The Inner Temple of Witchcraft - mitä jäi käteen?

Hei,

olen nyt saanut valmiiksi urakan, jonka aloitin ihan vuoden 2011 lopulla. Kyse on the Inner Temple of Witchcraft-kirjan läpikäymisestä harjoituksineen päivineen. Alunperin tarkoitus oli tehdä tämä vuodessa, mutta jämähdin silloin aikanaan meditaatio-kappaleeseen ja sitten tuossa välissä tapahtui kaikkea. Elämäntilanteeni vähän rauhoituttua ja osittain myös coventoiminnan myötä uudelleen innostuneena tartuin myös tähän kirjaan. Tässä postauksessa on nyt tarkoitus kertoa minkälainen matka tämä oli. 

Ensinnäkin kyseessä on ensimmäinen kerta, kun teen yhtään minkään kirjan kaikki harjoitukset sitä mukaa, kun luen kirjaa. Eli en siis lukenut pidemmälle, ennen kuin olin tehnyt tehtävät. Silloin 3 vuotta sitten kun tartuin kirjaan, siinä tuntui olevan todella paljon uutta. Nyt loppumatkasta, joka kesti noin 9 kuukautta, ei kaikki enää ollutkaan ihan niin uutta, pitkälti johtuen siitä, että vaikka tämä kirja olikin tauolla, olin kyllä puuhannut muuta siinä 3 vuoden ajan. 

Vakioalttarini on nykyään tällainen. Tässä se on Beltane-moodissa.

Kirjan alussa oli neljän kappaleen verran sellaista yleistä höpinää (historiaa, mistä noituudessa on kyse, noidan polusta jne.) ja ensimmäinen kappale koski maagista mieltä. Jo tämän ensimmäisen kappaleen myötä tutuksi tulivat tietoisuuden tilan vaihtamiset ja harjoituspuolella energian tunteminen ja energiapallot. Energiapallon tekeminen ja tunteminen onkin yksi parhaimpia juttuja koko kirjan antia ajatellen. Että se on kätevä "äkillisessä tarpeessa", kun jotain pitäisi tapahtua, eikä ole aikaa suunnitella täysimittaista loitsua tai rituaalia.

Toinen kappale olikin sitten jo meditaatiosta. Mistä siinä on kyse ja miten muutetaan tietoisuuden tasoa. Ja visualisointia. Mulla meni niin kauan oppia se! Harjoitukset alkoi siitä, että piti pitää mielessään erilaisten muotojen (ympyrä, neliö) kuvaa, sitten jatkui appelsiinilla. Piti nähdä mielessään appelsiini. Piti pitää sitä kädessä, haistaa miltä se haisee jne. Tässä kappaleessa käytiin läpi myös voimalauseita ja välitöntä magiaa.

Beltanen kehää

Sitten oli pari kappaletta teoriaa siitä, miten magia toimii. Kaikki harjoitukset olivat tavalla tai toisella meditaatioita. Välillä se suorastaan tympäisi, mutta lopun kannalta ymmärrän kyllä miksi sitä meditaatiota oli niin paljon. Viides kappale koski suojautumista, minulle siinä ei ollut mitään uutta. Olen aikaisemmin lukenut kokonaisen kirjankin koskien suojautumista. Valon (ehkä oikeammin värien) voimaa ja energia-anatomiaa koskevat kappaleet harjoituksineen eivät myöskään olleet mitenkään mullistavia. Minä vain en näe auroja ja piste. Mitä puolestaan tulee energiakehoon eli chakroihin ja muuhun sellaiseen, olin jo aiemmin oppinut muussa yhteydessä chakroista ja niiden toiminnasta sekä avaamaan ja ylipäätään tuntemaan chakrat. Jos aiempaa kokemusta ei olisi ollut, olisi chakrakappale ollut tosi hyvä. 

Mielenkiintoiseksi (ja siis minulle uudeksi) homma meni, kun pääsin polkutyöskentelyä ja henkityöskentelyä koskeviin kappaleisiin. Teoria oli mielenkiintoista vaikka astraalimatka ei tässä todellisuudessa oikein onnistunutkaan minulta. En onnistunut katsomaan paikkoja ennalta siten, että olisin fyysisesti sinne menemällä löytänyt mielikuvissani näkyneet asiat. Myöskään henkioppaiden kanssa kommunikointi heilurin yms. avulla ei oikein onnistunut. Eikä sillä, en minä edes ole vielä nähnyt niitä henkioppaitani, vaikka sitä yritinkin myöhemmin.

