Vähenevän kuun magiaa

Hei,

tälle illalle sattuva uusikuu huomioiden ajattelin käsitellä tällä kerralla vähenevän kuun magiaa. Vähenevän kuun aikaan on liikkeellä erityistä energiaa, tavallaan "pimeää voimaa". Ei pahaa, mutta pimeää. Se on vahvaa ja sillä on tietty tuhovoima, voima saada aikaan muutosta. Ja toisaalta myös voima paljastaa salattua. Tämä teksti käsittelee lähinnä ajoituksensa puolesta vähenevää kuuta, mutta samaan voimaan voi tukeutua myös Samhainina.

Ottaen huomioon kaiken viihdeteollisuuden ja muun pelottelun, pimeä voi kalskahtaa pelottavalta. Mutta ei se sitä ole. Wiccalaiseen maailmankuvaan yksinkertaisesti kuuluu hyväksyä totuus, että kaikessa on erilaisia puolia. Meillä on hyvät puolemme, meillä on huonot puolemme. Luonnossa on aika kasvulle ja aika kuolemalle. Jumaluuksilla on valoisat puolet ja pimeät puolet. Jos aina kääntyisi vain sen valoisan puoleen, eläisi ikään kuin vain toisen puolikkaan kanssa. Jos haluaa käyttöönsä "täyden arsenaalin" niin silloin voi suoda ajatuksen myös vähenevän kuun energioille ja jumaluuksien pimeille aspekteille, voiman pimeälle puolelle. Ei, älkää ajatelko tässä yhteydessä Star Warsia... 

 

Se, että voima on pimeää, ei tee siitä pahaa. Käyttötarkoitus on se, mikä määrittää onko jokin hyvää vai pahaa. Luonnossa ei ole hyvää tai pahaa. Se on ihminen, jonka toimet määrittävät onko joku hyvää vai pahaa. Joten, kirkkaassa päivänvalossa käytetty "valkea/positiivinen energia" voi olla pahuutta, jos tavoittelet sillä vääriä asioita. Pimeän kuun alla lausuttu loitsu, jossa tukeudutaan energian pimeään puoleen ja jumaluuksien pimeisiin aspekteihin, voi olla osoitus hyvyydestä, jos sillä tavoitellaan oikeita asioita.

Vähenevä kuu on Akan aikaa, joten jos tarvitset nimenomaan hänen apuaan tai voimaansa, vähenevä kuu on oikea ajoitus magialle. Jumalatar pimeässä muodossaan hallitsee kuoleman valtakuntaa ja niinpä hänen voimansakin liittyvät keskeisesti kuoleman energiaan. Se on muutoksen energiaa. Kuolema antaa levon, mutta myös vapauttaa energioita. Vähän kuin kuollut kasvi, eläin tai ihminen joka vapauttaa kuolemassaan oman ruumiillisen majansa takaisin elämän kiertokulkuun ravitsemaan muita eliöitä. 

Kun tällainen pimeä voima, kuoleman voima, kohdataan ja tunnistetaan, seuraa vapaus peloista, tunne itsenäisyydestä ja toisaalta myös tietoisuus omasta vastuusta. Kuolemassa meitä ei tuomitse Jumalatar tai Jumala, omat tekomme tuomitsevat meidät, joten tavallaan tuomitsemme itse itsemme. Ja kun kuolema on vain portti uuteen, sitä ei tarvitse pelätä. Ja jos et pelkää kuolemaa, niin miksi pelätä mitään muutakaan? Kun tiedät että tuomitset itse itsesi, tiedostat paremmin tekojesi seuraukset, mutta toisaalta olet vapaa ulkopuolisista vaikutteista, minkä pitäisi tuoda sinulle itsenäisyyden tunnetta.

 

Näin siis vähenevä kuu on aikaa sellaiselle magialle, johon tarvitset erityisesti tuhovoimaa, joka on erittäin kätevää kun yrittää päästä irti jostain. Se on tilaisuus vapautua. Se on tilaisuus "tappaa" ikäviä puolia ja syntyä parempana, siis osaltaan loistavaa aikaa myös itsekehitykseen tähtäävän magiaan. Ja tietenkin, kuoleman valtakunnan valtiattarena, pimeä Jumalatar pitää hallussaan mysteereitä ja salaisuuksia. Hänellä on valta myös ne paljastaa. Siksi vähenevä kuu on sopivaa aikaa myös salatun tutkimiselle niin meditaation kuin vaikka ennustamisenkin kautta. 

Itselleni Jumalattaren neitsyt-aspekti on ollut aina läheisin, johtuen henkilökohtaisista ominaisuuksistani ja ihanteistani. Niinpä omalla tavallaan olin yllättynyt, kun koin, että Jumalatar pimeässä muodossaan, vanhana viisaana, Akkana, kosketti minua tuossa hiljattain. Menee hieman henkimaailman jutuiksi, eikä seuraavaa ymmärrä sellaiset, jotka eivät ole vastaavaa itse kokeneet. 

