elikkäs "haluat siis leikkiä wiccan kanssa, sinun tulisi tietää mihin olet lankeamassa" on päivän epistola.
Tämä aihe tuli mieleeni kuunnellessani töissä radiossa Katy Perryn uutta kappaletta. Hänen kappaleessaan Dark Horse on otsikon mukainen riimi, tosin sana wicca on vaihdettu magiaan. Ajattelin, että tämä voisi olla ihan hyvä aihe kirjoittaa, koska etenkin suomennetuissa kirjoissa on vähän sellaista Cunningham-maista fluffy-puffy-pörrö-söpö tämä on ihana polku -asennetta. Ja on tämä toki, wiccan löytäminen on parhaita asioita, mitä minulle on itselleni ikinä sattunut. Mutta se ei ole koko totuus. Joten tämä on postaus wiccan "nurjasta puolesta", josta kannattaa olla tietoinen, kun miettii haluaako todella astua tälle polulle. Toki miltä tahansa polulta voi lähteä pois, jos siltä tuntuu, mutta noin niin kuin mutkia välttääkseen, olisi minusta hyvä tietää muutamia asioita jo heti alusta lähtien.
Asunto nykyään vähän wiccalaisuutta salaavassa muodossa. Pentaakkeli kirjahyllyn päällä.
Sen sijaan, että riskinä olisi väärin piirretystä pentagrammista aiheutuva sielun menetys paholaiselle (ou mai Goddess, millä hakusanalla tämän blogin voi tämän jälkeen löytää), realistisimmat ja pahimmat uhkat aiheutuvat toisista ihmisistä, jos/kun he saavat tietää, että olet wicca. Suomi on toki avoin yhteiskunta, eikä noituus ole täällä rikos ja sallitaanhan esimerkiksi homoseksuaalisuuskin, mutta on yksilöitä, jotka ovat umpimielisempiä. Ja sitten on se suuri enemmistö, ateistisen, tieteellisen maailmankuvan omaavat tyypit, jotka pitävät sinua vain hulluna, jos kuulevat että olet wicca. Ja jos sinun toiveissasi olisi, että sinuun suhtauduttaisiin järkevänä aikuisena, jonka mielipiteillä on väliä, tämä on ongelma. Käyn tässä nyt läpi muutamia ongelmia ja sitä miten ne voivat ilmentyä ja omakohtaisesti osaan kertoa, mitä minä joudun tekemään, koska kaksi näistä on minulle ihan aitoja, jokapäiväisiä uhkia.
Kirjat on hyllyssä, mutta nopeasti siirrettävissä kaappiin, jos tarvitsee
Valheiden / huhujen levittäminen
Jos ikinä, kerrot tai asia muuten paljastuu yhdellekään väärälle ihmiselle, voit menettää hallinnan siitä, ketkä tietävät salaisuutesi. Osuessaan epäkypsän, ymmärtämättömän tai pahantahtoisen ihmisen korviin, wiccalaisuus on mehevä salaisuus kaiken maailman juoruilun pohjaksi. Ja hallitsemattomasta valheiden/ huhujen leviämisestä voi aiheutua tämän listan seuraavat kohdat.
Omaisuutesi vahingoittaminen
Ei välttämättä kaikkein todennäköisin uhka, mutta ihan mahdollinen. Etenkin jos asut raamattuvyöhyke Pohjanmaan jossakin pienessä kristillisessä kylässä. Missään pienessä kylässä en ole siellä asunut, mutta yli 20 vuoden kokemus on Pohjanmaasta, tiedän mitä tarkoitan, kun sanon että se on raamattuvyöhyke.
Asunnosta / kaupungista ulos häätäminen
Taas kerran, todennäköisempää, jos asut pienessä ahdasmielisessä paikassa. Eniten turvassa tältä olet suurissa kaupungeissa, joissa hukut massaan. Tämäkin on vähän sellainen kohta, että en pitäisi tätä todennäköisenä Suomessa, mutta on se silti mahdollinen.
