Millaista on olla covenissa?

Heipä hei,

nyt olisi tällainen vähän harvinaisempi aihe, joka ehkä osaa kiinnostaa kovastikin, mutta josta voi vain kertoa aika vähän. Niinpä pidänkin tämän nyt aika yleisellä tasolla, enkä kovin tarkasti sivua juuri oman covenini toimintaa. 

Jos sana coven on vielä outo, niin tarkoitan sillä siis tässä postauksessa ryhmää wiccalaisia, jotka harjoittavat wiccaa yhdessä. Suomeksi lähin vastine sanalla lienee noitapiiri, mutta itse pidän enemmän coven-sanasta. Oma taustani on siis, että olin pitkästi yli 10 vuotta wicca täysin yksin ja ilman covenia ja nyt olen siis kuulunut coveniin "jonkin aikaa". 

                         (kuva: weheartit)

Voisin kaivaa parikin kirjaa ja kertoa sieltä listoja miksi kannattaa olla covenissa ja miksi ei kannata olla covenissa, mutta haluan nyt kirjoittaa tämän omasta kokemuksesta ja jättää kirjallisuuden näkökulmat vaikka johonkin toiseen postaukseen. 

Suurin osa wiccoista harjoittaa ainakin minun käsitykseni mukaan wiccaa täysin yksin ja osa heistä yksin vastoin omaa tahtoaan. Covenin löytäminen onkin varmaan vaikein askel. Olemassa olevat covenit eivät itsestään huutele, minä olen ollut koko elämäni aikana tietoinen vain yhdestä toisesta covenista omani lisäksi. Jos coveniin haluaa, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin "huudella" foorumeilla tai vaikkapa pakanatapahtumissa (Lehdon tai Pakanaverkon) että etsii sellaista tai tiedustella olisiko jotkut muut halukkaita perustamaan sellaisen kanssasi. Hyvällä säkällä löydät sopivat ihmiset, huonommalla säkällä et. Se että törmäsin omaani oli aikamoisten sattumusten summa ja vaati uskallusta ja rohkeutta oikeastaan joka askeleella. Piti uskaltaa tehdä tietty asia, josta seurasi että tarjoutui mahdollisuus toiseen asiaan, johon siihenkin piti uskaltaa lähteä mukaan ja sitten seurasi vielä kolmas vaihe, jossa piti tehdä päätös, että lähdenkö mukaan vai en. Päivääkään en ole katunut että lähdin mukaan.

Jos olet polkusi alkuvaiheessa oleva wicca ja pääset mukaan coveniin, jossa on kokenut wicca, nopeutuu "kehityksesi" ihan uskomattomasti. Jos olet polkua pitempään tallustellut wicca (niin kuin minä olin yli 10 vuoden kokemuksella), saat todennäköisesti covenista ryhtiä omaan wiccan harjoitukseesi ja toisaalta myös sitä syvyyttä ja pohdiskelua, mikä tulee, kun asioista keskustellaan ja on muitakin mielipiteitä kuin omasi. Vaikka olisit kuinka kokenut, aina on asioita, joita et itse tule ajatelleeksi, mutta joku muu tulee ajatelleeksi. 

                    (kuva: weheartit)

Joku voi kavahtaa tosissaan ajatusta "perustakaa itse coven" sen sijaan että liittyisi jo olemassa olevaan. Tätä voisi kritisoida kysymällä, että mitä muka kasa keltanokkia keskenään saa aikaan? Itse asiassa paljonkin, jos he alkavat yhdessä opiskella asioita ja käyvät läpi vaikka jotakin kirjaa harjoituksineen ja teoriaosineen. Niinhän tässä on jokainen yksinkin toimiva wicca tiensä raivannut. Etsimällä tietoa ja kokeilemalla. Ryhmässä vain on ihmisiä, joiden kanssa tehdä niitä harjoituksia ja vertailla kokemuksia. Kokeneempi "opettaja" on aina kullanarvoinen, mutta kun niitä ei tosiaan ole helposti saatavilla ja aloittelijoidenkin motivoitunut ryhmä voi olla parempi kuin ei ryhmää ollenkaan.

