ITW siis täh? :D

Hei,

Oli tuossa aiemmin puhetta siitä, että tästä on tullut sellainen wicca 101-blogi sen sijaan, että oisin kertoillut täällä omia kokemuksiani. Sitten törmäsin sanoihin: "Ihminen joka haluaa, keksii keinot. Ihminen joka ei halua, keksii selitykset".

Ja ajattelin, että kippas kappas, niinpäs onkin. Päätin, että nyt riittää. Meikäläinen on ollut kirjatoukkawicca jo 10 vuotta. Tiedän teoriassa ja teoriasta aika paljon, mutta käytäntö on vähän mitä on. Toki ne mitä oon vaivautunut jotakin tekemään, ovat toimineet, mutta ajattelin kuitenkin hieman lisätä intensiteettiä. Koska haluan itse kokea niitä ihmeitä, mistä muut kirjoittavat. Hyppiä yli niiden raja-aitojen, joiden yli muutkin ovat hyppineet ja joiden yli hyppäämisen ei pitäisi nykytieteen mukaan olla mahdollista.

Minä päätin alkaa kunnolla opiskelemaan noidan taitoja. Ju nou, siis witchcraftia. Ja mitenkäs tämä tapahtuu? No kun minulla on tuossa hyllyssäni kirjat The Inner Temple of Witchcraft ja The Outer Temple of Witchcraft. Molemmat ovat vuoden ja päivän "kursseja" täynnä tietoa ja harjoituksia. Ensimmäinen on kirjan itsensä mukaan verrattavissa ensimmäisen asteen initaatioon (eli vihkimykseen noidaksi) ja toinen toisen asteen initaatioon (eli vihkimykseen papittareksi/papiksi). Postissa on matkalla kotiin myös ne 4 seuraavaa kirjaa.

Tässä systeemissä on vihkimyksiä periaatteessa viisi, mutta tukittuna normaaleihin vihkimyksiin (siis sen tiedon perusteella mitä minä olen onnistunut traditionaaliselta puolelta hankkimaan), ne menisivät niin, että 1. kirja on 1. asteen initaatio, 2. ja 3. kirja tarjoavat tiedot 2. asteen initaatioon ja kirjat 4.-6. tiedot 3. asteen vihkimykseen. Kukin näistä läpikäyminen kestää ohjeiden mukaan vuoden. Eli hip hei, periaatteessa 6 vuodessa ylipapittareksi. Noin niinkuin teoriatasolla, ku ei ole tässä covenia ympärillä...

Voisin kertoa tarkemmin tästä systeemistä kokonaisuudessaan sitten, kun mulla on tassuissa ne kaikki kirjat. Lupasivat ne ennen joulua, mutta saapa nähdä miten käy.

Joka tapauksessa, ajattelin kertoa teille jatkossa kerran kuunkierrossa (huom, ei siis kuukaudessa, vaan nimenomaan kuunkierrossa, 13 x vuodessa), kuulumisia tähän opetteluun liittyen.

Ensimmäisen kirjan teema on tuli. Se keskittyy lähinnä psyykkisten taitojen kasvattamiseen. Tein siitä itselleni taulun seinälle, ihan vain muistuttamaan minua, missä prioriteetit ovat. Tuosta on pakko todeta, että onneksi osaan piirtää paremmin kuin kirjoittaa. Mun käsiala on ihan kauhea :D

Ihan pikkuisen tuo taulu nyt heijastaa, mutta eiköhän idea näy.

Noiden kirjojen kirjoittaja on valinnut tulen teemaksi ensimmäiseen kirjaan, koska hänen mukaansa tuli auttaa löytämään oman voiman ja toimii johdattavana. Se on puhdistavaa, mutta myös suojelevaa. Ensimmäisen kirjan keskittyessä nimenomaan oman voiman rakentamiseen, teemaksi paras on tuli.

