tiistai 29. marraskuuta 2011

Vuodenpyörä

Hei,

Hoksasin tuossa, että tämä blogi on lähtenyt hieman eri linjalle kuin alunperin tarkoitin. Alkuperäinen ajatus oli enemmänkin kuvata omia kokemuksia eikä tehdä tästä mitään wicca 101-blogia, jossa käsiteltäisiin aivan perusasioita, jotka kyllä löytyvät peruswiccakirjallisuudestakin. Noh, kävi sitten niin, että koska omassa elämässä ei vieläkään ole tarpeeksi tilaa wiccalle, eikä siis näin ollen hirveästi sen ahkeralle opiskelulle tai harjoitusten tekemiselle, tästä tulikin blogi, jossa minä jaarittelen asioista, jotka jotenkin liittyvät wiccaan. Siis wicca 101-blogi.

Mutta jatketaan nyt ainakin toistaiseksi tällä jaarittelulinjalla, koittakaa kestää :D Tänään ajattelin kirjoittaa vuodenpyörästä. Ai miksi? No siksi, kun tuossa syksyllä pohdiskelin sapattijuttuja, niin piti oikein pysähtyä Mabonin kohdalla, että hei, mistäs tässä nyt tarkalleen ottaen on kysymys. Ja kun perehtyi asiaan, niin huomasi, että samoja teemoja on muissakin sapateissa. Sitten hämmensi. Ja piti tehdä itselle sellainen paperi, johon hahmotin koko vuodenpyörän.

Wiccalaisia sapatteja tarkastelee monesti erillisinä, aina kun kukin niistä on ajankohtainen. Tällöin saattaa ymmärrys kokonaisuudesta jäädä vajavaiseksi. Mistä siis vuodenpyörässä kokonaisuudessa on kyse?

Elämän kiertokulusta. Vuodenpyörässä voidaan nähdä se mitä tapahtuu luonnossa vuoden aikana, mutta toisaalta myös se polku, jonka ihminen elämänsä aikana kulkee. Vuodenpyörä opettaa monta asiaa. Kaikelle on aikansa ja kaikki päättyy joskus. Kuolema ei ole loppu, vaan uuden matkan alku.

Vuodenpyörässä näkee laajemmin myös sen ikuisen tanssin, jota Jumalatar ja Jumala käyvät. Minusta Jumalan osuus tässä tanssissa on ilmaistu äärimmäisen hyvin Vivianne Crowleyn kirjassa Wicca - a Comprehensive Guide to the Old Religion in the Modern World. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, otin kuvan kyseisen kirjan sivusta 158 ja lisäksi piirsin sitä mukaillen oman piirrokseni Jumalatteren polusta vuoden aikana.

















No niin, olipas taas tarpeeksi hankalaa saada nämä vierekkäin...


Klikkaamalla kuvia näette ne siis isompina, jos ei kuvien tekstistä muuten saa selvää. Noista kuvista näkee aika hyvin, mitä jumaltasolla tapahtuu kunkin sapatin aikaan. Tuo Jumalan kaavio on aika selkeä, mutta voisin selittää tuota omaa piirrostani. Jumalatar palaa manalasta imbolcin aikoihin, joten siitä alkaa hänen kautensa neitona. Vaikka Jumalatar ja Jumala yhtyvätkin ostarana, naimisiin he menevät vasta beltanena. Siksi olen laittanut Jumalattaren äiti-vaiheen alkamaan beltanesta. Akka-vaiheen puolestaan olen ajoittanut alkamaan lammaksesta, sillä se on se sapatti, jolloin Jumala tekee uhrauksensa ja Jumalatar on se, joka tuon uhrauksen vaatii. Tavallaan hän on siis kuoleman valtiatar jo silloin, vaikka manalaan hän lähtee vasta samhainin jälkeen. Laitoin neljänneksi vaiheeksi ajan, jonka Jumalatar on manalassa. Yulen aikaan hän synnyttää Jumalan, mutta palaa itse vasta imbolcina maan päälle neitona.

Minusta kukin voi nähdä itsensä tuossa tarinassa. Miehet Jumalassa ja naiset Jumalattaressa. Elämässä on aika, jolloin ollaan vapaita, huolettomia ja vastuusta vapaita. Se on lapsuus. Vähitellen kuitenkin kasvetaan aikuisiksi ja on aika ottaa vastuu itsestään ja teoistaan. Niin kuin Jumala ottaa vastuun avioliitostaan maan kanssa omalla kuolemallaan ja Jumalatar puolestaan vaatimalla sitä Jumalalta. Toisaalta myös Jumalatar kantaa vastuuta myös syntyvästä lapsestaan. Kun tietoisuus itse elämän olemuksesta kasvaa aikuistumisen myötä, päädymme moraalin ja oikeudenmukaisuuden maailmaan. Huomaamme, että teoillamme voimme aiheuttaa sekä hyvää, että pahaa ja että tekojemme hyvyys tai pahuus määrittää seuraukset, jotka kohtaamme.