Arkaluontoisemmat matskut on turvallisesti jo valmiiksi kaapissa
Potkujen saaminen töistä (tai ei saa sitä työpaikkaa alunperinkään)
Tämä liittyy konkreettisesti nyt siihen, että ollessasi wicca voit muiden mielestä olla hullu. On ammatteja, joihin vaan ei palkata kuin sellaisia ihmisiä, joiden arvellaan olevan älynlahjoiltaan hyvin varusteltuja ja rationaalisia
Athame ja bolline on vielä turvallisesti rasioissaan
Lasten menettäminen
Tästä on vaikea sanoa, että kuinka realistinen huoli on, kun minulla ei ole itselläni lapsia. Tää kuitenkin liittyy siihen samaan "hulluus"-ongelmaan ja valheisiin. Jos sinun arvellaan olevan kykenemätön huolehtimaan lapsistasi, heidät viedään pois. Vaikka pakko sanoa, että jos näin kävisi, olisi se kyllä tosi absurdia, kun huomioi millaisessa aviopesussa ja ties minkälaisissa asenneoloissa esimerkiksi moni kristillisen herätysliikkeen piirissä kasvava lapsi joutuu elämään.
Pahoinpidellyksi tai tapetuksi tuleminen
Jälkimmäistä tuskin tapahtuu ainakaan niin kauan kuin yhteiskuntamme on näin vakaa kuin se on nyt. Sen sijaan esimerkiksi Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Oseaniassa on ihan yleistä tulla tapetuksi noituuden vuoksi. Tänä päivänäkin. Pahoinpitelyyn kynnys on myös pienempi, onhan "vastapelurina" kuitenkin pääasiassa kiihkomieliset kristityt. Kiihkomielisimmätkin sellaiset ovat toistaiseksi tyytyneet omien havaintojeni mukaan lähinnä blokkaamaan kirjojen julkaisua (Sweep) ja heiluttamaan kylttejään (Witchfest International 2010).
Jumalhahmot yöpöydällä, on yksi pikkuinen näkyvä, mutta piilotettavissa oleva yksityiskohta
Parisuhteen / ystävyyssuhteiden menettäminen
Itse olen menettänyt wiccan takia äärimmäisen hienon parisuhteen. Terveisin 5 vuotta sinkkuna, koska kukaan ei ole ollut yhtä täydellinen kuin exäni. Tai no lähes täydellinen. Paha vaan, että hänestä tuli fundamentalisti kristitty, joten päädyimme eroon pelkästään uskonnon takia. Minun näkökulmastani menetin ensirakkauteni ja ihmisen, joka siihen aikaan oli minulle maailman tärkein. Ystäviä en ole menettänyt, enkä usko, että kukaan, jonka menettäisin wiccalaisuuteni takia, olisi loppujen lopuksi ihminen, jonka ystävä haluan olla, mutta joku voi menettää tärkeiksi kokemiaan ihmisiä. Tähän on varauduttava, wiccalaisuutesi tulee rajaamaan sitä joukkoa, kenen kanssa voit alkaa seurustelemaan ja se saattaa myös vaikuttaa ystävyyssuhteisiisi.
Yllä olevat ovat siis uhkat, osa realistisempia kuin toiset, osa vähemmän todennäköisiä. Sitten tulee vielä nämä "ei niin aurinkoiset ja helpot puolet" wiccasta.
Jos yksikään yllä olevista uhkista on sinulle todellinen, joudut piilottelemaan wiccalaisuuttasi.
Minä teen niin. Kodissani näkyy nykyisellään hyvin vähän wiccalaisuutta ja se loppukin on piilotettavissa 10 minuutissa. En voi kantaa kaulassani / missään muuallakaan mitään symbolia joka assosioidaan okkultismiin liittyväksi. Kannoin ihan valmistumiseeni asti kaulassani pentagrammia, ihmiset luulivat sitä yleensä merkiksi musiikkimaustani. Töissä sitä ei ole kannettu päivääkään. Aikani kannoin triquetraa töissä ja yksi ihminen esitti ääneen kommentin, että onko tuo joku noitajuttu? Kielsin. Hän totesi, että hänelle tulee silti siitä mieleen noituus. Jatkoin kuitenkin korun käyttämistä eikä muita tilanteita tullut. Nyt ehkä kuukauden kaulassa on ollut Tintti, ihan vain koska se on niin ihastuttava. Tää on kuitenkin eka kerta varmaan yli 10 vuoteen, kun vakituisena kaulakorunani on joku muu kuin minulle uskonnollinen symboli. Vaikka onhan tässäkin hopeaa ja valkoinen pallo.
Oikeastaan tietyllä tapaa tämän blogin kirjoittaminenkin on riski. Mutta jatkan tätä, koska nimenomaan haluan valottaa missä wiccassa on oikeasti kyse. Jos ihmisillä olisi oikeaa tietoa, he eivät välttämättä leimaisi meitä hulluiksi.
