So you wanna play with wicca, you should know what you're falling for

elikkäs "haluat siis leikkiä wiccan kanssa, sinun tulisi tietää mihin olet lankeamassa" on päivän epistola.

Tämä aihe tuli mieleeni kuunnellessani töissä radiossa Katy Perryn uutta kappaletta. Hänen kappaleessaan Dark Horse on otsikon mukainen riimi, tosin sana wicca on vaihdettu magiaan. Ajattelin, että tämä voisi olla ihan hyvä aihe kirjoittaa, koska etenkin suomennetuissa kirjoissa on vähän sellaista Cunningham-maista fluffy-puffy-pörrö-söpö tämä on ihana polku -asennetta. Ja on tämä toki, wiccan löytäminen on parhaita asioita, mitä minulle on itselleni ikinä sattunut. Mutta se ei ole koko totuus. Joten tämä on postaus wiccan "nurjasta puolesta", josta kannattaa olla tietoinen, kun miettii haluaako todella astua tälle polulle. Toki miltä tahansa polulta voi lähteä pois, jos siltä tuntuu, mutta noin niin kuin mutkia välttääkseen, olisi minusta hyvä tietää muutamia asioita jo heti alusta lähtien. 

 Asunto nykyään vähän wiccalaisuutta salaavassa muodossa. Pentaakkeli kirjahyllyn päällä.

Sen sijaan, että riskinä olisi väärin piirretystä pentagrammista aiheutuva sielun menetys paholaiselle (ou mai Goddess, millä hakusanalla tämän blogin voi tämän jälkeen löytää), realistisimmat ja pahimmat uhkat aiheutuvat toisista ihmisistä, jos/kun he saavat tietää, että olet wicca. Suomi on toki avoin yhteiskunta, eikä noituus ole täällä rikos ja sallitaanhan esimerkiksi homoseksuaalisuuskin, mutta on yksilöitä, jotka ovat umpimielisempiä. Ja sitten on se suuri enemmistö, ateistisen, tieteellisen maailmankuvan omaavat tyypit, jotka pitävät sinua vain hulluna, jos kuulevat että olet wicca. Ja jos sinun toiveissasi olisi, että sinuun suhtauduttaisiin järkevänä aikuisena, jonka mielipiteillä on väliä, tämä on ongelma. Käyn tässä nyt läpi muutamia ongelmia ja sitä miten ne voivat ilmentyä ja omakohtaisesti osaan kertoa, mitä minä joudun tekemään, koska kaksi näistä on minulle ihan aitoja, jokapäiväisiä uhkia. 

Kirjat on hyllyssä, mutta nopeasti siirrettävissä kaappiin, jos tarvitsee

Valheiden / huhujen levittäminen

Jos ikinä, kerrot tai asia muuten paljastuu yhdellekään väärälle ihmiselle, voit menettää hallinnan siitä, ketkä tietävät salaisuutesi. Osuessaan epäkypsän, ymmärtämättömän tai pahantahtoisen ihmisen korviin, wiccalaisuus on mehevä salaisuus kaiken maailman juoruilun pohjaksi. Ja hallitsemattomasta valheiden/ huhujen leviämisestä voi aiheutua tämän listan seuraavat kohdat.

Omaisuutesi vahingoittaminen

Ei välttämättä kaikkein todennäköisin uhka, mutta ihan mahdollinen. Etenkin jos asut raamattuvyöhyke Pohjanmaan jossakin pienessä kristillisessä kylässä. Missään pienessä kylässä en ole siellä asunut, mutta yli 20 vuoden kokemus on Pohjanmaasta, tiedän mitä tarkoitan, kun sanon että se on raamattuvyöhyke. 

Asunnosta / kaupungista ulos häätäminen

Taas kerran, todennäköisempää, jos asut pienessä ahdasmielisessä paikassa. Eniten turvassa tältä olet suurissa kaupungeissa, joissa hukut massaan. Tämäkin on vähän sellainen kohta, että en pitäisi tätä todennäköisenä Suomessa, mutta on se silti mahdollinen. 

 

 Arkaluontoisemmat matskut on turvallisesti jo valmiiksi kaapissa

Potkujen saaminen töistä (tai ei saa sitä työpaikkaa alunperinkään)

Tämä liittyy konkreettisesti nyt siihen, että ollessasi wicca voit muiden mielestä olla hullu. On ammatteja, joihin vaan ei palkata kuin sellaisia ihmisiä, joiden arvellaan olevan älynlahjoiltaan hyvin varusteltuja ja rationaalisia

Athame ja bolline on vielä turvallisesti rasioissaan

Lasten menettäminen

Tästä on vaikea sanoa, että kuinka realistinen huoli on, kun minulla ei ole itselläni lapsia. Tää kuitenkin liittyy siihen samaan "hulluus"-ongelmaan ja valheisiin. Jos sinun arvellaan olevan kykenemätön huolehtimaan lapsistasi, heidät viedään pois. Vaikka pakko sanoa, että jos näin kävisi, olisi se kyllä tosi absurdia, kun huomioi millaisessa aviopesussa ja ties minkälaisissa asenneoloissa esimerkiksi moni kristillisen herätysliikkeen piirissä kasvava lapsi joutuu elämään.

Pahoinpidellyksi tai tapetuksi tuleminen

Jälkimmäistä tuskin tapahtuu ainakaan niin kauan kuin yhteiskuntamme on näin vakaa kuin se on nyt. Sen sijaan esimerkiksi Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Oseaniassa on ihan yleistä tulla tapetuksi noituuden vuoksi. Tänä päivänäkin. Pahoinpitelyyn kynnys on myös pienempi, onhan "vastapelurina" kuitenkin pääasiassa kiihkomieliset kristityt. Kiihkomielisimmätkin sellaiset ovat toistaiseksi tyytyneet omien havaintojeni mukaan lähinnä blokkaamaan kirjojen julkaisua (Sweep) ja heiluttamaan kylttejään (Witchfest International 2010). 

Jumalhahmot yöpöydällä, on yksi pikkuinen näkyvä, mutta piilotettavissa oleva yksityiskohta

Parisuhteen / ystävyyssuhteiden menettäminen

Itse olen menettänyt wiccan takia äärimmäisen hienon parisuhteen. Terveisin 5 vuotta sinkkuna, koska kukaan ei ole ollut yhtä täydellinen kuin exäni. Tai no lähes täydellinen. Paha vaan, että hänestä tuli fundamentalisti kristitty, joten päädyimme eroon pelkästään uskonnon takia. Minun näkökulmastani menetin ensirakkauteni ja ihmisen, joka siihen aikaan oli minulle maailman tärkein. Ystäviä en ole menettänyt, enkä usko, että kukaan, jonka menettäisin wiccalaisuuteni takia, olisi loppujen lopuksi ihminen, jonka ystävä haluan olla, mutta joku voi menettää tärkeiksi kokemiaan ihmisiä. Tähän on varauduttava, wiccalaisuutesi tulee rajaamaan sitä joukkoa, kenen kanssa voit alkaa seurustelemaan ja se saattaa myös vaikuttaa ystävyyssuhteisiisi.

Yllä olevat ovat siis uhkat, osa realistisempia kuin toiset, osa vähemmän todennäköisiä. Sitten tulee vielä nämä "ei niin aurinkoiset ja helpot puolet" wiccasta.

Jos yksikään yllä olevista uhkista on sinulle todellinen, joudut piilottelemaan wiccalaisuuttasi.

Minä teen niin. Kodissani näkyy nykyisellään hyvin vähän wiccalaisuutta ja se loppukin on piilotettavissa 10 minuutissa. En voi kantaa kaulassani / missään muuallakaan mitään symbolia joka assosioidaan okkultismiin liittyväksi. Kannoin ihan valmistumiseeni asti kaulassani pentagrammia, ihmiset luulivat sitä yleensä merkiksi musiikkimaustani. Töissä sitä ei ole kannettu päivääkään. Aikani kannoin triquetraa töissä ja yksi ihminen esitti ääneen kommentin, että onko tuo joku noitajuttu? Kielsin. Hän totesi, että hänelle tulee silti siitä mieleen noituus. Jatkoin kuitenkin korun käyttämistä eikä muita tilanteita tullut. Nyt ehkä kuukauden kaulassa on ollut Tintti, ihan vain koska se on niin ihastuttava. Tää on kuitenkin eka kerta varmaan yli 10 vuoteen, kun vakituisena kaulakorunani on joku muu kuin minulle uskonnollinen symboli. Vaikka onhan tässäkin hopeaa ja valkoinen pallo. 

Oikeastaan tietyllä tapaa tämän blogin kirjoittaminenkin on riski. Mutta jatkan tätä, koska nimenomaan haluan valottaa missä wiccassa on oikeasti kyse. Jos ihmisillä olisi oikeaa tietoa, he eivät välttämättä leimaisi meitä hulluiksi.

