Sweep-kirjasarja

Hei,

tänään olisi aiheena Sweep-kirjasarja. Tuo kerrassaan niin kamala ja kohauttava sarja, joka sai aikaan pari vuotta sitten jopa sen, että eräs kristillisten kansanedustaja teki kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo suojata nuoria ja lapsia haitalliselta kirjallisuudelta. Oikeusministeri vastasi siihen, että Suomessa ei lain mukaan voida ryhtyä ennakkosensuuriin ja vastuu on vanhemmilla jne. Miksi kukkahattutädit vetivät herneet nenään tästä sarjasta? No hui kauhia, kun se esittelee wiccaa myönteisessä valossa ja wiccahan on ihan oikea uskonto.

Tämä 15-osainen Cate Tiernanin kirjoittama kirjasarja löytyy, läpiluettuna, myös minun kirjahyllystäni. Itseasiassa se oli oikein osuva meikäläisen kirjamakuun. Mitään ultimaalista juopottelua tai muutakaan päihteiden käyttöä tai muutakaan sellaista, mistä siinä kirjallisessa kysymyksessä valitettiin, en muistaakseni löytänyt. 

Kyseisen kirjasarjan osat ovat kronologisessa järjestyksessä: 1) Book of Shadows 2) The Coven 3) Blood Witch 4) Dark Magick 5) Awakening 6) Spellbound 7) The Calling 8) Changeling 9) Strife 10) Seeker 11) Origins 12) Eclipse 13) Reckoning 14) Full Circle 15) Night's Child

On kulunut lähes 2 vuotta siitä, kun olen lukenut nämä kirjat, joten pysyttelen hyvin suurpiirteisellä tasolla. Välttelen myös tekemästä juonipaljastuksia sikäli, että joku kiinnostuu näistä niin paljon, että päättää ostaa ja lukea nämä kirjat. (valitettavasti voitte olla varmoja, ettei näitä kirjastosta löydä, joten ainut tapa päästä näihin käsiksi on ostaa ne netistä. Löytyy esim. adlibriksestä kirjailijan nimellä ja yksi kirja maksaa 6 - 14 euroa)

 

Kirjojen idea on lyhyesti seurata teini-ikäisen päähenkilön elämää. Mutta Morgan ei olekaan mikään perusteini eikä hänen elämänsä ole sellaista perusarkea vaan eteen putkahtelee melkoisia tilanteita. Sarjan alkupään kirjat ovat muistaakseni "lähimpänä normaalia wiccan arkea", mutta mitä pidemmälle sarja etenee, sitä hurjemmaksi ja kauemmaksi todellisuudesta homma menee. 

Sarja on siitä kiehtova, että se seuraa Morganin kehitystä ummikosta "ai onko noituus todellista", kokeneeksi ja osaavaksi noidaksi. Eli viikoittain on covenin kokoontumisia, hän opiskelee ja kirjoittelee varjojen kirjaansa, juhlii coveninsa kanssa sapatteja jne. Sarjassa on kuvattu siis paljon sellaista, mikä on totisinta totta monen wiccan elämässä ihan oikeastikin. Mutta on siellä paljon sellaistakin, mikä ei käsittääkseni ole totta. Tähän kohtaan on pakko mainita, että kirjoja lukiessani ajattelin ns. shapeshiftingin olevan yksi tällaisista asioista. Ja nyt minulla on itsellänikin kirjahyllyssäni kirja, jossa on kerrottu miten kyseinen homma tehdään ja olen myös lukenut erään suomalaisen blogista, kuinka hän on viiletellyt menemään jonain eläimenä. Joten on vaikea todeta, missä se todellisuuden raja menee. (osaan minäkin esim. tehdä käsin kosketeltavan energiapallon "tyhjästä", taito jonka aika moni perusjamppa varmaan ajattelisi olevan totta vain elokuvissa.)