Salailun välttämättömyys tekee kaikki ulkoilmarituaalit hyvin vaikeiksi/vaarallisiksi. Että etsipä siinä sitten paikka, johon kukaan muu ei osu. Ja jos sinulta joku kysyy uskonnostasi, joudut joko yrittämään aiheen välttelyä tai sitten suoranaisesti valehtelemaan. Tämä on pakollista, vaan ei ollenkaan kivaa. Jollain tasolla koen, ettei yhteiskunta pääse edistymään asiassa, jos ihmiset ei uskalla olla avoimesti wiccoja. Mutta minäkään en ole valmis marttyyriksi asian takia. En ole valmis menettämään uraani ollakseni avoimesti, kaikkien tuntema wicca. Siksi olen esimerkiksi kieltäytynyt tv-haastattelusta.
Hyvin todennäköisesti olet uskonnonharjoittamisessasi yksin
Voit toki lukea vaikkapa muiden blogeja aiheesta tai Varjojen Kirjan foorumia, mutta on olemassa melkoinen todennäköisyys, että joudut olemaan yksin eikä elinpiirissäsi ole ketään muuta joka ajattelisi edes samansuuntaisesti kanssasi. Minä olen saanut ensimmäiset kunnon kosketukseni muihin wiccalaisiin oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana. Ensimmäiset 14 vuotta olin yksin. En muista, että olisin löytänyt kenenkään muun wiccablogia, ennen kuin aloitin omani. Varjojen Kirjan foorumilla toki olen heilunut muiden mukana. Ja vaikka wicca onnistuu mainiosti yksinkin, on siinä kuitenkin puolia, joita pääsee kokemaan vain covenin kanssa. Tässä suhteessa wiccalla on siis vaikeampaa, kuin vaikkapa jollain kristityllä, jolle varmasti löytyy joka kaupungista omat ryhmänsä ja paikat, jonne voi mennä harjoittamaan uskontoaan. Wiccalla ei varmana ole mitään villiä luontoa kummempaa paikkaa ja seurakin on epätodennäköistä.
Muut eivät ymmärrä sinua
Elät yhteiskunnassa jossa enemmistö on ateistisen, tieteellisen maailmankuvan omaavia. Harvat ymmärtävät sinun hehkutustasi luonnon ihanuudesta tai taianomaisista hetkistä täydenkuun valossa. Lähes kukaan ei usko, että magiasi olisi syynä mihinkään. Lähes kaikki muut uskovat sattumaan. Joten sinulla ei todennäköisesti ole ketään kenelle kertoa kokemuksistasi ja joka jakaisi innostuksesi.
Kämppä rituaalimoodissa, jonkin verran on pitänyt kötöstää
Etkä sinä välttämättä ymmärrä muita
Todennäköistä on, että jos kohtaat kaikesta huolimatta toisen wiccan, tämä on hieno tyyppi. Mutta mahdollista on myös, että hän on ihan ufo tyyppi. Wicca voi olla niin monista vääristä syistä. Koska se on "cool", erilaista, kapinallista. Koska ollaan vähän liian syvällä jossain gootti/larppausmaailmassa ja tehdään asioita vain koska halutaan olla "truu goth" tai jotain vastaavaa, sen sijaan, että wicca ja sen maailmankatsomus oikeasti koskettaisivat sydämestä. Oma lukunsa ovat ne, jotka vain haluavat oppia taikomaan. Ja ne jotka haluavat kirsikan kakun päältä, olematta valmiita sitoutumaan etiikkaan, moraaliin tai vuosien harjoitteluun ja omistautumiseen. Ja auta armias, jos joku täysin hunningolla oleva rupeaa suureen ääneen julistamaan wiccalaisuuttaan. Siinä menee kaikkien maine. Kuten vähemmistöjen kohdalla aina menee. Miettikää vaikka Päivi Räsästä, tekeekö kukaan niin paljon hallaa heidän uskonnolleen, kuin tuollainen täti heilumaan näkyvälle paikalle?
Normaalitilassa kuin kenen tahansa koti
Se on työtä ja omistautumista
Wicca voi toki olla sitenkin, että omaa wiccalaisen maailmankatsomuksen, mutta ei aktiivisesti tee mitään. Vähän niin kuin tapawicca. Mutta jos haluaa tosissaan edistyä wiccalaisen taidoissa ja proaktiivisesti vaikuttaa elämäänsä, kyse on vuosien pitkäjänteisestä työstä ja asialle omistautumisesta. Mikä on palkitsevaa, mutta hyvin työlästä. Etenkin, jos tämän polun joutuu tarpomaan yksin.
