Mitä wiccaan kuuluu ja mitä ei

Hei,

tänään tökitään ampiaispesää. Nyt viime aikoina en ole enää hirveästi nähnyt missään toitotusta siitä, mitä wiccaan kuuluu ja mitä ei. Takavuosina aihe oli kuitenkin enemmän pinnalla ja minulla on jopa tallennettuna koneelleni uskontotieteen pro gradu-tutkielma aiheesta "Wicca = " Sosiaalisen identiteetin vaikutus wiccan määrittelyyn Suomiwicca-keskustelulistalla. Sen löytää edelleen netistä, kunhan kirjoittaa tuon otsikon googleen. Suosittelen kyllä lukemaan, jos aihe mitä wiccaan kuuluu ja mitä ei, kiinnostaa enemmänkin.

Kyseisen gradun tutkimustuloksia osiosta (sivulta 78 pdf-dokumentissa), löytyy seuraava pätkä:

"Analyysin valossa näyttää siltä, että määrittelykysymys on ennen kaikkea identiteettikysymys. Etupäässä identiteettiä määrittää avoimen lähteen uskonnolle tyypillinen dogmittomuus: wiccassa viehättää juuri tiukkojen sääntöjen ja auktoriteettien puuttuminen sekä oman ajattelun ja omien individualististen uskomusten salliminen. Dogmittomuutta tukee myös wiccan mysteeriluonne. Henkilökohtaisen kokemuksen korostamisen vuoksi wiccaa ei voi eikä tarvitse määritellä analyyttisen tyhjentävästi. Sen sijaan määrittelystrategiana käytetään itsemäärittelyä, joka ei loukkaa kenenkään autonomiaa. Yllä kuvailtu lähestymistapa ei ole kuitenkaan täysin ongelmaton, sillä samalla tunnustetaan, ettei kaikki wiccaksi itsemäärittelyn kautta nimitetty todellisuudessa ole wiccaa."

Äärimmäisen hyvin tiivistetty ja juuri tästä syystä minäkin halusin tämän postauksen tehdä. Vaikka wicca siis antaa harjoittajilleen varsin vapaat kädet monenkin asian suhteen, on olemassa joitakin "päälinjoja", joista ei oikein voi poiketa ja väittää vielä olevansa wicca. Tyhjentävästi ei voi määritellä, mutta se ei tarkoita, etteikö voisi ollenkaan määritellä.


Niinpä minä koitin laatia listaa siitä, mitä ne päälinjat ovat. Tietenkin taas muistettava, että tämä on minun mielipiteeni. (eikö ole ihanan ristiriitainen postaus, ensin sanotaan, että kaikki ei ole wiccaa, vaan päälinjoja voidaan muodostaa ja sitten heti seuraavassa sanotaan, että tämä on sitten vain minun mielipiteeni niistä päälinjoista) Joku toinen voi olla eri mieltä. Mutta huomautan kuitenkin, että minä olen lukenut wiccakirjallisuutta paljon. Ja ollessani itse wicca (tai ainakin niin itseni määrittelen), harjoittanut ja tutkinut tätä uskontoa jo yli 10 vuotta. Sinänsä heikkouteni tällaisen listan muodostajana on se, etten ole koskaan ollut traditionaalisen (gardnerilaisen tai alexandrialaisen) covenin jäsen. Tiedän ekletikkonakin, että heitä velvoittavat salassapitovalat, joten on varmasti asioita, joita ei tietooni ole tullut, huolimatta laajasta perehtyneisyydestäni asiaan.

No mutta asiaan. Mitä minä niputtaisin wiccaan kuuluvaksi:

1. Sekä feminiinisen että maskuliinisen jumaluuden tunnistaminen.
Ajatus, että on olemassa yksi jumalallinen voima, johon kuuluu sekä feminiininen- että maskuliininen jumaluus. Uskonnonharjoittamisessa keskitytään nimenomaan näihin kahteen jumaluuteen, Jumalattareen ja Jumalaan, koska katsotaan, että ihmisen mieli ei mitenkään voi tajuta sitä ääretöntä yhden kokonaisuutta. Enemmän personoitujen jumaluuksien kanssa ihmismieli sen sijaan pystyy toimimaan.