Salailun välttämättömyys tekee kaikki ulkoilmarituaalit hyvin vaikeiksi/vaarallisiksi. Että etsipä siinä sitten paikka, johon kukaan muu ei osu. Ja jos sinulta joku kysyy uskonnostasi, joudut joko yrittämään aiheen välttelyä tai sitten suoranaisesti valehtelemaan. Tämä on pakollista, vaan ei ollenkaan kivaa. Jollain tasolla koen, ettei yhteiskunta pääse edistymään asiassa, jos ihmiset ei uskalla olla avoimesti wiccoja. Mutta minäkään en ole valmis marttyyriksi asian takia. En ole valmis menettämään uraani ollakseni avoimesti, kaikkien tuntema wicca. Siksi olen esimerkiksi kieltäytynyt tv-haastattelusta. 

 

Hyvin todennäköisesti olet uskonnonharjoittamisessasi yksin

Voit toki lukea vaikkapa muiden blogeja aiheesta tai Varjojen Kirjan foorumia, mutta on olemassa melkoinen todennäköisyys, että joudut olemaan yksin eikä elinpiirissäsi ole ketään muuta joka ajattelisi edes samansuuntaisesti kanssasi. Minä olen saanut ensimmäiset kunnon kosketukseni muihin wiccalaisiin oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana. Ensimmäiset 14 vuotta olin yksin. En muista, että olisin löytänyt kenenkään muun wiccablogia, ennen kuin aloitin omani. Varjojen Kirjan foorumilla toki olen heilunut muiden mukana. Ja vaikka wicca onnistuu mainiosti yksinkin, on siinä kuitenkin puolia, joita pääsee kokemaan vain covenin kanssa. Tässä suhteessa wiccalla on siis vaikeampaa, kuin vaikkapa jollain kristityllä, jolle varmasti löytyy joka kaupungista omat ryhmänsä ja paikat, jonne voi mennä harjoittamaan uskontoaan. Wiccalla ei varmana ole mitään villiä luontoa kummempaa paikkaa ja seurakin on epätodennäköistä.

Muut eivät ymmärrä sinua

Elät yhteiskunnassa jossa enemmistö on ateistisen, tieteellisen maailmankuvan omaavia. Harvat ymmärtävät sinun hehkutustasi luonnon ihanuudesta tai taianomaisista hetkistä täydenkuun valossa. Lähes kukaan ei usko, että magiasi olisi syynä mihinkään. Lähes kaikki muut uskovat sattumaan. Joten sinulla ei todennäköisesti ole ketään kenelle kertoa kokemuksistasi ja joka jakaisi innostuksesi. 

Kämppä rituaalimoodissa, jonkin verran on pitänyt kötöstää

Etkä sinä välttämättä ymmärrä muita

Todennäköistä on, että jos kohtaat kaikesta huolimatta toisen wiccan, tämä on hieno tyyppi. Mutta mahdollista on myös, että hän on ihan ufo tyyppi. Wicca voi olla niin monista vääristä syistä. Koska se on "cool", erilaista, kapinallista. Koska ollaan vähän liian syvällä jossain gootti/larppausmaailmassa ja tehdään asioita vain koska halutaan olla "truu goth" tai jotain vastaavaa, sen sijaan, että wicca ja sen maailmankatsomus oikeasti koskettaisivat sydämestä. Oma lukunsa ovat ne, jotka vain haluavat oppia taikomaan. Ja ne jotka haluavat kirsikan kakun päältä, olematta valmiita sitoutumaan etiikkaan, moraaliin tai vuosien harjoitteluun ja omistautumiseen. Ja auta armias, jos joku täysin hunningolla oleva rupeaa suureen ääneen julistamaan wiccalaisuuttaan. Siinä menee kaikkien maine. Kuten vähemmistöjen kohdalla aina menee. Miettikää vaikka Päivi Räsästä, tekeekö kukaan niin paljon hallaa heidän uskonnolleen, kuin tuollainen täti heilumaan näkyvälle paikalle? 

Normaalitilassa kuin kenen tahansa koti

Se on työtä ja omistautumista

Wicca voi toki olla sitenkin, että omaa wiccalaisen maailmankatsomuksen, mutta ei aktiivisesti tee mitään. Vähän niin kuin tapawicca. Mutta jos haluaa tosissaan edistyä wiccalaisen taidoissa ja proaktiivisesti vaikuttaa elämäänsä, kyse on vuosien pitkäjänteisestä työstä ja asialle omistautumisesta. Mikä on palkitsevaa, mutta hyvin työlästä. Etenkin, jos tämän polun joutuu tarpomaan yksin.

Tiedon hankinta on haasteellista

Muutama suomennettu kirja, muuten olisi hyvä opetella sujuva englanti. Kaikki syventävät ja parhaimmat kirjat ovat englanninkielisiä. Eikä niitä kirjoja mistään kirjastosta saa, ne on ostettava omaksi. Ja kun on ostettava omaksi, on tympeää, kun etukäteen ei voi tietää, onko hankinta loistava vai ihan huti. Voit toki tsekkailla mitä muut ovat mieltä jostakin kirjasta, mutta silti saatat huomata, että nyt meni rahat ja tuli paha mieli. Esimerkiksi minusta Silver RavenWolfin kirja Solitary Witch on ihan ok, mutta tiedän yhden, joka ei voi sietää sitä. Raymond Bucklandin Complete Book of Witchcraftia hehkutettiin netissä, mutta minä vihasin sitä. Lisäksi riesana on se, että on etukäteen hyvin vaikea tietää, mikä kirja sisältää uutta tietoa ja mikä vain toistaa sitä, minkä olet jo lukenut 10 muusta kirjasta. Ja sitten on se, että jostain typerästä syystä moni parhaimpana pitämäni kirja on tällä hetkellä myyty loppuun. Esimerkiksi Vivianne Crowleyn kirjat olisivat olleet lukemisen arvoisia. Itselläni on niistä yksi. Muita ei saa mistään.

 Keittiössä wiccamaista lähinnä muratti ja seinällä oleva kuukalenteri

Aika, mistä aikaa? Ja paikka? Ennen kaikkea paikka!

Vuodessa on 13 esbatia ja 8 sapattia. Juhlistamista siis riittää ja aikaa opiskelullekin tarvittaisiin. Haastavaa, jos sinulla on elämässä paljon muutakin. Haastavaa, jos jaat kotisi jonkun kanssa, jota et halua / voi ottaa mukaan rituaaleihisi. Odota nyt siinä sitten, että toinen menee nukkumaan, lähtee kotoa pois tai jotain muuta hankalaa. Wiccana kotisi on myös kirkkosi, koska luonnosta (joka olisi ensisijainen temppelisi) on vaikeaa löytää paikkaa, johon kukaan muu ei pöllähdä paikalle kriittisellä hetkellä. Tai sitten voi olla haasteellista ihan sekin, että jos on minun laillani aamuvirkku, niin iltaiset/öiset rituaalit ovat joskus ihan kidutusta ajankohtansa puolesta.

So, do you still wanna play with wicca and witchcraft?

Wiccan Wiisaudet osa 2

Wiccan wiisautena tällä kertaa muistutus meille kaikille:

"Sen, minkä lähetät eteenpäin, pitää sinulle palaaman, 

joten ain' muista laki kolminkertaisuuden"

 

 Hymyile maailmalle ja maailma hymyilee sinulle.

Henkilökohtaisesti pidän tätä yhtenä wiccalaisen maailmankuvan suurimmista viisauksista. Tämä viisaus on itse asiassa niin universaali, että se löytyy jossakin muodossa suurimmasta osasta maailman valta-uskontojakin. Wiccalaisen maailmankuvan mukaan ei ole ketään vapahtajaa, on karma, ja sinä vastaat siitä mitä teet ja saat takaisin sen mitä itse lähetät eteenpäin. Pohjimmiltaan kolminkertaisuuden laki on sama kuin karman laki.

Itse yritän pitää tätä mielessäni suurimman osan ajasta. Kaikkein vaikeinta itselleni se on, mikäli olen turhautunut tai ärtynyt, puhumattakaan jos olen raivostunut, vaikka juuri näissä tilanteissa sen mielessä pitäminen olisi kaikkein tärkeintä. Muissa mielentiloissa sen aika hyvin pystyy pitämään mielessään, joten tulen kiinnittäneeksi aina huomiota, kun joku muu ei sitä osaa/tajua/ muuten vain huomioi.

Tunnen yhden ihmisen, joka on tosi usein töykeä muille ihmisille, mutta en ole vielä nähnyt "karman iskevän takaisin", joten mietin usein milloinkahan ja mitenkähän se räpsäisee. Tunnen myös parikin tosi negatiivista ihmistä, eikä vastoinkäymisillä heidän elämissään tunnu olevan mitään rajaa. Oikeasti alkaa jo sääliksi käydä heidän puolestaan, koska sitä tulee helposti ajatelleeksi, että eihän kukaan tuollaista ansaitse. Mutta ovat he ansainneet. Niinkuin täällä kaikki muutkin ovat tilanteensa ansainneet (tai vaihtoehtoisesti ehkä sielutasolla valinneet vaikeutensa, jotta voisivat oppia). Heidän pään sisälleen en näe, enkä heidän kanssaan ole 24/7, joten minulta jää näkemättä paljonkin. Ja entisten elämien tuomista taakoistahan en edes voi tietää. He joka tapauksessa niittävät sitä, mitä ovat kylväneetkin.