Tiedon hankinta on haasteellista
Muutama suomennettu kirja, muuten olisi hyvä opetella sujuva englanti. Kaikki syventävät ja parhaimmat kirjat ovat englanninkielisiä. Eikä niitä kirjoja mistään kirjastosta saa, ne on ostettava omaksi. Ja kun on ostettava omaksi, on tympeää, kun etukäteen ei voi tietää, onko hankinta loistava vai ihan huti. Voit toki tsekkailla mitä muut ovat mieltä jostakin kirjasta, mutta silti saatat huomata, että nyt meni rahat ja tuli paha mieli. Esimerkiksi minusta Silver RavenWolfin kirja Solitary Witch on ihan ok, mutta tiedän yhden, joka ei voi sietää sitä. Raymond Bucklandin Complete Book of Witchcraftia hehkutettiin netissä, mutta minä vihasin sitä. Lisäksi riesana on se, että on etukäteen hyvin vaikea tietää, mikä kirja sisältää uutta tietoa ja mikä vain toistaa sitä, minkä olet jo lukenut 10 muusta kirjasta. Ja sitten on se, että jostain typerästä syystä moni parhaimpana pitämäni kirja on tällä hetkellä myyty loppuun. Esimerkiksi Vivianne Crowleyn kirjat olisivat olleet lukemisen arvoisia. Itselläni on niistä yksi. Muita ei saa mistään.
Keittiössä wiccamaista lähinnä muratti ja seinällä oleva kuukalenteri
Aika, mistä aikaa? Ja paikka? Ennen kaikkea paikka!
Vuodessa on 13 esbatia ja 8 sapattia. Juhlistamista siis riittää ja aikaa opiskelullekin tarvittaisiin. Haastavaa, jos sinulla on elämässä paljon muutakin. Haastavaa, jos jaat kotisi jonkun kanssa, jota et halua / voi ottaa mukaan rituaaleihisi. Odota nyt siinä sitten, että toinen menee nukkumaan, lähtee kotoa pois tai jotain muuta hankalaa. Wiccana kotisi on myös kirkkosi, koska luonnosta (joka olisi ensisijainen temppelisi) on vaikeaa löytää paikkaa, johon kukaan muu ei pöllähdä paikalle kriittisellä hetkellä. Tai sitten voi olla haasteellista ihan sekin, että jos on minun laillani aamuvirkku, niin iltaiset/öiset rituaalit ovat joskus ihan kidutusta ajankohtansa puolesta.
So, do you still wanna play with wicca and witchcraft?
Oon joskus miettinyt, et miksei noihin wiccaa käsitteleviin opaskirjoihin ole laadittu myös sitä "huonoa puolta". Sinänsä surullista, että vielä nykymaailmassakin noituus ja siihen liittyvät uskomukset leimataan pahaksi tai vähintään hulluksi.
VastaaPoistaMun oli tarkotus ensi vuonna lähteä Afrikkaan työssäoppimaan muutamaksi kuukaudeksi, mutta kun näin videon, jossa muutama afrikkalainen (en muista mikä maa oli kyseessä) poltti ihmisiä elävältä, koska heitä epäiltiin noituudesta, mieleni muuttui.
Munkin mielestä muuten Raymond Bucklandin Complete Book of Witchcraft oli surkea opus. ;)
Hyvä kysymys. Ja mitä tulee tuohon pahana tai hulluna pitämiseen, ei kai se auta kuin odottaa maailman muuttumista ja pyrkiä tekemään itse parhaansa käsitysten muuttamiseksi.
