Maailman synty

Hei,

tämä teksti on se, jota pidän itse wiccan luomismyyttinä. Se on lähes identtisessä muodossa myös Tuulen taiat-blogissa ja vähän sinnepäin muodossa 16 vuotta vanhassa varjojen kirjassani. Vaikka tämä on myös julkaistu Tuulean taiat-blogissa, julkaisen sen täällä, koska kyse on yhdestä wiccan "perusteksteistä" ja yritän kerätä tänne wiccaan liittyvää aineistoa. Jos täällä olisi vain maininta "luomismyytin löydät tämän linkin takaa", se olisi mielestäni hankala lukijoille ja toisaalta, voihan olla, että toinen bloggaaja tekee myöhemmin jotain ratkaisuja, jotka vaikuttavat siihen, pääsevätkö tämän blogin lukijat näkemään sen tekstin linkkiäni klikkaamalla. 

Tämän tässä postauksessa olevan version olen itse "suomentanut" Chistopher Penzcakin kirjasta The Outer Temple of Witchcraft. Penzcak itsekin mainitsee kirjassaan, että tämä teksti pyörinyt ympyrää eri versioina noituuden parissa, joten sinänsä ei ole kyse hänen omasta tekstistään. Joillekin teksteille on helpompi osoittaa lähde (esim. Jumalattaren Lupauksen, The Charge of the Goddess, muokkaajina ovat ainakin Gerald Gardner, Doreen Valiente, Charles Leland ja Aleister Crowley) ja toisille ei. Minulla ei ole mitään hajua, kuka tämän luomismyyttinä tunnetun tekstin on alunperin luonut.  

Laitoin suomentamisen lainausmerkkeihin, koska suomennettuani sen ensin sanasta sanaan, muokkailin sitä sieltä täältä. Lisäsin sanoja väliin, käytin kenties eri sanoja kuin mitä suorat käännökset olisivat edellyttäneet ja paikoin rukkasin sanat lauseiden sisällä tai lauseet keskenään ihan uuteen järjestykseen. Ihan vain siksi, että teksti olisi omasta mielestäni parempaa suomea ja teksti kokonaisuudessaan kuvastaisi paremmin sitä, mitä minä pidän wiccalaisena maailmankuvana. Toki tekstin luonteen (uskonnollinen teksti) vuoksi, ei tämä taida vieläkään mitään kirjakieltä olla :D Asiasisällön ja "tekstin hengen" yritin pitää mahdollisimman samana alkuperäistekstin kanssa. Niin ja hah, nimesin sen vielä uudelleen, koska minusta "Maailman synty" on kivempi kuin "Luomismyytti". Ehkä tämä sitten on minun versioni asiasta. Vapaasti kopioitavissa ja muokkailtavissa. Ei minulla tähän sen kummempia tekijänoikeuksia ole kuin kenelläkään muullakaan.

Maailman synty

Alussa suunnaton tyhjyys täytti Suuren Hengen jumalallisen mielen. Tyhjyys piti sisällään kaiken ja ei mitään. Tyhjyys oli kaikkien vaihtoehtojen muodostama suuri kaaos, joka kuohui kuin kosminen valtameri kaikkine mahdollisuuksineen. Ja tuossa tyhjyydessä oli Suuri Jumalatar, ensimmäinen Äiti. Tyhjyys oli Suuri Jumalatar. Jumalatar erotti valon pimeydestä, luoden ensimmäisen muodon ja tilan. Ja Jumalatar synnytti Suuren Jumalan. Jumala oli hänen lapsensa, poikansa, rakastajansa ja puolisonsa. Kuten Jumalatarkin, Jumala oli olemassa valossa ja pimeydessä, sillä yhdessä he olivat kaikkeus.

Kaksi, jotka yhtenä liikkuivat Suuressa Hengessä, synnyttivät rakkaudessaan ensimmäiset lapsensa. Yhdessä he loivat tähdet ja planeetat maailmankaikkeuteen. Niin suuri oli heidän rakkautensa, että valo ja elämä sikisi heidän mukanaan kaikkialle, vastapainoksi heissä olevalle pimeydelle ja tyhjyydelle.

Jumalatar ja Jumala saivat monia muotoja ja monia kasvoja lastensa kautta. Silti kaikki johti takaisin Suureen Äitiin ja Isään. He loivat kaikilla tasoilla, näkyvillä ja näkymättömillä, tiedetyillä ja tietämättömillä. Jumalatar ilmeni maapallona, maana, merinä ja kuuna. Jumalattaren voi löytää kaikista naisista. 

