi ottaa mukaan rituaaleihisi. Odota nyt siinä sitten, että toinen menee nukkumaan, lähtee kotoa pois tai jotain muuta hankalaa. Wiccana kotisi on myös kirkkosi, koska luonnosta (joka olisi ensisijainen temppelisi) on vaikeaa löytää paikkaa, johon kukaan muu ei pöllähdä paikalle kriittisellä hetkellä. Tai sitten voi olla haasteellista ihan sekin, että jos on minun laillani aamuvirkku, niin iltaiset/öiset rituaalit ovat joskus ihan kidutusta ajankohtansa puolesta.

So, do you still wanna play with wicca and witchcraft?