 

 Maaginen keino arjen huonoihin hetkiin. Eihän sitä voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle, kun tätä pientä hymyilevää lintua katselee. (Kalevala Korun Tintti, oon ihan rakastunut tähän, muita koruja ei taida hetkeen kaulassa roikkuakaan)

Omassa elämässäni kolminkertaisuuden lain muistamisesta ei ole koitunut mitään muuta kuin iloa. Autan aina ihmisiä, kun he tarvitsevat apua ja niin minä olen sitten itsekin aina saanut apua sitä tarvitessani. Olen aina ystävällinen muille ihmisille ja minulle ollaan aina ystävällisiä. Esimerkiksi huonoa asiakaspalvelijaa en ole eläessäni kohdannut, mutta en varmaan itsekään ole ollut huono asiakas. Hyviä ystäviä on ympärilläni vaikka kuinka monta, koska pyrin itsekin olemaan ihmisille hyvä ystävä. Ja vaikka minullakin on huonot hetkeni, yritän kuitenkin pitää yllä sellaista positiivista perusvirettä, jotta elämääni tulisi mahdollisimman paljon onnellisia asioita. 

Minusta oli niin kuvaavaa, kun yksi päivä olin töissä jostain syystä (jota en muista) vähän siipi maassa, niin työnantajani oikein alkoi ihmettelemään, että mikä on, ku minä yleensä kuulemma olen sellainen "iloinen höpöttelijä, joka pomppii kukkakedolla" :D En ihan tajua tuota kukkaketo-vertausta, työnantajani kun ei ole koskaan nähnyt minun pomppivan kukkakedolla, mutta mieluummin noin kuin joku aina mariseva jöröjukka.

Summa summarum, jos sinusta siis tuntuu, että elämäsi on ihanaa, jatka samaa rataa. Jos et ole tyytyväinen, aloita tarkkailemaan, mitä itse lähetät eteenpäin. Löydät ehkä syyn tilanteeseesi. Vaikka varoituksen sanana sanottakoon, että helppoa se ei ole. Esim. toiselle niistä negatiivisista ihmisistä kerran sanoin, että huomaako hän ollenkaan miten negatiivinen hän on, ja hän ei ollut asiasta ollenkaan tietoinen ja oli todella yllättänyt minun mielipiteestäni. Ei aina ole helppoa kohdata totuutta.

Miksi et voi olla yhtäaikaa wicca ja kristitty

Tervehdys pitkästä aikaa! 

Muuten rima sille, mitä voi kenellekään sanoa siitä, onko tämä wiccalainen ja onko tämän wiccan harjoitus oikeaa vai ei, on äärimmäisen korkealla, mutta tämä on niitä harvoja asioita, joista uskallan antaa jyrkän mielipiteen. Uskon, että se, että joku kokee olevansa sekä wicca että kristitty, loukkaa yhtä lailla wiccoja kuin kristittyjäkin. Se loukkaa kristinuskoa uskontona ja se loukkaa wiccalaisuutta uskontona/maailmankatsomuksena. Perustelut tulevat perästä. Varautukaa henkisesti pitkään postaukseen. Sinänsä jos etsimällä lähtisi etsimään, voisi varmasti löytää wiccasta ja kristinuskosta yhtäläisyyksiäkin, mutta koska keskityn nyt perustelemaan miksi nämä kaksi uskontoa ovat toisensa poissulkevat, keskityn yksinomaan eroihin. 

Kristinuskon puolelta lähteeni ovat osittain "yleissivistyksessä/peruskoulussa opetetussa/niissä monissa kerroissa, kun olen joutunut jumalanpalveluksissa istumaan", mutta etsin tietoa myös wikipediasta, evankelisluterilaisen kirkon nettisivuilta ja lisäksi yhdeltä, käsittääkseni kristityn tekemältä, nettisivulta, johon törmäsin googlettelulla. Linkki sille nettisivulle on alempana. Wiccalaisuuden puolelta mennään puhtaasti oman yleissivistykseni nojalla. Eli mitä nyt olen omasta uskonnostani tässä 15 vuoden aikana oppinut ja lukenut.

JUMALKÄSITYS

Wicca: laajasti ottaen uskotaan, universaaliseen energiaan, joka ilmenee feminiinisenä ja maskuliisena muotona. Koska näin laajaa kokonaisuutta on vaikea pienen ihmisen ymmärtää, wiccan harjoituksessa lähestytään jumaluutta/jumaluuksia kulloinkin mieleisessä prinsiipissä. Joillakin lähestyttävät, "persoonallisemmat jumaluudet", esimerkikkinä vaikkapa Diana, Hecate, Pan tai Cernunnos, pysyvät samana lähes koko elämän ajan. Toisilla voi vaihdella tilanteen mukaan. Viisautta kaivatessaan saatetaan kääntyä vaikkapa Athenen puoleen ja asepalveluksen yhteydessä läheisimmältä voi tuntua Morrigan. Sinkkuna elävä saattaa kokea läheisimmäksi Jumalattaren Neito-aspektin, äidiksi tullut Äiti-aspektin jne. Pääsääntöisesti voisi kuitenkin vetää yhteen, että wiccalaiset keskittyvät kahden jumaluuden palvontaan. Toinen on miespuolinen ja toinen on naispuolinen. Näiden olemusmuodot ja personoitumat eli prinsiipit sitten vain vaihtelevat riippuen henkilöstä ja tilanteesta. Wiccat uskovat, että kaikki jumalat ovat yksi ja sama Jumala ja että kaikki jumalattaret ovat yksi ja sama Jumaltar. Teologisesti wicca on siis duoteistinen uskonto.

Kristinusko: Kristinusko on monoteistinen uskonto. Tosin kristityillä on kolminaisuusoppi. He uskovat yhden Jumalan kolmeen persoonaan, jotka ovat Isä, Poika (Jeesus) ja Pyhä Henki. Se on aina näin. Ei mitään muunnelmia tai muutoksia tilanteen tai henkilön mukaan. Tämä on laajemmasti selitetty Athanasiuksen uskontunnustuksessa: 

"Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.

Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.

Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.

Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.

Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.

Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.
Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.

Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.

Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.

Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin."

Yhteenveto: Kuten huomaatte, näkemykset ovat niin eriävät, ettei niitä mitenkään voida sovittaa yhteen. Kumpaankin ei voi uskoa, sillä ne ovat toisensa poissulkevat. Wiccan näkökulmasta katsottuna kristinuskon jumalkuvasta jää kokonaan puuttumaan feminiininen puoli ja vastaavasti kristinuskon näkökulma on tasan tuo, se ei hyväksy mitään muuta. Jo kristinuskon 10 käskyssäkin on kohta "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia" ja se sulkee wiccan käsitykset ulkopuolelle.

SYNTISYYS, PELASTUSOPPI JA VASTUUKYSYMYKSET

Kristinusko: Kristinuskoon kuuluu ajatus ihmisen syntisyydestä. Ihminen luotiin jumalankuvaksi, mutta ihmisen käytettyä vapaata tahtoaan väärin, syntyi juopa ihmisten ja Jumalan välille. Jeesus kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tavallaan korjasi tämän juovan ja niinpä kaikki Jeesukseen uskovat ja hänen oppejaan seuraavat ovat pelastettuja. Kaikki muut joutuvat iankaikkiseen kadotukseen. 

Olen itse itsenäisyyspäivänä jumalanpalveluksessa (jonne jouduin partioharrastukseni takia) kuullut, kun pappi sanoo saarnassaan jotenkin näin "muistakaa, että kaiken hyvän te olette saaneet Jumalalta ja mikään ei ole omaa ansiotanne". Eli kristinuskoon kuuluu ajatus, että kaikki hyvä tulee Jumalalta. Seuraava on veikkaus, mutta arvaisin, että siihen myös kuuluu ajatus, että kaikki paha on ihmisen omaa syytä. Tai sitten sen perisynnin. Joka tapauksessa en ole ikinä kuullut, että syytä pahoista tapahtumista olisi laitettu Jumalan harteille. Eli: hyvää tapahtuu -> kiitä Jumalaa. Pahaa tapahtuu -> syytä itseäsi. Toisaalta pelastusoppi: jos teit pahaa, mutta uskot Jeesukseen -> syntisi sovitetaan ja pääset Taivaaseen. Kristinuskoon kuuluu myös ajatus, että tuomiopäivänä Jeesus saapuu tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Wicca: Wiccassa ei ole ollenkaan synnin käsitettä. Äkkiseltään wiccan lähtökohta asioihin on muutenkin paljon sallivampi ja rakastavampi. Ihminen ei ole paha eikä huono. Sinänsä kyllä teot voivat olla pahoja ja niitä kehotetaankin välttämään. Päällimmäisin sääntö on rede, joka ohjeistaa: kunhan et vahingoita, tee mitä tahdot. Karkeasti ottaen tämä on ainoa rajaus. Toki tuolla "tahdolla" tarkoitetaan ns. korkeamman minän tahtoa, ei egon/arkiminän tahtoa tyyliin "haluan enemmän rahaa", mutta tuo rajaus, että ei saa vahingoittaa mitään eikä ketään teoin tai sanoin on tuossa se rajaavin osuus. Mutta vaikka tekisitkin pahaa, ei osallasi ole mitään ikuista kadotusta. Seuraavissa elämissä voi toki olla sitten tekemistä "velkojen maksun kanssa", mutta ikuisesti et ole tuomittu. Kukaan ei tule tuomitsemaan sinua. Tuomitset itse itsesi, kuten seuraavasta käy ilmi.