Jumala ilmeni taivaana, eläiminä, viljana ja aurinkona. Jumalan voi löytää kaikista miehistä. Mutta Jumalattaren voi löytää kaikkien Jumalan ilmentymien sydämistä, kuten myös Jumalan voi löytää kaikkien Jumalattaren ilmentymien sydämistä. He löysivät ilmenemismuotoja luonnonvoimista ja elävien myyttien jumalattarien ja jumalien äänistä.

Aivan kuten Jumalatar ja Jumala ovat löydettävissä kaiken luodun kautta, myös he ovat luotuja ja uudelleenluotuja elämän ikuisessa kiertokulussa. Jumalatar matkaa läpi monien vaiheiden, jotka ovat nähtävissä kuussa, vuodenajoissa ja naisten elämässä. Hän kasvaa Neitona, nuorena ja täynnä mahdollisuuksia, aivan kuten Suuri Jumalatar alussa. Metsien neito, soturitar, kaiken tytär, kantaa mukanaan voimaa ja valoa. Aikanaan hän siirtyy äitiyden valtakuntaan, Äidiksi, luojaksi, tarjoajaksi, ylläpitäjäksi, kaiken äidiksi. Ja viimein hänestä tulee Akka, pimeyden vanha nainen, täynnä voimaa oleva mysteereiden haltija. Vuodenpyörän pyörähdettyä, hän palaa jälleen Neitona.

Jumala edustaa valoa ja elämää. Vihreydessä ja auringonvalossa hän kasvaa vauvasta lapseksi, lapsesta intohimoiseksi nuorukaiseksi ja nuoreksi rakastajaksi. Aikuistuttuaan hänestä tulee maan kuningas ja Äidin puoliso. Mutta myös Jumalan täytyy heiketä. Ja kuolla uhrina sadonkorjuussa. Sadonkorjuusta hänen matkansa jatkuu. Hänestä tulee varjonsa, Tuonelan herra, Suuri Sarvipää. Hän on suojelija talven pimeydessä, kunnes syntyy uudelleen ja kiertokulku jatkuu.

Elämän syklien kautta maailma luodaan ja tuhotaan yhä uudelleen, Jumalattaren ja Jumalan rakkaudessa. Kaikki nämä jumalaisen ilmenemismuodot, kaikki oleva, johtaa takaisin kahteen, jotka liikkuvat yhtenä Suuren Hengen rakkaudessa. Suureen Jumalattareen ja Jumalaan, ensimmäiseen Äitiin ja Isään. Niin oli aikojen alussa, niin on nyt ja niin on aina oleva.

Ideoita Maboniin

Hei,

nyt ulos viimeinen "ideoita sapattiin"-postaus. Puh, mikä urakka on ollut. Kauhee homma plärätä kaikki kirjat läpi ja etsiä sieltä, mitä kuhunkin sapattiin liittyy ja yrittää poimia keskeisimmät jutskat mukaan ja jättää pois ne, jotka menee liian lillukanvarsiksi. Mutta nytpä on tehty. Tosin vielä pitää tämä kirjoittaa omaan varjojen kirjaan. Kuten muutamia muitakin "listalla" olevia juttuja. On kuitenkin helpotus, että siellä on viimeinkin sitten kaikki sapatit. Jos haluaa viettää mitä tahansa sapattia, löytyy helpolla yhdestä paikkaa keskeisimmät ideat ja toisaalta vaihtoehtoisia rituaalitekstejä. Jokaisen sapatti-osuuden perään on jäänyt tyhjääkin tilaa, että pystyn vielä myöhemmin lisäämään sinne uusia tekstejä tai muita kuhunkin sapattiin liittyviä juttuja, mutta perusrungot on nyt siis kasassa. Jippi jai jei. Kesäkuussa 2014 alkanut postaussarja saa nyt siis viimeisen osansa, olkaapa hyvä. 

Vakioalttarini Mabonin koristeluillaan

Myytit
- Jumala, joka uhrasi itsensä Lammaksen aikoihin, palaa tuonelasta voittoisana hakemaan Jumalatarta mukaansa. Kuolemanmysteerit hallitessaan, Jumalattaren rooli muuttuu luontoäidistä vanhaksi viisaaksi naiseksi, jollaisena häntä lähestymme aikanaan Samhainin koittaessa. Jumalattaren poistuminen maan päältä alkaa näkyä luonnossa, joka alkaa hiljalleen lakastua, kuolla ja valmistautua tulevaan talveen.