Koska jumaluuden feminiininekin puoli tunnistetaan olemassa olevaksi, johtuu tästä, että myös mies ja nainen nähdään wiccassa tasa-arvoisina. Tasa-arvoisuus ulottuu myös siihen, että wiccassa nainenkin voi olla papitar. Toisin on esimerkiksi niissä uskonnoissa, joissa jumaluudesta tunnustetaan ainoastaan maskuliininen puoli (kuten on kristinuskossa ja islamissa).

2. Jokaisella henkilökohtainen yhteys jumaluuteen
Wiccassa jokaisella on oma suhde jumaluuksiin, välissä ei ole mitään hierarkiaa tai pappia (tai papittaria) ilmoittamassa mitä on jumaluuksien tahtona pidettävä vaan wiccan harjoituksessa jokainen voi kuunnella ns. sydäntään.

3. Luontoa pidetään pyhänä ja ihmistä tasavertaisena osana suhteessa luontoon.
Wiccahan on luonnonuskonto. Luonto nähdään pyhänä ja jumalallisuus siellä kaikkialla läsnäolevana. Eikä ihminen ole mitenkään yläpuolella tätä kaikkea, vaikka sattuukin ravintoketjun huipulla olemaan ja maailmaa muuttamaan eniten kaikista lajeista. Ajatellaan kuitenkin, että meillä on vastuu huolehtia luonnosta, koska olemme siihen halutessamme kykeneviä.

Luonnon pyhyyteen liittyy vielä kaksi olennaista asiaa: 1) luonto on pyhä -> ihminen on osa luontoa -> ihminenkin on pyhä. Niinpä ihmisyys on pyhää, eikä wiccassa seksuaalisuutta tai ruumiillisuutta mitenkään väheksytä tai paheksuta. Ne vain ovat luonnollinen osa meitä. Ei wicca harmittele, että on ruumiinsa vanki, vaan pitää sitä pyhänä. 2) ajatus yhtenäisyydestä. Ei mikään olemassa oleva ole irrallinen toisestaan. Kaikki on osa kaikkea. Siihen perustuvat ajatukset karmastakin, vahingoittamisen välttämisestä ja magian toimivuudesta.

4. Moraalisena ohjenuorana: Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita
Tämä on yksi säännöistä, joista voi sanoa, että joka ikinen wicca pyrkii noudattamaan tätä. Wiccassa elämä ja luonto on pyhää, siksi sen vahingoittamista ei hyväksytä. Johtuen siitä, että kaikki on yhtä, vahingoittaa voi niin sanoin, teoin kuin ajatuksinkin.

Vahingoittamista siis vältetään aina, kun se on mahdollista, mutta itse ainakin myönnän, että tämän täydellinen noudattaminen tuskin onnistuu keneltäkään. Vaikka jättäisi tästä ulos sen maksiimin, että aina tulee tilanteita, joissa joku yllättävästi loukkaantuu tarkoittamatta, ajatuksiaan harva pystyy täydellisesti kontrolloimaan, vaikka hallitsisikin tekonsa ja sanansa. Wiccalaisuuteen kuitenkin kuuluu se, että aktiivisesti yrittää noudattaa tätä periaatetta parhaansa mukaan.

5. Usko karmanlakiin.
Wiccassa yleensä kolminkertaisuuden lain muodossa: kaikki lähettämäsi palaa sinulle kolminkertaisena. Perusta tälle juontaa ajatuksesta kaiken yhtenäisyydestä. Kun kaikki on sidoksissa kaikkeen, kaikki palaa sinulle ennemmin tai myöhemmin.

Wiccassa ei yleensä korosteta tätä uudelleensyntymisen kierron laajuudessa, eli että tässä elämässä tehdyt teot voisivat vaikuttaa tulevaan elämään tai että tässä elämässä kohdatut asiat olisivat seurausta edellisissä elämissä tehdyistä asioista, mutta itse en näe mitään ongelmaa vetää myös tätä ajatusta wiccaan, koska wicca kuitenkin uskoo kesämaahan lepopaikkana elämien välissä, jälleensyntymään ja siihen kolminkertaisuuden lakiin, joka on oikeastaan sama asia kuin karma.