Mutta kannattaako siltikään lähteä tuonne huutelemaan "heti tänne coven"? Se riippuu ihan siitä minkälainen olet ihmisenä. Coven on ennen kaikkea ryhmä ja toiminta on ryhmässä toimimista. Se tarkoittaa, että kompromisseja on pakko tehdä ja kaikkea ei aina välttämättä tehdä sillä tavalla kuin sinä haluat. Coven ei sovi sellaisille ihmisille, joilla on äärimmäiset ja jyrkät mielipiteet, joista he eivät ole valmiita tinkimään tai jotka muuten vain ovat sellaisia "asiat on tehtävä minun tavallani tai sitten niitä ei tehdä ollenkaan/minä mökötän". Coven vaatii omalla tavallaan aika paljon sopeutuvuutta. On ihan mahdollista, että wicca on ainoa teitä yhdistävä asia ja muuten olette ihmisinä tosi erilaisia. Siis sen lisäksi että sinulla on oltava kyky kompromisseihin wiccaa koskevissa asioissa, sinun on osattava tai vähintään opittava tulemaan toimeen kaikkien coveniin kuuluvien kanssa. 

                      (kuva: weheartit)

Covenin lähtökohta on aina perfect love, perfect trust. Suomeksi siis ehdoton (kirjaimellinen suomennos olisi täydellinen, mutta ehdoton kuvaa nyt paremmin sitä mitä tarkoitetaan) rakkaus, ehdoton luottamus. Se tarkoittaa, että kaikki on hyväksyttävä sellaisina kuin he ovat. Se voi tarkoittaa, että joudut ehkä oppimaan sietämään sellaisia piirteitä, joita et muissa ihmisissä sietäisi, mutta siedät covenisi jäsenissä, koska he ovat niin monessa suhteessa sinulle arvokkaita. Se voi myös tarkoittaa, että joudut ehkä hieman hillitsemään joitakin omia piirteitäsi sen nimissä, että hyvä ilmapiiri säilyy. Minä olen itse tästä äärimmäisen hyvä esimerkki, olen monessa suhteessa aika äärilaitojen ihminen (äärimmäisen rohkea, vahva, hyvä itsetunto, uskalias, vaativa, avoin, mielipiteitä on jne.) ja hienovarainen kuin mäkeä alas pyörivä kivi. Mun on ollut pakko yrittää vähän pehmentää ilmaisuani suhteessa normaaliin "valitse kaverisi siten, että sovitte kaikilta ominaisuuksiltanne tosi hyvin yhteen eikä tartte varoa omaa toimintaansa". Ihan vaan siksi, että ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on ystäviä, jotka eivät ole ominaisuuksiltaan (pääsääntöisesti) samanlaisia kuin minä. 

Ja vaikka ajattelisit, että no hyvinhän minä osaan tehdä kompromisseja, voi tulla yllätyksenä kuinka paljon niitä pitää tehdä. On ihan mahdollista, että ihan jokaikisessä asiassa. Ja saattaa olla asioita, joissa ei edes haluta tehdä kompromissia vaan yritetään työllä ja vaivalla löytää ratkaisu, joka on kaikkien hyväksyttävissä. Meillä esimerkiksi covenin nimi oli sellainen. Oli vaikka kuinka monta ehdotusta, josta muut innostu, mutta aina oli yksi, joka ei sitä halunnut. Ja se siis vaihteli, että kuka se yksi oli. Välillä se olin minä, välillä se oli joku muu. Lopulta kuitenkin löydettiin täysin meille sopiva ihana nimi. Mutta kyllä sitä piti hakea. Rehellisesti sanottuna joskus tekisi mieli repiä hiuksia päästä, kun joku asia käy kaikille muille, mutta ei yhdelle (ja taaskin, se yksi vaihtelee, ei ole siis yhtä henkilöä joka olis kaikkea vastaan, vaan jossakin asiassa joku on yksin mielipiteensä kanssa ja toisessa joku toinen). Mutta se on se miinus, mikä coven hommassa tulee mukana. Aina ei olla samaa mieltä. Esimerkin kertoakseni, olen tietysti joutunut kysymään tätä postausta varten, että mitä saan ja mitä en saa kirjoittaa. Yksi oli sitä mieltä, että ei saa kertoa mitä kirjaa me käytetään oppikirjana parhaillaan ja kaikille muille se olisi sopinut. Joten en sitten kerro. Omasta mielestäni harmi, mutta julkisuuskysymykset ovat ehdottomasti sellaisia, mihin pitää saada kaikkien hyväksyntä.