Kolminkertaisen paluun laki on myös wiccan peruspilareita: kaikki mitä lähetät, palaa sinulle kolminkertaisena. Toisin sanottuna wicca uskoo karmaan. Niin hyvä kuin paha on omaa ansiotasi/syytäsi. Toki perusajatukseen kuuluu olla kiitollinen saamastaan myös jumaluuksien suuntaan, mutta asioita ei "ulkoisteta" samalla tavalla kuin kristinuskossa. Ei ole ketään vapahtajaa, joka vapauttaisi sinut pahojen tekojesi seurauksista. Eikä sinun myöskään tule ajatella, että kaikki olisi pelkästään jumaluuksien ansiota. Kaikki hyvä mitä saat, on joko tässä tai jossakin edellisessä elämässäsi tekemien tekojen seurausta. Samoin on myös pahojen asioiden kohdalla. Ja juuri tämä näkemys edellisistä elämistä selittää sen, miksi jotkut syntyvät huonoihin oloihin ja tilanne saattaa näyttää siltä, että he saavat enemmän pahaa osakseen, kuin ovat ehtineet ansaita. Ja vastaavasti toisilla menee paremmin kuin "heillä kuuluisi mennä". Don't worry carma strikes back, times three.

Yhteenveto: Jälleen huomataan, että ei näitä voi yhteen sovittaa. Kumpaankin et voi yhtä aikaa uskoa. Ja muista, vaikka wicca ei ole dogmaattinen usko, joka säätäisi kaiken pilkun tarkasti, niin kristinusko on. Joudut ottamaan joko koko paketin tai sitten et ole kristitty. Et voi poimia rusinoita keksistä. Athaniuksen uskontunnustuksesta: "Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen".

PYHÄT KIRJOITUKSET

Wicca: sellaisia ei varsinaisesti ole. Sinänsä on muutamia merkittävään asemaan nousseita tekstejä, esimerkiksi Jumalattaren lupaus (The Charge of the Goddess), mutta sen kirjoittajaksi tiedetään ihminen eikä kukaan ole väittänytkään, että kirjoittaja olisi sen minkään jumalallisen hurmoksen vallassa kirjoittanut. 

 Kristinusko: Raamatun tai ainakin uuden testamentin kertomukset kristityt uskovat joko ainakin suoraan tai vertauskuvallisesti todeksi. Kristillisen uskon sisältö on kuvattu Raamatussa, varhaisten kristittyjen kirjoituksissa ja kirkolliskokousten päätöksissä. Kristityt hyvin yleisesti pitävät Raamattua Jumalan sanana eli he ajattelevat, että sisältö on peräisin Jumalalta.

Yhteenveto: Kristinuskossa siis on olemassa tekstejä, joiden oletetaan olevan peräisin Jumalalta. Kun näiden tekstien sisältö on sellainen, että se käytännössä kieltää kaiken sellaisen, mitä wicca edustaa, ei kukaan voi olla yhtä aikaa wicca ja kristitty. 

KÄÄNNYTTÄMINEN

Wicca: "Ainoa vihan aiheemme kristinuskoa tai mitä tahansa muuta uskontoa tai elämänfilosofiaa kohtaan on, että sen instituutit ovat väittäneet olevansa "ainoa oikea tie" ja tavoitelleet muiden vapauden kieltämistä ja toisten uskontojen ja periaatteiden tukahduttamista" (Council of American Witches, 1974). "Vaikka me olemme totuuden kantajia, muut eivät halua jakaa tietoamme kanssamme. Siksi kiedomme rituaalimme varjojen suojaan kuun valaisemina öinä". (Scott Cunningham) Eli siis, wiccalaisuuteen kuuluu ajatus, että ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa tietä ja kaikenlaista käännyttämistä pidetään pahana. Siksipä wicca täytyy tavallaan löytää itse ja jokainen tekee itse valinnan wiccalaisuudesta itse, ilman että kukaan yrittäisi painostaa häntä siihen. 

Kristinusko: Lähetyskäsky: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni". Athanasiuksen uskontunnustuksen lopusta: "Tämä on yhteiskristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua". Kristinuskoon siis sisältyy ajatus, että se on ainoa oikea uskonto ja kaikki muut uskonnot ovat enemmän tai vähemmän valetta. Kristinusko suhtautuu lisäksi käännyttämiseen myönteisesti. Se suorastaan kehottaa siihen. Historian esimerkiksi ristiretkistä tietävät kaikki. Omassa elämässäni olen havainnut, että ainakin siinä vaiheessa kun joku tulee vahvasti (kristin)uskoon, hän tässä vaiheessa yrittää voimakkaasti käännyttää muitakin.

Yhteenveto: Et voi olla molempia. Kristinuskoon kuuluu ajatuksia, joita wiccassa pidetään moraalin vastaisina ja vastaavasti kristinusko itse pitää itseään ainoana oikeana, jotenka kukaan aidosti kristitty ei voi uskoa/hyväksyä yhtä aikaa myös jonkin toisen uskonnon oppeja.

MITÄ TAPAHTUU KUOLEMAN JÄLKEEN

Wicca: Levätään vähän aikaa paikassa, jota kutsutaan esimerkiksi nuorten maaksi, ikuisen nuoruuden maaksi tai kesämaaksi. Sitten synnytään uudestaan. Uudelleensyntymisen kiertokulkua jatkuu niin kauan, kuin ollaan opittu kaikki tarpeellinen ja sitten lopulta yhdytään Jumalattareen ja Jumalaan. "Eläkää täydesti, sillä se on elämän tarkoitus. Älkää vetäytykö pois maallisesta olemuksestanne. Se opettaa meitä ymmärtämään yhä enemmän, kunnes olemme valmiita syntymään uudelleen oppiaksemme vielä lisää. Toistamme tätä sykliä kunnes pääsemme täydellisyyden spiraalin yläpäähän ja yhdymme Jumalattareen ja Jumalaan." (Scott Cunningham) Wicca ei siis haikaile kuolemanjälkeistä, vaan pyrkii keskittymään täysin tähän hetkeen. Tähän elämään, asioihin täällä. Matka on tärkeintä, ei päämäärä. 

Kristinusko: Käsittääkseni kristityt uskovat, että ihminen elää vain kerran. Kuoleman jälkeen edessä on joko taivas tai ikuinen kadotus, riippuen siitä mihin uskoi elämänsä aikana tuli tehtyä ja uskoiko Jeesukseen. Tiivistetysti päämäärä on tärkein, ei matka. 

Yhteenveto: Jälleen kerran täysin toisensa poissulkevat näkemykset. Et voi uskoa yhtä aikaa kumpaankin.

MISSÄ JUMALA ON?

Wicca: Jumaluus/Jumalat ovat kaikkialla läsnäolevia. Jumaluus on ympärillämme, se on meissä ja se on kaikessa luonnossa. Pisara jumaluutta on niin elämissä, kasveissa, puissa, kivissä kuin ihmisissäkin.  Wiccalainen on siis panteisti ja myös animisti. Tavallaan tähän jumalalliseen pisaraan meissä perustuu kykymme luoda asioita ja muokata maailmankaikkeutta tahtomme voimalla. 

Kristinusko: Käsittääkseni kristinuskonkin jumala on kaikkialla ympärillä, mutta se ei ole meissä, eikä se ole luonnossa. Ei sillä tavalla, että ihminen voisi pitää itseään jumaluuden ilmentymänä. 

Yhteenveto: Eroja, jotka eivät ole sovitettavissa yhteen. Ei ole mahdollista uskoa kumpaankin näistä yhtä aikaa.

NOITUUDEN JA MAGIAN HARJOITTAMINEN

Wicca: Wicca hyväksyy täysin noituuden ja magian harjoittamisen ja se nähdään jopa suotavana tapana muuttaa ympäröivää maailmaa. Sääntöjä, ohjeita ja rajoituksia sille, että miten ja mitä, on toki roppakaupalla, mutta noituus ja magia on siis hyväksyttyä. Ei pakollista, mutta sallittua.

Kristinusko: lainausta Raamatusta "älköön keskuudessasi olko ketään... (pitkä litannia asioita, jotka kuvaavat noituuden/magian harjoittamista) ... sillä jokainen joka sen kaltaista tekee, on kauhistus Herralle." Hyvin yksiselitteistä. Noituutta tai magian harjoittamista ei hyväksytä missään muodossa. Oikeastaan ainut mitä kristityille sallitaan, on rukoileminen. Sinänsä täysin uskossa oleva voi silläkin päästä samoihin tuloksiin, kuin wiccalaiset magian harjoittamisella, mutta ero on aivan selvä. Rukouksessa pyydetään, että Jumala antaisi jotakin. Magiassa ikään kuin vaaditaan "tämä on tahtoni, niin olkoon." Sinänsä itse uskon, että puhtaasti tieteellisesti molemmissa toimintamekanismi on sama (tahto kohdistetaan johonkin haluttuun ja energia päästetään liikkeelle), mutta jumaluusopillinen sävyero on aivan selvä. 