Teemoja
- 2. sadonkorjuujuhla (hedelmäsadonkorjuu)
- Mabon on wiccalaisten kiitospäivä, jolloin kiitetään Jumalatarta ja Jumalaa heidän anteliaisuudestaan ja suojeluksestaan kuluneen vuoden aikana ja jaetaan sadon hedelmät.
- tasapainon saavuttaminen
- auringon heikkeneminen, oikeudenmukaisuus
- magiassa: saavuttaminen, maatalous, tasapaino, tavoitteet, kiitollisuus, maadoittuminen, yhteisö

Aktiviteetteja
- laadi lista kaikista niistä asioista, joista olet kiitollinen. Säilytä listaa ja katsele sitä aina ”pahoina päivinä ja huonoina hetkinä” tullaksesi paremmalle mielelle. Muista kiittää jumalia hyvistä asioista ja pyytää heiltä ymmärrystä ja voimia elämäsi haasteiden kohtaamiseen
- kulje metsissä ja muissa luonnonvaraisissa paikoissa
- tee meditaatiomatka tuonelaan ja pyri löytämään sieltä keinot pitääksesi itsesi tasapainossa
- meditoi ja keskity siihen mitä olet saavuttanut vuoden aikana. Arvosta itseäsi, energiaasi ja taitojasi, kylve saavutustesi hehkussa
- harjoita magiaa antaaksesi itsellesi voimaa, rakkautta ja viisautta saattaa loppuun ne projektit, mitkä ovat maaliviivalla
- valmista kunnon kiitospäivän ateria ja vie jotain myös luontoon kiitokseksi saamistasi asioista
- kutsu elementit kehään ja kiitä niitä niiden avusta elämän eri osa-alueilla (Ilma: oppiminen - koulu - työ, tuli: ura - saavutukset, vesi: tunteiden tasapaino - hyvät ihmissuhteet, maa: koti - taloudellinen hyvinvointi - terveys)
- kerää oman puutarhasi sato
- osallistu viininmaistajaisiin

Koristelu
- Syksyn hedelmät ja värikkäät lehdet, pähkinät, tammenterhot
- runsauden sarvi
- värit: oranssi, pronssi, kulta, punainen, vihreä, musta, viininpunainen, violetti
- kasvit: hedelmät ja viinirypäleet, omena, saksanpähkinä, kumina, kärsimyskukka, kuusama, salvia, granaattiomena, tammi, vaahtera
- kivet: ametisti, keltainen topaasi, meripihka
- ruoka: viini, olut, omenat, leipä, kaikki syksyn sato

Rituaalitekstejä

Toisen sadonkorjuun aika on täällä. 

Aika kiitoksen ja ilon. Aika hyvästien ja surun. 

On yö ja päivä yhtäläiset tänä tasapainon hetkenä, 

kun suuntaamme katseemme sisimpäämme 

ja etsimme omaa tasapainoamme. 

Aurinkojumalasta on tullut varjojen valtias 

ja seuraamme häntä pimeään. 

Elo hiipuu, lehdet kellastuvat ja putoavat. 

Silti nyt on aika kiitoksen, sillä me kylvimme, 

me huolehdimme, me kasvatimme 

ja me keräsimme sadon. 

Tapaamme nyt rituaalissa ja käännämme vuoden pyörää. 

Heilutamme elon verkkoa, jotta selviäisimme läpi pimeän.

*ota käsiisi valitsemaasi satoa esim. hedelmiä tai pähkinöitä, käytä hetkinen miettien kaikkea mistä olet kiitollinen* 

Minä kylvin, minä huolehdin, 

minä kasvatin ja minä keräsin hyvän sadon. 

Kiitän jumalia näistä lahjoista.

 Kiitän jumalia _____________________ 

(kiitä jostain erityisen tärkeästä mitä olet tänä vuonna saanut).

* Vie sato luontoon kiitoslahjaksi* 

***

Tänään juhlin toista sadonkorjuujuhlaa, hedelmien, pähkinöiden ja viinin juhlaa. 