Tää purkki on ylikätevä. Sinne saa aina sisään kuhunkin rituaaliin sopivia juttuja ja päälle kynttilän. Beltanena siellä oli kukkia.

Vaikka energiapallot olivatkin yksi kovimpia juttuja, paras oli ehdottomasti sisäistä temppeliä koskeva kappale. Koko käsite oli minulle uusi (joskin löysin sen myöhemmin myös eräästä traditionaalista wiccaa käsittelevästä kirjasta) ja siinä kohtaa meditointi/visualisointitaidot jo sitä luokkaa, että oli aivan uskomaton  kokemus, kun pystyi menemään maailmanpuulle ja etsimään sieltä tien sisäiseen temppeliinsä. Oli mielenkiintoista nähdä minkälainen oma sisäinen temppeli on ja mitä sieltä löytyy. Myöhemmin sinne myös ilmestyi asioita, joita siellä ei ensimmäisillä kerroilla ollut. 

Älkääkä nyt ajatelko, että olisin etukäteen suunnitellut mitä siellä on. Sitä nimittäin en tehnyt enkä oikein tiedä, osaisinko edes keksimällä keksiä, että löytäisin sieltä sitä, mitä sieltä lopulta löysin. Sisäiseen temppeliin meno on ikään kuin menisi tietoisesti johonkin unimaailmaan, missä voi kohdata esimerkiksi jumaluudet tai henkioppaansa (jotka siis eivät ole vielä suostuneet minulle näyttäytymään). Siellä voi käydä rauhoittumassa ja siellä voi käydä parantamassa itseään. Esimerkiksi minun sisäisessä temppelissäni on maakellarin-tyyppinen paikka, jossa on keskellä iso kristalli, joka vaihtaa aina väriään riippuen siitä, mitä parannetaan. 

Tällä kertaa alttarilla oli myös poikkeuksellisen paljon kiviä. Tein vihkimykseni osana tuota rituaalia, joten halusin nämä minulle tärkeiksi tulleet kivet mukaan kehään.

Sisäinen temppeli on jokaisella erilainen ja ihmisillä on myös eri tapoja mennä sinne. Minun täytyy kiivetä maailmanpuuta, mennä sen oksalle ja hypätä sieltä sellaiseen jännään "portaaliin". Joillakin coveneilla on jäsenten omien temppelien lisäksi yhteinen covenin temppeli, minne he voivat mennä yhdessä tekemään esim. rituaaleja. Ja vaikka covenin jäsenet olisivatkin fyysisesti eri paikassa, niin muistot ja mielikuvat siitä mitä heidän yhteisessä temppelissään tehtiin, ovat kuulemma kaikilla samat. 

Tuo sisäinen temppeli on kyllä jännin asia, minkä olen koko 15-vuotisen wiccataipaleeni aikana löytänyt. Ja tätä myöten avautui viimein myös jumalattaren laulun kohta "sillä sitä mitä et löydä sisältäs, et koskaan löydä ulkopuoleltasi". Uskon, että tuo tarkoittaa nimenomaan sisäistä temppeliä ja sitä, että löytää reitin sinne. 

Väsäsin vihkimysöljyn koivusta (jumalatar), siankärsämöstä (jumala) ja nokkosesta (noituus, vihkimys, suojelu, puhdistus, henkiset koettelemukset, pelon karkoittaminen, villi luonto).

On tietenkin selvää, että sisäiseen temppeliin meno ei olisi onnistunut, ellen olisi kiltisti tehnyt kaikkia niitä harjoituksia joita matkan varrella oli. Ilman niitä, eivät meditointi- ja visualisointikykyni olisi olleet läheskään sillä tasolla, että pystyisin matkaamaan yhtään mihinkään. 