PoistaVoi olla sulta kyllä ihan fiksu veto, ettet Afrikkaan lähtenyt. Ottaen huomioon jo ihan tatuointisikin... :D
Monikahan minut tunnistaa nyt, kun lisäilin (tietoisesti) ajantasalla olevia tunnistettavia kuvia itsestäni blogiini.. No. Se on sellaista. Kunhan eivät koske perheeseeni eivätkä kotiini. Eivätkä minuunkaan. Hrrr. En sano olevani wicca, mutta kyllä vähintäänkin tuollainen "tapawicca" varmaan olen. Tai mikälie, en oikein tiedä lokeroani, joten olen aina sitten vaan eklektinen pakana. Koulu on nyt vienyt kaiken jaksamisen, joten taitojen opiskelu on tauolla, koska en halua väsyneenä/stressaantuneena harjoittaa niitä. Toki tiedonkeruu on jatkuvaa. Ja aihepiirissä muuta edistystä tapahtuu kaiken aikaa. Mutta tarkoitan tällä nyt lähinnä niitä aktiivisia (kirjasarjan opastuksella tehtäviä) harjoitteita. Jatkuvat tuonnempana sitten taas :)
VastaaPoistaJuu, täällä sitä asutaan keskellä raamattupitäjää, onneksi ei niin kauhean pieni paikka tämä. "Sattumalta" suvustani löytyy noitia useamman sukupolven takaa. Tällähetkellä on ainakin yksi, joka kutsuu itseään wiccaksi. Meillä se taitaa mennä niin, että ensin on ilmaantunut/aina ollut joitain taipumuksia (vaikka esimerkkinä selvänäköisyys/enneunien näkeminen), ja niitten myötä on alettu tutkia aihetta. Ainakin omalla kohdallani. Mutta suvusa löytyy myös kristinuskossa olevia. Aina ei todellakaan ymmärretä toisiamme. Pyrin välttämään uskonnosta puhumista mahdollisimman pitkälle, mutta jos en pysty, ollaan törmäyskurssilla.
Omassa ammatissani ei varmaan ole pahaksi olla wicca/noita/shamaani, se voidaan jopa lukea eduksi (ei varmaankaan virallisesti, en tiedä?), mutta en asiaa silti halua kauheasti huudella. Kyllä ainakin omista kädentaitotöistäni paistaa pakanuus vahvasti läpi. Mutta hyvin ollaan kanssaopiskelijoiden kanssa toimeen tultu, ainakin suurin osa heistä tietää pakanataustani.
Niin ja oma kotinihan on tällainen pakanan pesä :D Ihan estottomasti pidän symboleita esillä. Silti omasta mielestäni tämä on ihan taviskoto :) Ihan muutamia kertoja on ollut, että olen kääntänyt kivilaatat ympäri, että pentagrammi ja kolmoiskuu eivät näy päälle päin. Sekin vain siksi, että en ole halunnut loukata vierailijaa, joka on kristinuskossa. Ei ole kyse ystävästäni. Mutta varmaan itsekin piilottaisin kaikki ilmeisimmät merkit, jos olisi tarve. Mutta kun opiskelen luontoalaa, niin monet asiat voi assosioida ihan siihenkin ilman sitä toista puolta asiassa. Toivottavasti ei tullut kauhean sekava sepustus, nyt ei ajatus kulje oikein sujuvasti :/
Olipas mielenkiintoinen kommentti :)
PoistaEhkä sitä voi Suomessa johonkin pisteeseen asti luottaa siihen, että saa olla rauhassa. Ja laitoinhan mäkin aika vasta kasvokuvan, luotan siihen, ettei tää blogi oo ihan jokaisen tiedossa. Jos näkyvyys joskus kasvaa, on pakko palata muokkaamaan vanhoja tekstejä.
Mullakin kai jotenkin paistaa läpi se "noituus" :D En tiedä mikä se on, mutta kaverit jotka on saaneet tietää asiasta, ovat kommentoineet "aa no se selittääkin". Ja sitten on näitä, "toi sun koru on noitamainen" tai "no mikäs sä meinaat olla vappuna? Noita?"
Jännä että piilotat kotona kunnioituksesta toista kohtaan symboleita yms. Kai nyt sitä kukin saa kotona olla miten haluaa eikä kristitty varmana piilota omia jutskiaan jos sinä meet kylään. Itse piilotan siksi, ettei väärät henkilöt saa tietää.
Oi, kirjoitin pitkähkösti, mutta sain hävitettyä tekstin :D Oikeastaan itsekin enemmän siksi käännän nuo laatat, ettei väärä ihminen saisi tietää/tehtyä vääriä analyysejä omasta kristityn näkökulmastaan. Ja tuo ihminen oleili asunnossani joskus lähes viikon kerrallaan, ja hän tuli vähän pakkotilanteessa läheiseni kylkiäisenä. En myöskään halunnut, että hän alkaisi penkomaan/hävittämään tavaroitani tai kertomaan omia vääriä näkökantojaan asioista läheiselleni. Mutta nuo vierailut, kun en itse ole kodissani ja tuo ei-niin-toivottu vierailija on, ovat nyt tältä erää loppuneet. Toivottavasti iäksi. Olen itse tuohon tilanteeseen suostunut, mutta vain siksi, koska se mahdollisti opiskeluni.
