Maailman synty

Hei,

tämä teksti on se, jota pidän itse wiccan luomismyyttinä. Se on lähes identtisessä muodossa myös Tuulen taiat-blogissa ja vähän sinnepäin muodossa 16 vuotta vanhassa varjojen kirjassani. Vaikka tämä on myös julkaistu Tuulean taiat-blogissa, julkaisen sen täällä, koska kyse on yhdestä wiccan "perusteksteistä" ja yritän kerätä tänne wiccaan liittyvää aineistoa. Jos täällä olisi vain maininta "luomismyytin löydät tämän linkin takaa", se olisi mielestäni hankala lukijoille ja toisaalta, voihan olla, että toinen bloggaaja tekee myöhemmin jotain ratkaisuja, jotka vaikuttavat siihen, pääsevätkö tämän blogin lukijat näkemään sen tekstin linkkiäni klikkaamalla. 

Tämän tässä postauksessa olevan version olen itse "suomentanut" Chistopher Penzcakin kirjasta The Outer Temple of Witchcraft. Penzcak itsekin mainitsee kirjassaan, että tämä teksti pyörinyt ympyrää eri versioina noituuden parissa, joten sinänsä ei ole kyse hänen omasta tekstistään. Joillekin teksteille on helpompi osoittaa lähde (esim. Jumalattaren Lupauksen, The Charge of the Goddess, muokkaajina ovat ainakin Gerald Gardner, Doreen Valiente, Charles Leland ja Aleister Crowley) ja toisille ei. Minulla ei ole mitään hajua, kuka tämän luomismyyttinä tunnetun tekstin on alunperin luonut.  

Laitoin suomentamisen lainausmerkkeihin, koska suomennettuani sen ensin sanasta sanaan, muokkailin sitä sieltä täältä. Lisäsin sanoja väliin, käytin kenties eri sanoja kuin mitä suorat käännökset olisivat edellyttäneet ja paikoin rukkasin sanat lauseiden sisällä tai lauseet keskenään ihan uuteen järjestykseen. Ihan vain siksi, että teksti olisi omasta mielestäni parempaa suomea ja teksti kokonaisuudessaan kuvastaisi paremmin sitä, mitä minä pidän wiccalaisena maailmankuvana. Toki tekstin luonteen (uskonnollinen teksti) vuoksi, ei tämä taida vieläkään mitään kirjakieltä olla :D Asiasisällön ja "tekstin hengen" yritin pitää mahdollisimman samana alkuperäistekstin kanssa. Niin ja hah, nimesin sen vielä uudelleen, koska minusta "Maailman synty" on kivempi kuin "Luomismyytti". Ehkä tämä sitten on minun versioni asiasta. Vapaasti kopioitavissa ja muokkailtavissa. Ei minulla tähän sen kummempia tekijänoikeuksia ole kuin kenelläkään muullakaan.

Maailman synty

Alussa suunnaton tyhjyys täytti Suuren Hengen jumalallisen mielen. Tyhjyys piti sisällään kaiken ja ei mitään. Tyhjyys oli kaikkien vaihtoehtojen muodostama suuri kaaos, joka kuohui kuin kosminen valtameri kaikkine mahdollisuuksineen. Ja tuossa tyhjyydessä oli Suuri Jumalatar, ensimmäinen Äiti. Tyhjyys oli Suuri Jumalatar. Jumalatar erotti valon pimeydestä, luoden ensimmäisen muodon ja tilan. Ja Jumalatar synnytti Suuren Jumalan. Jumala oli hänen lapsensa, poikansa, rakastajansa ja puolisonsa. Kuten Jumalatarkin, Jumala oli olemassa valossa ja pimeydessä, sillä yhdessä he olivat kaikkeus.

Kaksi, jotka yhtenä liikkuivat Suuressa Hengessä, synnyttivät rakkaudessaan ensimmäiset lapsensa. Yhdessä he loivat tähdet ja planeetat maailmankaikkeuteen. Niin suuri oli heidän rakkautensa, että valo ja elämä sikisi heidän mukanaan kaikkialle, vastapainoksi heissä olevalle pimeydelle ja tyhjyydelle.

Jumalatar ja Jumala saivat monia muotoja ja monia kasvoja lastensa kautta. Silti kaikki johti takaisin Suureen Äitiin ja Isään. He loivat kaikilla tasoilla, näkyvillä ja näkymättömillä, tiedetyillä ja tietämättömillä. Jumalatar ilmeni maapallona, maana, merinä ja kuuna. Jumalattaren voi löytää kaikista naisista. 

Jumala ilmeni taivaana, eläiminä, viljana ja aurinkona. Jumalan voi löytää kaikista miehistä. Mutta Jumalattaren voi löytää kaikkien Jumalan ilmentymien sydämistä, kuten myös Jumalan voi löytää kaikkien Jumalattaren ilmentymien sydämistä. He löysivät ilmenemismuotoja luonnonvoimista ja elävien myyttien jumalattarien ja jumalien äänistä.

Aivan kuten Jumalatar ja Jumala ovat löydettävissä kaiken luodun kautta, myös he ovat luotuja ja uudelleenluotuja elämän ikuisessa kiertokulussa. Jumalatar matkaa läpi monien vaiheiden, jotka ovat nähtävissä kuussa, vuodenajoissa ja naisten elämässä. Hän kasvaa Neitona, nuorena ja täynnä mahdollisuuksia, aivan kuten Suuri Jumalatar alussa. Metsien neito, soturitar, kaiken tytär, kantaa mukanaan voimaa ja valoa. Aikanaan hän siirtyy äitiyden valtakuntaan, Äidiksi, luojaksi, tarjoajaksi, ylläpitäjäksi, kaiken äidiksi. Ja viimein hänestä tulee Akka, pimeyden vanha nainen, täynnä voimaa oleva mysteereiden haltija. Vuodenpyörän pyörähdettyä, hän palaa jälleen Neitona.

Jumala edustaa valoa ja elämää. Vihreydessä ja auringonvalossa hän kasvaa vauvasta lapseksi, lapsesta intohimoiseksi nuorukaiseksi ja nuoreksi rakastajaksi. Aikuistuttuaan hänestä tulee maan kuningas ja Äidin puoliso. Mutta myös Jumalan täytyy heiketä. Ja kuolla uhrina sadonkorjuussa. Sadonkorjuusta hänen matkansa jatkuu. Hänestä tulee varjonsa, Tuonelan herra, Suuri Sarvipää. Hän on suojelija talven pimeydessä, kunnes syntyy uudelleen ja kiertokulku jatkuu.

Elämän syklien kautta maailma luodaan ja tuhotaan yhä uudelleen, Jumalattaren ja Jumalan rakkaudessa. Kaikki nämä jumalaisen ilmenemismuodot, kaikki oleva, johtaa takaisin kahteen, jotka liikkuvat yhtenä Suuren Hengen rakkaudessa. Suureen Jumalattareen ja Jumalaan, ensimmäiseen Äitiin ja Isään. Niin oli aikojen alussa, niin on nyt ja niin on aina oleva.