Lopulta kun elämä on meitä koetellut, saavutamme (toivottavasti) viisauden. Viisaus on vaatinut työtä ja uhrauksia ja se tulee muuttamaan meitä ihmisinä. Vanhuksina, kun valmistaudumme jättämään tämän elämän, me viimeinkin näemme mikä on tärkeää ja mikä ei. Kun opit, joita meidän tässä elämässä piti kokea, ovat kasassa, matkaamme eteenpäin. Niin kuin Jumala matkaa tuossa kaaviossa. Käsittääkseni wiccaan kuuluu ajatus, että kierrämme jälleensyntymisen kehää niin kauan, kunnes olemme oppineet ja kehittyneet tarpeeksi liittyäksemme takaisin jumaluuteen.

Suuressa mittakaavassa siis näin. Jos palataan siihen pienempään mittakaavaan. Tein silloin kerran itselleni sen lapun, jonka jaoin 8 osaan ja kokosin siihen kunkin sapatin olennaisimmat asiat. Kyseinen paperi on niin epäsiisti ettei siitä viitsinyt ottaa kuvaa, joten selostan tähän lyhyesti mitä kuhunkin sapattiin laitoin.

Yule, talvipäivänseisaus
Jumalan/auringon uudelleensyntyminen, talven selän taittuminen, uusiutuminen, yule-halko, kodin koristeleminen ikivihreillä kasveilla.

Imbolc, suuri sapatti, 1. kevätjuhla
Jumalattaren paluu neitona, valon lisääntyminen, kynttilöiden juhla, initaatiot

Ostara, kevätpäiväntasaus, 2. kevätjuhla
Neito kantaa kevään henkeä, luonnon herääminen, siirrytään kasvun aikaan, kevätsiivous, tasapaino, vanhasta vapautuminen, uudet alut, tähän aikaan tehdyt loitsut tuottavat tulevaisuudessa hedelmää

Beltane, suuri sapatti, 3. kevätjuhla, henkiyö
Jumalattaren ja Jumalan häät, hedelmällisyyden juhla, kätten yhteen liittäminen (wiccalaisten häät), suuri rituaali, toinen vuoden kahdesta henkiyöstä, jolloin maailmojen rajat ohuet.

Litha, kesäpäivänseisaus
Magian, yhteistyön, juhlimisen ja kokkojen aika, luonnonvoimat suurimmillaan, yrttien kerääminen. Tänä aikana tehdyt loitsut ovat erityisen voimakkaita.

Lammas, suuri sapatti, 1. sadonkorjuujuhla
Jumalan uhraus, leivän leipominen, sadonkorjuun juhlistaminen (etenkin viljat), henkilökohtainen uhraus vuoden aikana saavutetuista asioista

Mabon, syyspäiväntasaus, 2. sadonkorjuujuhla
Auringon heikkeneminen, kiitospäivä, sadonkorjuukrassi, sadonkorjuun juhlistaminen (etenkin marjat ja puissa kasvavat hedelmät), tasapaino

Samhain, suuri sapatti, 3. sadonkorjuujuhla, henkiyö
Vuoden tärkein sapatti, kuolleiden juhla, uusivuosi, henget elävien maailmassa, villin metsästyksen alku, Jumalatar vanhan viisaan roolissa ja häneltä pyydetään opastusta ja viisautta tulevalle vuodelle - ennustaminen

Nyt kun ne noin listaa, voi havaita, että vuodenpyörään siis mahtuu 3 kevätjuhlaa ja 3 sadonkorjuujuhlaa. Samantyyppisiä teemoja siis pyörii, mutta painotus vaihtelee. Henkiöitä on vuodessa kaksi, beltane ja samhain. Wicca on luonnonuskonto ja sen näkee näistä painotuksista.

Kaiken kaikkiaan, kun vuodenpyörää tarkastelee, se on kokonaisuutena isompi kuin osiensa summa. Tämä tarjoaa erinomaiset lähtökohdat sapattien juhlistamiselle, sillä niissä voidaan keskittyä joko isoihin linjoihin tai pieniin linjoihin. Ihan sen mukaan, mitä sapatin viettäjän oman elämän kannalta kulloinkin on tärkeintä ja tuntuu parhaalta.