                             (kuva: weheartit)

Tähän mennessä en ole keksinyt coventoiminnassa mitään suurempaa miinusta kuin tuo, että välillä oikeasti ollaan eri mieltä jostain ja se saattaa rajoittaa toimintaa. Hyviä puolia onkin sitten roppakaupalla. Wiccan harjoittamiseen tulee ryhtiä, kun on "pakko" tehdä sovitut asiat. Näin sitä kehittyy covenissa ollessaan paremmin jo ihan siksi, että nyt ei pääse tulemaan vuosien taukoja aktiiviseen opiskeluun ja sapattien ja esbatien viettoon. Äärimmäisen hyvä puoli on myös keskustelu. Nyt on ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella näistä asioista. Koska kenenkään muun kanssa ei voi. Paitsi äidin, mutta kun äitikään ei ole wicca, niin ei se ole sama asia. Mitä tulee magiaan ja rituaaleihin, niin niissä mahdollistuu intensiivisemmät kokemukset, kuin mitä yksin saa aikaan. Ja vaikka yhteiset rituaalit menee aina sovitun kompromissi-ratkaisun mukaan, niin osan sapateista ja esbateista me vietämme erillämme, jolloin kukin saa tehdä asiat 100% haluamallaan tavalla. Ja tietenkin vaikka meillä on ne asiat, joita yhdessä opiskellaan, niin se ei estä yksittäisiä jäseniä opiskelemasta itsekseen myös jotain muuta. Luulen, että tämä systeemi on itse kullekin ihan hyvä venttiili. On helpompi tehdä kompromisseja, kun joskus saa tehdä myös täysin niin kuin itse tahtoo. 

Mitä sitten kannattaa opiskella? Monissa kirjoissa on esitetty erilaisia ehdotelmia covenin "opetussuunnitelmaksi". Sitä voi valita omalle covenilleen parhaiten sopivan. Jos ryhmässä on ihan vasta-alkajia, on hyvä käydä läpi wiccan perusasioita aina wiccaan kuuluvista uskomuksista käytännön magiaan ja rituaaleihin. Jos ollaan liikkeellä kokeneemmalla porukalla, voi keskittyä kehittyneimpiin asioihin. Ei 10 vuotta wiccana olleen tarvitse lähteä opettelemaan mitä mikin sapatti pitää sisällään tai miten kehä luodaan. Ja sen vasta-alkajan ei todellakaan kannata edes unelmoida astraalimatkailusta. Jos coven-toiminta kiinnostaa, suosittelen perehtymään Amber K:n kirjaan Coven Craft.

                           (kuva: weheartit)

Miten kannattaa opiskella? Se on jokaisesta covenista itsestään kiinni. Me kutsumme yhteisiä opiskelusessioita coventunneiksi. Joka viikko on sellainen ja lisäksi tietysti juhlistamme yhdessä sapatteja ja esbatteja. Emme ihan jokaista, mutta aikatauluihin sopivasti. Joku toinen coven puolestaan saattaisi katsoa riittäväksi, että kokoonnutaan pelkästään esbatteina ja käydään opiskeluihin liittyvät jutut silloin läpi. Me teemme harjoituksia yhdessä ja erikseen ja keskustelemme miten ne sujuivat ja mitä ajatuksia herättivät. Me luemme kirjoja ja keskustelemme lukemastamme. Ei se loppujen lopuksi tämän mystisempää ole. Mutta tulee kuulkaas kirjat luettua ja harjoitukset tehtyä, kun tietää, että niistä pitää toisten kanssa puhua. Ja sanontahan menee "harjoitus tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina". Uskaltaisin väittää, että jokainen meistä pääsee pidemmälle yhdessä, kuin kukaan olisi päässyt yksin.

Lopuksi haluaisin vielä kertoa, että covenhomman voi myös saada toimimaan, vaikka kaikki eivät asuisikaan samalla paikkakunnalla. Tämä voi tulla yllätyksenä joillekin, koska ainakin kirjoja lukemalla jää käsitykseen, että aina pitäisi asua samalla paikkakunnalla. Osa meidän covenin henkilöistä ei asu samalla paikkakunnalla kuin toiset. Me ratkaistaan tämä ongelma siten, että coventunteja pidetään skypessä ryhmäpuheluina, lisäksi yhteyttä pidetään salaisessa fb-ryhmässä ja omassa whatsapp-ryhmässä. Joinakin viikkoina kommunikointi jää siihen coventuntiin, joskus jutustelemme päivittäin vaihtelevista elämiimme liittyvistä aiheista. Ja totta kai näemme myös fyysisesti, mutta sitä tapahtuu hieman harvemmin, kuin mitä tapahtuisi, jos jokainen olisi samalta paikkakunnalta. Yllättävän hyvin on toiminut. Naureskellaan olevamme todellinen cyber-coven ja sehän me varmaan ollaankin.

Tällainen pieni raotus tähän aiheeseen. Sanon heti, että yleisellä tasolla voin vastata coventoimintaa koskeviin kysymyksiin, mutta meidän covenin toiminnasta tai ratkaisusta en tule kertomaan tämän enempää.