PoistaTäh! Tulihan pitkästi kommentoitua, ei se viestikentässä noin pitkältä näyttänyt :D
VastaaPoistajoo se hämää, ku tekstistä näkyy vaan osa kerralla :D
PoistaKiitos tästä postauksesta. Et kuule varmaan edes usko, miten paljon tukea blogistasi on mulle ollut sen jälkeen, kun sen löysin. :) Että kiitos paljon, kun jaksat kirjoitella ja otat tällaisen riskin. On ihana lukea näistä asioista suomalaisesta blogista. Se on eri asia kuin tietää, että jossain päin maailmassa kaukana asuu joku toinenkin pakana. Olet vielä niin järkevän ja älykkään oloinen ihminen. :)
VastaaPoistaMulla on ollut viime aikoina vähän hankalaa monella tavalla. On tulossa ero. Viimeinen pisara oli, kun tajusin, etten voi nykyisellään harjoittaa uskontoani missään muodossa. Mulla pahin riski on se, että mun uskotaan menneen psykoosiin. Noituus ja asiat, joita koen ovat vain niin kauakana läheisteni (tai tuntuu, että kaikkien muiden) kokemusmaailmasta. Ei puhettakaan siitä, että joku voisi vain suhtautua kunnioittavasti maailmankatsomukseeni tai elämänfilosofiaani, jos kaikki tulisi ilmi.
On sekin aina kiva tietää, että jossain päin maailmassa mut teloitettaisiin jo useastakin eri syystä.
Olen pohtinut, että jos nyt kuolisin tai vaikka halvaantuisin täysin ja joku joutuisi käymään tavaroitani läpi, mun laatikoistani löytyisi aika paljon yllätyksiä. Rituaaliesineistöä nyt ainakin ja jumalhahmoja. Olen ajatellut kirjoittaa toisen Varjojen kirjan jossain vaiheessa. Sellaisen, joka selittäisi kaiken mahdollisimman rationaalisesti siltä varalta, että itselleni tapahtuisi jotain.
Oi, kiitos ihanasta kommentistasi ^_^ Piristi päivääni. Tällainen palaute on mukavaa, koska tätä blogia pitää osittain juuri siitä syystä, että voisi auttaa muita.
PoistaSe on totta, että helpottaa kovin, kun ei ihan yksin tarvitse olla. Vaikkei olisikaan fyysistä kontaktia toiseen, niin jo se tieto, että on muitakin, auttaa selviämään tässä maailmassa, jossa niin monet ovat leimaamassa joko pahaksi tai hulluksi.
Pahoitteluni parisuhdetilanteesi johdosta :( Mutta todennäköisesti oot oikean ratkaisun äärellä. Ei siitä mitään tuu, jos toinen tukahduttaa uskonnonharjoittamisesi. Uskonto on niitä harvoja asioita, joissa ei oikeastaan voi tehdä kompromissia, ei edes parisuhteen takia.
Muuten tuollaiseen tilanteeseen (läheiset ei ymmärrä) auttaa parhaiten se, että ei puhu yhtään niiden kanssa näistä asioista ja pyrkii hankkimaan sellaisia kontakteja, joiden kanssa näistä voi puhua. Itselläni on äiti ja 4 muuta ihmistä, jotka ovat ainoat, joille mainitsen mitään wiccaan liittyvää. Toki myönnettäköön, että asiasta blogin pitäminen myös osaltaan purkaa tarvetta puhua asioista. Etenkin, kun täällä kuitenkin on teitä samanhenkisiä kommentoijiakin.
Tuollaisen toisen varjojen kirjan tai sitten ihan vaan lyhyemmänkin kirjoituksen laatiminen voi olla hyvä idea. Siinä samalla hahmotat asian itsellesikin ja jos joku sua joskus haastaa asiasta, sulla on jo vastaus valmiina.
Kaunista kesän odotusta sinulle ja voimaa päiviisi :)
Hei vain. Olen jo todella kauan aikaa lukenut blogiasi ja haluasin sanoa jotain. Kiitos monista mahtavista postauksista, niistä on ollut toden teolla apua. Blogisi on inspiroiva ja yksinkertaisesti mahtava paikka. Apua olen sivuiltasi löytänyt.