Kiitollisena saamistani lahjoista 

muistan myös niitä, joilla on puutetta. Vuodenpyörä on ikuisesti pyörivä, 

läpi auringon vaiheiden, läpi kuun vaiheiden, läpi vuodenaikojen, läpi kylvöjen ja sadonkorjuiden. 

Elämän tanssi on harmoniaa ja tasapainoa, ikuisen energian spiraalitanssia. 

* Kulje kehässäsi läpi kaikki ilmansuunnat ja lausu kunkin kohdalla*

Ilman elementti, inspiraatiosi auttaa minua oppimaan ja ymmärtämään. 

Kunnioitan sinua ja kiitän sinua.

Tulen elementti, energiasi auttaa minua saavuttamaan tavoitteeni. 

Kunnioitan sinua ja kiitän sinua.

Veden elementti, pehmeä virtauksesi auttaa minua pysymään tyynenä

 ja tasapainottamaan suhteeni muiden kanssa. Kunnioitan sinua ja kiitän sinua.

Maan elementti, vakautesi auttaa minua säilyttämään kotini, 

terveyteni ja turvallisuuteni. Kunnioitan sinua ja kiitän sinua.

*palaa alttarille ja ota käteesi uhrilahjaksi aikomasi sato*

Jumalattaren ja Jumalan nimissä ja 

elementtien vartijoiden avustuksella,
siunaan tämän sadon niille, jotka ovat sen tarpeessa. 

Tarjoan apuani ja tukeani heille, jotka ovat tarpeessa. 

Jumalat siunatkoon tämän sadon saajat.  Niin olkoot.

(vaihtoehtoisesti voi myös siunata jotakin, mitä aikoo luovuttaa hyväntekeväisyyteen)

***

Syksyn jumalattaren lupaus

Minä olen vähenevä kuu,
Jumalatar joka häviää mailta.
Keväällä etsin kumppanini ja

yhdyin hänen kanssaan puiden ja tähtien alla.
Beltanena nain herrani, 

alla orapihlajan ensimmäisten kukkien.
Kesällä hoivasin puutarhan omenoita 

ja hedelmistä kasvoi pyöreitä ja vahvoja,
kuten myös siemenestä kohdussani.
Lammaksena niitin herrani, 

jotta hänen kuolemansa kautta,
kansamme tulisi ruokituksi.

Ja nyt syksyn tullen, vajoan maan alle,
herrani seuraan hänen pimeään valtakuntaansa,
kunnes lapsemme syntyy. 

Talvipäivänseisauksena synnytän lapsen 

ja uudistan toivonne.
Imbolcin aikaan palaan itse uudistamaan maan.

Jätän teidät, mutta palaan luoksenne.
 

Kun näette voimieni katoavan,
ja lehdet tippuvat puista,
ja kuin kuolema, lumi peittää
kaikki jäljet minusta maan päällä,
kohottakaa silloin katseenne kohti Kuuta.
Sieltä taivailta olette löytävä sieluni,
liitämässä tähtien keskellä.

Ja sinä pimeimpänä aikana, 

kun kuun peittää varjo,
eikä minusta ole jälkeä maan päällä tai taivaissa,
ja katsoessanne ulos kaikki näyttää
kylmältä, pimeältä ja paljaalta,
älkää antako epätoivon vallata sydämiänne.

Sillä kun olen piilossa, olen vain uusiutumassa,
kun vähenen, valmistaudun paluuseen.
Muistakaa lupaukseni ja katsokaa sisimpäänne
ja sieltä olette löytävä henkeni,
odottamassa niitä jotka etsivät.
Sillä olemuksenne alkulähteellä,
olen aina odottava teitä.

Olen Diana taivaissa,
Persephone maassa ja
sisimmässänne pimeä Hecate.
Kolminainen olen, yksi kolmessa,
maa minun kehoni,
kuu minun sieluni ja
syvällä sisimmässänne,
ikuinen henkeni.

Ihanaa Mabonia sinulle :)

Kuulumisia polun varrelta

Hei,

pitääpä tässä taas pitkästä aikaa päivitellä kuulumisia. Sen tietää, että tämän jälkeen tuskin taas hetkeen kerkeää. Aloitin joskus kauan sitten ( noin 4 vuotta sitten?) käymään läpi tuota Christopher Penczakin Temple of Witchcraft-sarjaa. Ensimmäisen kirjan, the Inner temple of witchcraftin, aloitettuani jumitin varmaan pari vuotta paikallaan, koska meditaatiokappale tuotti minulle vaikeuksia. Noin vuosi sitten aloitin rykäisyn ja nyt tänä keväänä Inner temple of witchcraft oli viimeinkin taputeltu ja ensimmäisen asteen vihkimys (heh heh, näin 15 vuotta polulla oltuani...) tehtyä. 