(pitkänä) Sivuseikkana totean tähän, että oman oikeudentajuni karmaan uskominen täyttää täysin. Olen itse kokenut, että mitä enemmän lähetän hyvää, sitä enemmän saan sitä takaisin ja päinvastoin. Lisäksi karma selittää mielestäni varsin hyvin sen, miksi jotkut kohtaavat vaikeita asioita ja toiset saavat hyvinkin helpon elämän. Jos uskoo ajatukseen, että edellisten elämien aikana tehdyistä vääryyksistä joutuu maksamaan tässä elämässä, on helpompi ymmärtää, miksi joku syntyy kurjiin oloihin tai kohtaa elämässään niin paljon pahaa. Jokainen varmaan on havainnut sen, että tasan ei mene "onnenlahjat" ja "onnea" on myös se, jos sattuu syntymään tiettyihin oloihin. Esimerkiksi Suomeen rakastavaan ja varakkaaseen perheeseen. Myös myöhemmässä elämässä, jotkut tuntuvat olevan tuomittuja epäonnistumaan lähes kaikessa mitä yrittävät ja toisilla vaan palaset loksahtelevat kohdalleen ja he saavat kaiken, mitä ovat ikinä halunneet.

6. Ajatus siitä, että ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa uskonnollista polkua.
Wiccassa ajatellaan jumaluutta ikään kuin peilipallona. Sillä on monta pintaa, monta aspektia. Niinpä wicca ajattelee, että kaikki jumalat ovat yksi jumala ja että kaikki jumalattaret ovat yksi jumalatar. Wicca myös ajattelee että jokainen ajautuu sille polulle, joka on hänen henkiselle kasvulleen paras. Tästä seuraa, että ajatellaan, että ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa uskonnollista polkua, jota kaikkien pitäisi kulkea. Mistä puolestaan seuraa muiden uskontojen suvaitseminen ja käännyttämisen pitäminen epäsuotavana.

7. Matka on tärkeä-ajatus, eli "tämän puolen" elämään keskittyminen.
Wicca juhlistaa elämää ja sen rikkautta. Niinpä wiccan harjoituksessa ei keskitytä ajattelemaan mitä seuraa kuoleman jälkeen, eikä ajatella, että "oikea elämä" alkaisi vasta kuoleman jälkeen. Toki kuolema on osa elämänkiertokulkua, joten ei sen olemassaoloa unohdeta ja wiccassa on olemassa käsitys kesämaasta kuoleman jälkeisenä lepopaikkana. Mutta wiccassa ei haikailla vielä sinne, kyllä sen aika lopulta tulee, tärkeää on nyt keskittyä kokemaan, oppimaan ja kehittymään.

8. Luonnonsyklien mukaan eläminen ja niiden juhlistaminen.
Wicca on luonnonuskonto. Wiccalainen keskittyy korostetusti näkemään itsensä luonnon osana ja noudattamaan luonnonsyklejä omassa elämässään. On aika kasvulle ja aktiiviselle toiminnalle ja on aika levolle. Wicca huomio luonnossa tapahtuvia muutoksia ja peilaa niitä sitten itseensä ja myös juhlistaa niitä. Syksyllä luonto tavallaan "kuolee" ja wiccakin pohtii kuoleman ja asioiden päättymisen merkitystä omassa elämässään. Talvella luonto lepää, wiccakin monesti käpertyy silloin nojatuoliinsa opiskelemaan asioita ja hankkimaan tietoa ja viisautta. Keväällä luonto herää taas eloon ja wiccakin tutkii elämässään uusia alkuja. Luonnonkierron juhlistaminen on wiccassa keskitetty 8 sapattiin, minkä lisäksi wiccassa juhlistetaan kuunkiertoa yleensä täysikuiden aikaan.

9. Oman kokemuksen korostaminen.
Wicca on mysteeriuskonto. Siihen kuuluu se, että asiat pikemminkin koetaan (ja sitä kautta opitaan) itse, sen sijaan että vastaukset annettaisiin valmiina. Wiccakirjallisuudesta kyllä voi löytää kuvauksia siitä, miten eri henkilöt ovat tämän polun asioita kokeneet tai miten tiettyjä asioita tehdään, mutta loppupeleissä jokainen joutuu tekemään itse ja katsomaan mitä siitä seuraa. Voi lukea paljon kuvauksia siitä, mitä joku toinen koki istuessaan mietiskelemässä täydenkuun valossa, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä sinä koet tehdessäsi sen. Oman kokemuksen korostaminen liittyy myös wiccan ei-dogmaattiseen luonteeseen. Niitä varsinaisia sääntöjä todellakin on varsin vähän, että ihmisille jää tilaa tehdä asiat sellaisilla tavoilla, jotka kulloinkin ovat heille kaikkein tarpeellisimpia.