Tuon ison tekstin näettekin, mutta otin lisäksi kuvan tuosta pienestä tekstistä, joka mielestäni määrittelee kertakaikkisen hyvin mistä wiccassa on kyse. Iso teksti tulee vaihtelemaan aina kulloisenkin "kurssin" mukaan, mutta ajattelin sisällyttää tän pikkutekstin jokaiseen tulevaankin tauluun.

Siis keksiikö kukaan parempaa määritelmää? Se on taidetta, koska jokainen tekee sen omalla tavallaan. Se on tiedettä, koska maailma toimii tiettyjen lainalaisuuksien mukaan ja nuo lainalaisuudet on tunnettava ja niiden mukaan toimittava. Se on henkisyyttä, koska siinä tavoitellaan henkilökohtaista kasvua. Se on polku, jolla opiskeltavat asiat eivät lopu ikinä, eli todellakin tiedon polku. Se on polku, jossa pitää pyrkiä toimimaan "todellisen tahtonsa" mukaisesti, ei siis egon mukaisesti, ja näin ollen viisauden polku. Sitä ei ole helppo seurata, sillä tietyllä tavalla wicca on aina yksin. Aina vastaan enemmistöä. Aina erilainen. Kohtaa aina ihmisiä, jotka eivät ymmärrä. Ja ennen kaikkea, kaikki edellä mainittu huomioiden, tällä polulla kulkeakseen pitää olla omistautunut oppilas ja suhtautua asiaan intohimoisesti.

Näin, jos sitten kertoisin, että olen lukenut kirjaa noin sivulle 90 asti ja kirja näyttää lähes samalta kuin oikiksen pääsykoekirjat. On kuulkaas alleviivausta. Että siellä on hyviä ajatuksia ja paljon tietoa. Ja olen myös tehnyt kolme harjoitusta. Ensimmäinen koski lähinnä näille opiskeluille omistautumista, mutta kaksi jälkimmäistä olivatkin sitten energiankäsittelyharjoituksia.

Olin realistina aivan varma, etten tunne ensimmäisellä kerralla mitään. Mutta minä ihan totta tosiaan tunsin aurani reunat ja sain muodostettua energiapallon! Voitteko kuvitella? Itse en olisi ikinä uskonut. Auran reunat (ja eri kerrokset) tuntuivat siltä kuin olisi lävistänyt pehmeää saippuakuplaa, paitsi että tämä kupla ei tietenkään poksahtanut. Sitten se energiapallo. Se oli ihan uskomaton. Siis jotain oikeasti tiivistä. Vähän saman tyyppinen tunne kuin minkä voitte havaita, jos yritätte tökätä kahta samanapaista magneettia yhteen. Sen tyyppinen tunne, ei ihan yhtä intensiivinen. Mutta kuitenkin. Äsken piti oikein heilutella käsiä ja todeta että ei, sitä tunnetta ei tule, ellei yritä. Eli nyt jos teen saman liikkeen ilman mitään sen kummempaa yrittämistä, niin käsieni välissä on vain ilmaa. Mutta eilen, kun oikein keskityin muodostamaan sitä palloa, se tuli. Tosin en saanut sitä venytettyä isommaksi vielä ensimmäisellä kerralla. Ja myös sen havaitsin, että homma toimii paremmin silmät kiinni. Mutta eipä se haittaa, jatkan yrittämistä ja harjoittelua. Kyllä se siitä lähtee vielä venymään ja onnistuu silmät aukikin ajan kanssa. Aivan varmasti.

Mä oon täällä nyt siis ihan pähkinänä. Siitä on vuosia kun viimeksi koin mitään selkeästi "yliluonnollista". Totta kai taiat ovat toimineet, mutta se menee yleensä niin, että teen taian ja sitten saan sen mitä halusin. Siinä ei tule sitä "ihmeen kokemusta", joka liittyy sellaisten havaintojen tekemiseen, joita "ei pitäisi havaita".

Että tässäpä esimerkkiä, että niitä kirjoissa olevia harjoituksia voi oikeasti kokeilla. Ei ne siellä huvikseen ole ;)

Jatkossa siis raportoin tästä aiheesta tunnisteella ITW, niin tiedätte löytää sen sitten sivupalkista.