VastaaPoistaEsimerkiksi tämä alaikäinen wicca - aihe. Itsehän olen alaikäinen, mutta ajattelumaailma on kuin vanhalla naisella. Kotona en ole kauheasti voinut magiaa harjoitella. Yksi syy siihen on, että asun talossa jossa on liikaa vilskettä rauhassa olemiseen. Toinen syy on, että ei minun edes vielä kannata ruveta magiaa harjoittamaan, sillä alle vuoden "opiskellut" ja tutkiskellut wiccaa. Olen kuitenkin toki aina tuntenut yhteyttä luontoon. Eikä äitini onneksi ole semmoinen hirmuinen Jeesus- hömpöttäjä. Vaikka olemmekin äidin kanssa samanlaisia mieleltämme, en kuitenkaan haluaisi/uskaltaisi kertoa äidilleni uskonnostani. Ja jos veljeni saisi tietää jotenkin kummalla tapaa uskonnostani, hän levittäisi tietoa ympäri koulua. Silloin kaikki tietäisivät siitä. Veljeni ei oikein osaa olla juoruamatta muille asioitani. Parhaalle kaverillenikaan en kauheasti viitsi kertoa uskonnostani, vaikka olisihan se kivaa, että tulisi olemaan toinenkin wicca koulumme keskuudessa (hänellä on tapana "matkia" heti kaikkea, mitä minä teen kaiken suhteen: musiikin,tyylin,harrastuksien ja jopa uskonnon). Ja tiedän, että hän on yleensä puhunut kaikesta muusta kuin wiccalaisuudesta.
Onneksi kuitenkin saan hankkittua wiccalaisuuteen kuuluvaa peruskamaa, eikä äitini ole vieläkään epäillyt mitään. Ihan tilannut netistä ja kaupasta ostanut äidin kanssa. Ja kohtalo tuntuu olevan puolellani näinä aikoina (huonoistakin päivistä huolimatta). Sain juuri sellaisen yöpäydän, jossa on lukittava lokerikko. Nyt saan laitettua sinne lokerikkoon kaikkea arkaluontoista asiaa, kuten varjojen kirjani ja rituaaliin kuuluvat tavarat.
Lukiessani blogiasi huomasin, että meissä on todella paljon samoja piirteitä ulkonäössä ja luonteessa. Ja tietenkin vielä sama uskonto (:
No, ei tässä kovin muuta sitten ollutkaan. Vielä kerran haluan kiittää sinua tästä blogista.
Ihana kommentti! Kiitos siitä :) Mielenkiintoista vähän kuulla, minkälaisia lukijoita sitä on. Näen kyllä tilastoista, että noin 50 ihmistä käy päivässä, mutta aika harva jättää sen kummempia jälkiä. (vaikka pakko myöntää, että en minäkään mikään maailman paras kommentoija toisten blogeille ole)
PoistaOn mukava kuulla, että sinäkin koet saaneesi jotain apua. Haastavassa tilanteessa kyllä olet, jos et voi luottaa veljeesi, et halua kertoa äitillesi ja paras ystäväsi saattaisi alkaa matkia sinua jos kertoisit. Toivottavasti pystyt pitämään asioita sisälläsi ja löytämään oikeat ihmiset ja kanavat keskustella asioista siinä tapauksessa että niin haluat tehdä.
Yöpöytä lukittavalla lokerikolla on kyllä loistojuttu tuohon sinun tilanteeseesi! Heti vähemmän murheita :)
Ihanaa kevättä ja kesän odotusta!
Hieno postaus, ja täyttä asiaa! (:
VastaaPoistaKiitos kaunis palautteestasi ^_^
PoistaSuomi. Ahdas ja pieni maa, paitsi ihmisille, mutta myös elämänkatsomuksille. Monet meistä tämän polun kulkijoista joudumme kohtaamaan niin perheemme, yhteisömme kuin myös yhteiskuntamme paheksuvat katseet jos emme sulaudu normiin. Paljon nuorempana itselläni oli se pelko, mikä monella harjoittajalla on vieläkin- ja se ajoi minut ja polkuni myös piiloon ihmisten katseilta.
VastaaPoistaOlen kokenut saman kuin sinä. Itselläni kesti useita vuosia se, että minusta tuli tarpeeksi rohkea ollakseni sitä mitä olen, riippumatta siitä että asun pienessä kaupungissa, ja sitä kautta pienessä todella paljon juoruavassa yhteisössä.
Vasta kun itse ymmärsin itse että tämä polkuni on minun omani eikä siihen tai sen esilletuomiseen saa vaikuttaa muut, uskolsin olla oma itseni.
Nykyään kun liikun kaupungilla olen oma itseni, polkuni ja elämänvalintojeni kanssa. En piilottele sitä mikä olen, ja tuon sen esille. Vaikka täällä peräkylän pienessä kärpäsenkakassa kartalla on useita kirkkoja ja muutama hyvinkin harras yhteisö häiritsemässä ihmisiä, eivät he enää tule häiritsemään minua.