Näiden tässä esitettyjen teemojen lisäksi vuodenpyörään kuuluu myös ajatus valoisasta ja pimeästä vuoden puoliskosta ja niitä hallitsevista tammikuninkaasta ja piikkipaatsamakuninkaasta. En niitä lähtenyt kuitenkaan tässä sen kummemmin avaamaan, kun tästä tuli näin pitkä jo ihan näilläkin sepustuksilla. Mutta kun tätä kokonaisuutta näin katsoo, niin eipä tarvitse ihmetellä, jos ilman tällaista hahmotelman tekemistä on hieman sekaisin koko kuviosta. Tai en tiedä muista, mutta minä ainakin tämän vuoden mabonina huomasin olevani hieman hämilläni :D Se on se, kun on tultua oltua niin kauan "arkielämän" vietävissä, oikein kunnon juoksupyörässä. Jos ei ehdi joka vuosi säännöllisesti juhlistaa jokaista sapattia, merkitys saattaa hämärtyä.

9 kommenttia:

  1. en ala. Miksi nuo kaksi kuvaa olivat esikatselussa vierekkäin, mutta nyt sitten taas tuollai typerästi? :(

    VastaaPoista
  2. Jäi mietityttämään tuo "manala" ilmaus, mitä siis tarkoitat sillä, koska itse en ainakaan ole koskaan kuullut kyseistä termiä wiccan parissa käytettävän?

    VastaaPoista
  3. Englanninkielisissä teoksissa siitä puhuttaan aina termillä "underworld". Eli se kääntyy suomen kielelle manala ja tuonela, joita kahta itse käyttelen täysin sattumanvaraisesti.

    Ohos, äkkiseltään selaamalla huomasin, että suomenkieliset wiccakirjat ovat niin perusteoksia, että niissä on koko tämä hässäkkä sivuutettu täysin. Puhutaan vaan, että jumalatar palaa neitona, mutta ei mainita, että mistä palaa. Ja jumalan uhraus mainitaan, mutta ei mainita miten hänestä tulee sarvipää. Aika jännä. Enpäs ole ennen huomannut.

    Ja nyt kun ajattelee, niin sinänsä jännä, että wiccassa uskotaan kuoleman jälkeen mentävän kesämaahan, enkunkielisissäkin teoksissa puhutaan summerlandista. Sitten kuitenkin tässä jumalmyytissä on tuonela/underworl/kuolleiden valtakunta.

    Mutta siis, ei ole omaa keksintöäni. Löytyy ihan "luotettavistakin" lähteistä. Ainakin oma käsitykseni on, että tuo Vivianne Crowleyn kirja on yksi arvostetuimmista wiccaa käsittelevistä teoksista ihan maailmanlaajuisestikin ja että sen näkökulma on nimenomaan gardnerilainen, eli niin alkuperäistä wiccaa kuin olla ja voi.

    Mutta hyvin huomioitu :) Eipä tuu tuota termiä vastaan, koska suomenkielinen wiccakirjallisuus sivuuttaa aiheen täysin.

    VastaaPoista
  4. jejj, taas ihanan valaiseva postaus :D

    VastaaPoista
  5. xd ja en malta oottaa sitä tarot-postausta ! <3

    VastaaPoista
  6. Mukava postatus. Nyt ku Yule on lähellä ja itse olen tutustunut siihen enemmän olen myös huomannut tuon, että pitäisi tutustua enemmän vuodenpyörään kokonaisuudessa. Mutta tällä hetkellä painotun kuitenkin tuohon Piikipatsaamakuninkaan ja Tammikuninkaan taistoon.

    VastaaPoista
  7. ^.^ Kiva, että piditte. Itsellä oli kirjoittamaan alkaessa vähän fiilis, että mitähän tästäkin nyt tulee :D

    VastaaPoista
  8. Sulla on ihana blogi! ^^ ♥

    ''Talvipäivänseisauksen aikaan jumalatar synnyttää auringon, eli jumalan. Nuori jumala kasvaa kevään aikana nuoreksi mieheksi, ja myös jumalatar herää luonnon myötä omaan seksuaalisuuteensa. Beltane-pyhänä jumala ja jumalatar liittävät kätensä yhteen (menevät naimisiin) ja yhtyvät kesäpäivänseisauksena, jolloin jumalatar tulee raskaaksi. Loppukesän sadonkorjuun myötä kypsyvä jumalatar jakaa onnensa hedelmät maailman kanssa. Syksyllä jumala alkaa vanheta ja heiketä ja kuolee lopulta samhain-yönä. Talvipäivänseisauksena hän syntyy uudestaan. Jumalatar suree kuollutta puolisoaan niin, että vaipuu talveksi lepoon yhdessä luonnon kanssa, mutta keväällä hän herää jumalan voimasta uudestaan...''

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis positiivisesta palautteesta ^_^

      Ihana tiivistys vuodenpyörästä!

      Poista