Lammaksen alttari näytti tältä

Nyt olen edennyt sitten toisen kirjan, the Outer Temple of Witchcraftin, pariin. Se on edennyt erinäisistä syistä kuin hirvi suossa, mutta minkäs teet, ei kaikki aina vaan onnistu. Etenemisvaikeuksista huolimatta sitäkin kirjaa on kohta takana alun johdantokappaleet ja kaksi oppituntia. Ekat 4 kappaletta olivat siis johdantokappaleita ja käsittelivät tiivistetysti sen, mitä Inner Temple of Witchcraft kirjassa käsiteltiin. Periaatteessa olisi siis kai mahdollista tarttua Outer temple of witchcraftiin lukematta sitä ekaa kirjaa. Hah, onnea vaan yritykseen. Ottaen huomioon miten hankalaa minullakin oli sen saakelin appelsiinin visualisoimisessa, niin haluanpa nähdä miten kukaan voi edes teoriassa onnistua toisena harjoituksenaan sisäiseen temppeliin menossa. Eli suomeksi sama, en suosittele. Kyllä se Inner temple on käytännössä lähes pakko käydä ensin läpi. Ellei nyt sitten jostain mystisestä syystä osaa muuten jo valmiiksi "matkata mielessään".

Rituaalin jälkeen "uhrimansikat" metsään

Ensimmäinen kunnon oppituntikappale oli OTW:ssä "who are the gods". Mielenkiintoinen ja informatiivinen kappale aiheesta, mutta ei sinänsä hirveästi mitään uutta minulle. Aihetta tarkemmin tuntemattomille muutamina hyvinä pointteina mainittakoon 1) arkkityypit (esim. Diana, Persefone, Hekate, Cernunnos) auttavat luomaan henkilökohtaisen jumalsuhteen ja tuovat jumaluudet ymmärrettävämpään muotoon. Eri arkkityypit todennäköisesti resonoivat eri henkilöiden kanssa eri tavalla, siksi joku kokee omaksi jumaluudekseen vaikka Dianan ja toinen Astarten. 2) Se että jumal-arkkityypit ovat hyvin samanlaisia eri kulttuureissa pitkien matkojen takana, viittaa siihen, että kyse on "universaaleista totuuksista". Jumalat eivät ole mitään kuvia vaan enemmänkin eläviä olentoja, joilla on hallussaan valtava määrä voimaa ja luovaa energiaa. 3) jumalatkin voivat toimia henkioppaina ja opastajina polulla. He tarjoavat usein rakkauttaan, parantamista ja suojaa. 4) Jumalsuhteen luominen auttaa meitä paremmin ymmärtämään oman jumalallisuutemme ja tajuamaan että olemme yhtä kaiken kanssa. 5) arkkityypeissäkin on eroja pantheoneista riippuen. Esim. Diana ja Artemis eivät ole täysin samoja, vaikka teoriassa molemmat ovatkin neitsyt-kuunjumalattaria. Heidän tarinansa ovat erit. 6) todennäköisesti ne jumaluudet, joihin tunnet eniten vetoa, resonoivat jotenkin tämän elämän sieluntarkoituksesi kanssa. Eli he liittyvät siihen, mitä sinun pitää juuri tässä elämässä tehdä. 7) wiccassa jumaluuksia ei sinänsä palvota. Heidän olemassaolonsa tunnustetaan ja heidän kanssaan on vuorovaikutussuhde. "Palvonta" sinänsä on tasa-arvoisempi, kuin sana itsessään antaa ymmärtää. Kyse on siitä, että jumalat kutsutaan tervetulleiksi elämään ja tunnistetaan heidän vaikutuksensa luonnonrytmeihin.

Vein myös omenan metsään. Ja kolminkertaisuuden laki toimi taas, seuraavalla viikolla sain yllättäen 600 euroa :D Pitää viedä useammin omenoita metsään...