Yhteenveto: Wicca toki voi olla vaikka ei muuta tekisi kuin rukoilisi. Kristitty ei voi olla, jos tekee mitään muuta kuin rukoilee. Eli jos henkilö pelkästään rukoilee, eivät uskonnot tässä kohtaa sulje toisiaan pois. Mutta jos yhtään mennään loitsujen ja rituaalien puolelle, kyseessä ei enää voi olla kristitty. 

KRISTITYN NÄKEMYS TÄHÄN SAMAAN AIHEESEEN

Tätä aihetta, kristinuskon ja wiccan yhdistäminen, on myös pohtinut joku kristitty. Tässä suora lainaus hänen tekstistään koskien Christowiccaa:

"Christo wicca edustaa sellaista suuntausta kuin kristillinen noituus. Christo wicca suuntaus sanoo edustavansa wiccalaisuutta ja kristinuskoa, jossa kumpikin yhdistyy yhdeksi. Nykyään laittomuus menee kovaa vauhtia eteenpäin ja se pukee itselleen kaikessa kristilliset vaatteet.Ensin tuli kristillinen heavy-musiikki, sitten on tullut kristilliset homot ja nyt tulee kristillinen noituus. 

Valhe ja pahuus koittaa pukea päällensä kristillisen asun ja sitä kauttaa saa monet uskovatkin eksymään ja luulemana, että uskova voi olla homo tai että uskovat voivat elää noituudessa. Kristillinen heavy-musiikki, kristillinen homous sekä kristillinen noituus ovat eksytyksiä ja syntejä. Kukaan Jeesuksen opetuslapsi ei voi soittaa saatanallista heavy-musiikka, olla homo tai harrastaa noituutta (magiaa).

Valitettavasti jotkut eksyvät luulemaan, että edellä luetellut asiat voivat olla totta. Valhe pukeutuu rakkauden kaapuun, mutta välttelee totuutta. Esimerkiksi homoudesta on tehty luonnollinen asia, jossa on kysymys kahden ihmisen välisestä rakkaudesta, johon muilla ei ole lupa puuttua. Ketään ei voi estää homouden harjoittamisesta, mutta Jeesuksen Kristuksen opetuslasten tulee uskaltaa sanoa homous synniksi, koska näin siitä sanoo myös Raamattu.

Tämän väärän suvaitsevaisen rakkauden vaikutus ulottuu kaikkialle lopun ajan (paitsi Jeesuksen Kristuksen opetuslasten sydämiin) ihmisiin, ryhmiin, yhteisöihin ja uskontoihin. Tämä vaikutus näkyy myös Suomen luterilaisessa kirkossa, jossa sen monet piispat ja papit hyväksyvät homouden, joka on kuitenkin syntiä Jumalan sanan mukaan. Ei varmaankaan ole väärin "profetoitu", että kirkko vielä tulee hyväksymään "kristillisen" noituuden." (lähde: http://www.kotipetripaavola.com/wiccalaisuudesta.html)

Hyvin mielenkiintoinen näkökulma. Itse yritin kirjoittaa tästä aiheesta niin neutraalisti ja kristinuskoa kunnioittaen kuin mahdollista. Voitte käydä lukemassa täältä, tämän henkilön koko kirjoituksen aiheesta.

LOPUKSI

Rohkenen uskoa, että olen perustellut pointtini. Ei vaan voi olla sellaista asiaa kuin "Christowicca". Se on loukkaus sekä wiccaa vastaan että kristinuskoa vastaan, sillä wiccan ja kristinuskon opilliset sisällöt eroavat paikoitellen niin syvästi toisistaan, ettei niitä mitenkään voida yhteensovittaa.

(ps. pahoitteluni kuvien puutteesta. Koin että tähän postaukseen ne eivät vaan sisällöllisesti sopineet.)

Vastauksia kysymyksiin

Heissan,

taas näkyy nämä wiccablogien pienet piirit. Haastetta menee yhdessä jos toisessakin ja minutkin haastettiin kahdesti. Nii ja ehkä olisin ollut kolmannenkin listalla, jos mua ei olisi haastettu jo kahdesti :D Mutta eipä tässä mitään, musta on ihan hauska vastailla näihin, joskaan en nyt lähde ketään eteenpäin haastamaan. Ensin 11 random-faktaa minusta ja sitten vastauksia esitettyihin kysymyksiin. 

- Olen hieman outolintu, koska olen wicca, maisterisnainen ja partiolainen. Kummallinen yhdistelmä eikö totta? :D

- En voi sietää epäjärjestystä. Jos kodissani tai työpaikallani on joku asia väärässä paikassa, minun on ensin laitettava se paikalleen, ennen kuin pystyn keskittymään.

- Olen luonteeltani johtaja. Tilanne kuin tilanne, rupean aina johtamaan sitä. Jos yhtään mitään pitää saada aikaiseksi, se olen aina minä, joka johtaa puhetta. Jos porukka on hiljaisempaa, se on minä, joka yrittää pitää yllä keskustelua. Mä vaan aina otan sen johtajuuden. Se on välillä itsestänikin ärsyttävää ja aina silloin tällöin mä väsyn kantamaan vastuuta ihan kaikesta ja kaikista, mutta silti mä teen sitä toistuvasti.

- Koko lapsuuteni ja nuoruuteni mä vihasin vaaleanpunaista ja pinkkiä. Minulla ei päälläni eikä kotonani ole aiemmin ollut mitään muita värejä kuin vihreää ja sinistä (tai no päällä lisäksi mustaa). Ja nyt aikuisena mä olen ruvennut tykkäämään mainituista väreistä! Mulla on pinkkejä kenkiä, laukkuja, vaatteita, lompakko... ja musta on ihana nukkua vaaleanpunaisissa lakanoissa.

 

- en pidä itseäni yhtään tyypillisenä wiccana (jos sellaista maa nyt päällään kantaa), koska en ole kasvissyöjä, enkä myöskään sitä kirpparityyppiä. Enkä edes gootti. Joskus tuntuu, että kaikki muut wiccat menee johonkin näistä lokeroista :D Mä oon se jakkupukuinen uranainen, jota örkkikään ei uskoisi wiccaksi, ellen mä itse paljasta sellainen olevani.

- olen sinkkuna nyt neljättä vuotta, koska odottelen sitä ihmettä, että löytyisi miesotus, joka olisi sitä mitä minäkin. Akateeminen, wicca ja partiolainen. Jep, not gonna happen. Mutta onneksi yksinkin on ihan kivaa.

- noin lokakuusta huhtikuuhun, mä hengaan aina kotonani jumpin-haalarissa. Paras vaate ikinä.

- olen osallistunut kerran Witchfest International -tapahtumaan ja haluan osallistua vielä monesti uudestaankin. Sitten kun aika ja raha järjestyy. Ja keksin jonku pätevän tekosyyn, millä työnantajalle voi perustella, miksi haluan välttämättä mennä tiettynä loka/marraskuun viikkona lomalle Lontooseen.

-  paras "noitataito", minkä osaan, on energiapallon muodostaminen (siis sen ohella, että mun loitsut onnistuu aina :D)

- noitataidoista vierain minulle sen sijaan on yrtit. Minulla on muutamia yrttejä, mitkä ostin sieltä Witchfesteiltä ja tuo Sinikka Piipon kirja Kasvien salaiset voimat, mutta oikeasti, siihen se jää. Aina silloin tällöin olen ajatellut alkavani tuusaamaan yrttien kanssa enemmänkin, mutta eipä sitä päivää ole vielä koittanut. Ehkä se ei vaan oo mun juttu.

- olen värjännyt hiuksiani 10-vuotiaasta lähtien, mutta olen nyt alkanut kasvattamaan omaa väriäni (tumman ruskea) takaisin. Menee varmaan hetki, sillä mulla on pitkät hiukset, joita en ole aikeissa leikata.

Ensimmäinen kysymys sarja:

1. Kaunein ääni, jonka tiedät?

- veden solina

2. Missä uisit mieluiten?

- aamunkoiton aikaan järvessä (oon tehnyt sen kerran, oli upea kokemus, ei ketään ihmistä missään)

3. Paras tee?

- tää on paha teenjuojalle, joka pitää vaihtelusta! Perinteisistä Twiningsin Lady Grey, maustetuista Nordqvistin Sadepäivän ilo ja vihreistä Nordqvistin Nippon Green. (kotona mulla on aina valikoimissa neljää eriä vihreää, neljää eriä maustettua ja viittä eriä perinteistä)

4. Mikä on vanhin omistamasi esine?

- vaariltani saama pallon muotoinen, hieman nyrkkiäni isompi kivi. Se oli kuulemma ollut vaarin kotitalon portin päällä niin kauan kuin vaari muistaa, joten sen ikä on arviolta ainakin 100 vuotta. Se taitaa myös olla ainoa perintöesineeni.