 

Yhden asian ainakin tiedän taruksi. Kyseisessä kirjasarjassa on "verinoitia" (bloodwitch), jotka ovat siis noitia jo perimänsä ja sukunsa kautta. Näitä verinoitia on muutamaa klaania ja jokaiselle klaanilla on jotain tunnusomaisia piirteitä. Yksi klaani on tunnettu siitä, että siihen kuuluvat käyttävät mustaa magiaa, yhdet on varsinaisia lukutoukkia ja sitä kautta omaavat paljon maagista tietoa, kolmannet on loistavia loitsujen kirjoittajia, neljännet on hyviä kivi ja metallimagiassa, viidennet enimmäkseen parantajia, jotka työskentelevät yrttien kanssa, kuudennet ilkikurisia ja seitsemännet tunnetaan sotureina. Eli esimerkiksi tällaista lisämaustetta on luvassa.

Jos pidät Yön talo-sarjasta, pidät todennäköisesti tästäkin sarjasta. Toisaalta, tämä kirjasarja on kirjoitusasultaan paljon aikuisempi, joten et joudu lukemaan sellaista "teinikieltä", mikä Yön talossa aikuista lukijaa (tai no ainakin minua) ärsyttää. Jos fantasia kelpaa sinulle myös silloin, kun siihen on sekoitettu pala todellisuutta ja jos haluat fiilistellä "wiccamaisissa" tunnelmissa, suosittelen kirjasarjaa ehdottomasti. Ylipäätään kirjasarja on yhdistelmä wiccateinien arkea wiccalaisuuden harjoittamisineen ja teinidraamoineen sekä eeppisempää juonta "ei ole enää totta"-materiaalilla höystettynä. Löydät varmasti kohtia joihin samaistua ja toisaalta sellaista juonta, mikä on tyypillistä fantasiakirjoille.

Tässä kohtaa on varmaankin hyvä sanoa, etten minä ole kai koskaan kirjoittanut kirja-arvosteluita. Ja mitä kirjoihin tulee, niin niissäkin (kuten leffoissa) minulle kelpaa oikein hyvin sellainen "popcorni", jota on mukava lukea. En siis itse vaadi kirjoilta mitään erityistä taiteellisuutta, yllättävyyttä tms. Minulle riittää, että kirja viihdyttää minua. Tämä kirjasarja viihdytti sen verran, että luin aikalailla kannesta kanteen kerralla ja aloitin välittömästi uuden kirjan, kun edellinen oli loppunut. Tilasin muistaakseni ensin pari kolme kirjaa ja kun havaitsin ne lukiessani, että hei, täähän on oikeasti hyvä sarja, niin tilasin sitten ne loputkin, että lukeminen ei missään vaiheessa keskeytynyt. 

Kieli näissä kirjoissa on englanti. Minä luen englantia jo hyvin sujuvasti ja luin muistaakseni jo pari vuottakin sitten, joten en ihan täysin osaa arvioida, kuinka vaikeasta tai helposta englannista näissä kirjoissa on kyse. Mutta mielestäni tällaista kertomakirjallisuutta on ainakin helpompi lukea kuin ammattikirjallisuutta ja muutenkin miellän nämä omassa päässäni siihen helppolukuisimpaan päähän ulkomaista kirjallisuutta. Esimerkiksi Pottereiden kieli oli minusta vaikeampaa kuin näiden kirjojen. Näiden kirjojen hinta on niin pieni, että voi vaikka tilata ensimmäisen kirjan ja kokeilla lukea sitä, ja jos sujuu ja koukuttaa, niin hommata sitten ne loputkin. Jos lukiessa ei ymmärrä jotain sanoja, niin niitä voi oman jaksamisensa mukaan tarkistella sanakirjasta tai sitten vain hyppiä yli.

Tähdet: **** 

Tuulikin oma tähtijärjestelmä:

***** Niin hyvä, että harmittaa ultimaalisen paljon, kun kirja/kirjasarja loppuu

**** Todella hyvä, luen varmasti uudestaan useamman kerran elämäni aikana

*** Ihan hyvä, lukeminen miellyttävää, mutten varmaan kovin monesti lue uudestaan

** No joo, pystyy lukemaan läpi suuremmitta tuskitta, mutten varmasti lue koskaan uudestaan

* hyi saakeli, lukeminen on niin tervanjuontia, että voi jäädä jopa kesken