Tuossa ekassa kappaleessa oli 40 sivua, että sinänsä tuo minun tiivistelmäni ei ole lähelläkään kaiken kattavaa ja aiheesta kiinnostuneita kehotan kyllä lukemaan kappaleen läpi. Siellä oli myös se teksti, mitä minä pidän wiccan luomiskertomuksena ja johon olen mielestäni törmännyt myös Taikoja Tuulessa-blogissa. Ekaan kappaleeseen sisältyi myös tehtävä. Se oli meditaatio, jossa piti mennä aliseen (underworld) ja yliseen (upperworld) tapaamaan jumaluuksiaan. Onnistuessaan se on varmasti hieno elämys sellaisille, jotka eivät vielä ole tutustuneet "omiin jumaliinsa". Itselläni ei siinä suhteessa ollut mitään yllätyksiä, sillä minua odottivat kummassakin "vanhat tutut jumalani". 

Se mikä oli omassa kokemuksessani outoa, oli että minulle paljastui että minulla on voimaeläin. Se oli sikäli jännää, etten millään tavalla yrittänyt etsiä voimaeläintä. Ihmettelin vain miksi se yksi otus lähti mukaan yliseen ja siellä Jumalatar sanoi minulle, että se on minun voimaeläin, siksi se tuli mukaan. Mielenkiintoista tämä on myös siinäkin suhteessa, että taannoin äitini kävi shamaanikurssilla alisessa ja ylisessä ja sai tietää mikä on hänen voimaeläimensä. Se oli niin innostava kokemus, että päätin itsekin lähteä aliseen voimaeläintä etsimään. Siellä kuitenkin tuli vastaan Jumala ja sanoi, että lopeta etsintä, vielä ei ole aika. Eikä tuosta ole varmaan kuin puoli vuotta ja nyt minulla sitten pyytämättä yhtäkkiä onkin voimaeläin. Olisipa mielenkiintoista tietää mihin minä sitä juuri nyt tarvitsen. Mutta eiköhän se selviä. 

Lammaksen aikaan myös luontotarjoili marja-antimiaan

OTW:n toinen kappale koski elementtejä. Sekin oli enimmäkseen minulle tuttua peruskauraa, mutta elementtiasia kyllä aukeni minulle paremmin. Elementtejä ei pidä ajatella nimensä mukaisesti aineena (ilma, tuli, vesi, maa), vaan ne ovat enemmänkin arkkityyppisiä luomisvoimia. Ne ovat magian voimia ja kaikki magiaa tekevät käyttävät niitä, tiedostaen tai tiedostamattaan. Elementtien vartijat puolestaan ovat niitä, jotka avaavat oven elementtitasolle ja päästävät kehään juuri oikean määrän sen elementin voimia. No niin, eikö olekin kiva nyt tietää tämä (jos et tiennyt aiemmin). Koska itse olen tosiaan sen about 15 vuotta kutsunut elementtejä, loppujen lopuksi ihan täysin ymmärtämättä syvällisesti, että miksi. Tämä on tätä, kun on pitänyt kahlata polku pitkälti yksin, ei ole kukaan ollut tätäkään perusasiaa kertomassa ja en äkkiseltään muista, että se olisi tullut missään muissakaan kirjoissa vastaan. 

Tässä kirjassa oli mielenkiintoinen pointti, että kuulemma ne rituaalivälineet, mitkä on hankalimmat hankkia, heijastavat, että sinulla on eniten tekemistä/haasteita sen elementin kanssa, johon kyseinen rituaaliväline liittyy. Itselläni oli eniten ongelmia padan ja pentaakkelin hankinnassa, että minulla kai sitten on eniten tekemistä niiden asioiden kanssa, joita maa-elementti edustaa. Tässä kappaleessa oli käsitelty myös sitä, että se elementti mihin horoskooppisi liittyy, on se, jossa sinulla on lahjoja ja toisaalta haasteitakin. Itselläni se on ilma ja nimenomaan kaardinaalisena. Eli kaikki älyyn ja mieleen liittyvät, uutta luovat jutut ovat minun tämän elämän jutskani. Ja niinhän se onkin, ammattini kun on juuri sellainen, että äly on kovalla käytöllä ja myös uutta, lähinnä uusia ratkaisuja vaikeisiin/mahdottomiin ongelmiin pitää koko ajan keksiä.