5. Minkä nimen antaisit koiralle, jos nyt sellaisen saisit? Miksi?

- Ehkä Pörrö. Pidän kaksiosaisista nimistä ja tuo vois sopia koiralle. Plus Harry Potterissa tais olla koira nimeltä Pörrö ja mä oon fantasianörtti! Olen jo tosi kauan halunnut koiran ja olen todella "koiraihminen" (en pidä kissoista sitten yhtään), mutta mulla on sellainen työ, ettei siihen yhtälöön oikein koira sovi. Ehkä eläkepäivillä sitten.

6. Minkä kirjan olet lukenut useimmin, uudestaan ja uudestaan?

- Hmm.. loppujen lopuksi en ole lukenut mitään kirjaa kovin montaa kertaa. Luen paljon fantasiaa ja omistan paljon fantasiakirjoja. Sanoisin, että olen lukenut koko kirjahyllyni sisällön läpi noin 3 kertaa elämässäni. Mutta varmaan Marion Zimmer-Bradleyn Avalon-sarja on sellainen, johon tulen jo ihan puhtaasti wiccalaisuuttani palaamaan uudestaan ja uudstaan. 

7. Mitä mieltä olit Lihattomasta lokakuusta, ja söitkö lihaa lokakuussa? 

- Ei minulla oikeastaan ole mielipidettä puolesta eikä vastaan. Olin siitä tietoinen, mutta olen itse täysi lihansyöjä ja söin lihaa ihan normaalisti. Lihansyönti ylipäätään on minulle vaikea kysymys. Toisaalta tiedän, että eläimiin kohdistetaan ihan hirveää kohtelua (eräs tuttuni teki notaarityönsä oikiksessa eläimiin ruuantuotannossa kohdistetuista rikoksista ja on minunkin työpöydälläni ollut eläinsuojelurikoksia koskeva case), mutta toisaalta mielestäni liha on ihmisen luonnollista ruokavaliota, enkä esim. itse pystyisi siitä luopumaan. Aina silloin tällöin minulla on paha omatunto asian suhteen. Äitini sen sijaan on ollut jo yli 10 vuotta vegetaristi eettisistä syistä.

8. Millainen olisi unelmiesi seinäkello?

-  Eiköhän se ole tuo mikä tuossa seinällä jo on. Se on tätini savesta tekemä. Siinä on perhosia ja ruusuja ja minun nimeni. Sillä on minulle paljon tunnearvoa.

9. Mikä on paras kirppislöytösi?

- Tuo pieni pöytä, millä pidän lohikäärmepuitani. Se taitaa myös olla ainoa kirpputorilta ostamani esine. Jos mulla on lähes joka päivä päälläni noin 1000 euron arvoiset korut, voitte kuvitella, etten ehkä ole sitä kirpparityyppiä. Edustan siis kulutustottumuksissani ihan sitä toista ääripäätä. Tai no en mä mielestäni mitenkään "kerskakuluta", mutta noh, mulla nyt vaan sattuu olemaan aika kallis maku :D 

10. Mikä on ihanin tuoksu? Haluaisitko itse tuoksua siltä?

- Kielon tuoksu. Mutta en usko, että haluisin siltä tuoksua. On mulla kielon hajuista hajuvettä joskus ollut, mutta ei siitä tullut mitään menestystä. Pidän tästä Nina Riccin Premier Jour-hajuvedestä, mitä mulla melkein joka päivä onkin.

11. Jos sinun pitäisi asua samassa paikassa kuolemaasi asti, mikä se paikka olisi?

- Vaikea kysymys. Helsinki, jossa melkein kaikki kaverini asuvat vai kaupunki, josta olen kotoisin, jossa asuvat perheeni ja sukuni sekä muutamia kavereitani? Ehkä sitten se kotikaupunki.

Ja toinen kysymys patteristo:

12. Mitä opit tänään?

- Että mun on todella vaikea katsoa 3D-leffoja omien silmälasien lisäksi myös siitä syystä, että mä katson tosi paljon oikealla silmällä. Vaikka molemmat silmäni olisivat auki, niin ehkä 80-90 prosenttisesti katsomisen tekee oikea silmäni. Ja se tarkoittaa, että 3D-leffassa mä vaan en saa sitä kuvaa millään kohdilleen.

13. Aiotko leipoa piparkakkuja?

- en. En leivo koskaan mitään muuta kuin sitä omenapiirakkaa ja sitäkin yleensä vain Samhainina. En ole yhtään leipoja-tyyppiä ja lisäksi karppaan, niin enpä mä muutenkaan syö viljaa kuin harvoin.

14. Kumpi on parempaa varpaissa: kuuma hiekka vai kostea nurmikko?

- ehdottomasti nurmikko.

 

15. Mikä kappale kuvaa sinua parhaiten?

- nyt pistit pahan. Ehkä Cheekin Jippikayjei. Ainakin mun asennetta se kuvaa eniten. Oon hirveän kilpailuhenkinen ja tottunut kovalla työllä saamaan kaiken mitä haluan. 

16. Mitä tekisit ylimääräisellä 100 eurolla?

- Surullista kyllä, mutta lyhentäisin velkojani :D Mulla on ollut aika rahaa vievä vuosi tässä ja mun palkka on tänä vuonna ollut ihan naurattavan pieni suhteessa siihen, mitä mä teen työkseni ja se näkyy taloustilanteessani. 

17. Millaiset ovat lempikenkäsi?

- Turkoosit UGG Australiat. Niin pehmeät! Niin mukavat! Niin pirteän väriset! Niin täydelliset! Onneksi kohta on talvi, että voi alkaa käyttämään niitä.

18. Paras lapsuusmuistosi?

- joku perheeni kanssa tekemistä kesälomareissuista. Yhtä on mahdotonta eritellä, ne oli kaikki äärimmäistä parhautta.

19. Mistä saat energiaa?

- luonnossa olemisesta ja tykkään myös ladata akkujani lukemalla kirjaa.

20. Koska olet viimeksi ylittänyt itsesi?

- Tänä vuonna olen kyllä venynyt ihan epäinhimillisiin saavutuksiin sen suhteen, että aloitin uudessa todella vaikeassa työtehtävässä ja oon tehnyt samaa aikaa siihen työtehtävään liittyvää "ammatillista tutkintoa".

21. Lempikukkasi?

- valkoinen lilja.

22. Mikä on parasta talvessa?

- Itse asiassa minä pidän talvesta kovin paljon. Parasta on se, että voi lumilautailla, mutta hyville sijoille pääsevät myös "ei hyttysiä" ja "kuun kimallus hangella" sekä "kynttilät, glögi ja villasukat".

Kolmas kysymyssarja, joka oli Orvokin blogissa avoimena. En tiedä kuulunko niihin, joille hän olisi halunut kysymyksensä esittää, mutta vastaillaanpa nyt joka tapauksessa.

23. Mikä eläin tuntuu sinulle läheisimmältä tällä hetkellä?

- Hylje. Ne on olleet mun lemppareita jo lapsuudesta asti. Varsinaisiin voimaeläimiin mulla ei kuitenkaan ole vielä mitään kontakteja, vaikka olenkin miettinyt, että olisi kiva selvittää, onko minulla sellaista ja mikä se on.

24. Mistä saat voimaa elämääsi?

- perheestä ja ystävistä. Arjen pienistä hetkistä. Kauniista asioista, olen melkoinen esteetikko.

25 . Mitä täytteitä haluaisit voileipäkakkuusi?

- graavilohta, muilla ei niin väliä.

26. Käytätkö luomutuotteita?

- en. Juuri nyt rahatilanne ei oo sellainen, että olisi varaa ostaa luomua. Mutta uskon, että käyttäisin enemmän luomua, jos minulla olisi enemmän rahaa

27. Kärsitkö jostakin fobiasta?

- Araknofobia. Mitään maailmassa en pelkää niin paljon kuin hämähäkkejä. Lisäksi jonkin asteinen korkeanpaikankammo löytyy, mutta se ei ole ollenkaan niin paha kuin hämähäkit.

28. Teetkö itse usein ruokaa, vai ostatko valmiita eineksiä?

- teen useimmiten itse. Ehkä kerran kuukaudessa ostan maksalaatikkoa.

29. Minkä uuden taidon/asian haluaisit oppia?

- haluaisin osata soittaa kannelta. Ehkä joskus on aikaa ja rahaa mennä kurssille.

30. Minkä aihepiirin blogeja luet mieluiten?

- suosituimpia lifestyle-blogeja ja lisäksi wiccablogeja.

31. Harrastatko käsitöitä/kädentaitoja?

- en. Olen sellainen ihminen, joka on tosi hyvä käyttämään aivojaan, mutta jolla on peukalo ihan todella kesken kämmentä, kun puhutaan käytännöntaidoista. Kyllähän mä pystyn asioita tekemään (esim. linnunpönttö), mutta se jälki ei vaan oo ollenkaan kaunista.

 

32. Mielenkiintoisin paikka Suomessa? Joko sellainen missä olet käynyt tai sellainen minne haluaisit.

- Kyllä tähän on pakko vastata Helsinki. Levi on toki hyvä lumilautailuun, mutta Helsinki on monipuolisin.

33. Montako tähtikuviota tunnistat taivaalta ilman apuvälineitä?

- 3. Otavan, Kassiopeian ja Orionin.