Hieman yllättäen sisäinen temppeli-kappeleen jälkeen tuli vielä parantamiskappale ennen kuin päästiin käsiksi entisiin elämiin. Niitäkin lähdettiin tutkimaan menemällä ensin sisäiseen temppeliin ja jatkamalla sieltä eteenpäin. Aivan viimeinen kappale käsitteli ensimmäisen asteen vihkimystä ja siellä oli ikään kuin harjoituksen sijasta rituaaliohjeet vihkimykseen. 

Ja toisin kuin missään aiemmin näkemissäni vihkimyskaavoissa, tässä oli oikeastaan ohjeet vain alkuun ja loppuun ja siinä välissä piti mennä sisäiseen temppeliinsä ottamaan vastaan varsinainen vihkimys. Sitä ei ollut mitenkään käsikirjoitettu, että mitä siellä tulee vastaan, vaan se oli jumalista kiinni, että minkälainen vihkimys lopulta oli. Suoritin tietenkin vihkimyksen. Oli kyllä aika hurja kokemus! Ja niin henkilökohtainen etten tule sitä koskaan tänne avaamaan. Mutta voin sanoa, että se jollain tavalla muutti minua ihmisenä ja se muutti myös jumalsuhteitani. 

Valmis mössö näytti tältä.

Joku voisi nyt ihmetellä, että mitenkä kukaan voi itse vihkiä itsensä? No eipä periaatteessa voikaan, vaan oikea vihkimys tapahtuu jumalten toimittamana. Sitä voi itse ainoastaan tehdä valinnan siitä, että ryhtyy hommaan ja sitten sitä pitää hypätä siihen "sielun pimeään yöhön" ja luottaa siihen, että selviää. Niin tässäkin oli. Kehän pystyi nostamaan itse ja ilmoittamaan mitä on tekemässä, mutta kun matka sisäiseen temppeliin alkoi, kontrollia ei ollut mihinkään ennen kuin sieltä poistui. Etukäteen ei voinut tietää, mitä siellä tulisi vastaan.

On aika vaikea tiivistää yhteen postaukseen, että mitä tämä kaikkiaan yli vuoden (jos laskee mukaan ne 2011-2012 touhuamiset) taival on pitänyt sisällään. Koen kasvaneeni tiedoissa ja taidoissa ihan mielettömästi. Koen avanneeni ainakin yhden mysteerin. Jumalsuhteeni ovat muuttuneet entistä läheisimmiksi. Siinä missä opin tuntemaan ja käsittelemään energiaa, meditoimaan ja muuttamaan tietoisuudentilaani tahdonvoimalla ja löysin tien sisäiseen temppeliini, opin myös todella tuntemaan kivien voimat ja hyödyntämään niitä jokapäiväisessä arjessani. Niin tukena kuin myös itseparantamisessa. 

Lisää luettavaa, jeij. Nyt myös Midsummer oli ilmestynyt, niin pistin senkin tilaukseen :)

Olen sitä tässä miettinyt, että aika hurjaa mitä jo tuohon ensimmäiseen kirjaan laitettiin. Mutta toisaalta, näiden tietojen ja taitojen avulla tulee saamaan ihan eri tavalla asioita irti seuraavista kirjoista. Seuraavana onkin sitten the Outer Temple of Witchcraft. Siinä missä tämä eka kirja keskittyi magiaan, meditaatioon ja psyykkiseen kehitykseen, lupailee tuo seuraava kirja käsittelevänsä kehiä, loitsuja ja rituaaleja. Kaikki otsikot ovat sellaisia, että tiedän niistä jo jotain nyt, joten jännä nähdä tuleeko mitään uutta. Voi myös olla, että aivan kuten the Inner Temple of Witchcraftinkin kanssa, suurimmat oivallukset tulevat aivan lopussa ja sitten kutovat kokonaisuuden yhteen. 

Summa summarum, mielestäni tämä kokemukseni on hyvä esimerkki siitä, että wiccan todellinen luonne ja olemus on siinä mitä teet ja koet. Kirjoista voi aina lukea, tai tekin voitte lukea tämän postaukseni, mutta se on ihan eri asia, kuin että kokisitte oman polkunne ja oman seikkailunne. Teillä vastaan voi tulla jotain aivan muuta, kuin mitä minulla tuli.