Elementtejä koskevassa kappaleessa yksi tehtävä olikin nostaa kehä ja kutsua elementit kehään. Minä kutsuin varmaan ekaa kertaa ikinä pelkkien elementtien sijasta elementtien vartijat. Ja ne tuli. Voi kuinka ihanaa se oli. Ja aika mielenkiintoista. Ikään kuin olisi meditoinut silmät auki. Fyysisillä silmillään ei nähnyt mitään erikoista, mutta ikään kuin mielessään näki, kuinka ne pikkuluukut aukenivat, siellä näkyi taustalla kutakin elementtitasoa ja sitten ne elementtien vartijat tulivat minun luokseni sellaisen energiapyörteen kanssa. Ne oli niin sympaattisia, että rituaalin loppupuolella annoin niillekin osansa "uhrimansikoista". Se vaan tuntui oikealta asialta tehdä ja siksi tein niin sen kummempia miettimättä. 

Tuo elementtiasiakin on sellainen, että ihmiset kokee sen eri tavoin. Joku kutsuu ilmaa ja tuntee tuulen kasvoillaan. Minä en koskaan oikein ole tuntenut mitään, mutta nyt kun "meditointi/visualisointi/mielessä matkaamistaitoni" ovat kehittyneet niin paljon, pystyn ikään kuin "näkemään" elementtien vartijat. Siis sellaisina kuin ne minulle itsensä ilmaisevat. 

Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta oon ihastunut aikuisten värityskirjaani...

Joku näitä asioita itse kokematon ja skeptinen lukija voi nyt miettiä siellä, että onko tuo lopullisesti seonnut ja keksiikö se nuo itse. Ja todeta voi, kuten Harry Potterissakin, "totta kai tämä tapahtuu minun mielessäni, mutta miksi se tekisi siitä yhtään vähemmän todellista?". Mielestäni hyvä tapa erottaa mielikuvitus todellisuudesta on tässä suhteessa yllätyksellisyys ja täsmällisyys. Jos tapahtuu jotain mitä et olettanut tapahtuvan, todennäköisesti et kuvitellut vaan se tapahtui oikeasti. Esim. se minun voimaeläin-juttu tuli täysin puskista. Olin jo unohtanut koko haluni löytää voimaeläin ja tyytynyt jumalieni seuraan. Kaiken huipuksi voimaelämeni on tasan ainoa kaikista mahdollisista voimaeläimistä, joka liitetään sellaiseen asiaan, joka on ammattiini. Tämäkin selvisi kun jälkikäteen rupesin googlettelemaan, että mitäs tähän otukseen voimaeläimenä liitetään. Olishan siltä voinut toki asiaa kysyäkin, jos olisi hoksannut... 

Ja jos vielä joku epäilee, niin kerrotaanpa tämäkin. Nostin tuossa vähän yli kuukausi sitten pitkästä aikaa itselleni tarot-pakasta kortin. Ajatuksenani että "katsotaanpas mitä minun elämääni kuuluu". Ja nostin kuolema-kortin. Oli kuulkaas lievästi veret seisauttava kortti ja eka ajatus oli o-ou, mitäs helkkaria nyt. Kuolema-kortti ei sinänsä viittaa suoraan kuolemaan, mutta se viittaa ulkoiseen muutokseen. Yritin sitä siinä miettiä, että mihin ihmeeseen se voisi viitata. Ja sitten kävi niin, että mulla vaihtuu nyt työpaikka ja muutan toiseen kaupunkiin, taas kerran toiselle puolelle Suomea. Tarjous uuteen paikkaan tuli täysin puskista ja odottamatta. Se nyt sitten repii minut tutuista työkuvioista (mulla oli vakituinen työpaikka ja työsuhde oli elämäni toiseksi pisin) ja tutuista kavereista. Se repii mut myös ainakin fyysisellä tasolla pois covenin luota. Muutoksessa on hyvääkin, pääsen eteenpäin urallani ja fyysisesti lähemmäs perhettäni, mutta valehtelisin jos väittäisin, että olis millään tasolla helppo lähteä. Että taitaa ne veret seisahtua jatkossakin, jos ikinä enää kuolema-korttia nostan.

Että tällaista tämän wiccalaisen arkeen. Uuden työn ja muuton takia tässä on nyt hässäkkää, joten en tiedä kuinka pahasti (jo valmiiksi hidas) julkaisutahtini kärsii. Mutta jatkan kuitenkin tuon OTW:n läpi kahlaamista ja todennäköisesti siitä riittää jatkossakin kerrottavaa. 

Aurinkoista loppukesää kaikille lukijoille!