Sellaisia.

Poimintana kirjallisuudesta: Elementtitähti

Hei,

toivottavasti kaikilla on ollut ihana Samhain ja olette saaneet nauttia tämän ihanan sapatin tunnelmista mielekkäällä tavalla. Itselleni Samhain on ollut aina se mieluisin sapatti ja jo lapsena pidin eniten halloween-juhlasta ja järjestin kavereilleni halloweenjuhlia. Wiccan löytämisen jälkeen juhla on itselleni kulkenut tietenkin nimellä Samhain ja normaalisti sen viettoon on kuulunut Samhain-rituaali ennustamisineen ja "musta ja valkoinen kynttilä"-loitsuineen (joka on kaikista ikinä tekemistäni loitsuista tehokkain). Lisäksi ohjelmassa on ollut omenapiirakan tekeminen ja hautausmaalla kuljeskelu. 

 

Tänä vuonna oli kuitenkin vähän haastavat olosuhteet. Varsinaisena Samhain-päivänä, joka oli tänä vuonna torstai, olin ensin noin 8 tuntia koulutuksessa, jossa sain maailmanluokan migreenikohtauksen ja sitten koulutuksen jälkeen menin kärsimään migreeniä majapaikkaani ystäväni sohvalle, koska seuraavana päivänä oli vielä luvassa toinen koulutuspäivä ja tämä kaksipäiväinen koulutus oli eri kaupungissa, kuin missä minä asun. Lyhyesti sanottuna, ei toivoakaan viettää Samhainia oikeana päivänä. Unet ovat olleet vähissä ja reissusta palauduin vasta pyhäinpäivänaattona lähes puoliltaöin, joten kalenterin mukaisena pyhäinpäivänä minulla meni tuskallisen paljon aikaa univelkojen pois nukkumiseen. 

Nyt olen sitten miettinyt, että tehdäkö vai eikö tehdä rituaalia tänään, kun varsinainen päivä on jo oikeasti ohi. On toki kellokin just nyt aika paljon, tasan puoliyö ja en ole mitenkään valmistellut asiaa, ainoastaan se omenapiirakka on leivottu. Toisaalta harmittaisi missata se kynttilätaika. Olin jo monta kuukautta miettinyt, mitä tänä vuonna pyytäisin/mihin keskittyisin. No pitää vielä miettiä asiaa. 

Joka tapauksessa halusin ilahduttaa teitä Samhainin kunniaksi uudella postauksella. Tästä minun on pitänyt tehdä postaus jo vuosia. Kyseessä on mielestäni "wiccahenkiseen itsetutkiskeluun" ihan pätevä työväline. Nimittäin "elementtitähti". Tämä löytyy Amber K:n kirjasta True Magick - A Beginner's Guide (joka on muuten loistava kirja ja maksaa tällä hetkellä adlibris-verkkokaupassa vain 10 euroa!)

Ymmärrän niin, että tausta-ajatuksena elementtitähdessä on tuoda tietoisuuteen, mikä on elementtien keskinäinen tasapaino juuri sinussa. Sinussa, joka olet tärkein osanen magian tekemisessä. Ei käyttämäsi kynttilä, athame, päälläsi oleva kaapu tai mikään muukaan ulkoinen asia. Sinä. Sinun kehosi, tahtosi, mielesi. Ja näiden olisi hyvä olla tasapainossa suhteessa elementteihin. 

Tyhjä elementtitähti näyttää tältä:

Homma toimii niin, että vastaat erinäisiin kysymyksiin ja lasket yhteen kuinka monta "kyllä" vastausta sait. Jos sait esimerkiksi 5 "kyllä"-vastausta veden elementin kohdalla, etenet keskustasta alkaen vesi-viivaa 5 palleron verran ja teet viidennen palleron kohdalle merkin. Yhdistämällä pallerot, saat oman henkilökohtaisen tähtesi, josta näet aika nopeasti, mikä on elementtien keskinäinen suhde sinulla. Tässä esimerkiksi minun ja äitini tähdet. En sano kumpi on kumman, niin ketään ei käsittääkseni loukata tämän julkaisemisella.

Jos nyt katsotaan vaikka tuota, jonka tähti on piirretty lyijykynällä. Siinä on esimerkiksi hengen ja tulen alueella melkoisesti kehittämistä, kun kummassakin on tullut vastattua "kyllä" vain kolmeen kohtaan. Eihän se näytä tähdeltä ollenkaan. Toisella meistä oli huomattavasti täydempi tähti, mutta hänelläkin kuitenkin tulen ja veden kanssa vielä tekemistä.

Ja ne kysymykset? Tulevat tässä ja ovat väittämien muodossa. Jos väittämä on totta sinun kohdalla, vastaa kyllä.

Ilma (äly, ajatukset, mielikuvitus)

- olen utelias elämän ja kaiken muukin suhteen

- tutkin/opiskelen parhaillaan jotakin asiaa (ilmeisesti tähän käy mikä vaan, myös wiccan ulkopuolinen aihe)

- minulla on vilkas mielikuvitus

- minulla on kyky ajatella loogisesti (no niin, kuin moni vastasi väärin siihen fb:n kirahvi-kysymykseen? :D ) 

- minulla on kyky järjestää informaatiota/tietoa

- pystyn muuttamaan tietoisuuteni tasoa tahdon voimalla

- minulla on kyky keskittyä (eng. focus, concentrate)

- voin helposti uudelleen ohjata ajatuksiani (tarkoittanee sitä, että osaa tietoisesti esimerkiksi lopettaa tietyn jutun ajattelemisen ja ajatella pelkästään haluamaansa asiaa

- käytän useita "tietämisen" (knowing) keinoja (en ole aivan varma mitä tällä tarkoitetaan. Ehkä niin, että tavallisen tietämisen lisäksi osaisi luottaa myös vaistoonsa? Onko jollain parempia teorioita mitä tämä voisi tarkoittaa?)

- tiedän yleensä, mistä löytää tietoa

Tuli (tahto, energia ja suunta)

- elämäni päämäärät ovat selkeitä (uskon, että tarkoittaa, että päämääriä ylipäätään on ja niitä kohti pyritään)

- olen tehokas päämäärieni saavuttamisessa

- minulla on korkea energiataso/olen energinen

- ymmärrän mitä tarkoittaa tahto ja osaan suunnata sen

- suhtaudun intohimoisesti mielenkiinnon kohteisiini

- olen itsevarma (suora käännös olisi: minulla on vahvat itsevarmuus-taidot)

- hoidan energiakehoani ja chakrojani

- olen hyvä nostamaan energiaa/voimaa

- olen hyvä suuntaamaan energiaa/voimaa

- olen hyvä maadoittumaan

Vesi (tunteet ja intuitio)

- olen rakastavassa ja vakaassa ihmissuhteessa (uskon, että tähän lasketaan myös muut kuin parisuhteet. Esim. välit omaan perheeseen/sukuun.)

- olen yhteydessä tunteisiini/olen tietoinen tunteistani

- minulla on rakentava suhde varjooni (lue täältä lisää siitä mikä on varjo)

- olen kykenevä osoittamaan rakkautta ja kiintymystä

- olen kykenevä vastaanottamaan rakkautta ja kiintymystä

- ilmaisen negatiivisia tunteita sopivilla tavoilla

- minulla on terveitä ystävyyssuhteita

- luotan intuitiooni/ sisäiseen ääneeni

- minulla on hyvä itseluottamus

- pystyn kontrolloimaan omaa tunnetasoani (tarkoittanee sitä, että jos esim. raivostuu, niin osaa tietoisesti rauhoittaa itsensä tms.)

Maa (terveys, vauraus ja materiaaliset omistukset)

- hengitän useimmiten puhdasta ilmaa 

- juon useimmiten puhdasta vettä

- syön terveellisiä ruokia

- saan yleensä riittävästi lepoa

- teen useimpina päivinä tasapainoisen treenin (eng. I usually do balanced exercise daily, tulkitkaa siitä sitten)

- teen yhteistyötä psykiatrini/parantajani/hammaslääkärini kanssa (tää oli suomalaisittain vähän outo, mutta no, ehkä tän voi tulkita niin, että kääntyy ammattiavun puoleen terveytensä suhteen silloin kun siihen on tarve)

- kotini on siisti ja viehättävä/puoleensavetävä

- minulla on vakaa työsuhde ja tarpeeksi isot tulot täyttämään tarpeeni

- minulla on tasapainoinen suhde omaisuuteen, jonka omistan (tarkoittaako tää nyt sitä, ettei oo mikään hamsteri, joka ei voi luopua mistään vai? No kai pointti on, että tavara tavarana)

- vietän aikaa ulkona luonnossa

Henki (suhde jumaluuteen)

- teen päivittäin henkisen harjoituksen

- minulla on henkinen "tukiryhmä" saatavilla (varmaan coven tai muut samanhenkiset ihmiset lasketaan tähän?)