Olen tehnyt sen hyvin selväksi heille. Saatan omata suurimalle osalle ihmisten mielestä hyvin hankalan luonteen, mutta toisaalta, ne jotka kulkevat samanlaista polkua kuin minä, tuntevat minut paremmin.
Asenteeni ja suorasanaisuuteni johdosta minulle ei tule avautumaan ei pienet eivätkä isot ihmiset enää kun kuljen kaupungilla viisikantani kaulassa ja muita mahdollisia rituaalivälineitä mukanani- he tietävät välttää tätä miestä. Kotini on yksi temppeleistäni, eivätkä siellä rituaalivälineet tai viisikannat ole enää pitkään aikaan olleet piilossa.
Erinomaisen ja omalla tavallaan hyvinkin koskettava artikkelisi palautti minulle erittäin hyvin mieleen nuoruuteni ja vastaavat tunteet, pelot ja ajatukse omasta polustani ja sen suojelemisesta- vältin konflikteja ja saarnoja ja mieluimmin kuljin varjoissa kuin valossa. Se on myös luonnollista eikä sitä pidä ikinä hävetä tai nolailla, mutta siihen ei myöskään pidä liikaa pyrkiä.
Tietyllä tavalla varuillaan on tietysti aina hyvä olla. Eräs noitaystäväni oli suhteellisen lähellä menettää lapsensa erotilanteessa, koska hänen k*sipäinen exänsä leimasi hänet hulluksi uskontonsa takia ja uskontoja sekä eri asioita tuntemattomat psykologit ja sossutädit komppasivat. Siksi
tietty varauksellisuus on aina hyvä pitää.
Vaikka emme siis saisikaan elää aidon uskontovapaassa maassa vielä pitkään, pitkään aikaan, yrittäkäämme silti järkevällä tavalla aidosti ja järkevällä tavalla näkyvästi, sillä niin kauan kuin pelkäämme olla näkyvästi se mitä olemme, suljemme osan itseämme pois.
Minä nykyisellä olen valinnut kulkea polkuani näkyvästi ja pelkäämättä- olen noita, ja tulen aina olemaan luonnonnoita. Luonto on hyväksynyt minut lähelleen ja minä olen sen vastaanottanut suurella kunnioituksella.
Kiitos hienosta ja hyvinkirjoitetusta artikkelistasi. Sitä oli mukava lukea ja melko varmasti palaan myös tänne myöhemminkin.
Terveisin,
Unenkulkija
Perinteinen luonnonnoita
Varjojenkirja.com perustaja
Noh, mitä tää blogger nyt tökkii. No tämä on siis vastaus Unenkulkijalle :)
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentistasi. Olen otettu ^_^
Mahtavaa kuulla, että oot kasvanut siihen, että kuljet pystypäin ja välittämättä muista! Olet esimerkki monille ja täysin oikeassa sen suhteen, että salailemalla sitä sulkee osan itsestään.
Siltä se todellakin tuntuu, kun joutuu niin paljon ja olennaisen osan itsestään salaamaan muilta. Oma coven toki auttaa vähän siinä suhteessa, että on ihmisiä joiden kanssa jakaa asiasta, mutta harmittaa se silti niiden ystävien osalta joille asiaa ei voi paljastaa.
Toivottavasti tulevaisuudessa mahdollisimman moni meistä uskaltaa kulkea tavallasi pystypäin ja vahvana. Sillä välin pitää vain tehdä parhaakseen edistääkseen polkujemme hyvää ja totuutta vastaavaa mainetta ja hakea vertaistukea sieltä mistä sitä on tarjolla. Omat sivustosi palvelevat tätä tarkoitusta vallan mainiosti ja toimivat myös oivana keskustelupaikkana monille yksinäisille wiccoille, luonnonnoidille ja muille vastaavien polkujen kulkijoille :)
Mitä ovat nuo Athame ja bolline? T.tietämätön ja utelias! Ihana blogi ! :3
VastaaPoistaAthame on wiccalaisten rituaaliveitsi/tikari, jolla ei milloinkaan leikata mitään, vaan ohjataan ainoastaan energiaa.
PoistaBolline puolestaan on sellainen työskentelyveitsi/tikari. Sillä kaiverretaan kynttilöitä, leikataan yrttejä yms. Eli kaikki maagiseen työskentelyyn liittyvä leikkaaminen, kaivertaminen ja vuoleminen tehdään bollinella :)