Kuulumisia polun varrelta

Hei,

pitääpä tässä taas pitkästä aikaa päivitellä kuulumisia. Sen tietää, että tämän jälkeen tuskin taas hetkeen kerkeää. Aloitin joskus kauan sitten ( noin 4 vuotta sitten?) käymään läpi tuota Christopher Penczakin Temple of Witchcraft-sarjaa. Ensimmäisen kirjan, the Inner temple of witchcraftin, aloitettuani jumitin varmaan pari vuotta paikallaan, koska meditaatiokappale tuotti minulle vaikeuksia. Noin vuosi sitten aloitin rykäisyn ja nyt tänä keväänä Inner temple of witchcraft oli viimeinkin taputeltu ja ensimmäisen asteen vihkimys (heh heh, näin 15 vuotta polulla oltuani...) tehtyä. 

Lammaksen alttari näytti tältä

Nyt olen edennyt sitten toisen kirjan, the Outer Temple of Witchcraftin, pariin. Se on edennyt erinäisistä syistä kuin hirvi suossa, mutta minkäs teet, ei kaikki aina vaan onnistu. Etenemisvaikeuksista huolimatta sitäkin kirjaa on kohta takana alun johdantokappaleet ja kaksi oppituntia. Ekat 4 kappaletta olivat siis johdantokappaleita ja käsittelivät tiivistetysti sen, mitä Inner Temple of Witchcraft kirjassa käsiteltiin. Periaatteessa olisi siis kai mahdollista tarttua Outer temple of witchcraftiin lukematta sitä ekaa kirjaa. Hah, onnea vaan yritykseen. Ottaen huomioon miten hankalaa minullakin oli sen saakelin appelsiinin visualisoimisessa, niin haluanpa nähdä miten kukaan voi edes teoriassa onnistua toisena harjoituksenaan sisäiseen temppeliin menossa. Eli suomeksi sama, en suosittele. Kyllä se Inner temple on käytännössä lähes pakko käydä ensin läpi. Ellei nyt sitten jostain mystisestä syystä osaa muuten jo valmiiksi "matkata mielessään".

Rituaalin jälkeen "uhrimansikat" metsään

Ensimmäinen kunnon oppituntikappale oli OTW:ssä "who are the gods". Mielenkiintoinen ja informatiivinen kappale aiheesta, mutta ei sinänsä hirveästi mitään uutta minulle. Aihetta tarkemmin tuntemattomille muutamina hyvinä pointteina mainittakoon 1) arkkityypit (esim. Diana, Persefone, Hekate, Cernunnos) auttavat luomaan henkilökohtaisen jumalsuhteen ja tuovat jumaluudet ymmärrettävämpään muotoon. Eri arkkityypit todennäköisesti resonoivat eri henkilöiden kanssa eri tavalla, siksi joku kokee omaksi jumaluudekseen vaikka Dianan ja toinen Astarten. 2) Se että jumal-arkkityypit ovat hyvin samanlaisia eri kulttuureissa pitkien matkojen takana, viittaa siihen, että kyse on "universaaleista totuuksista". Jumalat eivät ole mitään kuvia vaan enemmänkin eläviä olentoja, joilla on hallussaan valtava määrä voimaa ja luovaa energiaa. 3) jumalatkin voivat toimia henkioppaina ja opastajina polulla. He tarjoavat usein rakkauttaan, parantamista ja suojaa. 4) Jumalsuhteen luominen auttaa meitä paremmin ymmärtämään oman jumalallisuutemme ja tajuamaan että olemme yhtä kaiken kanssa. 5) arkkityypeissäkin on eroja pantheoneista riippuen. Esim. Diana ja Artemis eivät ole täysin samoja, vaikka teoriassa molemmat ovatkin neitsyt-kuunjumalattaria. Heidän tarinansa ovat erit. 6) todennäköisesti ne jumaluudet, joihin tunnet eniten vetoa, resonoivat jotenkin tämän elämän sieluntarkoituksesi kanssa. Eli he liittyvät siihen, mitä sinun pitää juuri tässä elämässä tehdä. 7) wiccassa jumaluuksia ei sinänsä palvota. Heidän olemassaolonsa tunnustetaan ja heidän kanssaan on vuorovaikutussuhde. "Palvonta" sinänsä on tasa-arvoisempi, kuin sana itsessään antaa ymmärtää. Kyse on siitä, että jumalat kutsutaan tervetulleiksi elämään ja tunnistetaan heidän vaikutuksensa luonnonrytmeihin.