Meillä oli siis covenin kanssa ohjelmassa tehdä vähenevälle kuulle ajoittuvaa kynttilämagiaa. Minulla oli ensin ajatus ajoittaa se tietylle päivälle, koska kuu oli silloin tietyssä merkissä, mutta en ehtinytkään tehdä sitä silloin. Sitten seuraavana ajankohtana, jonka olin ajatellut sopivaksi, väsytti ihan mahdottomasti ja yökuikuilut jäivät (hei, en oikeasti voi kuvitella tekeväni vähenevän kuun magiaa päivänvalossa ja vetoavani silloin Akkaan). Ja sitten yksi aamu aamulenkillä. Polullani oli pitkä hieno musta sulka. Minä en ikinä löydä sulkia. Niitä vain ei ole sattunut tielleni. Intuitiivisesti koin, että sulka on selkeä merkki Akalta, että nyt, nyt on se oikea aika. Hän on kanssani. Sulka mukaan ja kotiin. 

Sinä yönä, kohotin kehäni ja tein taikani. Tuloksia odottelen mielenkiinnolla, mutta kyse oli asioista, jotka eivät aivan välittömästi näy, joten sitä puolta pitää tarkastella paljon myöhemmin. Kertomisen arvoinen osuus liittyy nyt siihen, mitä tapahtui sen aamulenkin ja yön rituaalin välillä. Sillä sanat loitsuun syntyivät silloin. Puuhastelin sinä päivänä varjojen kirjani kanssa täydentäen esbatia-koskevaa osiota. Aloin suomentamaan sinne myös erästä vähenevää kuuta koskevaa tekstiä. Aivan normaalisti englannista suomeen, kunnes yhtäkkiä sanoja vain alkoi tulla jostain päähäni. Ei ollut enää kyse kääntämisestä vaan uuden luomisesta. 

 

Olen aina päässyt wiccan parissa pitkälle seuraamalla vaistoani, joten ajattelin, että no, antaa nyt sitten tulla. Itse en ole mikään runoilija ja muokatessa loitsu- tai rituaalitekstejä saa joskus ihan tuskissaan pyöritellä sanoja, että saa mieleisen lopputuloksen. Nyt niitä sanoja vain tippui jostain ja kirjasin ne ylös. Olen pari kertaa tuntenyt hyvin vahvasti Jumalattaren läsnäolon ja tuo oli omalla tavallaan kolmas kerta sitä lajia, mutta ensimmäinen kerta Jumalattaren Akka-aspektin suhteen.

Ottaen huomioon tämän tekstin syntytavan, halusin jakaa sen kanssanne. Ehkä se on avuksi jollekin toisellekin, joka tarvitsee vähenevän kuun voimaa. Siinä on kaksi vaihtoehtoista loppua, tarkoitus ei ole käyttää kumpaakin yhtä aikaa, vaan valita se, kumpaa kulloinkin tarvitsee. Merkitsen mihin loppuu käännös ja mistä alkaa "oma teksti". En tiedä, riittääkö tekstin lausuminen sellaisenaan vai tarvitseeko ohessa kötöstää esimerkiksi mustan kynttilän kanssa. Niin ikään en tiedä, onko tarkoitus toistaa jotain useita kertoja vai riittääkö kertalausuma. Nämä lienevät sellaisia valintoja, että jokaisen on tarkoitus seurata omaa vaistoaan ja tehdä omia valintojaan. 

*** 

Tämä on loppu, ennen alkua uutta,

kuolema, edellä elämän uuden. 

Salaisuudet paljastuu, kun vuoksi vetäytyy.

Kuu pimennos, vain tähdet valaisee.

Vaan ne, joilla taito, kyky on,

nähdä pimeässä,

salaisuudet voivat selvittää, mysteerit oppia.

Jumalatar, jonka nimeä emme lausu,

saapuu kuoleman valtakuntaan.

Hiljaisuudessa, pysähtyneisyydessä,

kaikki on mahdollista. (käännös loppuu tähän)

Tapaamme Akan ajalla,

koskettaaksemme pimeyden syvää voimaa.

Se meidät vapauttaa,

se meitä opettaa.

Vaihtoehtoinen loppu 1:

Irti päästä, kauas kaikkoa,

*asia* 

Myötä kuun vähenevän,

pimeyden vanha nainen minut vapauttaa

Vaihtoehtoinen loppu 2:

Selviä salattu, aukea edessäin,

pimeyden viisas valtiatar,

totuus osoita. 

*** 

Siinä se. Käyttäkää sitä harkiten ja varovaisesti, koska yleensä saa sen mitä pyytää.

 

En tiedä mitä te siitä ajattelette, mutta itse koen sen voimalliseksi, ottaen huomioon sen syntytavan. Että kun ei ollut tarkoitus muokata tekstiä mitenkään, niin sitten vain tyhjästä sitä syntyi. Ja jotenkin tuntuu oikealta myös jakaa se teidän kanssanne. Koen, että tehtäväni on jakaa se. Nämä ovat taas niitä "henkimaailman" juttuja. Menee vähän samaan kategoriaan kuin Witchfest-tapahtumassa eräs ylipappi kertoi, että mielenkiintoista on, että toisinaan käy niin, että sitä tulee tehneeksi jotain pieniä muutoksia wiccan harjoitukseensa. Ja sitten kuulee, että muutkin ovat tehneet niin eri puolilla maailmaa, vaikka mitään ei olla puhuttu tai sovittu. Tällaiset jutut ovat omiaan osoittamaan sitä, että korkeammilla voimilla on joskus näppinsä pelissä. Ja itselleni tällaiset kokemukset ovat syy siihen, että aidosti uskon Jumalattareen ja Jumalaan. 

Sulka lepää nyt tuossa lipaston päällä. Koen vahvasti olevani siunattu Jumalattaren läsnäololla ja tuella. 

) O (