10. Rituaalit ja magian harjoittamisen hyväksyminen.
Wiccan harjoittamiseen kuuluvat rituaalit, joilla juhlistetaan vuodenpyörää ja täysikuita. Lisäksi niillä voi juhlistaa myös muita elämän tärkeitä hetkiä, kuten syntymää, häitä tai hautajaisia. Itse en näe, että rituaalien säntillinen pitäminen jokaisena sapattina ja esbatina olisi mikään edellytys itsensä wiccalaisena pitämiselle vaikka rituaalit wiccaan kuuluvatkin. Asiaa voi ajatella saman kaavan kautta, etteihän esimerkiksi ihmisen kristinuskokaan ole kiinni siitä, kuinka usein hän käy kirkossa. Rituaalit ovat siis vähän kuin wiccalaisen jumalanpalvelus.

Monet wiccat (eivät välttämättä kuitenkaan kaikki) harjoittavat magiaa ja ajatus siitä, että magia on todellista ja sillä voi oikeasti muuttaa ympäröivää maailmaa, kuuluu wiccaan. Niinpä magian harjoittamista ei tietenkään pidetä mitenkään paheksuttavana toimintana. Toki on olemassa sitten paljonkin sääntöjä, miten magian kanssa pitää toimia, mutta ne kumpuavat magian lainalaisuuksista (eli siitä miten magia tosiasiassa toimii) eivätkä niinkään wiccasta uskontona. Magian toimivuus perustuu siihen, että kaikki on yhtä ja magian harjoittaminen on wiccassa täysin luonnollista, joskaan ei pakollista.

11. Wicca ei usko persoonalliseen pahaan.
Tämä on tässä oikeastaan lähinnä sen takia, että tätä sattuisi lukemaan joku, joka pitää wiccan jumaluuksia saatanana tai muuten luulee, että wiccalla on jotain tekemistä paholaisenpalvonnan kanssa. Käsitys saatanan olemassa olosta kuuluu joihinkin muihin uskontoihin (esimerkiksi kristinusko), mutta wiccaan se ei kuulu. On minusta oikeastaan aika nurin kurista, että joku yrittäisi määritellä oman uskontonsa kautta meidän uskontoamme. Varsinkaan jos ne uskonnot alunperinkin ovat niin kaukana toisistaan kuin kristinusko ja wicca ovat.

Emme usko persoonallisen pahan olemassaoloon, vaikka tunnustamme, että maailmassa on ihmisiä, jotka saattavat toimia tarkoituksenaan vahingoittaa toisia. Wiccassa ajatellaan jumaluuksien olevan hyvää tarkoittavia ja rakastavia, eikä heille ole olemassa vastakappaletta, joka tarkoittaisi kaikille pahaa ja vihaisi kaikkia. On vain ihmisen vapaa tahto ja se, mitä ihminen sillä vapaalla tahdollaan tekee. Ei ole olemassa helvettiä pahoille ihmisille, eikä sitä oikein tarvitakaan silloin, kun uskotaan karman tasoittavan tilit.

* * *

Sellaista tällä kertaa. Saapa nähdä syttyykö sotaa vai ei. Yritin ainakin toteuttaa tämän mahdollisimman neutraalilla tavalla. Loppuun vielä lainaus siitä alussa mainitsemastani uskontotieteen pro gradu-tutkielmasta. Pdf-dokumentin sivulta 83:

"Valitettavasti, mutta ei lainkaan yllättävästi, tutkielmani ei siis anna määrittelevää vastausta kysymykseen, mikä loppujen lopuksi tekee wiccan, ja kenellä on lupa kutsua itseään sellaiseksi. Initaatio yksin ei riitä, ei myöskään wiccaksi nimittäytyminen. Kyse vaikuttaa olevan enemminkin itsemäärittelyn ja sosiaalisen identiteetin omaksumisen lisäksi jonkinlaisesta wiccalaisiksi luettavien uskomusten ja elämäntavan sopusoinnusta sekä perehtyneisyyden kautta kasvavasta uskottavuudesta. Tosiasiassa wiccalaisuus määrittyy perheyhtäläisyyden kautta tapauskohtaisesti. Itsensä nimittäminen wiccaksi jää kuitenkin omantunnon asiaksi, samoin se, milloin alkaa itseään sellaiseksi kutsua, sillä keskusorganisaation puuttuessa kukaan ei voi sanella oikeita toimintamalleja."

Ensi viikon tiistaina aiheena wiccan 13 ohjetta, palaillaan silloin :)