- minulla on kyky "keskittyä" (eng. center. En tiedä tälle suoraa käännöstä, mutta kyse on siitä, että osaa tavallaan "mennä itseensä", keskittää tietoisuutensa henkiseen tai psyykkiseen keskukseensa, mikä johtaa rauhan, rauhallisuuden, voiman, selkeyden ja vakauden tuntemuksiin)

- minulla on valikoima henkisiä työkaluja stressin ja kriisien käsittelemiseen

- minulla on suhde auttajiin tai oppaisiin (viitannee nyt esim. voimaeläimiin tms.)

- ymmärrän, että jumaluus on sisälläni/minussa

- juhlistan tai palvon säännöllisesti (eng. celebrate and worship, tähän laskettaneen nyt esim. rituaalien viettämiset ja muutkin juhlat, uskoisin että myös maallisemmat sellaiset, ylipäätänsä kaikki, missä keskitytään iloitsemaan jostakin seikasta)

- minulla on suhde jumaluuden johonkin aspektiin 

- tutkin ja kunnioitan myös muita uskontoja (kunnioittamisen ymmärrän, mutta tekisi mieli kysyä, että miksi pitäisi myös tutkia? Nimimerkillä itseäni ei kiinnosta tutkia muita uskontoja :D )

- koen rauhaa ja iloa

***

Tällaiset oli kysymykset, haluatteko jakaa, miten teille kävi? Onko joku elementti tosi vahva ja onko jollain alalla huomattavasti parantamisen varaa?

Voimapaikkani: Metsä

Hei,

käsitys voimapaikasta ei varsinaisesti ole wiccalainen/wiccaan kuuluva, mutta wiccan ollessa luonnonuskonto, aattelin, että kai tästäkin aiheesta sopii tänne runoilla :) En nyt puhu mistään tietystä paikasta erityisesti, enkä voimapaikoista yleensä, vaan ihan minun henkilökohtaisista kokemuksista. Voimapaikoista yleisemmällä tasolla voitte käydä lukemassa esimerkiksi Thuleian ihanilta sivuilta, Thuleian Tuvasta täältä: http://www.thuleia.com/voimapaikka.html

Itse asiassa minun on myönnettävä, että en itse tiedä "voimapaikkojen teoriaa" nimeksikään, mutta pidän metsää voimapaikkani, sillä sinne katoaa aina murheet ja siellä saan uutta voimaa. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tiettyä metsää voimapaikkani vaan metsä kuin metsä käy. Tarpeeksi puita sikin sokin, niin se on metsä. Toki jotkut metsät ovat erityisen ihania, mutta yleisesti saan voimaa ihan kaikista metsistä. 

Yritin miettiä missä on muna ja missä on kana, onko metsä voimapaikkani, koska olen siellä aina ollut niin paljon, vai olenko ollut metsissä aina niin paljon siksi, että olen saanut sieltä voimaa? Erityinen suhde minulla metsään jokatapauksessa on. Toinen nimeni, Tuulikki, jota olen käyttänyt "wiccanimenäni" jo vuosia, on suomalaisessa mytologiassa metsän kuninkaan Tapion tyttären nimi. Siitä tämän blogin nimikin.

Suhteeni metsään alkoi jo ennen kouluikää. Olen nimittäin lapsuuteni leikkinyt ystäväni kanssa kotiemme lähellä olevassa metsässä. Emme olleet "meillä tai teillä" vaan suurimman osan ajasta metsässä. Sitten vähän vanhempana, 9-vuotiaana liityin partioon ja sen jälkeen olenkin ollut ihan käsittämättömän paljon metsässä partion merkeissä. Tähän liittyy sellainenkin juonne, että olin koko peruskoulun ajan koulukiusattu ja "ne ympyrät ja kaupunkiympyrät" olivat minulle hyvin ikäviä. Partiossa sen sijaan olin "suosittu" ja mainittu lapsuudenystäväni oli yli 10 vuotta paras ystäväni (on vieläkin hyvä ystäväni, mutta aikuisena ei varsinaisesti määrittele ketään parhaaksi ystäväkseen). Ja niinpä mä olin aina metsässä sellaisessa seurassa, jossa koin olevani hyväksytty ja pidetty. Tällaisilla assosiaatioilla, ei liene kummakaan, että metsästä tuli turvapaikkani. Paikka jonne menin mielelläni. 

Luonnosta olen toki aina nauttinut, mutta metsän merkityksen voimapaikkana tajusin oikeastaan tuossa yliopisto-opintojen aikana, suunnilleen vuonna 2009. Koska asuin kesät talvet opiskelupaikkakunnallani, olin niihin aikoihin paljon vähemmän metsässä jo ihan siitä syystä, että en osallistunut aktiivisesti partiohässäköihin. Siinä kohtaa huomasin kaipaavani metsään. Huomasin ajattelevani, että olisipa ihana mennä jälleen partioleirille tai jostain muusta syystä metsään. 

Metsässä minua viehättää sen kauneus ja monipuolisuus. Rakastan puita, eläimiä ja metsän tuoksua. Etenkin sateen jälkeen. Marjat maistuu parhaimmilta suoraan mättäästä poimittuna ja lintujen laulu on ihanaa kuunneltavaa. Metsässä maaelementin paikkana on paljon maadoittavaa, mutta myös toisaalta uudistavaa voimaa. Oikein tarpeellista minulle, joka niin kovin helposti haihattelen menemään pilvilinnoissani ja jota arkielämän ongelmat syö joskus liikaakin. Metsässä olen osa luontoa ja se on ihan sama, mitä arkiongelmia minulla on, silloin tärkeintä on vain olla olemassa ja ihmetellä luonnon kauneutta. 

Varsinaista hiljaista, havannoivaa metsässä oleilua mä en ole tehnyt pitkään aikaan. Vaikka olen ajatellutkin monesti, esimerkiksi nytkin, että olisipa ihana mennä metsään istuskelemaan. Mutta kävely ja juoksulenkkini mä yritän yleensä koostaa niin, että edes osa matkasta olisi metsässä. Näin saan arkeeni aina pienen latauksen metsän voimaa.

Leikkisästi voisi kai todeta, että jos on olemassa eri tavalla asioita painottavia wiccoja, esimerkiksi "keittiöwicca" tai "yrttiwicca", niin minä olen kyllä metsäsuhteeni takia/ansiosta pesunkestävä "puskawicca" :D Sillä, miten paljon voisin metsissä ja luonnossa muutenkin vaellella, ei ole mitään rajaa. Mielelläni olen ollut 15 päivää putkeen metsässä partioleirillä ja myös vaeltanut 40 km vaelluksen ja tehnyt varmaan satoja pienempi muotoisia retkiä ja reissuja. Unelmani olisi joskus pitää rituaaleja metsässä, mutta olen hieman neuroottinen sen suhteen, että mihin ihmeen kuuseen asti sitä pitäis lähteä, ettei kukaan ulkopuolinen sattuisi tulemaan paikalle.

Totesin tuossa ylempänä, että mitään erityistä paikkaa minulla ei ole voimapaikkana. Mutta totta kai se lapsuuden metsä on sellainen. Se vaan sattuu nyt olemaan siellä 500 km päässä kotipaikkakunnallani. Mutta tuo blogin "otsikkokuva" on siitä metsästä ja siksi mä en kyseistä kuvaa ole koskaan vaihtanut, enkä varmaan vaihdakaan. Itselleni aina kun tulen tämän blogin sivulle, se on kuin kotiin tulisi, ensimmäisenä edessä on metsä ja se on minun oma erityinen metsäni. Lähemmäksi "olen kotona"-tunnetta ei tietokoneen näyttöä tuijottamalla pääse.

Ajattelin vielä loppuun jakaa yhden oman tekstini, jonka olen kirjoittanut joskus teininä varjojen kirjaani. Olen informaatio-mielessä jakanut niin paljon otteita muiden teksteistä täällä blogissa, että pitää nyt antaa vähän jotain omaakin. En siis ole mikään runoilija, mutta joskus halusin luontohetkistäni kirjoittaa ja syntyi seuraava teksti, jossa metsä on hyvin edustettuna. Ei siinä logiikkaa ole, se on pikemminkin luettelo asioista, joista pidän.

Pienet hetket

Jos pieni hetki on mahdollinen,

anna tähtien loistaa silloin,

kynttilän liekin heijastua silmistäni.

Kun yö rauhalla metsän täyttää,

kuu kimaltelee hangella ja 

susi nostaa ulvontansa kunnioitukseen.

Hienopiirteisiä kuurankukkia ikkunassani,

kun aamun ensisäteet ne tavoittaa.

Kuinka paljon lopulta nautimmekaan 

pienistä asioista, pienistä hetkistä.

Näetkö sen? Sadepisara kimaltelee havunneulasessa,

orava istuu oksalla käpyä nakertaen,

hopeinen kuu valaisee metsä sinisellä säteellään.

Kuuletko puron solinan, tuulen haavan lehdissä?

Minä näen, minä kuulen, minä nautin,

nautin lahjastani huomamta kyseisiä asioita. 

Wiccan silmin maailma on kaunis paikka elää.

* * *

Minkäslaisia voimapaikkoja lukijoilla on? Onko jotain erityistä vai onko ihan yleisellä tasolla esimerkiksi meren rantaa, metsää tai vaikkapa vuoristoa (jos joku nyt sattuisi asumaan jossakin missä on vuoria :D )?