Vein myös omenan metsään. Ja kolminkertaisuuden laki toimi taas, seuraavalla viikolla sain yllättäen 600 euroa :D Pitää viedä useammin omenoita metsään...

Tuossa ekassa kappaleessa oli 40 sivua, että sinänsä tuo minun tiivistelmäni ei ole lähelläkään kaiken kattavaa ja aiheesta kiinnostuneita kehotan kyllä lukemaan kappaleen läpi. Siellä oli myös se teksti, mitä minä pidän wiccan luomiskertomuksena ja johon olen mielestäni törmännyt myös Taikoja Tuulessa-blogissa. Ekaan kappaleeseen sisältyi myös tehtävä. Se oli meditaatio, jossa piti mennä aliseen (underworld) ja yliseen (upperworld) tapaamaan jumaluuksiaan. Onnistuessaan se on varmasti hieno elämys sellaisille, jotka eivät vielä ole tutustuneet "omiin jumaliinsa". Itselläni ei siinä suhteessa ollut mitään yllätyksiä, sillä minua odottivat kummassakin "vanhat tutut jumalani". 

Se mikä oli omassa kokemuksessani outoa, oli että minulle paljastui että minulla on voimaeläin. Se oli sikäli jännää, etten millään tavalla yrittänyt etsiä voimaeläintä. Ihmettelin vain miksi se yksi otus lähti mukaan yliseen ja siellä Jumalatar sanoi minulle, että se on minun voimaeläin, siksi se tuli mukaan. Mielenkiintoista tämä on myös siinäkin suhteessa, että taannoin äitini kävi shamaanikurssilla alisessa ja ylisessä ja sai tietää mikä on hänen voimaeläimensä. Se oli niin innostava kokemus, että päätin itsekin lähteä aliseen voimaeläintä etsimään. Siellä kuitenkin tuli vastaan Jumala ja sanoi, että lopeta etsintä, vielä ei ole aika. Eikä tuosta ole varmaan kuin puoli vuotta ja nyt minulla sitten pyytämättä yhtäkkiä onkin voimaeläin. Olisipa mielenkiintoista tietää mihin minä sitä juuri nyt tarvitsen. Mutta eiköhän se selviä. 

Lammaksen aikaan myös luontotarjoili marja-antimiaan

OTW:n toinen kappale koski elementtejä. Sekin oli enimmäkseen minulle tuttua peruskauraa, mutta elementtiasia kyllä aukeni minulle paremmin. Elementtejä ei pidä ajatella nimensä mukaisesti aineena (ilma, tuli, vesi, maa), vaan ne ovat enemmänkin arkkityyppisiä luomisvoimia. Ne ovat magian voimia ja kaikki magiaa tekevät käyttävät niitä, tiedostaen tai tiedostamattaan. Elementtien vartijat puolestaan ovat niitä, jotka avaavat oven elementtitasolle ja päästävät kehään juuri oikean määrän sen elementin voimia. No niin, eikö olekin kiva nyt tietää tämä (jos et tiennyt aiemmin). Koska itse olen tosiaan sen about 15 vuotta kutsunut elementtejä, loppujen lopuksi ihan täysin ymmärtämättä syvällisesti, että miksi. Tämä on tätä, kun on pitänyt kahlata polku pitkälti yksin, ei ole kukaan ollut tätäkään perusasiaa kertomassa ja en äkkiseltään muista, että se olisi tullut missään muissakaan kirjoissa vastaan. 

Tässä kirjassa oli mielenkiintoinen pointti, että kuulemma ne rituaalivälineet, mitkä on hankalimmat hankkia, heijastavat, että sinulla on eniten tekemistä/haasteita sen elementin kanssa, johon kyseinen rituaaliväline liittyy. Itselläni oli eniten ongelmia padan ja pentaakkelin hankinnassa, että minulla kai sitten on eniten tekemistä niiden asioiden kanssa, joita maa-elementti edustaa. Tässä kappaleessa oli käsitelty myös sitä, että se elementti mihin horoskooppisi liittyy, on se, jossa sinulla on lahjoja ja toisaalta haasteitakin. Itselläni se on ilma ja nimenomaan kaardinaalisena. Eli kaikki älyyn ja mieleen liittyvät, uutta luovat jutut ovat minun tämän elämän jutskani. Ja niinhän se onkin, ammattini kun on juuri sellainen, että äly on kovalla käytöllä ja myös uutta, lähinnä uusia ratkaisuja vaikeisiin/mahdottomiin ongelmiin pitää koko ajan keksiä.

Elementtejä koskevassa kappaleessa yksi tehtävä olikin nostaa kehä ja kutsua elementit kehään. Minä kutsuin varmaan ekaa kertaa ikinä pelkkien elementtien sijasta elementtien vartijat. Ja ne tuli. Voi kuinka ihanaa se oli. Ja aika mielenkiintoista. Ikään kuin olisi meditoinut silmät auki. Fyysisillä silmillään ei nähnyt mitään erikoista, mutta ikään kuin mielessään näki, kuinka ne pikkuluukut aukenivat, siellä näkyi taustalla kutakin elementtitasoa ja sitten ne elementtien vartijat tulivat minun luokseni sellaisen energiapyörteen kanssa. Ne oli niin sympaattisia, että rituaalin loppupuolella annoin niillekin osansa "uhrimansikoista". Se vaan tuntui oikealta asialta tehdä ja siksi tein niin sen kummempia miettimättä. 

Tuo elementtiasiakin on sellainen, että ihmiset kokee sen eri tavoin. Joku kutsuu ilmaa ja tuntee tuulen kasvoillaan. Minä en koskaan oikein ole tuntenut mitään, mutta nyt kun "meditointi/visualisointi/mielessä matkaamistaitoni" ovat kehittyneet niin paljon, pystyn ikään kuin "näkemään" elementtien vartijat. Siis sellaisina kuin ne minulle itsensä ilmaisevat. 

Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta oon ihastunut aikuisten värityskirjaani...

Joku näitä asioita itse kokematon ja skeptinen lukija voi nyt miettiä siellä, että onko tuo lopullisesti seonnut ja keksiikö se nuo itse. Ja todeta voi, kuten Harry Potterissakin, "totta kai tämä tapahtuu minun mielessäni, mutta miksi se tekisi siitä yhtään vähemmän todellista?". Mielestäni hyvä tapa erottaa mielikuvitus todellisuudesta on tässä suhteessa yllätyksellisyys ja täsmällisyys. Jos tapahtuu jotain mitä et olettanut tapahtuvan, todennäköisesti et kuvitellut vaan se tapahtui oikeasti. Esim. se minun voimaeläin-juttu tuli täysin puskista. Olin jo unohtanut koko haluni löytää voimaeläin ja tyytynyt jumalieni seuraan. Kaiken huipuksi voimaelämeni on tasan ainoa kaikista mahdollisista voimaeläimistä, joka liitetään sellaiseen asiaan, joka on ammattiini. Tämäkin selvisi kun jälkikäteen rupesin googlettelemaan, että mitäs tähän otukseen voimaeläimenä liitetään. Olishan siltä voinut toki asiaa kysyäkin, jos olisi hoksannut... 

Ja jos vielä joku epäilee, niin kerrotaanpa tämäkin. Nostin tuossa vähän yli kuukausi sitten pitkästä aikaa itselleni tarot-pakasta kortin. Ajatuksenani että "katsotaanpas mitä minun elämääni kuuluu". Ja nostin kuolema-kortin. Oli kuulkaas lievästi veret seisauttava kortti ja eka ajatus oli o-ou, mitäs helkkaria nyt. Kuolema-kortti ei sinänsä viittaa suoraan kuolemaan, mutta se viittaa ulkoiseen muutokseen. Yritin sitä siinä miettiä, että mihin ihmeeseen se voisi viitata. Ja sitten kävi niin, että mulla vaihtuu nyt työpaikka ja muutan toiseen kaupunkiin, taas kerran toiselle puolelle Suomea. Tarjous uuteen paikkaan tuli täysin puskista ja odottamatta. Se nyt sitten repii minut tutuista työkuvioista (mulla oli vakituinen työpaikka ja työsuhde oli elämäni toiseksi pisin) ja tutuista kavereista. Se repii mut myös ainakin fyysisellä tasolla pois covenin luota. Muutoksessa on hyvääkin, pääsen eteenpäin urallani ja fyysisesti lähemmäs perhettäni, mutta valehtelisin jos väittäisin, että olis millään tasolla helppo lähteä. Että taitaa ne veret seisahtua jatkossakin, jos ikinä enää kuolema-korttia nostan.

Että tällaista tämän wiccalaisen arkeen. Uuden työn ja muuton takia tässä on nyt hässäkkää, joten en tiedä kuinka pahasti (jo valmiiksi hidas) julkaisutahtini kärsii. Mutta jatkan kuitenkin tuon OTW:n läpi kahlaamista ja todennäköisesti siitä riittää jatkossakin kerrottavaa. 

Aurinkoista loppukesää kaikille lukijoille!